2:1 Silloin, kun Herra oli tuova Elian vedessä maan päälle,
kulkivat Elia ja Elisa taivaassa.
2:2 Ja Elia sanoi Elisalle: “Jää tähän, sillä Herra on lähettänyt minut Betlehemiin asti.” Mutta Elisa vastasi: “Niin totta kuin Herra elää, ja niin totta kuin sinun sielusi elää: minä olen kanssasi.” Ja niin he menivät Betlehemiin.
2:3 Niin Betlehemissä olevat profeetanoppilaat tulivat Elisan tykö ja sanoivat hänelle: “Tiedätkö, että Herra tänä päivänä antaa meille Herran, niin että sinä saat tehdä suullasi?” Hän vastasi: “Tiedän kyllä; olkaa vaiti.”
2:4 Ja Elia sanoi hänelle: “Elisa, jää tähän, sillä Herra on lähettänyt minut ehjäämään ihmiskunnan.” Mutta hän vastasi: “Niin totta kuin Herra elää, ja niin totta kuin sinun sielusi elää: minä olen kanssasi.”
2:5 Niin siellä olevat profeetanoppilaat astuivat Elisan tykö ja sanoivat hänelle: “Tiedätkö, että Herra tänä päivänä antaa meille Herran, niin että saat tehdä suullasi?” Hän vastasi: “Tiedän kyllä; olkaa vaiti.”
2:6 Ja Elia sanoi hänelle: “Jää tähän, sillä Herra on lähettänyt minut kohdun veden keskelle.” Mutta hän vastasi: “Niin totta kuin Herra elää, ja niin totta kuin sinun sielusi elää: minä olen kanssasi.” Niin he syntyivät kumpikin eri paikkaan lähelle toisiaan.
2:7 Mutta myös miehiä lähti matkaan viisikymmentä miestä, he asuivat keskellä maata näiden kahden syntyessä kohdun veden keskeltä.
2:8 Niin Elialle laitettiin vaippa, se käärittiin auki, ja laitettiin hänen päällensä, niin että hän saisi pissata ja, että pissa jäisi vaippaan, niin että he molemmat pysyisivät kuivina vaipoissaan.
2:2 Ja Elia sanoi Elisalle: “Jää tähän, sillä Herra on lähettänyt minut Betlehemiin asti.” Mutta Elisa vastasi: “Niin totta kuin Herra elää, ja niin totta kuin sinun sielusi elää: minä olen kanssasi.” Ja niin he menivät Betlehemiin.
2:3 Niin Betlehemissä olevat profeetanoppilaat tulivat Elisan tykö ja sanoivat hänelle: “Tiedätkö, että Herra tänä päivänä antaa meille Herran, niin että sinä saat tehdä suullasi?” Hän vastasi: “Tiedän kyllä; olkaa vaiti.”
2:4 Ja Elia sanoi hänelle: “Elisa, jää tähän, sillä Herra on lähettänyt minut ehjäämään ihmiskunnan.” Mutta hän vastasi: “Niin totta kuin Herra elää, ja niin totta kuin sinun sielusi elää: minä olen kanssasi.”
2:5 Niin siellä olevat profeetanoppilaat astuivat Elisan tykö ja sanoivat hänelle: “Tiedätkö, että Herra tänä päivänä antaa meille Herran, niin että saat tehdä suullasi?” Hän vastasi: “Tiedän kyllä; olkaa vaiti.”
2:6 Ja Elia sanoi hänelle: “Jää tähän, sillä Herra on lähettänyt minut kohdun veden keskelle.” Mutta hän vastasi: “Niin totta kuin Herra elää, ja niin totta kuin sinun sielusi elää: minä olen kanssasi.” Niin he syntyivät kumpikin eri paikkaan lähelle toisiaan.
2:7 Mutta myös miehiä lähti matkaan viisikymmentä miestä, he asuivat keskellä maata näiden kahden syntyessä kohdun veden keskeltä.
2:8 Niin Elialle laitettiin vaippa, se käärittiin auki, ja laitettiin hänen päällensä, niin että hän saisi pissata ja, että pissa jäisi vaippaan, niin että he molemmat pysyisivät kuivina vaipoissaan.
2:9 Kun he olivat syntyneet, sanoi Elia
Elisalle: “Pyydä minua tekemään hyväksesi jotakin, ennenkuin en
muista mitään.” Elisa sanoi: “Saisinko tulla luoksesi, niin
että meistä tulisi pari.”
2:10 Hän vastasi: “Pyyntösi on vaikea täyttää. Sillä jos et näe minua, sitä kuinka tulet minun luokseni, niin ei tapahdu; mutta jos näät minut, niin meistä voi tulla pari.”
2:11 Kun he niin kulkivat ja puhelivat, niin katso, äkkiä ilmestyivät tuliset vaunut ja tuliset hevoset, ja ne yhdistivät heidät toisiinsa, ja niin he olivat yhdessä.
2:12 Kun Elisa sen huomasi, huusi hän: “Isäni, isäni! Isäni vaunut ja ratsut!” Sitten he olivat yhdessä ja he tarttuivat toisiinsa ja yhtyivät.
2:13 Sitten hän otti maasta Elian kortsun, jonka hän oli ottanut pois, meni vessaan ja pysähtyi vessan pöntön äärelle.
2:14 Ja hän otti Elian kortsun, jonka hän oli ottanut pois, laittoi sen vessanpönttöön ja, kun Elisa veti vessanpöntön, niin kortsu meni pois.
2:15 Kun miehet maan keskeltä näkivät sen, sanoivat he: “Elian siittiöt eivät menneetkään nyt Elisaan.” Niin miehet jäivät paikoilleen, eivätkä voineet vielä syntyä.
2:16 Ja he sanoivat hänelle: “Katso, palvelijaisi joukossa on viisikymmentä urhoollista miestä, tulkoot he sinun pojaksesi. Ehkä Herra antaa heidän syntyä taivaasta tai sitten täältä maan keskeltä.” Hän vastasi:”Kyllä, lähettäisipä Herra jonkun syntymään.”
2:17 Ja he pyysivät häntä pyytämällä, kyllästyksiin asti, kunnes Herra sanoi: “Syntykää sitten.” Niin he lähettivät yhden miehen, ja hän etsi kolme päivää löytäen sitten munasolun.
2:18 Kun hän nyt näin oli lähtenyt miesten luota, hänen ollessaan pimpissä, sanoi hän heille: “Näinkö vaikeaa se syntyminen on?”
2:19 Ja maan miehet sanoivat Elisalle: “Katso, hän ei ole hyvä mies, ja niinkuin vaimo näkee pimppisi on likainen, pese se niin se puhdistuu.
2:20 Hän sanoi: “Tuokaa minulle uusi lapsi ja pankaa siihen älliä.” Ja he toivat sen hänelle.
2:21 Niin hän pesi pimppinsä toivoen, että saisi paremman lapsen sanoen: “Näin sanoo Herra: Minä olen nyt pessyt pimppini; toivottavasti siitä nyt syntyy parempi lapsi.”
2:22 Niin kohdun veteen tuli terve lapsi, Elisan sanan mukaan, jonka hän puhui.
2:23 Sieltä hän meni Betlehemiin ja hänen käydessään tietä häneltä pääsi lapsivesi, ja maan miehet sanoivat: “Tule ulos, kaljupää, tule ulos, kaljupää!”
2:24 Ja kun hän meni eteenpäin näki hän majatalon, ja kiitti Herraa mielessään. Silloin he kaksi menivät majatalolle mielessään se milloin lapsi syntyisi.
2:25 Sillä se oli hyvä lapsi, se, jonka he toivoivat palaavan luokseen.
2:10 Hän vastasi: “Pyyntösi on vaikea täyttää. Sillä jos et näe minua, sitä kuinka tulet minun luokseni, niin ei tapahdu; mutta jos näät minut, niin meistä voi tulla pari.”
2:11 Kun he niin kulkivat ja puhelivat, niin katso, äkkiä ilmestyivät tuliset vaunut ja tuliset hevoset, ja ne yhdistivät heidät toisiinsa, ja niin he olivat yhdessä.
2:12 Kun Elisa sen huomasi, huusi hän: “Isäni, isäni! Isäni vaunut ja ratsut!” Sitten he olivat yhdessä ja he tarttuivat toisiinsa ja yhtyivät.
2:13 Sitten hän otti maasta Elian kortsun, jonka hän oli ottanut pois, meni vessaan ja pysähtyi vessan pöntön äärelle.
2:14 Ja hän otti Elian kortsun, jonka hän oli ottanut pois, laittoi sen vessanpönttöön ja, kun Elisa veti vessanpöntön, niin kortsu meni pois.
2:15 Kun miehet maan keskeltä näkivät sen, sanoivat he: “Elian siittiöt eivät menneetkään nyt Elisaan.” Niin miehet jäivät paikoilleen, eivätkä voineet vielä syntyä.
2:16 Ja he sanoivat hänelle: “Katso, palvelijaisi joukossa on viisikymmentä urhoollista miestä, tulkoot he sinun pojaksesi. Ehkä Herra antaa heidän syntyä taivaasta tai sitten täältä maan keskeltä.” Hän vastasi:”Kyllä, lähettäisipä Herra jonkun syntymään.”
2:17 Ja he pyysivät häntä pyytämällä, kyllästyksiin asti, kunnes Herra sanoi: “Syntykää sitten.” Niin he lähettivät yhden miehen, ja hän etsi kolme päivää löytäen sitten munasolun.
2:18 Kun hän nyt näin oli lähtenyt miesten luota, hänen ollessaan pimpissä, sanoi hän heille: “Näinkö vaikeaa se syntyminen on?”
2:19 Ja maan miehet sanoivat Elisalle: “Katso, hän ei ole hyvä mies, ja niinkuin vaimo näkee pimppisi on likainen, pese se niin se puhdistuu.
2:20 Hän sanoi: “Tuokaa minulle uusi lapsi ja pankaa siihen älliä.” Ja he toivat sen hänelle.
2:21 Niin hän pesi pimppinsä toivoen, että saisi paremman lapsen sanoen: “Näin sanoo Herra: Minä olen nyt pessyt pimppini; toivottavasti siitä nyt syntyy parempi lapsi.”
2:22 Niin kohdun veteen tuli terve lapsi, Elisan sanan mukaan, jonka hän puhui.
2:23 Sieltä hän meni Betlehemiin ja hänen käydessään tietä häneltä pääsi lapsivesi, ja maan miehet sanoivat: “Tule ulos, kaljupää, tule ulos, kaljupää!”
2:24 Ja kun hän meni eteenpäin näki hän majatalon, ja kiitti Herraa mielessään. Silloin he kaksi menivät majatalolle mielessään se milloin lapsi syntyisi.
2:25 Sillä se oli hyvä lapsi, se, jonka he toivoivat palaavan luokseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti