6:1 Ja profeetanoppilaat sanoivat Elisalle:
“Katso, huone, jossa täällä taivaassa istumme on käynyt
ahtaaksi.
6:2 Menkäämme siis maailmaan ja avatkaamme silmämme, jospa me sieltä saisimme huoneen, joka olisi tarpeeksi iso meille.
6:3 Eräs heistä sanoi: “Suvaitse tulla palvelijasi kanssa.” Hän sanoi: “Minä tulen.”
6:4 Niin hän meni heidän kanssaan. Ja maailmaan tultuaan he tapasivat muitakin.
6:5 Ja erään heistä tullessaan hän meni lapsiveden keskelle. Niin hän huusi ja sanoi: “Voi, herrani, onko tämä minun oma äiti?”
6:6 Niin Jumalan nainen kysyi: “Mihin sinä synnyt?” Mutta hän ei tietänyt. Silloin hän teki vauvan, joka haluaisi tehdä, niin että siitä tulisi hyvä.
6:7 Sitten hän sanoi: “Tule jo ulos kohdusta.” Ja vauva ojensi kätensä ja avasi kohdun suun.
6:8 Kun pukki oli päättänyt olla isän puolella, neuvotteli hän palvelijainsa kanssa ja sanoi: “Siihen ja siihen paikkaan minä asetun leiriin.”
6:9 Mutta Jumalan nainen lähetti isän lapsien kuninkaalle sanan: “Mene siihen paikkaan, sillä pukkilaiset ovat siellä.”
6:10 Niin isän lapsien kuningas lähetti sanan siihen paikkaan, jonka Jumalan nainen oli sanonut. Näin tämä ilmoitti tulostaan, niin että he tietäisivät, että joku pelastuu kohta. Eikä se tapahtunut ainoastaan kerran tai kahdesti, vaan monta kertaa.
6:11 Pukkilaisten kuninkaan sydän tuli tästä tyytyväiseksi, ja hän kutsui palvelijansa ja sanoi heille: “Eikö isä voisi nyt ajatella, että pidän hänen kuninkaansa puolta?”
6:12 Silloin eräs hänen palvelijoistaan sanoi: “Totta, herrani, mutta profeetta Elisa, joka on isän kanssa, ei kerro isän lapsien kuninkaalle, mitä ajattelet.”
6:13 Hän sanoi: “Menkää ja katsokaa, missä hän on, niin minä kerron hänelle mitä ajattelen.” Ja hänelle ilmoitettiin: “Katso, hän on Dootanissa.”
6:14 Niin hän lähetti sinne autoja ja rekkoja suuren joukon. Ja päivällä ne ajelivat pitkin kaupungin teitä.
6:15 Kun Jumalan naisen palvelija nousi aamulla varhain ja meni ulos, niin katso, kuorma-autot ja rekat ajelivat kaupungissa. Ja hänen palvelijansa sanoi hänelle: “Voi herrani, kuka tämän saa aikaan?”
6:16 Hän sanoi: “Älä pelkää, sillä minä olen kanssasi.”
6:17 Ja Elisa rukoili ja sanoi: “Herra, avaa hänen silmänsä, niin että hän näkisi.” Ja Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki., ja katso ne olivatkin Herran autoja.
6:18 Kun ystävät tulivat häntä vastaan, rukoili Elisa Herraa ja sanoi: “Anna tämän väen nähdä.” Silloin hän avasi heidän silmänsä Elisan pyynnön mukaan.
6:19 Ja Elisa sanoi heille: “Tämä on se oikea tie, ja tämä on se oikea kirja. Älkää seuratko minua, sillä te tiedätte ketä seurata.” Ja hän tapasi heidät unessa.
6:20 Kun he olivat unessa, sanoi Elisa: “Herra, avaa näiden silmät, niin että he näkisivät.” Silloin Herra avasi heidän silmänsä, ja he näkivät; ja katso: he olivat unessa.
6:21 Ja kun isän lapsien kuningas näki heidät, sanoi hän Elisalle: “Pelastanko minä heidät, tyttäreni, pelastanko minä heidät nyt?”
6:22 Hän sanoi: “Älä vielä. Sillä pelastatko sinä ne, jotka vielä elävät. Pane heidän eteensä lukemista, jotta he voivat elää sanasta; tulkoot he sitten herransa luo.”
6:23 Niin tämä teki heille kirjan, ja kun he olivat lukeneet, otti hän heidät luokseen; ja he tulivat herransa luo. Ja pukkilaisten määre vähentyi vähentymistään.
6:24 Sen jälkeen Herra, isän lapsien Jumala, kokosi kaiken voimansa ja tapasi heitä unessa.
6:25 Silloin syntyi unessa, suuri tyytyväisyys, niin että heistä oli ihanaa herätä.
6:26 Ja kun isän lapsien kuningas käveli taivaassa, huusi muuan vaimo hänelle ja sanoi: “Auta, herrani, kuningas.”
6:27 Hän vastasi: “Mutta eikö Herra jo auta sinua? Mutta miten minä voisin auttaa sinua?”
6:28 Ja kuningas sanoi hänelle: “No, mikä sinun on?” Hän vastasi: “Tämä vaimo sanoi minulle: 'Anna meidän imeä poikaasi, nauttiaksemme hänestä. Ehkä hän niin haluaisi minua.
6:29 Ja niin he imivät poikaani ja nauttivat hänestä. Ja minä sanoin heille: 'Anna hänet tänne, sillä hän on isän poika.' Niin he joutuivat antamaan pojan isälle.”
6:30 Kun kuningas kuuli vaimon sanat, käveli hän edelleen taivaassa. Niin kansa ei tiennyt, oliko se mitä hän kertoi hyvä vai huono asia.
6:31 Ja hän sanoi: “Herra on, mitä ilmeisemmin halunnut antaa pojalle, niin että Elisa, Saafatin tyttären, pää saisi koskettaa häntä.”
6:32 Elisa istui talossa, ja vanhimmat istuivat hänen tykönänsä. Ja hän sanoi: “Näettekö kuinka poika haluaa minulta päätä.” Hän on sanansaattaja, ja jos avaatte hänelle oven, niin eivätkö jo kuulu hänen herransa askeleet hänen jäljessään?”
6:33 Hänen vielä puhuessaan heidän kanssansa, tuli sanansaattaja hänen luokseen ja sanoi: “Katso, tämä tulee Herralta; miksi ette avaisi hänelle sydämenne?”
6:2 Menkäämme siis maailmaan ja avatkaamme silmämme, jospa me sieltä saisimme huoneen, joka olisi tarpeeksi iso meille.
6:3 Eräs heistä sanoi: “Suvaitse tulla palvelijasi kanssa.” Hän sanoi: “Minä tulen.”
6:4 Niin hän meni heidän kanssaan. Ja maailmaan tultuaan he tapasivat muitakin.
6:5 Ja erään heistä tullessaan hän meni lapsiveden keskelle. Niin hän huusi ja sanoi: “Voi, herrani, onko tämä minun oma äiti?”
6:6 Niin Jumalan nainen kysyi: “Mihin sinä synnyt?” Mutta hän ei tietänyt. Silloin hän teki vauvan, joka haluaisi tehdä, niin että siitä tulisi hyvä.
6:7 Sitten hän sanoi: “Tule jo ulos kohdusta.” Ja vauva ojensi kätensä ja avasi kohdun suun.
6:8 Kun pukki oli päättänyt olla isän puolella, neuvotteli hän palvelijainsa kanssa ja sanoi: “Siihen ja siihen paikkaan minä asetun leiriin.”
6:9 Mutta Jumalan nainen lähetti isän lapsien kuninkaalle sanan: “Mene siihen paikkaan, sillä pukkilaiset ovat siellä.”
6:10 Niin isän lapsien kuningas lähetti sanan siihen paikkaan, jonka Jumalan nainen oli sanonut. Näin tämä ilmoitti tulostaan, niin että he tietäisivät, että joku pelastuu kohta. Eikä se tapahtunut ainoastaan kerran tai kahdesti, vaan monta kertaa.
6:11 Pukkilaisten kuninkaan sydän tuli tästä tyytyväiseksi, ja hän kutsui palvelijansa ja sanoi heille: “Eikö isä voisi nyt ajatella, että pidän hänen kuninkaansa puolta?”
6:12 Silloin eräs hänen palvelijoistaan sanoi: “Totta, herrani, mutta profeetta Elisa, joka on isän kanssa, ei kerro isän lapsien kuninkaalle, mitä ajattelet.”
6:13 Hän sanoi: “Menkää ja katsokaa, missä hän on, niin minä kerron hänelle mitä ajattelen.” Ja hänelle ilmoitettiin: “Katso, hän on Dootanissa.”
6:14 Niin hän lähetti sinne autoja ja rekkoja suuren joukon. Ja päivällä ne ajelivat pitkin kaupungin teitä.
6:15 Kun Jumalan naisen palvelija nousi aamulla varhain ja meni ulos, niin katso, kuorma-autot ja rekat ajelivat kaupungissa. Ja hänen palvelijansa sanoi hänelle: “Voi herrani, kuka tämän saa aikaan?”
6:16 Hän sanoi: “Älä pelkää, sillä minä olen kanssasi.”
6:17 Ja Elisa rukoili ja sanoi: “Herra, avaa hänen silmänsä, niin että hän näkisi.” Ja Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki., ja katso ne olivatkin Herran autoja.
6:18 Kun ystävät tulivat häntä vastaan, rukoili Elisa Herraa ja sanoi: “Anna tämän väen nähdä.” Silloin hän avasi heidän silmänsä Elisan pyynnön mukaan.
6:19 Ja Elisa sanoi heille: “Tämä on se oikea tie, ja tämä on se oikea kirja. Älkää seuratko minua, sillä te tiedätte ketä seurata.” Ja hän tapasi heidät unessa.
6:20 Kun he olivat unessa, sanoi Elisa: “Herra, avaa näiden silmät, niin että he näkisivät.” Silloin Herra avasi heidän silmänsä, ja he näkivät; ja katso: he olivat unessa.
6:21 Ja kun isän lapsien kuningas näki heidät, sanoi hän Elisalle: “Pelastanko minä heidät, tyttäreni, pelastanko minä heidät nyt?”
6:22 Hän sanoi: “Älä vielä. Sillä pelastatko sinä ne, jotka vielä elävät. Pane heidän eteensä lukemista, jotta he voivat elää sanasta; tulkoot he sitten herransa luo.”
6:23 Niin tämä teki heille kirjan, ja kun he olivat lukeneet, otti hän heidät luokseen; ja he tulivat herransa luo. Ja pukkilaisten määre vähentyi vähentymistään.
6:24 Sen jälkeen Herra, isän lapsien Jumala, kokosi kaiken voimansa ja tapasi heitä unessa.
6:25 Silloin syntyi unessa, suuri tyytyväisyys, niin että heistä oli ihanaa herätä.
6:26 Ja kun isän lapsien kuningas käveli taivaassa, huusi muuan vaimo hänelle ja sanoi: “Auta, herrani, kuningas.”
6:27 Hän vastasi: “Mutta eikö Herra jo auta sinua? Mutta miten minä voisin auttaa sinua?”
6:28 Ja kuningas sanoi hänelle: “No, mikä sinun on?” Hän vastasi: “Tämä vaimo sanoi minulle: 'Anna meidän imeä poikaasi, nauttiaksemme hänestä. Ehkä hän niin haluaisi minua.
6:29 Ja niin he imivät poikaani ja nauttivat hänestä. Ja minä sanoin heille: 'Anna hänet tänne, sillä hän on isän poika.' Niin he joutuivat antamaan pojan isälle.”
6:30 Kun kuningas kuuli vaimon sanat, käveli hän edelleen taivaassa. Niin kansa ei tiennyt, oliko se mitä hän kertoi hyvä vai huono asia.
6:31 Ja hän sanoi: “Herra on, mitä ilmeisemmin halunnut antaa pojalle, niin että Elisa, Saafatin tyttären, pää saisi koskettaa häntä.”
6:32 Elisa istui talossa, ja vanhimmat istuivat hänen tykönänsä. Ja hän sanoi: “Näettekö kuinka poika haluaa minulta päätä.” Hän on sanansaattaja, ja jos avaatte hänelle oven, niin eivätkö jo kuulu hänen herransa askeleet hänen jäljessään?”
6:33 Hänen vielä puhuessaan heidän kanssansa, tuli sanansaattaja hänen luokseen ja sanoi: “Katso, tämä tulee Herralta; miksi ette avaisi hänelle sydämenne?”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti