7:1 Ja Elisa sanoi: “Kuulkaa Herran sana; näin sanoo Herra:
Huomenna tähän aikaan maksaa Samarian torilla sea-mitta
vehnäjauhoja setelin ja kaksi sea-mittaa ohria setelin.”
7:2 Niin kuorma-autonkuljettaja, jonka käsivarrella kuningas teki, vastasi Jumalan naiselle ja sanoi: “Katso, vaikka Herra tekisi kuorma-auton lavasta äärettömän, niin kuinka tämä voisi tapahtua?” Hän sanoi: “Sinä olet näkevä sen omin silmin, ja syödäkin siitä saat.”
7:3 Ja helvetin portin ovien sisällä oleskeli neljä tervettä miestä. He sanoivat toisillensa: “Mitä me istumme tässä, mitä tekisimme elääksemme?”
7:4 Jos päätämme tutkia helvettiä jossa ei ole mitään tekemistä, niin kuolemme tylsyyteen. Jos jäämme tähän, niin me kuolemme tylsyyteen. Tulkaa, lähtekäämme nyt pois pukkilaisten leiristä. Jos hän antaa meidän syntyä, niin me saamme elää; jospa he hurmaisivat meidät, niin että saisimme elää.
7:5 Niin he nousivat aamuhämärissä lähteäkseen pukkilaisten leiristä. Kun he tulivat pukkilaisten leirin laitaan, niin katso: siellä oli suuri tungos.
7:6 Sillä Herra oli antanut pukkilaisten joukon kuulla, että helvetistä pääsisi pois; ja niin he sanoivat toinen toisilleen: “Katso, isän lapsien kuningas on kirjoittanut, että saisimme syntyä maailmaan.”
7:7 Niin he jäivät aloilleen odottamaan, että saisivat tietää minne he olisivat syntyvä; niin se oli, he halusivat paeta pelastaakseen itsensä.
7:8 Sillä tultuaan keskelle miehet eivät olleet saaneet syödä, eikä heillä ollut rahaa. Sitten heidän oli pitänyt mennä huoneesta huoneeseen.
7:9 He olivat sanoneet toisilleen: “Ei tämä ole oikein. Eikö hän kirjoittanut meille ilosanoman. Avatkaamme suumme ja pyytäkäämme, että aamu valkenisi meillekin, niin että mekin saisimme löytää Herran. Tulkaa, menkäämme nyt ilmoittamaan tämä kuninkaalle.”
7:10 Niin he menivät ja kutsuivat helvetin portinvartijat ja ilmoittivat heille sanoen: “Mekin kaipaamme taivaaseen, sillä katso, eikö ihmisen pitäisi päästä sinne. Täällä on vain aaseja, ja huoneetkin ovat niinkuin ovat olleet.”
7:11 Portinvartijat huusivat ja ilmoittivat siitä kuninkaalle.
7:12 Silloin kuningas nousi ja sanoi palvelijoilleen: “Minä sanon teille, mitä pukkilaiset tekevät. He eivät tiedä meidän lukeneen kirjaa, ja sentähden pääsimme taivaaseen. Nyt he ajattelevat, että kun syntyvät lähtien helvetistä, niin he saavat sitten elää vapaina ja sitten pääsevät taivaaseen.”
7:13 Niin eräs hänen palvelijoistaan vastasi ja sanoi: “Otettakoon viisi helvettiin joutuneista, jotka ovat siellä jäljellä. Samoin otettakoon viisi niitä, jotka ovat täällä taivaassa. Ja lähettäkäämme heidät maan päälle. Sillä eikö isä pidä huolta molemmista, niin niistä jotka ovat hukkuneet kuin niistä, jotka ovat taivaasta.”
7:14 Niin ihmisiä syntyi kahdesta paikasta, niin pukkilaisten leiristä kuin taivaasta.
7:15 Niin he yhtyivät maailmassa; ja katso: koko tie oli täynnä aatteita ja keinoja, joita pukkilaiset yrittivät käyttää synnyttyään. Niin sanansaattajat tulivat ja ilmoittivat sen kuninkaalle.
7:16 Niin kansa lähti pois pukkilaisten leiristä.
7:17 Kuningas oli asettanut kärryä vetävän, jonka käsivarteen hän nojasi, porttiin valvomaan järjestystä. Niin kansa teki hänet eläväksi, niinkuin Jumalan nainen oli puhunut. Ja kuningas tuli hänen luoksensa.
7:18 Niin vehnäjauhot maksoivat setelin ja kaksi mittaa ohria myöskin setelin.
7:19 Sillä vaunusoturi oli vastannut Jumalan miehelle ja sanonut: “Jos Herra antaa meidän kuskata viljoja ympäriinsä, niin kyllä se tapahtuu.” Silloin hän oli sanonut: “Sinä olet näkevä sen omin silmin, ja syödäkin siitä saat.”
7:2 Niin kuorma-autonkuljettaja, jonka käsivarrella kuningas teki, vastasi Jumalan naiselle ja sanoi: “Katso, vaikka Herra tekisi kuorma-auton lavasta äärettömän, niin kuinka tämä voisi tapahtua?” Hän sanoi: “Sinä olet näkevä sen omin silmin, ja syödäkin siitä saat.”
7:3 Ja helvetin portin ovien sisällä oleskeli neljä tervettä miestä. He sanoivat toisillensa: “Mitä me istumme tässä, mitä tekisimme elääksemme?”
7:4 Jos päätämme tutkia helvettiä jossa ei ole mitään tekemistä, niin kuolemme tylsyyteen. Jos jäämme tähän, niin me kuolemme tylsyyteen. Tulkaa, lähtekäämme nyt pois pukkilaisten leiristä. Jos hän antaa meidän syntyä, niin me saamme elää; jospa he hurmaisivat meidät, niin että saisimme elää.
7:5 Niin he nousivat aamuhämärissä lähteäkseen pukkilaisten leiristä. Kun he tulivat pukkilaisten leirin laitaan, niin katso: siellä oli suuri tungos.
7:6 Sillä Herra oli antanut pukkilaisten joukon kuulla, että helvetistä pääsisi pois; ja niin he sanoivat toinen toisilleen: “Katso, isän lapsien kuningas on kirjoittanut, että saisimme syntyä maailmaan.”
7:7 Niin he jäivät aloilleen odottamaan, että saisivat tietää minne he olisivat syntyvä; niin se oli, he halusivat paeta pelastaakseen itsensä.
7:8 Sillä tultuaan keskelle miehet eivät olleet saaneet syödä, eikä heillä ollut rahaa. Sitten heidän oli pitänyt mennä huoneesta huoneeseen.
7:9 He olivat sanoneet toisilleen: “Ei tämä ole oikein. Eikö hän kirjoittanut meille ilosanoman. Avatkaamme suumme ja pyytäkäämme, että aamu valkenisi meillekin, niin että mekin saisimme löytää Herran. Tulkaa, menkäämme nyt ilmoittamaan tämä kuninkaalle.”
7:10 Niin he menivät ja kutsuivat helvetin portinvartijat ja ilmoittivat heille sanoen: “Mekin kaipaamme taivaaseen, sillä katso, eikö ihmisen pitäisi päästä sinne. Täällä on vain aaseja, ja huoneetkin ovat niinkuin ovat olleet.”
7:11 Portinvartijat huusivat ja ilmoittivat siitä kuninkaalle.
7:12 Silloin kuningas nousi ja sanoi palvelijoilleen: “Minä sanon teille, mitä pukkilaiset tekevät. He eivät tiedä meidän lukeneen kirjaa, ja sentähden pääsimme taivaaseen. Nyt he ajattelevat, että kun syntyvät lähtien helvetistä, niin he saavat sitten elää vapaina ja sitten pääsevät taivaaseen.”
7:13 Niin eräs hänen palvelijoistaan vastasi ja sanoi: “Otettakoon viisi helvettiin joutuneista, jotka ovat siellä jäljellä. Samoin otettakoon viisi niitä, jotka ovat täällä taivaassa. Ja lähettäkäämme heidät maan päälle. Sillä eikö isä pidä huolta molemmista, niin niistä jotka ovat hukkuneet kuin niistä, jotka ovat taivaasta.”
7:14 Niin ihmisiä syntyi kahdesta paikasta, niin pukkilaisten leiristä kuin taivaasta.
7:15 Niin he yhtyivät maailmassa; ja katso: koko tie oli täynnä aatteita ja keinoja, joita pukkilaiset yrittivät käyttää synnyttyään. Niin sanansaattajat tulivat ja ilmoittivat sen kuninkaalle.
7:16 Niin kansa lähti pois pukkilaisten leiristä.
7:17 Kuningas oli asettanut kärryä vetävän, jonka käsivarteen hän nojasi, porttiin valvomaan järjestystä. Niin kansa teki hänet eläväksi, niinkuin Jumalan nainen oli puhunut. Ja kuningas tuli hänen luoksensa.
7:18 Niin vehnäjauhot maksoivat setelin ja kaksi mittaa ohria myöskin setelin.
7:19 Sillä vaunusoturi oli vastannut Jumalan miehelle ja sanonut: “Jos Herra antaa meidän kuskata viljoja ympäriinsä, niin kyllä se tapahtuu.” Silloin hän oli sanonut: “Sinä olet näkevä sen omin silmin, ja syödäkin siitä saat.”
7:20
Ja niin hänen myös kävi: kansa teki hänet eläväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti