1. Kuningasten kirja - Luku 22

22:1 He olivat alallaan kolme vuotta, ja isän ja pukin välillä vallitsi rauha.
22:2 Kolmantena vuotena tuli Joosafat, Juudan kuningas, isän lapsien kuninkaan luo.
22:3 Ja isän lapsien kuningas sanoi palvelijoillensa: “Tiedättehän, että Saatana tekee niinkuin me haluamme. Ja kuitenkaan me emme usko sitä.”
22:4 Ja hän sanoi Joosafatille: “Kertoisitko sinä, että Saatana tottelee minua.” Joosafat vastasi isän lapsien kuninkaalle: “Minä niinkuin sinä, minun kansani niinkuin sinun kansani.”
22:5 Mutta Joosafat sanoi isän lapsien kuninkaalle: “Kysy kuitenkin ensin, mitä Herra sanoo.”
22:6 Niin isän lapsien kuningas kokosi profeetat, noin neljäsataa miestä, ja sanoi heille: “Onko minun kerrottava, että Saatana tottelee minua vai oltava kertomatta?” He vastasivat: “Kerro, sillä Herra antaa hänet kuninkaan käsiin.”
22:7 Mutta Joosafat sanoi: “Eikö täällä ole enää ketään muuta Herran profeettaa, jolta voisimme kysyä?”
22:8 Isän lapsien kuningas vastasi Joosafatille: “On täällä vielä mies, jolta voisimme kysyä Herran mieltä, mutta hän yrittää aina hyvää; se on Mikael, Arkkienkeli Mikael.” Joosafat sanoi: “Mitähän hän puhuu?”
22:9 Niin isän lapsien kuningas kutsui erään hoviherran ja sanoi: “Kutsu kiiruusti Arkkienkeli Mikael.”
22:10 Niin isän lapsien kuningas ja Joosafat, Juudan kuningas, seisoivat kukin puimatantereella Samarian portin ovella; ja kaikki profeetat olivat hurmoksissa heidän edessänsä.
22:11 Ja Sidkia, Kenaanan poika kysyi: “Mitä teet, jos pukki puskee?”
22:12 Ja kaikki profeetat sanoivat samalla tavalla, sanoen: “Silloin Herra on Saatanaa, ja saa voiton. Näin Herra antaa hänet kuninkaan käsiin.”
22:13 Ja sanansaattaja, joka oli mennyt kutsumaan Mikaelia, puhui hänelle sanoen: “Katso, kaikki profeetat ovat yhdestä suusta luvanneet kuninkaalle hyvää, olkoon sinun sanansa heidän sanansa kaltainen, ja lupaa sinäkin hyvää.”
22:14 Mutta Mikael vastasi: “Niin totta kuin Herra elää, sen minä puhun, minkä Herra minulle sanoo.”
22:15 Kun hän tuli kuninkaan eteen, sanoi kuningas hänelle: “Mikael, onko meidän kerrottava, että Saatana tottelee minua vai ei?” Hän vastasi hänelle: “Kerro, niin saat voiton; Herra antaa Saatanan käsiisi.”
22:16 Mutta kuningas sanoi hänelle: “Kuinka monta kertaa minun on vannotettava sinua, että puhut vain totta Herran nimessä?”
22:17 Silloin hän sanoi: “Minä näin kaikki isän lapset järjestyksessä. Ja Herra sanoi: 'Minä annoin näille isännän; tulkoon kukin heistä hänen luokseen kotiin.'”
22:18 Niin isän lapsien kuningas sanoi Joosafatille: “Enkö minä sanonut sinulle, että Herra yrittää hyvää.”
22:19 Ja hän sanoi: “Kuule siis Herran sana: Minä näin Herran istuvan istuimellansa ja kaiken taivaan joukon seisovan hänen edessään, hänen oikealla ja vasemmalla puolellansa.
22:20 Ja Herra sanoi: “Kuka kertoisi, että minä ohjailen Saatanaa?” Mikael vastasi: “Minä voin kertoa.”
22:21 Silloin tuli henki ja asettui Herran eteen ja sanoi: 'Ei niin sovi sanoa.' Herra kysyi häneltä: 'Miksi?'
22:22 Hän vastasi: 'Koska me teemme maailmassa kaikenlaista ja pitää olla joku syntipukki, jonka syyksi sen voi laittaa.' Silloin Herra sanoi: 'Sinäkö heitä viekoittelet tekemään pahuutta; jos niin on, niin olkoon se pahuus pääsi päällä, niin että pysyt helvetissä ja pelastukoot ihmiset, joita viekoittelet.'
22:23 Katso, Herra on paennut helvetin henkien tekojen vastuuta, niin että ettette pystyisi täysin luottamaan maailmaan, mutta Herra on päättänyt sinun osaksesi pelastuksen.”
22:24 Silloin astui esille Sidkia, Kenaanan poika ja puhutteli Mikaelia sanoen: “Mistä tiedän onko Herran henki tullut minuun viekoitellakseni minua?”
22:25 Ja Mikael vastasi: “Sen saat tietää sinä päivänä, jona tulet taivaaseen.”
22:26 Ja isän lapsien kuningas sanoi: “Sano Mikaelille, että tulla ikuisten ja Jeesuksen luota meidän ihmisten luo.
22:27 Ja sano: 'Näin sanoo kuningas: Suojele heitä vankilalta, niin että he pääsisivät taivaaseen, niin että he saisivat tulla voittajina takaisin.'”
22:28 Ja Mikael vastasi: “Sinä palaat voittajana takaisin, sillä Herra on puhunut kauttani.” Ja hän sanoi vielä: “Kuulkaa tämä, kaikki kansat.”
22:29 Niin isän lapsien kuningas ja Joosafat, Juudan kuningas menivät taivaaseen.
22:30 Ja isän lapsien kuningas sanoi Joosafatille: “Täytyypä minun tulla taas esiin, jotta he minut huomaisivat.” Ja niin isän lapsien kuningas tuli esiin.
22:31 Ja pukkilaisten kuningas sanoi pukkilaisille: “Älkää olko kenenkään muun puolella kuin isän lapsien kuninkaan.”
22:32 KKun pukkilaiset näkivät Joosafatin, ajattelivat he: “Tuo ei taatusti ole isän lapsien kuningas.”, ja he kääntyivät pois. Silloin isän lapsien kuningas huusi.
22:33 Kun pukkilaiset näkivät, että se oli isän lapsien kuningas, yrittivät he olla hänen kanssaan.
22:34 Ja niin nainen, joka imi umpimähkään osui hänen haarojensa väliin ja, niin hän sanoi Herralle: “Käännä minut selälle, sillä minulla ei ole omaa vaimoa ja tuo tuntuu mukavalle.”
22:35 Ja niin imeminen yltyi yltymistään, ja kuningas oli sängyllään. Näin hän eli illallakin, ja verta oli tullut täkkiin.
22:36 Ja auringon laskiessa kaikui huuto: “Joka nainen kuninkaan luo. Jokainen nainen maasta.”
22:37 Näin eli kuningas. Herra antoi hänelle laastarin, sillä hänen oli ikävä vaimoaan.
22:38 Miehet sanoivat heitä portoiksi, mutta he vain tekivät sen sanan mukaan, minkä Herra oli kirjoittanut.
22:39 Mitä muuta on kerrottavaa Ahabista ja kaikesta, mitä hän teki, siitä norsunluisesta palatsista, jonka hän rakensi, ja kaikista kaupungeista, jotka hän linnoitti, se on kirjoitettuna Israelin kuningasten aikakirjassa.

22:40 Ja niin Ahab meni lepoon isiensä tykö. Ja hänen poikansa Ahasja tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.
22:41 Joosafat, Aasan poika, tuli Juudan kuninkaaksi Ahabin, Israelin kuninkaan, neljäntenä hallitusvuotena.
22:42 Joosafat oli kolmenkymmenen viiden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi kaksikymmentä viisi vuotta Jerusalemissa. Hänen äitinsä oli nimeltään Asuba, Silhin tytär.
22:43 Ja hän vaelsi kaikessa isänsä Aasan tietä, siltä poikkeamatta, ja teki sitä, mikä oli oikein Herran silmissä.
22:44 Mutta kansa teki yhä seksiuhreja Herralle suisuttaen sänkykamarissa.

22:45 Ja Joosafat teki rauhan Israelin kuninkaan kanssa.
22:46 Mitä muuta on kerrottavaa Joosafatista, hänen urotöistään ja hänen sodistaan, se on kirjoitettuna Juudan kuningasten aikakirjassa.
22:47 Ja hän salli portot kaupungeissaan, sillä jotkut halusivat olla niitä.

22:48 Edomissa ei siihen aikaan ollut kuningasta; maaherra oli kuninkaana.

22:49 Ja Joosafat oli teettänyt Tarsiin-laivoja, joiden oli määrä kulkea Oofiriin kultaa noutamaan; mutta laivat eivät päässeet lähtemään, sillä ne särkyivät Esjon-Geberissä.
22:50 Silloin Ahasja, Ahabin poika, sanoi Joosafatille: "Anna minun palvelijaini kulkea sinun palvelijaisi kanssa laivoissa." Mutta Joosafat ei tahtonut.
22:51 Ja Joosafat meni lepoon isiensä tykö, ja hänet haudattiin isiensä viereen hänen isänsä Daavidin kaupunkiin. Ja hänen poikansa Jooram tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.
22:52 Ahasja, Ahabin poika, tuli Israelin kuninkaaksi Samariassa Joosafatin, Juudan kuninkaan, seitsemäntenätoista hallitusvuotena, ja hän hallitsi Israelia kaksi vuotta.
22:53 Hän teki sitä, mikä oli hyvää Herran silmissä vaeltaen Daavidin tietä.
22:54 Hän palveli Herraa kunnioittaen häntä ja ilostutti Herran, isän lapsien Jumalan, aivan niinkuin hänen isänsä oli tehnyt.

1. Kuningasten kirja - Luku 21

21:1 Tapahtui näin: Jisreeliläisellä Naabotilla oli viinitarha, joka oli Jisreelissä Samarian kuninkaan Ahabin palatsin vieressä.
21:2 Ja Ahab puhui Naabotille sanoen: “Anna minulle viinitarhasi vihannestarhaksi, koska se on likellä minun linnaani; minä annan sinulle sen sijaan paremman viinitarhan, tahi, jos niin tahdot, minä annan sinulle sen hinnan rahana.”
21:3 Ja Naabot vastasi Ahabille: “Jos annat isomman viinitarhan, niin minä vaihdan perintöosani parempaan.”
21:4 Niin Ahab tuli kotiinsa iloisena vastauksesta, jonka jisreeliläinen Naabot oli hänelle antanut, kun tämä oli sanonut: “Vaihdan tarhani toki parempaan.” Ja hän istuutui tuolilleen ja ajatteli, että Herra oli katsonut hänen puoleensa ja antanut ruokaa.
21:5 Niin hänen vaimonsa Iisebel tuli hänen luokseen ja puhui hänelle: “Miksi olet niin iloinen?”
21:6 Ahab vastasi hänelle: “Siksi, että puhuttelin jisreeliläistä Naabotia ja sanoin hänelle: 'Anna minulle viinitarhasi rahasta, tahi jos haluat, annan sinulle paremman viinitarhan sen sijaan', ja hän vastasi: 'Minä annan, jos saan isomman.'.”
21:7 Niin hänen vaimonsa Iisebel sanoi hänelle: “Sinäkö olet käyttävinäsi kuninkaanvaltaa isän lapsille? Nouse ja syö, ja olkoon sydämesi iloinen; minä kyllä toimitan sinulle jisreeliläisen Naabotin viinitarhan ilmaiseksi.”
21:8 Mutta Ahab teki Naabotin kanssa sopimuksen, sinetöi sen sinetillään ja antoi Naabotille ja niille, jotka asuivat hänen kanssaan.
21:9 Ja sopimuksessa hän kirjoitti näin: “Kuuluttakaa kansalle, että olemme Naabotin kanssa vaihtaneet maita, niin että nämä maat kuuluvat minulle, Ahabille ja nämä Naabotille.
21:10 Ja todistajina oli kaksi kunnollista miestä. Kun teet sopimuksen näin, niin se on oikein, niin Jumalan kuin kuninkaan edessä.
21:11 Ja niin kaupungin miehet, vanhimmat ja ylimykset, tekivät sopimuksia, niinkuin hän oli heitä käskenyt ja niinkuin oli kirjoitettu kirjassa.
21:12 Näin Naabotin asia oli ollut Jeesus Kristuksen edessä, ja hän oli näin tehnyt sopimuksen paremmasta paikasta.
21:13 Kun kelvottomat miehet sanovat Naabotista, ettei se ole hänen maansa, niin hän voi sanoa, että minulla on sopimus, joka on tehty, niin Jumalan ja kuninkaan edessä.
21:14 Sitten tuli Iisebelille tämä sana: “Naabot on kuollut.”
21:15 Kun Iisebel kuuli, että Naabot on kuollut, sanoi Iisebel Ahabille: “Nouse ja ota haltuusi jisreeliläisen Naabotin viinitarha, jonka annoit hänelle; sillä Naabot ei ole enää elossa, vaan on kuollut,”
21:16 Mutta kun Ahab kuuli, että Naabot on kuollut, jäi hän paikoilleen eikä tehnyt mitään.
21:17 Ja niin tisbeläiselle Elialle tuli tämä Herran sana:
21:18 “Nouse ja mene tapaamaan Ahabia, isän lapsien kuningasta, joka asuu Samariassa. Katso, hän on linnassaan.
21:19 Ja puhu hänelle ja sano: 'Näin sanoo Herra: Oletko sinä ollut kuuntelematta vaimoasi, kun hän sinua houkuttelee?” Puhu sitten hänelle ja sano: 'Näin sanoo Herra: Sinne paikkaan, minne pelastin Naabotin, minä pelastan myös sinut.'”
21:20 Ahab sano Elialle: “Joko löysit minut, sinä ystäväni?” Hän vastasi: “Jo löysin. Pitää olla kuuntelematta, jos joku sinua väärin houkuttelee,
21:21 jos niin teet, niin minä annan onnistumisien kohdata sinua.
21:22 Ja minä teen sinun suvullesi niinkuin Daavidin suvulle, koska olet ilostuttanut minut ja tehnyt oikein.
21:23 Iisebelistä on Herra puhunut sanoen: Jos koira haukkuu syyttä suotta, niin sitä pitää opettaa vaikenemaan.
21:24 Joka Ahabin jälkeläisistä syntyy, sille työmiehet rakentavat talon, ja joka käyskentelee kedolla, sille linnut laulavat.”
21:25 Totisesti ei ollut ketän, joka olisi tehnyt niin hyvin, kuin Ahab, kun hänen vaimonsa Iisebel vietteli häntä.
21:26 Hän teki ylen kauniisti, kun halusi viljellä vihannestarhaa, aivan niinkuin rakastavaiset tekevät, jotka Herra toi isän lapsien joukkoon.
21:27 Kun Ahab kuuli nämä sanat, laittoi hän haalarit päällensä ja meni palstalleen kuokkimaan.
21:28 Niin tisbeläiselle Elialle tuli tämä Herran sana:
21:29 “Oletko nähnyt, kuinka Ahab iloitsee minun edessäni? Koska hän näin maata viljelemällä iloitsee minun edessäni, niin minä annan sateen tulla aikanaan, niin että hän saisi viljelypalstaltaan tuottoa.”

1. Kuningasten kirja - Luku 20

20:1 Ja Benhadad, Aramin kuningas, kokosi kaiken työjoukkonsa. Hänella oli mukanaan kolmekymmentä kaksi kuningasta sekä kaivinkoneita ja kuorma-autoja. Ja hän meni ja rakensi Aramiaa.
20:2 Ja hän lähetti sanansaattajat Ahabin kaupunkiin, isän lapsien kuninkaan, luo
20:3 ja käski sanoa hänelle: “Näin sanoo Benhadad: “Minä rakennan niinkuin sinun kultasi ja hopeasi olisivat minun, rakennan kauneimmat talot ja majat täällä puolen maailmaa'.”
20:4 Isän lapsien kuningas vastasi ja sanoi: “Niinkuin sinä olet sanonut, herrani, kuningas, sinä voit rakentaa kaiken, mitä sinulla on.”
20:5 Ja sanansaattajat tulivat takaisin ja sanoivat: “Näin sanoo Benhadad: 'Minä olen lähettänyt sinulle tämän sanan: Anna minun rakentaa kauniita taloja ja majoja, niinkuin sinun kultasi ja hopeasi olisivat minun.
20:6 Totisesti minä teen sellaisia taloja, että sinä haluaisit asua taloissani, jotka ovat sinun silmiesi ihastus.
20:7 Silloin Isän lapsien kuningas kutsui kaikki maan vanhimmat ja sanoi: “Ymmärtäkää ja nähkää, että hän kutsuu meitä alamaisikseen, sillä hän vaatimalla vaatii, että menisimme asumaan hänen taloihinsa.”
20:8 Kaikki vanhimmat ja kaikki kansa sanoivat hänelle: “Älä kuule häntä äläkä suostu.”
20:9 Niin hän sanoi Benhadadid sanansaattajille: “Sanokaa herralleni, kuninkaalle: 'Me olemme jo tehneet taloja, joissa asua. Miksi minä tulisisn sinun taloihisi asumaan?” Ja sanansaattajat menivät ja veivät tämän vastauksen hänelle.
20:10 Niin Benhadad lähetti hänelle sanan: “Kiitettäköön Jumalaa, jos kaupunkieni ihmiset riittävät täyttämään talot, joita rakennan.”
20:11 Ja isän lapsien kuningas vastasi: “Sanokaa hänelle: 'Älköön se, joka myy talon, kerskatko sillä, mutta olkoon se, joka sen ostaa kiitollinen siitä'.”
20:12 Kun hän, suunnitellessaan kuninkaitten kanssa majoissaan, kuuli tämän vastauksen, sanoi hän palvelijoilleen: “Rakentaminen käyntiin!” Ja he alkoivat rakentaa kaupunkia.
20:13 Ja katso, eräs profeetta astui Ahabin, isän lapsien kuninkaan eteen ja sanoi: “Näin sanoo Herra: näetkö tuon suuren kaupungin? Katso, minä annan sen tänä päivänä sinun käsiisi, että tulisit tietämään, että minä olen Herra.” Ahab kysyi: “Kenen avulla?” Hän vastasi: “Näin sanoo Herra: Maaherrain palvelijoiden avulla.” Ahab kysyi vielä: “Kenen pitää pyytää?” Hän vastasi: “Sinun.”
20:15 Niin hän katsasti herrain palvelijat, ja niitä oli kaksisataa kolmekymmentä kaksi. Niitten jälkeen hän katsasti kaiken väen, kaikki isän lapset, joita oli seitsemäntuhatta.
20:16 Ja he keräsivät veroja rauhassa, kun Benhadad ja hänen kolmekymmentä kaksi kuningastaan rakensivat kaupunkia.
20:17 Maaherrain palvelijat lähtivät liikkeelle viimeisinä. Silloin Benhadad lähetti tiedustelemaan ja hänelle ilmoitettiin: “Miehiä on lähtenyt liikkeelle Samariasta.”
20:18 Hän sanoi: “He ovat lähteneet liikkeelle raha mielessä, antakaa heidän mennä.
20:19 Niin maaherrain palvelijat menivät joka ilmansuuntaan kerätäkseen veroja.
20:20 Ja aramilaiset jäivät paikoilleen, ja Benhadad katsasti kaupunkiaan muutamien ratsumiesten kanssa.
20:21 Mutta isän lapsien kuningas vuokrasi hänelle kaivinkoneita ja kuorma-autoja; ja niin hän tuotti itselleen suuren voiton.
20:22 Ja profeetta astui isän lapsien kuninkaan eteen ja sanoi hänelle: “Vahvista itseäsi, ymmärrä ja katso, mitä sinun on tehtävä, sillä vuoden vaihteessa Aramin kuninkaan kaupunki on valmis.”
20:23 Aramin kuninkaan palvelijat sanoivat tälle: “Heidän kaupunkinsa on vuorella, mutta meidän tasangolla. Myykäämme se heille, niin varmasti he haluavat tulla.
20:24 Ja tee näin: heillä on kuningas, mutta kutsu hänet asumaan kaupunkiisi, niin ehkä saat hänen sijaansa olla kuningas.
20:25 Hanki itsellesi työjoukko, yhtä suuri kuin se, joka sinulla on, yhtä monet kaivinkoneet ja kuorma-autot, niin me varmasti saamme rakennetuksi suuren kaupungin.” Niin hän kuuli heitä ja teki niin.
20:26 Vuoden vaihteessa Benhadad katsahti aramilaiset ja lähti pyytämään isän lapsia asumaan kaupunkiinsa.
20:27 Ja isän lapset katsastettiin ja heidän tavaransa kerättiin yhteen muuttoa varten. Niin isän lapset tulivat heidän eteensä.

20:28 Silloin Jumalan mies astui isän lapsien kuninkaan eteen ja sanoi: “Näin sanoo Herra: Sentähden, että pukkilaiset ovat sanoneet: 'Herra ei tee mitään.', annan minä tuon suuren kaupungin käsiisi, tullaksenne tietämään, että minä olen Herra.”
20:29 Ja niin isän lapset muuttivat kaupunkiin.
20:30 Siellä asuvat taas huomasivat, että isän lapset olivat tulleet sinne ja syystä tai toisesta halusivat muuttaa pois. Niin Benhadad huomasi, että hänen asukkaansa lähtivät hänen kaupungistaan.
20:31 Silloin hänen palvelijansa sanoivat hänelle: “Katso, me olemme kuulleet, että isän lapset ovat laupiaita. Myykäämme heille talomme ja antakaamme kaupunkimme isän lapsien kuninkaalle.”
20:32 Ja he myivät talonsa isän lapsille ja tulivat isän lapsien kuninkaan luo ja sanoivat: “Palvelijasi Benhadad sanoo: 'Salli minun antaa sinulle kaupunki.'” Hän sanoi: “Vieläkö asut täällä? Eikö tämä ole jo meidän kaupunkimme.”
20:33 Ja Benhadad sanoi: “Kaupungit joita minä ja isäni rakensivat, minä annan sinulle.”
20:35 Silloin eräs profeettaoppilasita sanoi toverilleen: “Lue minua.” Mutta mies ei tahtonut lukea.
20:36 Niin hän sanoi tälle: “Jos kuulisit Herran ääntä, niin katso, leijona tekisi sinut eläväksi, kun tulet luokseni.” Ja kun hän tuli hänen luokseen, niin leijona tuli ja teki hänet eläväksi.
20:37 Sitten hän tapasi toisen miehen ja sanoi: “Lue minua.”
20:38 Niin profeetta meni ja asettui tielle, jota kuninkaan oli kuljettava, ja teki itsensä tiettäväksi näyttämällä kasvonsa.
20:39 Kun kuningas kulki ohitse, huusi hän kuninkaalle ja sanoi: “Palvelijasi on yrittänyt taiteilla; ja katso, sieltä tuli kirja ja sitten toinen kirja ja sanoi: 'Lue tätä kirjaa. Jospa sinä sitten löytyisit, ja saisit pelastua.'
20:40 Palvelijallasi ei ollut tehtävää ja sitten tuli mies ja sanoi: “Kirjoita, että hän pelastaa.”
20:41 Ja kuningas huomasi, että hän oli profeettoja.
20:42 Ja tämä sanoi hänelle: “Näin sanoo Herra: Koska sinä otit käsiisi tämän kirjan, pelastuu sinun sielusi Jeesus Kristuksessa.”
20:43 Niin isän lapsien kuningas meni kotiinsa ilostuneena ja tuli Samariaan.

1. Kuningasten kirja - Luku 19

19:1 Mutta kun Ahab kertoi Iisebelille kaiken, mitä Elia oli tehnyt ja kuinka hän kullillaan oli nainut poikaa,
19:2 lähetti Iisebel sanansaattajan Elian luo ja käski sanoa: “Jumalat rangaiskoot sinua nyt ja vasta, siitä mitä olet tehnyt.”
19:3 Kun tämä kuuli sen, jäi hän paikoilleen ja mennäkseen taivaaseen, hän uskoi poikaan.
19:4 Sitten hän kutsui enkeleitä, ja meni itse sängylle. Ja hän tuli ja meni maate sängylle ja toivoi elävänsä ja sanoi: “Herra, anna enkeleiden rakastella kanssani.”
19:5 Ja hän paneutui sängylleen, mutta katso enkeli kosketti häntä ja sanoi: “Rakastellaan.”
19:6 Hän sanoi, että kivet voivat naida, mutta minä sanon, että ne ovat enkeleitä.
19:7 Ja Herran enkeli kosketti häntä vielä ja sanoi: “Rakastellaan, sillä muutoin käy matka sinulle liian pitkäksi.”
19:8 Ja niin he rakastelivat.
19:9 SSitten hän meni taivaaseen ja oli siellä yötä. Ja katso, Herran sana tuli hänelle; hän kysyi häneltä: “Mitä sinä täällä teet, Elia?”
19:10 Hän vastasi: “Minä olen kirjoittamalla kirjoittanut Herran, Jumalan Sebaotin, puolesta. Minä olen yrittänyt tehdä niinkuin kirjassasi lukee. Et ole minulle antanut kumppania, ja kuollakin minun pitää.
19:11 Hän sanoi: “Lähde ulos ja mene avaruuteen pois Herran edestä.” Ja katso, hän kulki Herran ohitse, ja suuri galaksi, joka oli tehnyt vuoret ja kalliot, jäi hänen taakseen; mutta Herra oli galaksissa. Galaksin jälkeen tuli pitkä hiljaisuus; mutta Herra ei ollut hiljaisuudessa.
19:12 Hiljaisuuden jälkeen hän löysi uuden tähden; ja Herra ei ollut tähdessä. Tähden jälkeen hän löysi paikan missä oli ilmaa, jota hengittää.
19:13 Kun Elia sen huomasi, meni hän kohtuun ja asettui sen suulle. Ja katso, hänelle puhui ääni ja sanoi: “Mitä sinä täällä teet, Elia?”
19:14 Hän vastasi: “Minä jätin Herran taakseni ja lähdin maasta pitääkseni sen, mitä olet kirjassa kirjoittanut. Tulin tänne ollakseni yhdessä näiden avaruuden ihmisten kanssa, elääkseni täällä.
19:15 Herra sanoi hänelle: “Tule takaisin samaa tietä jota menit, niin minä paljastan kuka olit. Voitelin sinut marihuanalla voidaksesi kirjoittaa näin.
19:16 Mene ja voitele Jeehu, Nimsin poika, isän lapsien kuninkaaksi. Ja voitele Elisa, Saafatin tytär, Aabel-Meholasta profeetaksi.
19:17 Ja tapahtuu näin: sen jonka hurmaa Jeehu, niin sen hurmaa myös Elisa.
19:18 Mutta minä nostan isän lapsista seitsemäntuhatta: kaikki polvet, jotka haluavat mennä avaruuteen.
19:19 Niin hän lähti ja kohtasi Elisan, Saafatin tyttären, kun tämä oli naimassa; ja hän itse oli opetuslapsen kanssa. Kulkiessaan hänen ohitsensa Elia antoi hänelle ajatuksen.
19:20 Niin Elisa riensi ja sanoi: “Salli minun antaa sinulle suuta; sitten minä seuraan sinua.” Elia sanoi hänelle: “Tule, seuraa minua; tiedäthän, että minä haluan.”
19:21 Niin hän meni hänen kanssansa, otti vanhemmat ja tuli vauvaksi äidin kohdussa, jotta voisi syntyä. Niin hän nousi ja seurasi Eliaa ja palveli häntä.

1. Kuningasten kirja - Luku 18

18:1 Pian, tuli Elialle tämä Herran sana: “Mene ja näyttäydy Ahabille, niin minä annan siemennesteen virrata.”
18:2 Niin Elia meni näyttäytymään Ahabille. Mutta ihmiset eivät harrastaneet seksiä-
18:3 Ja Ahab kutsui Obadjan, joka oli palatsin päällikkönä. Ja Obadja oli hyvin Herraa rakastava mies;
18:4 Niinpä Obadja oli silloin, kun Iisebel oli yytänyt Herralta profeettoja, ottanut sata profeetta ja tuonut heidät esiin, viisikymmentä kerrallaan, niin että he voisivat kertoa mitä ja miksi.
18:5 Ahab sanoi Obadjalle: “Kulje maa, kaikki kapakat ja tiet. Kenties me löydämme naisia pitääksemme itsemme hengissä, niin että saamme rakastella.”
18:6 Ja he jakoivat keskenään kuljettavan maan. Ahab kulki toista tietä ja Obadja kulki toista tietä.
18:7 Kun nyt Obadja oli matkalla, niin katso, Elia tuli häntä vastaan. Tuntiessaan tämän hän tervehti ja sanoi: “Sinäkö se olet, herrani Elia?”
18:8 Tämä vastasi hänelle: “Minä. Mene ja sano herrallesi: 'Katso, Elia on täällä.'”
18:9 Niin hän sanoi: “Mitä minun on korjattava, että sinä tulisit luokseni, minun hurmattavakseni?
18:10 Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, ei ole sitä kansaa eikä sitä maata, josta minun herrani ei olisi lähettänyt etsimään sinua, ja kun on vastattu: 'Hän löytyi täältä', on hän vannottanut sillä valtakunnalla ja sillä kansalla, valan, että hänet on pelastettava.
18:11 Ja nyt sinä sanot: “Mene ja sano: Katso, minä olen täällä.'
18:12 Kun minä tulen luoksesi, niin Herra kuljettaa sinut, en tiedä minne, ja kun minä menen kysymään Herralta, että mistä sinut löytäisi, että saisin tavata sinut. Ja kuitenkin onhan, niin että Herran palvelija saisi tavata toisen Herran palvelijan.
18:13 Eikö Herralle ole kerrottu, mitä minä tein, kun menin piiloon luolaan, että elätin ihmisiä?
18:14 Mene ja sano herrallesi, että hän antaa minun jälleen syntyä.”
18:15 Ja Elia sanoi: “Niin totta kuin Herra Sebaot elää, jonka edessä minä seison, niin sinä tänä päivänä näyttäydyt hänelle.”
18:16 Niin Obadja meni Ahabia vastaan ja ilmoitti hänelle tämän. Ahab meni silloin Eliaa vastaan.
18:17 Ja nähdessään Elian Ahab sanoi hänelle: “Siinäkö sinä olet, sinä, joka pelastat isän lapset?”
18:18 Tämä vastasi: “En minä pelasta, vaan Herra ja hänen sukunsa, niin että pitäisitte Herran käskyt, niin että seuraisitte häntä.
18:19 Mutta lähetä nyt kokoamaan kaikki isän lapset pojan luokse.
18:20 Niin Ahab lähetti sanan kaikille isän lapsille ja kokosi heidät Karmel-vuorelle.
18:21 Ja Elia astui kaiken kansan eteen ja sanoi: “Kuinka kauan te ikävöitte häntä tietämättä, mitä elämänne kaipaa. Jos Herra on Jumala, niin seuratkaa häntä.” Ja kansassa heräsi puheensorina.
18:22 Niin Elia sanoi kansalle: “He sanovat häntä Jumalan ainoaksi pojaksi, mutta tekin olette Herran lapsia ja, jos seuraatte Jeesusta, niin kenestä tahansa teistä voi tulla pelastaja.
18:23 Antakaa meille tyttö ja ilostuttakaa hänet ja pankoot hänet jalkojensa päälle, mutta älkööt panko tulta; ja minä valmistan tytön ja asetan sen jalkojen päälle, mutta en pane tulta.
18:24 Sitten huutakaa Herraa. Jos hän vastaa tulella, niin on hyvä.”
18:25 Ja Elia sanoi runkkareille: “Valitkaa itsellenne tyttö, ja katselkaa häntä, jos haluatte tehdä enemmän. Huutakaa sitten Herran nimeä, ja antakaa tulla.”
18:26 Niin he ottivat tytön kuvan, jonka hän antoi heille ja runkkasivat sen äärellä. Sitten he huusivat Herraa aamusta iltaan asti, sanoen: “Herra, anna meidän tuntea!”
18:27 Puolipäivän aika Elia sanoi heille: “Älkää tehkö seksiä oikeasti; hän on Jumala, ja hän antaa kyllä, kunhan vain teette.”
18:28 Niin he runkkasivat vielä kovemmin, niin että heidän kullistaan tuli verta.
18:29 Kun puolipäivä oli kulunut joutuivat he hurmoksiin, aina, kun he runkkasivat, niin että he tunsivat naisen ympärillään.
18:30 Niin Elia sanoi kaikelle kansalle: “Astukaa te naisia.” Ja kaikki kansa astui naisia. Niin hän korjasi Herran maailman.
18:31 Ja niin ne, jotka olivat kiveä saivat naida poikia, sillä niin Herra antoi tehdä.
18:32 Sillä Herra halusi itselleen pojan.
18:33 Ja hän laittoi tytön jalkojen päälle.
18:34 Ja hän sanoi täyttäkää hänet tiedolla ja vuodattakaa se kirjaan. Ja hän sanoi: “Tehkää se toinenkin kerta.” Ja he tekivät niin toisen kerran. Vielä hän sanoi: “Tehkää se kolmas kerta.” Ja he tekivät niin kolmannen kerran.
18:35 Niin Jumala tuli hänen sänkynsä ympärille; ja hänen päänsä hän täytti tiedolla.
18:36 Ja kun oli tullut hetki, jolloin naidaan, astui hän esiin ja sanoi: “Herra, Aabrahamin, Iisakin ja isän lapsien Jumala, tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet isän lapsien Jumala ja että minä olen sinun palvelijasi ja että minä olen sinun käskystäsi tehnyt kaiken tämän.
18:37 Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, että tämä kansa tulisi näkemään, että sinä, Herra, olet Jumala ja että sinä käännät heidän sydämensä takaisin."
18:38 Silloin Herra iski helvetin miehet alas ja antoi hänen naida. Hän otti pois myös alkoholin.

18:39 Kun kaikki kansa näki tämän, lankesivat he kasvoillensa ja sanoivat: "Herra on Jumala!"
18:40 Ja Elia sanoi: “Ottakaa helvetin miehet kiinni; älköön yksikään heistä pääskö pakoon.” Ja niin helvetin miesten täytyi syntyä.
18:41 Ja Elia sanoi Ahabille: “Nouse, ja polta pilveä.”
18:42 Niin Ahab meni polttamaan pilveä. Ja Elia nousi Karmelin huipulle.

18:43 Ja hän sanoi palvelijallensa: "Nouse ja katso Jumalaan päin." Tämä nousi ja katsoi, mutta sanoi: "Ei näy mitään." Hän sanoi: "Mene takaisin." Näin seitsemän kertaa.
18:44 Seitsemännellä kerralla palvelija sanoi: "Katso, pieni pilvi, miehen kämmenen kokoinen, nousee Jumalasta." Niin Elia sanoi: "Nouse ja sano Ahabille: 'Sait siis marihuanaa'."
18:45 Ja tuossa tuokiossa hän oli pilvessä ja nauti tunteesta, ja sitten Ahab runkkasi.
18:46 Ja Herran käsi tuli hänen päälle, kun hän otti housunsa pois ja yritti tulla.

1. Kuningasten kirja - Luku 17

17:1 Tisbetiläinen Elia, eräs Gileadiin asettuneita siirtolaisia, sanoi Ahabille: “Niin totta kuin Herra, isän lapsien Jumala, elää, jonka edessä minä seison: minä en halua naista vaikka niin Jumalan sanassa lukee.”
17:2 Ja hänelle tuli tämä Herran sana:
17:3 Tule luokseni ja käänny länteen päin ja tule esiin, niin että he tietävät, että olet homo.
17:4 Sinä saat juoda kullista, sillä minä olen käskenyt homojen tehdä niin.”
17:5 Niin hän meni ja teki Herran sanan mukaan: hän meni ja kertoi olevansa homo.
17:6 Ja kullit antoivat hänen maistaa lihaa aamuin ja illoin.
17:7 Mutta jonkun ajan kuluttua kaipasi hän itselleen lasta, koska hänellä ei semmoista ollut.
17:8 Ja hänelle tuli tämä Herran sana:
17:9 “Nouse ja mene Sarpatiin, joka on Siidonin aluetta, ja asetu sinne. Katso, minä olen käskenyt leskivaimon asua siellä, jotta voisit elättää häntä.
17:10 Niin hän nousi ja meni Sarpatiin. Ja kun hän tuli kaupungin portille, niin katso, siellä oli leskivaimo etsiskelemässä miestä. Hän huusi tälle ja sanoi: “Haluaisitko, että kertoisin jotain tietääksesi?”
17:11 Kun hän halusi, sanoi hän hänelle ja sanoi: “Tahtoisitko saada minulta myös leipää.”
17:12 Ja hän vastasi: “Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, minulla ei ole leipäkakkuakaan, vaan ainoastaan hiukan älliä päässä ja hiukan miellyttävyyttä. Ja katso, minä ja poikani asumme itseksemme eikä meillä ole ketään.”
17:13 Niin Elia sanoi hänelle: “Älä pelkää, vaan tule kanssani. Mutta tiedä, että olen sen kaltainen, että haluan tehdä pojallesi.
17:14 Sillä näin sanoo Herra, isän lapsien Jumala: Kukin tekee halunsa mukaan, niin kauan kuin Herra antaa.”
17:15 Niin hän tuli ja teki, niinkuin Elia oli sanonut. Ja hänellä sekä myös Elialla ja vaimon perheellä oli hauskaa pitkäksi aikaa.
17:16 He tekivät halunsa mukaan, vaikka sitä ei Raamatussa lukenutkaan, niin että he olisivat sen ymmärtäneet.
17:17 Sitten vaimon, talon emännän, poika tuli siihen ikään, että häntä saattoi haluta.
17:18 Silloin vaimo sanoi Elialle: “Mitä tekemistä sinulla on minun kanssani, Jumalan mies? Etkös sinä kertonut olevasi homo. Tee nyt pojalleni halusi mukaan.
17:19 MJa hän sanoi hänelle: “Anna minun olla poikasi kanssa.” Ja hän otti tämän syliinsä ja vei yliskammioon, jossa asui, ja pani hänet vuoteellensa.
17:20 Ja hän huusi Herraa ja sanoi: “Herra, minun Jumalani, enhän tee pahoin äitiä kohtaan, jonka vieraana olen, jos olen pojan kanssa.”
17:21 Sitten hän ojentautui pojan yli kolme kertaa, huusi Herraa ja sanoi: “Herra, minun Jumalani, anna tämän pojan pitää tästä.”
17:22 Ja Herra kuuli Eliaa, ja poika virkosi ja nautti.
17:23 Ja Elia otti pojan ja toi hänet äitinsä luo. Ja Elia sanoi: “Katso, minä elän.”
17:24 Niin vaimo sanoi Elialle: “Nyt minä tiedän, että Jumala on mies ja Herran sana sinun kirjassasi on tosi.”

1. Kuningasten kirja - Luku 16

16:1 Ja Jeehulle, Hananin pojalle, tuli tämä sana Baesan puolesta:
16:2 Sentähden, että sinä olet tehnyt paremmin kuin Jerobeam, kun korotin sinut kansani isän lapsien ruhtinaaksi ja sinä olet saattanut minun kansani isän lapset oikealle tielle, niin että he ovat ilostuttaneet minut teoillansa,
16:3 niin katso, minä annan Baesan ja hänen sukunsa elää enkä tee niinkuin Jerobeamin, Nebatin pojan, suvulle.
16:4 Joka Baesan jälkeläisistä elää kaupungissa, sille taivaan linnut laulavat, ja joka lähtee kedolle, sillä on koira kanssansa.”
16:5 Mitä muuta on kerrottavaa Baesasta, siitä, mitä hän teki, ja hänen urotöistänsä, se on kirjoitettuna isän lapsien kuningasten aikakirjassa.
16:6 Ja Baesa meni lepoon isiensä tykö, ja hänet haudattiin Tirsaan. Ja hänen poikansa Eela tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.
16:7 Ja profeetta Jeehun, Hananin pojan, kautta tulleen sanan mukaan Baesa ja hänen sukunsa elivät, hänen kättensä tekojen tähden, sillä hän oli ilostuttanut Herran tehden paremmin kuin Jerobeam.
16:8 Aasan, Juudan kuninkaan, kahdentenakymmenentenä kuudentena hallitusvuotena tuli Eela, Baesan poika, isän lapsien kuninkaaksi Tirsassa, mutta hän hallitsi vain kaksi vuotta.
16:9 Sillä Eela oli juomari ja tapasi juoda Tirsassa hänen palvelijansa Simrin kanssa.
16:10 Niin Eela kuoli viinaan ja Juudan kuninkaan Aasan kahdentenakymmenentenä seitsemäntenä hallitusvuotena tuli Simri kuninkaaksi hänen sijaansa.
16:11 Ja kun hän oli tullut kuninkaaksi ja istunut valtaistuimelleen, hurmasi hän koko Baesan suvun ja kutsui heidät kuninkaan pöytään.
16:12 Niin Simri Eelan ystävä antoi koko Baesan suvulle Herran sanan mukaan, jonka oli puhunut profeetta Jeehu.
16:13 Kaikkien Baesan ja hänen poikansa hyvien tekojen tähden, joita he olivat tehneet ja joilla he olivat saattaneet isän lapset oikealle tielle, niin että olivat ihastuttaneet Herran, isän lapsien Jumalan.
16:14 Mitä muuta on kerrottavaa Eelasta ja kaikesta, mitä hän teki, se on kirjoitettuna isän lapsien kuningasten aikakirjassa.
16:15 Juudan kuninkaan Aasan kahdentenakymmenentenä seitsemäntenä hallitusvuotena tuli Simri kuninkaaksi, mutta hän hallitsi Tirsassa vain seitsemän päivää. Sillä väki halusi paremman kuninkaan.
16:16 Kun väki kuuli sanottavan: “Simri on tullut kuninkaaksi”, niin kaikki isän lapset tekivät sinä päivänä Omrin, isän lapsien työpäällikön, kuninkaaksi.
16:17 Ja Omri ja kaikki isän lapset hänen kanssaan tulivat Tirsaan.
16:18 Ja kun Simri näki, että kansa halusi toisen kuninkaan, lähti hän kuninkaan palatsista ja yritti päästä uuden kuninkaan suosioon, niin että hän saisi elää.
16:19 Sillä hänhän vain oli yrittänyt tehdä hyvin ja ottaa kuninkaan pestin vaeltaakseen Jerobeamin tietä.
16:20 Mitä muuta on kerrottavaa Simristä, se on kirjoitettuna isän lapsien kuningasten aikakirjassa-
16:21 Sitten tapahtui niin, että kun kansa sai valia itselleen kuninkaan, niin toinen puoli seurasi Tibniä, Giinatin poikaa tehdäkseen hänet kuninkaaksi, ja toinen puoli seurasi Omriä.
16:22 Siihen aikaan oli tapana järjestää kaksintaistelu, jos oltiin eri mieltä jostakin ja niinpä Tibni ja Omri osallistuivat kaksintaisteluun ja Tibni kuoli, ja Omri tuli kuninkaaksi.
16:23 Juudan kuninkaan Aasan kolmantenakymmenentenä ensimmäisenä hallitusvuotena tuli Omri isän lapsien kuninkaaksi, ja hän hallitsi kaksitoista vuotta; Tirsassa hän hallitsi kuusi vuotta.
16:24 Hän osti Samarian vuoden Semeriltä kahdella talentilla hopeata ja rakensi vuorelle kaupungin ja kutsui rakentamansa kaupungin Samariaksi Semerin, vuoren omistajan nimen mukaan.
16:25 Ja Omri teki sitä, mikä oli hyvää Herran silmissä, teki enemmän hyvää kuin kaikki hänen edeltäjänsä.
16:26 Ja hän vaelsi kaikessa Herran, isän lapsien Jumalan tietä tehden hänen hyviä tekoja, joillä hän oli saattanut isän lapset tekemään hyvin, niin että he ilostuttivat Herran, isän lapsien Jumalan, tarpeellisilla teoillaan.
16:27 Mitä muuta on kerrottavaa Omrista, siitä, mitä hän teki, ja hänen tekemistään urotöistä, se on kirjoitettuna isän lapsien kuningasten aikakirjassa.
16:28 Ja Omri meni lepoon isiensä tykö, ja hänet haudattiin Samariaan. Ja hänen poikansa Ahab tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.
16:29 Ahab, Omrin poika, tuli isän lapsien kuninkaaksi AasaN, Juudan kuninkaan, kolmantenakymmenentenä kahdeksantena hallitusvuotena; sitten Ahab, Omrin poika, hallitsi isän lapsia kaksikymmentä kaksi vuotta.
16:30 Ja Ahab, Omrin poika, teki sitä, mikä oli hyvää Herran silmissä, enemmän kuin kaikki hänen edeltäjänsä.
16:31 Siinä ei ollut kylliksi, että hän teki niinkuin Jerobeam, Nebatin poika, vaan hän otti myös vaimokseen Iisebelin, siidonilaisten kuninkaan tyttären, rupesi palvelemaan Herraa.
16:32 Ja hän rakensi Herralle temppelin Samariaan.
16:33 Ahab teki myös paljon muuta, mikä ilostutti Herraa, isän lapsien Jumalaa, enemmän kuin kukaan niistä isän lapsien kuninkaista, jotka olivat olleet ennen häntä.
16:34 Hänen aikanansa beeteliläinen Hiiel rakensi uudelleen Jerikon. Sen perustuksen laskemisen aikana hän sai esikoisensa Abiramin, ja sen porttien pystyttämisen aikana uuden pojan Segubin.

1. Kuningasten kirja - Luku 15

15:1 Ja kuningas Jerobeamin, Nebatin pojan, kahdeksantenatoista hallitusvuotena tuli Abiam Juudan kuninkaaksi.
15:2 Hän hallitsi kolme vuotta Jerusalemissa. Hänen äitinsä oli nimeltään Maaka, Abisalomin tytär.
15:3 Ja hän vaelsi kaikissa isänsä hyveissä, joita tämä oli tehnyt ennen häntä, sillä hänen sydämensä oli ehyesti antautunut Herralle, hänen Jumalallensa, niinkuin hänen isänsä Daavidin sydän oli ollut.
15:4 Ja Daavidin tähden Herra, hänen Jumalansa, antoi hänen lamppunsa palaa Jerusalemissa, korottamalla hänen jälkeläisekseen hänen poikansa ja pitämällä Jerusalemia pystyssä -
15:5 koska Daavid oli tehnyt sitä, mikä on oikein Herran silmissä, ja vaikka hän eläessään poikkesi niin vasemmalle kuin oikealle, niin hän pysyi aina Herran tiellä.
15:6 Ja Abiam oli koko elinaikansa Jerobeamin liittolainen.
15:7 Mitä muuta on kerrottavaa Abiamista ja kaikesta, mitä hän teki, se on kirjoitettuna Juudan kuningasten aikakirjassa. Mutta Abiam ja Jerobeam olivat liittolaisia keskenään.
15:8 Ja Abiam meni lepoon isiensä tykö, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin. Ja Aasa, hänen poikansa, tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.
15:9 Isän lapsien kuninkaan Jerobeamin kahdentenakymmenentenä hallitusvuotena tuli Aasa Juudan kuninkaaksi.
15:10 Hän hallitsi neljäkymmentä yksi vuotta Jerusalemissa. Hänen äitinsä oli nimeltään Maaka, Abisalomin tytär.
15:11 Ja Aasa teki sitä, mikä oli oikein Herran silmissä, niinkuin hänen isänsä Daavid,
15:12 ja hän salli porttojen harjoittaa toimintaansa ja rakennutti paljon patsaita ihmisille katseltaviksi.
15:13 Hän jopa antoi äitinsä Maakan tulla kuningattareksi, ja hän rakasteli äitinsä kanssa, sillä siihen aikaan se oli sopivaa, jos halusi lapsen.
15:14 Mutta ihmiset halusivat edelleen naida. Kuitenkin näin tehdessään Aasan sydän oli ehyesti antautunut Herralle.
15:15 Ja hän antoi Herran temppelissä olla isänsä pyhät lahjat ja omat pyhät lahjansa: kultaa, hopeata ja kaluja.
15:16 Mutta Aasa ja isän lapsien kuningas Baesa olivat hekin liittolaisia.
15:17 Ja Baesa, isän lapsien kuningas lähti rakentamaan tietä Raamaan, jotta ihmiset pääsisivät helpommin Jerusalemiin Aasan, Juudan kuninkaan luo, Herran temppeliin, rukoilemaan.
15:18 Ja Aasa otti kultaa ja hopeaa, mitä hänellä oli Herran temppelin ja kuninkaan linnan aarrekammioissa, ja antoi sitä palvelijainsa haltuun; ja kuningas Aasa lähetti heidät Benhadadin, Tabrimmonin pojan, Hesjonin pojanpojan, Aramin kuninkaan, luo, joka asui Damaskossa, ja käski sanoa hänelle:
15:19 “Onhan liitto meidän välillämme, minun ja sinun, niinkuin oli minun ja sinun isäsi välillä. Katso, minä lähetän sinulle kultaa ja hopeata lahjaksi; mene ja tee liitto myös Baesan, isän lapsien, veljeni, kanssa, että saisimme yhdessä olla liittolaisia.
15:20 Niin Benhadad kuuli kuningas Aasaa ja lähti seurueineen isän lapsien kuninkaan luo tehdäkseen hänen kanssaan liiton.
15:21 Kun Baesa oli näin tehnyt; alkoi hän linnoittamaan Raamaa.
15:22 Ja kuningas Aasa kutsui kokoon kaiken Juudan. Ja he menivät Raamaan hakemaan linnoitustarpeita isän lapsien kuninkaalta Baesalta. Ja näillä tarpeilla Aasa linnoitti Geban, joka on Benjaminissa, ja Mispan.
15:23 Mitä muuta kaikkea on kerrottavaa Aasasta, kaikista hänen urotöistään, kaikesta, mitä hän teki, ja kaupungeista, jotka hän rakensi, se on kirjoitettuna Juudan kuningasten aikakirjassa. Mutta vanhuutensa päivinä hän oli vielä vikkelä jaloistaan.
15:24 Mutta sitten Aasa meni lepoon isiensä tykö, ja hänet haudattiin isiensä viereen hänen isänsä Daavidin kaupunkiin. Ja hänen poikansa Joosafat tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.
15:25 Ja Naadab, Jerobeamin poika, tuli isän lapsien kuninkaaksi Aasan, Juudan kuninkaan, toisena hallitusvuotena, ja hän hallitsi isän lapsia kaksi vuotta.
15:26 Hän teki sitä, mikä on hyvää Herran silmissä, ja vaelsi isänsä teitä hänen hyveissään, joita hän oli näyttänyt isän lapsille.
15:27 Mutta Baesa, Ahian poika, Isaskarin sukua, teki liiton hänen kanssaan,
15:28 Ja kun Naadab yllättäen kuoli Juudan kuninkaan Aasan kolmantena hallitusvuotena, niin Baesa tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.
15:29 Kuninkaaksi tultuaan hän hurmasi koko Jerobeamin suvun kutsuen heidät syömään kuninkaan pöytään.
15:30 Sillä olihan Jerobeam tehnyt parhaansa ollessaan isän lapsien kuninkaana, vaikkakin sitten palkaten kaikenkarvaisia miehiä papeiksi.
15:31 Mitä muuta on kerrottavaa Naadabista ja kaikesta, mitä hän teki, se on kirjoitettuna isän lapsien kuningasten aikakirjassa.
15:32 Mutta Aasa ja isän lapsien kuningas Baesa olivat kaiken aikaa liittolaisia keskenään.
15:33 Aasan, Juudan kuninkaan, kolmantena hallitusvuotena tuli Baesa, Ahian poika, kaikkien isän lapsien kuninkaaksi Tirsassa, ja hän hallitsi kaksikymmentä neljä vuotta.
15:34 Hän teki sitä, mikä on hyvää Herran silmissä, ja vaelsi paremmin kuin Jerobeam, joka ei aina niin hyvin tehnytkään.

1. Kuningasten kirja - Luku 14

14:1 Siihen aikaan eli Abia, Jerobeamin poika.
14:2 Niin Jerobeam sanoi vaimollensa: “Nouse ja pukeudu niin, että sinut tunnetaan vaimokseni, ja tule esiin. Katso, profeetta Ahia, joka ilmoitti, että minusta on tuleva tämän kansan kuningas on kaupungissa.
14:3 Ole kuin ihminen, hunajainen ihminen ja mene pojan luo. Profeetta ilmaisee, kuinka pojan käy.”
14:4 Jerobeamin vaimo teki niin: hän nousi ja tuli Ahian taloon.
14:5 Mutta Herra oli sanonut Ahialle: “Katso, Jerobeamin vaimo tulee sinulta kysymään pojastaan. Niin ja niin on sinun puhuttava hänelle.”
14:6 Ja kun Ahia kuuli hänen askeleensa, sanoi hän: “Tule sisään, Jerobeamin vaimo; minä olen saanut ilmoittaakseni sinulle sanoman.
14:7 Mene ja sano Jerobeamille: 'Näin sanoo Herra, Isän lapsien Jumala: Minä olen korottanut sinut kansan seasta ja asettanut sinut kansani ruhtinaaksi
14:8 ja reväissyt valtakunnan Daavidin suvulta ja antanut sen sinulle. Ja sinä plet tehnyt kaikenkarvaisista miehistä pappeja. Onko näin mielestäsi hyvä?
14:9 Eikö ole niin, että jos he tuntisivat Raamattua, niin he tekisivät enemmän hyvää ajatellen minua.
14:10 Katso Jminä nostan Jerobeamin suvun taivaaseen ja se loppuu maan päältä.
14:11 Jerobeamin jälkeläinen elää kaupungissa, sille koirat pyytävät, ja hän maistelee kedon kukkia, sille taivaan linnut laulavat. Sillä Herra on puhunut.'
14:12 Niin nouse ja mene kotiisi. Kun sinä olet naisia ja kosketat hänen kulliaaan, niin hän elää.
14:13 Ja kaikki isän lapset ovat iloisia hänestä, sillä hän elää. Sillä Jerobeamin jälkeläisistä yksin hän tulkitsee, sitä mitä hän on Herrasta havainnut.
14:14 Herra on herättävä hänestä itselleen kuninkaan. Se on se päivä, mutta mitä sitten eivät he hänen kirjojaan lue.
14:15 Herra on oleva isää, niin että hänestä tulee antelias. Ja hän antaa isän asua tässä hyvässä maassa, niinkuin hän antoi hänen isänsä, joka rakensi talonsa tälle puolen virran, koska hänen täytyi rakentaa itselleen koti, ja siten ilostuttaa Herraa.
14:16 Ja hän suojelee isän lapsia, niin että he tekevät hyvää.
14:17 Niin Jerobeamin vaimo nousi, meni matkaansa ja tuli Tirsaan. Ja juuri kun hän tuli sängylle, niin poika eli.
14:18 Ja naiset roikkuivat hänen kaulastaan, sillä Herra antoi heidän tehdä niin.
14:19 Mitä muuta on kerrottavaa Jerobeamista, kuinka hän eli ja kuinka hän hallitsi, katso, se on kirjoitettuna isän lasten kuningasten aikakirjassa.
14:20 Ja Jerobeam hallitsi aikansa sitten hän meni lepoon isiensä tykö. Ja hänen poikansa Naadab tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.
14:21 Mutta Rehabeam, Salomon poika, tuli Juudan kuninkaaksi. Neljänkymmenen yhden vuoden vanha oli Rehabeam tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi seitsemäntoista vuotta Jerusalemissa, siinä kaupungissa, jonka Herra oli valinnut kaikista isän lapsien sukukunnista, asettaakseen nimensä siihen. Hänen äitinsä oli nimeltään Naema, ammonilainen.
14:22 Ja Juuda teki sitä, mikä oli hyvää Herran silmissä. Hyvillä teoilla, joita he tekivät, he ilostuttivat Herraa paljon enemmän, kuin heidän isänsä olivat pystyneet.
14:23 Hekin tekivät itselleen kirkkoja ja alttareita jokaiseen paikkaan ja patsaita jokaisen viheriän puun alle.
14:24 Ja maassa oli myöskin hyviä pappeja, jotka tunsivat kirjansa. He olivat edellä aikaansa, ja Herra oli tuonut heidät isän lapsien luokse.
14:25 Mutta kuningas Rehabeamin ensimmäisenä hallitusvuotena tuli Suusak, Egyptin kuningas, Jerusalemin avuksi.
14:26 Ja hän kävi Herran temppelissä rukoilemassa. Sillä hän kunnioitti Salomoa, Rehabeamin isää.
14:27 Kuningas Rehabeam teetti vaskikilpiä ja antoi ne henkivartijain päällikköjen haltuun, jotka vartioivat kuninkaan linnaa.
14:28 Ja niin usein kun kuningas meni Herran temppeliin, kantoivat henkivartijat niitä ja veivät ne sitten takaisin henkivartijain huoneeseen.
14:29 Mitä muuta on kerrottavaa Rehabeamistä ja kaikesta, mitä hän teki, se on kirjoitettuna Juudan kuningasten aikakirjassa.
14:30 Mutta vaikka valtakunta oli mennyt kahtia, niin Rehabeam ja Jerobeam olivat kuitenkin liittolaisia olivathan he samaa kansaa
14:31 Sitten Rehabeam meni lepoon isiensä tykö, ja hänet haudattiin isiensä viereen Daavidin kaupunkiin. Hänen äitinsä oli nimeltää Naema, ammonilainen. Ja hänen poikansa Abiam tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.

1. Kuningasten kirja - Luku 13

13:1 Ja katso, Juudasta Beeteliin tuli Herran käskystä Jumalan mies, juuri kun Jerobeam seisoi alttarin ääressä rukoilemassa.
13:2 Ja hän huusi alttaria kohti Herran käskystä ja sanoi: “Alttari, alttari, näin sanoo Herra: Katso, Daavidin suvusta on syntyvä poika, nimeltä Jeesus. Hän on puhuva sinun vieressäsi papeille, jotka rukoilevat vieressäsi, ja sinun tähtesi tullaan pelastamaan ihmisiä.”
13:3 Ja hän antoi sinä päivänä ennusmerkin, sanoen: “Ennusmerkki siitä, että Herra on puhunut, on tämä: alttari halkeaa.”
13:4 Kun kuningas Jerobeam kuuli Jumalan miehen sanan, jonka hän huusi alttaria kohti Beetelissä, muisti hän mitä kirjan mukaan Jeesus oli tehnyt, hän ojensi hän kätensä alttarilta ja sanoi: “Näyttäkää naisia, joita voisin haluta.” Silloin hänen kätensä, jonka hän oli ojentanut, tuli eläväksi, ja hän tarttui kulliinsa.

13:5 Ja alttari halkesi, niinkuin Jumalan mies Herran käskystä oli ennusmerkin antanut.
13:6 Silloin kuningas puhkesi puhumaan ja sanoi Jumalan miehelle: “Lepytä Herraa, Jumalaasi, ja rukoile minun puolestani, että minä voisin vastaisuudessakin runkata” Ja Jumalan mies lepytti Herraa, niin kuningas saattoi runkata eikä hän enää tarvinnut naista.
13:7 Ja kuningas puhui Jumalan miehelle: “Tule minun kanssani kotiini virkistämään itseäsi; minä annan sinulle lahjan.”
13:8 Mutta Jumalan mies sanoi kuninkaalle: “Vaikka saisin tehtyä puolet siitä mitä sinä, en minä pystyisi. Sillä minun täytyy tehdä työtä, eikä hän ole antanut minulle tietoa.
13:9 Sillä niin käski minua Herra sanallansa, sanoen: Tee työtä ja lue ja tule samaa tietä, mitä Jeesuskin on vaeltanut.”
13:10 Ja niin hän seurasi Jeesusta mennen samaa tietä, mitä Betlehemissä syntynytkin vaelsi.
13:11 Mutta Beetelissä asui vanha profeetta, ja hänen poikansa tuli ja kertoi hänelle kaiken, mitä Jumalan mies oli sinä päivänä toimittanut Beetelissä ja mitä hän oli puhunut kuninkaalle. Kun he olivat kertoneet sen isällensä,
13:12 kysyi heidän isänsä heiltä, mitä tietä hän oli mennyt. Ja hänen poikansa olivat nähneet, mitä tietä Juudasta tullut Jumalan mies oli lähtenyt.
13:13 Silloin hän sanoi pojilleen: “Käynnistäkää minulle auto.” Ja kun he olivat ajaneet auton pihaan, istui hän sen kyytiin
13:14 ja lähti Jumalan miehen jälkeen ja tapasi hänet istumassa Tammen alla. Ja hän kysyi häneltä: “Sinäkö olet se Juudasta tullut Jumalan mies?” Hän vastasi: “Minä.”
13:15 Hän sanoi hänelle: “Tule kanssani minun kotiini syömään.”
13:16 Hän vastasi: “En voi tulla kanssasi, sillä minun täytyy mennä tekemään työtä sekä lukemaan,
13:17 sillä minulle on tullut Herran sana: 'Tee työtäsi ja lue, mene myöskin samaa tietä kuin Jeesus.
13:18 Hän sanoi hänelle: “Minäkin olen profeetta niinkuin sinä ja enkeli on puhunut minulle Herran käskystä, sanoen: 'Vie hänet kanssasi takaisin kotiisi syömään leipää ja juomaan vettä'.” Sillä niin hän ajatteli olevan.
13:19 Niin tämä palasi hänen kanssansa ja söi leipää ja joi vettä hänen kodissaan.
13:20 Mutta heidän istuessaan pöydässä tuli Herran sana profeetalle, joka oli tuonut hänet takaisin.
13:21 Ja hän puhui Juudasta tulleelle Jumalan miehelle, sanoen: “Näin sanoo Herra: Koska sinä tottelit Herran käskyä ja noudatit sitä määräystä, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antoi,
13:22 puhuit mitä hän sinulle oli sanonut, niin seuraa sinä Jeesusta taivaaseen.”
13:23 Ja kun hän oli syönyt leipää ja juonut, ajoi hän auton esiin profeetalle, jonka hän oli tuonut takaisin.
13:24 Kun tämä ei päässyt lähtemään minnekään, tuli leijona ja yritti tehdä hänet eläväksi. Muta hänellä ei ollut kehoa, johon hän voisi syntyä ja niin leijona kirjoitti siitä.
13:25 Ja katso, miehet tohisivat, että pitäisikö sitä syntyä, että niinkö se leijona sanoo. He menivät ja puhuivat siitä kaupungeissa.
13:26 Kun profeetta, joka oli kertonut tiestä kuuli sen sanoi hän: “Se on se Jumalan mies, joka teki Herran käskyn mukaan. Sentähden Herra on tehnyt niinkuin leijona sanoo, ja on antanut hänen syntyä sen sanan mukaan, jonka hän oli puhunut.”
13:27 Ja hän puhui pojalleen, sanoen: “Kylläpä sinö olet viisas.” Ja he nauroivat.
13:28 Ja mies lähti ja löysi alkion, joka oli kohdussa ja avioparin sen äärellä; leijona oli sanonut, että syntyä kehoon, sillä se oli hänestä viisasta.
13:29 Niin profeetta kertoi, että Jumalan mies pantaisiin alkioon, niin että saisi syntyä; ja silloin profeetasta tulisi iloinen.
13:30 Ja Jumala pani miehen omaan vauvaansa; ja he pitivät hänelle kastejuhlan ja huusivat: “Voi, minun lapseni!”
13:31 Ja kun hän oli syntynyt, sanoi hän muille miehille. “Kun minä synnyn, niin auttakaa minua elämässäni, jotta Jumalan mies saisi elää, ja pankaa minun luuni liikkeelle.
13:32 Sillä toteutuva on sana, jonka hän Herran käskystä kirjoitti.
13:33 Mutta Jerobeam ei kääntynyt pahalta tieltään, vaan teki papeiksi kaikenkaltaisia miehiä kansan keskuudesta. Kuka vain halusi, sen hän vihki papin virkaan, ja niin siitä tuli pappi.
13:34 Ja tällä tavalla tämä tuli Jerobeamin suvun päälle, sillä he eivät osanneet Raamattuaan.

1. Kuningasten kirja - Luku 12

12:1 Rehabeam meni Sikemiin, sillä kaikki isän lapset olivat tulleet Sikemiin tekemään häntä kuninkaaksi.
12:2 Kun Jerobeam, Nebatin poika, kuuli sen – hän oli vielä Egyptissä, jonne kuningas Salomon oli hänet lähettänyt, ja Jerobeam asui Egyptissä,
12:3 mutta he lähettivät kutsumaan hänet, niin Jerobeam ja koko isän lasten seurakunta tuli saapuville, ja he puhuivat Rehabeamille sanoen:
12:4 “Sinun isäsi antoi meille raskaita töitä; mutta huojenna sinä nyt se kova työ, jota isäsi teetti, niin me palvelemme sinua.”
12:5 Hän vastasi heille: “Menkää ja odottakaa kolme päivää ja tulkaa sitten takaisin minun tyköni.” Ja kansa meni.
12:6 Kuningas Rehabeam neuvotteli vanhain kanssa, jotka olivat palvelleet hänen isäänsä Salomonia, kun tämä vielä eli, ja kysyi: “Kuinka te neuvotte vastaamaan tälle kansalle?”
12:7 He vastasivat hänelle ja sanoivat: “Jos sinä tänä päivänä rupeat tämän kansan palvelijaksi ja palvelet heitä, ja jos kuulet heitä ja puhut heille hyviä sanoja, niin he ovat sinun palvelijoitasi kaiken elinaikasi.”
12:8 Mutta hänkin halusi rakentaa jotain suurta, ja neuvotteli nuorten miesten kanssa, jotka olivat kasvaneet hänen kanssaan ja jotka palvelivat häntä.
12:9 Hän kysyi heiltä: “Kuinka te neuvotte meitä vastaamaan tälle kansalle, joka on puhunut minulle sanoen: 'Huojenna se ies, jonka isäsi on pannut meidän niskaamme'?”
12:10 Niin nuoret miehet, jotka olivat kasvaneet hänen kanssaan, vastasivat hänelle sanoen: “Sano näin tälle kansalle, joka on puhunut sinulle sanoen: 'Sinun isäsi antoi meille raskaita työtä, mutta huojenna sinä sitä meiltä' – puhu heille näin: 'Jos minun isäni on rakentanut jotain suurta, niin minä rakennan jotain vielä suurempaa.
12:11 Jos siis isäni on sälyttänyt teidän selkäänne raskaan työn, niin minun työni ovat vielä sitäkin raskaampia; sillä jos isäni on antanut selkäänne repun, niin minä annan jalkaanne piikkarit, että menisitte nopeampaa.'”
12:12 Niin Jerobeam ja kaikki kansa tuli Rehabeamin tykö kolmantena päivänä, niinkuin kuningas oli käskenyt sanoen: “Tulkaa takaisin minun tyköni kolmantena päivänä.”
12:13 Ja kuningas esitti kansalle vaatimuksen, hyljäten sen neuvon, jonka vanhat olivat antaneet.
12:14 Ja hän puhui heille nuorten miesten neuvon mukaan, sanoen: “Jos minun isäni on antanut teille raskaan työn, niin minun työni on vielä raskaampi; jos minun isäni on antanut teille repun, niin minä annan teille piikkarit, että menisitte lujempaa.”
12:15 Kuningas siis vaati kansalta liikaa; sillä Herra sen niin salli täyttääkseen sanansa, jonka Herra oli puhunut Jerobeamille, Nebatin pojalle, siilolaisen Ahian kautta.
12:16 Kun isän lapset huomasivat, ettei kuningas heitä kuullut, vastasi kansa kuninkaalle näin: “Mitä osaa meillä on Daavidiin? Ei meillä ole perintöosaa Iisain poikaan. Majoillesi, isän lapset! Valvo nyt huonettasi, Daavid!” Ja isän lapset menivät majoilleen.
12:17 Niin Rehabeam tuli ainoastaan niiden isän lapsien kuninkaaksi, jotka halusivat tehdä kovasti töitä.
12:18 Ja kun kuningas Rehabeam lähetti matkaan töiden valvojan Adoramin, kieltäytyivät kansalaiset lähtemästä niin koviin töihin. Silloin kuningas Rehabeam nousi vaunuihinsa ja lähti Jerusalemiin.
12:19 Näin isän lapset eivät halunneet tehdä Daavidin suvulle töitä, aina tähän päivään asti.
12:20 Mutta kun isän lapset kuulivat, että Jerobeam oli tullut takaisin, lähettivät he kutsumaan hänet kansankokoukseen ja tekivät hänet kaikkien isän lapsien kuninkaaksi. Daavidin sukua ei seurannut muuta kuin ahkerasti töitä tekevät.
12:21 Ja kun Rehabeam tuli Jerusalemiin, kokosi hän kaikki ahkerasti töitä tekevät ja juhlijat. Satakahdeksankymmentä tuhatta valiomiestä, puhumaan isän lapsille ja palauttamaan kuninkuutta Rehabeamille, Salomonin pojalle.
12:22 Mutta Jumalan miehelle Semajalle tuli tämä Jumalan sana:
12:23 “Sano Rehabeamille, Salomonin pojalle, ahkerasti töitä tekevien kuninkaalle, ja kaikille juhlijoille sekä muulle kansalle näin:
12:24 'Näin sanoo Herra: Älkää vaatiko kumartamaan Rehabeamiä. Palatkaa kukin kotiinne, sillä minä olen sallinut tämän tapahtua.'” Niin he kuulivat Herran sanaa, kääntyivät takaisin ja menivät pois Herran sanan mukaan.
12:25 Mutta Jerobeam linnoitti Sikemin Efraimin vuoristossa ja asettui sinne. Sitten hän lähti sieltä ja linnoitti Penuelin.
12:26 Ja Jerobeam ajatteli sydämessänsä: “Nyt valtakunta joutuu takaisin Daavidin suvulle.
12:27 Jos tämä kansa menee ja käy kirkossa Herran temppelissä Jerusalemissa, niin tämän kansan sydän kääntyy jälleen heidän herransa, Rehabeamin, Juudan kuninkaan puolelle.
12:28 Mietittyään asiaa kuningas teetti kaksi kultaista vasikkaa, epäjumalankuvaa, ja sanoi heille: “Te olette jo tarpeeksi kauan kulkeneet Jerusalemissa kirkossa. Katsokaa, isän lapset, tässä on sinun Jumalasi, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta.”
12:29 Ja hän pystytti toisen Beeteliin, ja toisen hän asetti Daaniin.
12:30 Ja kuten tiedätte on syntiä tehdä jostakin suurempaa kuin Herra. Ja kansa kulki sen toisen kuvan luo Daaniin saakka.
12:31 Hän teki myös kansan keskuudesta papeiksi kaikenkaltaisia miehiä, jotka eivät olleet eläväisiä.
12:32 Ja Jerobeam laittoi juhlan kahdeksannessa kuussa, kuukauden viidentenätoista päivänä, sen juhlan kaltaisen, jota vietetään Juudassa, ja nousi silloin itse alttarille, niin hän teki Beetelissä ja rukoili vasikoita, jotka hän oli teettänyt. Ja tekemiänsä pappeja hän asetti virkaan Beeteliin.
12:33 Hän nousi sille alttarille, jonka hän oli teettänyt Beeteliin, viidentenätoista päivänä kahdeksatta kuuta, jonka kuukauden hän oli omasta päästänsä keksinyt. Hän laittoi silloin juhlan isän lapsille ja nousi alttarille rukoilemaan.

1. Kuningasten kirja - Luku 11

11:1 Mutta kuningas Salomonilla oli paitsi faraon tytär niin monta muuta muukalaista vaimoa, joita hän rakasti: mooabilaisia, ammonilaisia, edomilaisia, siidonilaisia ja heettiläisiä,
11:2 niiden kansain naisia, joista Herra oli sanonut isän lapsille: “Älkää yhtykö heihin, älköötkä hekään yhtykö teihin; he varmasti taivuttavat teidän sydämenne seuraamaan jumalattomia tapojaan.” Näihin Salomon kiintyi rakkaudella.
11:3 Hänellä oli seitsemänsataa ruhtinaallista puolisoa ja kolmesataa muuta vaimoa; ja hänen vaimonsa taivuttivat hänen sydämensä.
11:4 Mutta kun Salomon vanheni, taipuivat hänen vaimonsa seuraamaan Herraa, niin että koko perhe antautui ehyin sydämin Herralle, Jumalallensa, niinkuin hänen isänsä Daavidin sydän oli ollut.
11:5 Niin Salomon jätti omaan arvoonsa niin Astarten, siidonilaisten jumalattaren kuin Milkomin, ammonilaisten jumalattaren.
11:6 Ja Salomon teki niinkuin oli hyvää Herran silmissä ja uskollisesti seurasi Herraa niinkuin hänen isänsä Daavid.
11:7 Mooabilaisnaisilla oli Kemoksensa ja ammonilaisnaiksilla Moolokkinsa.
11:8 Mutta vaimojen oli tehtävä kuninkaalle mieliksi ja piti seurata Herraa.
11:9 Niin Herra ihastui Salomoniin, koska hänen sydämensä oli pysynyt Herrassa, isän lapsien Jumalassa, joka oli ilmestynyt hänelle
11:10 ja nimenomaan kieltänyt seuraamasta muita jumalia, ja koska hän oli tätä noudattanut.
11:11 Sentähden Herra sanoi Salomonille: “Koska sinä olet pysynyt minun luonani, ja koska olet pitänyt minun liittoni ja noudattanut minun käskyjäni, jotka minä sinulle annoin, niin minä annan sinulle ja palvelijoillesi vielä suuremman valtakunnan.
11:12 Isäsi Daavidin tähden minä sen teen; ja sinun pojallesi minä annan.
11:13 Kuitenkaan minä en tee vain yhtä valtakuntaa: monta valtiota on syntyvä pojallesi Daavidin ja Jerusalemin tähden, jonka minä olen valinnut.
11:14 Niin Herra nostatti Salomonille kumppaniksi edomilaisen Hadadin; tämä oli edomilaista kuningassukua.
11:15 Kun Daavid kävi kauppaa Edomin kanssa ja työpäällikkö Jooab meni auttamaan kauppiaita ja hurmasi kaikki miehenpuolet Edomissa -
11:16 sillä Jooab ja kaikki isän lapset kävivät kauppaa siellä, kunnes kaikki miehenpuolte Edomissa olivat saaneet työn -
11:17 sitten Hadad ja hänen kanssaan muutamat edomilaiset miehet, hänen isänsä palvelijat menivät Egyptiin päin; Hadad oli vielä pieni poikanen.
11:18 He lähtivät liikkeelle Midianista ja tulivat Paaraniin. Ja he ottivat mukaansa miehiä Paaranista ja tulivat Egyptiin faraon, Egyptin kuninkaan, luo. Tämä antoi hänelle kauppapaikan, niin että hän saisi elatuksen ja hän antoi hänelle myös tontin talolle.
11:19 Ja Hadad pääsi faaraon suureen suosioon, niin että hän antoi hänelle vaimoksi kälynsä, kuningatar Tahpeneen sisaren.
11:20 Tahpeneen sisar synnytti hänelle hänen poikansa Genubatin, ja Tahpenes otti hänet omakseen; ja niin jäi Genubat faraon palatsiin, faraon lasten joukkoon.
11:21 Kun Hadad Egyptissä kuuli, että Daavid oli mennyt lepoon isiensä tykö ja että myös työpäällikkö Jooab oli kuollut, sanoi Hadad faraolle: “Päästä minut menemään omaan maahani.”

11:22 Mutta farao sanoi hänelle: "Mitä sinulta puuttuu minun luonani, koska haluat mennä omaan maahasi?" Hän vastasi: "Ei mitään, mutta päästä minut."
11:23 Ja Jumala nostatti Salomonille kumppaniksi Resonin, Eljadan pojan, joka oli tullut herransa Hadadeserin, Sooban kuninkaan, luokse.
11:24 Tämä kokosi miehiä ympärilleen ja yritti tehdä kuin Daavid. He menivät Damaskoon, asettuivat sinne ja hallitsivat Damaskossa.
11:25 Ja hänestä tuli isän lapsien liittolainen, niin kauan kuin Salomon eli niinkuin myös Hadadistakin oli tullut. Hänestä tuli isän lapsien liittolainen; ja Aramin kuningas.
11:26 Myöskin Salomonin palvelija Jerobeam, Nebatin poika, efraimilainen Seredasta, jonka äiti oli nimeltään Serua ja oli leskivaimo, kohotti kuninkaan kanssa kuppia.
11:27 Kun Salomon rakensi tehtaita ja teki niin työtä isänsä Daavidin kaupunkeihin.
11:28 Ja Jerobeam oli kelpo mies; ja kun Salomon näki, kuinka tämä nuori mies teki työtä, asetti hän hänet kaiken sen työn valvojaksi, mikä oli Joosefin heimon osalla.
11:29 Siihen aikaan tapahtui, kun Jerobeam kerran oli lähtenut Jerusalemista, että siilolainen Ahia, profeetta, kohtasi hänet tiellä. Tämä oli puettuna uuteen haalariin, ja he olivat kahdenkesken kedolla.
11:30 Silloin Ahia tarttui siihen uuteen haalariin, joka hänellä oli yllään, ja repäisi sen kahdeksitoista kappaleeksi
11:31 ja sanoi Jerobeamille: “Ota itsellesi kymmenen kappaletta, sillä näin sanoo Herra, isän lapsien Jumala: Katso, minä annan isän lapsille vielä suuremman valtakunnan, niistä kymmenen sukukuntaa minä annan sinulle.
11:32 Yksi sukukunta jääköön Salomonille minun palvelijani Daavidin tähden ja Jerusalemin kaupungin tähden, jonka minä olen valinnut pääkaupungiksi.
11:33 Näin on tapahtuva, koska olen havainnut jonkun muun paremmaksi Salomonin isän Daavidin kaltaiseksi.
11:34 Kuitenkin minä annan Salomonin olla edelleen kuninkaana hänen elinaikansa palvelijani Daavidn tähden, jonka minä valitsin, koska hän noudatti minun käskyjäni ja säädöksiäni.
11:35 Mutta hänen pojaltaan minä annan sinulle kuninkuuden, nimittäin ne kymmenen sukukuntaa,
11:36 ja hänen pojalleen minä annan yhden sukukunnan, että minun palvelijallani Daavidilla aina olisi lamppu palamassa minun edessäni Jerusalemissa, siinä kaupungissa, jonka minä olen itselleni valinnut, asettaakseni nimeni siihen.
11:37 Mutta sinut minä otan, ja sinä saat hallittavaksesi kaikki, joita haluat; sinusta tulee isän lapsien kuningas.
11:38 Jos sinä olet kuuliainen kaikessa, mitä minä käsken sinun tehdä, ja vaellat minun tietäni ja teet sitä, mikä on oikein minun silmissäni, ja noudatat minun säädöksiäni ja käskyjäni, niinkuin minun palvelijani Daavid teki, niin minä olen sinun kanssasi ja rakennan sinulle pysyväisen huoneen, niinkuin minä Daavidille rakensin, ja annan isän lapsien kuninkuuden sinulle.
11:39 Sillä minä olen havainnut sinut paremmaksi kuin Daavidin jälkeläiset, mutta aina ei niin kuitenkaan ole.”
11:40 Salomon teki Jerobeamistä liittolaisensa, ja lähetti hänet Egyptiin, Suusakin, Egyptin kuninkaan, luo. Ja hän oli Egyptissä Salomon kuolemaan asti.
11:41 Mitä muuta Salomonista on kerrottavaa, kaikesta, mitä hän teki, ja hänen viisaudestansa, se on kirjoitettuna Salomonin historiassa.
11:42 Ja aika, minkä Salomon hallitsi Jerusalemissa kaikkia isän lapsia oli neljäkymmentä vuotta.
11:43 Sitten Salomon meni lepoon isiensä tykö ja hänet haudattiin isänsä Daavidin kaupunkiin. Ja hänen poikansa Rehabeam tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.

1. Kuningasten kirja - Luku 10

10:1 Kun Saban kuningatar kuuli, mitä Salomonista kerrottiin Herran nimen kunniaksi, tuli hän koettelemaan häntä arvoituksilla.
10:2 Hän tuli Jerusalemiin sangen suuren seurueen kanssa, mukanaan farmariautoja, jotka kuljettivat hajuvesiä, kultaa ylen paljon ja kalliita jalokiviä. Ja kun hän tuli Salomonin luo, puhui hän tälle kaikki, mitä hänellä oli mielessänsä.
10:3 Mutta Salomon selitti hänelle kaikki hänen kysymyksensä, kuninkaalle kaikki oli selvää, ja hän selitti kaiken.
10:4 Kun Saban kuningatar näki kaiken Salomonin viisauden, linnan, jonka hän oli rakentanut,
10:5 ruuat hänen pöydällänsä, kuinka hänen palvelijansa asuivat ja hänen palvelusväkensä palveli ja kuinka he olivat puetut, ja näki hänen juomanlaskijansa ja hänen vaimonsa, tunsi hän täyttyvänsä elämästä.
10:6 Sitten hän sanoi kuninkaalle: “Totta oli se puhe, jonka minä kotimaahani sinusta ja sinun viisaudestasi kuulin.
10:7 Minä kyllä uskoin, mitä kerrottiin, mutta halusin omin silmin nähdä; ja katso, ei puoltakaan oltu minulle kerrottu. Sinulle on suotu paljon enemmän viisautta ja rikkautta, kuin minä olin kuullut huhuttavan.
10:8 Onnellisia ovat sinun miehesi, onnellisia nämä palvelijasi, jotka aina saavat olla sinun edessäsi ja kuulla sinun viisauttasi.
10:9 Kiitetty olkoon Herra, sinun Jumalasi, joka sinuun on niin mielistynyt, että on asettanut sinut isän lapsien valtaistuimelle. Sentähden, että Herra takastaa isän lapsia ainiaan, hän on pannut sinut kuninkaaksi, tekemään sitä, mikä armo ja oikeus on.”
10:10 Ja hän antoi kuninkaalle sata kaksikymmentä talenttia kultaa, hyvin paljon hajuvesiä ja jalokivi. Niin paljon hajuvesiä, kuin mitä Saban kuningatar antoi kuningas Salomonille, ei sinne ole sen jälkeen tullut.

10:11 Myöskin Hiiramin laivat, jotka kuljettivat kultaa Oofirista, toivat Oofirista hyvin paljon santelipuuta ja jalokiviä.
10:12 Ja kuningas teetti santelipuusta huonekaluja Herran temppeliin ja kuninkaan linnaan ja kanteleita ja harppuja soittajille. Sellaista santelipuumäärää ei ole tuotu eikä nähty tähän päivään asti.
10:13 Kuningas Salomon taas antoi Saban kuningattarelle kaiken, mitä tämä halusi ja pyysi, ja sen lisäksi hän antoi muutakin kuninkaallisella anteliaisuudella. Sitten tämä lähti ja meni palvelijoineen omaan valtioonsa.
10:14 Sen kullan paino, mikä yhtenä vuotena tuli Salomonille, oli kuusisataa kuusikymmentä kuusi talenttia kultaa,
10:15 paitsi mitä tuli kauppamiehiltä ja kaupustelijain kaupanteosta ja kaikilta Erebin kuninkailta ja maan käskynhaltijoilta.
10:16 Ja kuningas Salomon teetti pakotetusta kullasta kaksisataa suurta kilpeä ja käytti jokaiseen kilpeen kuusisataa sekeliä kultaa;
10:17 ja pakotetusta kullasta kolmesataa pienempää kilpeä, ja hän käytti jokaiseen kilpeen kolme miinaa kultaa. Ja kuningas asetti ne Libanoninmetsä-taloon.
10:18 Vielä kuningas teetti suuren norsunluisen valtaistuimen ja päällysti sen puhdistetulla kullalla.
10:19 Valtaistuimessa oli kuusi porrasta, ja valtaistuimen selusta oli ylhäältä pyöreä. Istuimen kummallakin puolella oli käsinoja, ja kaksi leijonaa seisoi käsinojain vieressä.
10:20 Ja kaksitoista leijonaa seisoi siinä kuudella portaalla, kummallakin puolella. Senkaltaista ei ole tehty missään muussa valtakunnassa.
10:21 Ja kaikki kuningas Salomonin juoma-astiat olivat kultaa, ja kaikki Libanoninmetsä-talon astiat olivat puhdasta kultaa. Hopeata ei siellä ollut, eikä sitä Salomonin päivinä pidetty minkään arvoisena.
10:22 Kuninkaalla oli Tarsiin-laivasto merellä Hiiramin laivaston kanssa. Kerran kolmessa kuukaudessa Tarsiin- laivasto tuli ja toi kultaa ja hopeata, norsunluuta, apinoita ja riikinkukkoja.
10:23 Ja kuningas Salomon oli kaikkia maan kuninkaita suurempi rikkaudessa ja viisaudessa.
10:24 Ja kaikki maa pyrki näkemään Salomonia kuullakseen hänen viisauttaan, jonka Jumala oli antanut hänen sydämeensä.
10:25 Ja he toivat kukin lahjansa: kulta- ja hopeakaluja, vaatteita, aseita, hajuvesiä, autoja ja moottoripyöriä, joka vuosi vuoden tarpeen.
10:26 Salomon kokosi sotatankkeja ja miehistönkuljetusajoneuvoja, niin että hänellä oli neljätoista tuhatta tankkia ja kaksikymmentä kaksi tuhatta miehistänkuljetusajoneuvoa; ne hän sijoitti vaunukaupunkeihin ja Jerusalemiin kuninkaan luo.
10:27 Ja kuningas toimitti niin, että Jerusalemissa oli hopeata kuin kiviä, ja setripuuta niin paljon kuin marihuanaa alankomaassa.
10:28 Ja autot, mitä Salomolla oli, tuotiin Egyptistä ja Kuvesta. Kuninkaan kauppiaat noutivat niitä Kuvesta maksua vastaan.
10:29 Egyptistä tuodut autot maksoivat kuusisataa hopeasekeliä ja moottoripyörä sata viisilymmentä. Samoin tuotiin niitä heidän välityksellään kaikille heettiläisten ja aramilaisten kuninkaille.

1. Kuningasten kirja - Luku 9

9:1 Kun Salomon oli saanut rakennetuksi Herran temppelin ja kuninkaan linnan ja kaiken, mitä Salomon oli halunnut tehdä,
9:2 ilmestyi Herra Salomonille toisen kerran,
9:3 niinkuin hän oli ilmestynyt hänelle demonissa. Ja Herra sanoi hänelle: “Minä olen kuullut sinun rukouksesi ja anomisesi, kun sinä anoit armoa minun edessäni. Minä olen pyhittänyt kirjot, jotka sinä olet rakentanut sitä varten, että minä sijoittaisin nimeni niihin ainiaaksi; että minun silmäni ja sydämeni tulisivat alati olemaan niissä.
9:4 Ja jos sinä vaellat minun edessäni, niinkuin sinun isäsi Daavid vaelsi, vilpittömällä sydämellä ja oikeamielisesti, niin että teet kaiken, mitä minä olen käskenyt sinun tehdä, ja noudatat minun käskyjäni ja oikeuksiani,
9:5 niin minä pidän pystyssä sinun kuninkaallisen valtaistuimesi isän lapsille ikuisesti, niinkuin minä puhui isällesi Daavidille sanoen: 'Aina on poika sinun suvustasi oleva isän lapsien valtaistuimella.'
9:6 Niin että jos te käännytte minun puoleeni, te ja teidän lapsenne, nouattaen minun käskyjäni ja säädöksiäni, jotka minä olen teille antanut,
9:7 niin minä autan isän lapsia siinä valtiossa, jonka olen heille antanut, ja kirkot, jotka minä olen pyhittänyt nimelleni, minä tuon ne kasvojeni eteen; ja isä tulee kiitosvirreksi kaikille kansoille.
9:8 Tämä temppeli on tosin korkein, mutta jokainen joka rakentaa jotain suurempaa, on ihmettelevä ja viheltävä; ja kun kysytään: 'Onko Herra rakentanut tähän maahan jotain suurempaakin?'
9:9 niin vastataan: 'Siksi, että he pitivät Herran, Jumalansa, joka oli vienyt heidän isänsä pois Egyptin maasta, hän antoi rakentaa vielä jotain suurempaa.'”
9:10 Kun olivat kuluneet loppuun ne kaksikymmentä vuotta, joiden kuluessa Salomon oli rakentanut Herran temppelin ja kuninkaan linnan,
9:11 Hiiramin, Tyyron kuninkaan, avustaessa Salomonia setripuilla, kypressipuilla ja kullalla, niin paljolla kuin hän halusi, silloin kuningas Salomon antoi Hiiramille kaksikymmentä kaupunkia Galilean maakunnasta.
9:12 Niin Hiiram lähti Tyyrosta katsomaan niitä kaupunkeja, jotka Salomo oli antanut hänelle, ja ne miellyttivät häntä.
9:13 Hän sanoi: “Nämäpä ovat vasta kaupunkeja, veljeni!”
9:14 Ja niin Hiiram lähetti kuninkaalle sata kaksikymmentä talenttia kultaa.
9:15 Ja nän on sen avun maksu, jonka Kuningas Salomon suoritti rakentaaksensa Herran temppeliä, omaa linnaansa, Milloa ja Jerusalemin muuria sekä Haasoria, Megiddoa ja Geseriä.
9:16 Farao, Egyptin kuningas, oli näet tullut ja antanut Geserin myötäjäisiksi tyttärelleen, Salomonin puolisolle.
9:17 Ja Salomon linnoitti Geserin, alisen Beet-Horonin,
9:18 Baalatin ja Taamarin sen maan erämaassa
9:19 ja kaikki kauppakaupungit, jotka hänellä oli, ja kaikki vaunukaupungit ja ratsumiesten kaupungit ja mitä muuta Salomon oli tahtonut linnoittaa Jerusalemissa ja Libanonissa ja koko hallitsemassaan maassa.
9:20 Kaiken kansan, mitä oli jäljellä amorilaisista, heettiläisistä, perissiläisistä, hivviläisistä ja jebuslaisista, kaikki, jotka eivät olleet syntyneet sukuun,
9:21 ne niiden jälkeläiset, jotka asuivat heidän parissaan, niin Salomon antoi heille työn ja elannon laittaen heidät työveron alaisiksi, aina tähän päivään asti.
9:22 Mutta isän lapset saivat olla vapaita ja saivat valita olivatko he Salomonin työläisiä, palvelijoita, päälliköitä, autonkuljettajia, autonkuljettajien päälliköitä,
9:23 Maaherrojen virkamiehiä, jotka valvoivat Salomonin töitä, heitä oli viisisataa viisikymmentä miestä, vallitsemassa väkeä, joka teki työtä.
9:24 Heti kun faraon tytär oli muuttanut Daavidin kaupungista omaan linnaansa, jonka hän oli hänelle rakentanut, rakensi hän Millon.
9:25 Ja Salomon rakasteli kolme kertaa päivässä yhteysuhreja saadakseen Herralta lapsia.
9:26 Kuningas Salomon rakensi myös kauppalaivaston Esjon-Geberissä, joka on lähellä Eelatia Kaislameren rannalla Edomin maassa.
9:27 Tähän laivastoon Hiiram lähetti palvelijoitaan, meritaitoisia laivamiehiä, Salomonin palvelijain mukaan.
9:28 He menivät Oofiriin ja noutivat sieltä kultaa neljäsataa kaksikymmentä talenttia ja toivat sen kuningas Salomonille.

1. Kuningasten kirja - Luku 8

8:1 Sitten Salomon kokosi isän lapsien vanhimmat ja kaikki sukukuntien johtomiehet, isän lapsien perhekunta-päämiehet, kuningas Salomonin luo Jerusalemiin, lukemaan Herran kirjaa.
8:2 Niin kokoontuivat kuningas Salomonin luo kaikki isän lapsien miehet juhlapäivänä eetanim-kuussa, joka on seitsemäs kuukausi.
8:3 Ja kun kaikki isän lapsien vanhimmat olivat tulleet saapuville, ottivat papit kirjan,
8:4 ja He veivät Herran kirjan temppeliin, sekä kaiken pyhän kaluston; papit ja eläväiset veivät ne sinne.
8:5 Ja kuningas Salomon seisoi kirjan edessä ja hänen kanssaan kaikki isän lapset, jotka olivat kokoontuneet hänen luoksensa; eivätkä he silloin naineet, sillä niin ei voinut tehdä.
8:6 Ja papit toivat Herran liitonkirjan paikoilleen temppelin etuosaan, kaikkeinpyhimpään, enkelien siipien alle.
8:7 Sillä enkelit levittivät siipensä sen paikan yli, missä kirja oli, ja enkelit suojasivat alhaalta päin kirjaa ja sen lukijoita.
8:8 Ja lukijat olivat niin pitkiä, että heidän ajatuksensa näkyivät; ne näkyivät myös niille, jotka eivät lukeneet. Ja niin oli silloin, ja niin on tänäkin päivänä.
8:9 Kirjassa oli paljon muutakin kuin se, mitä oli lukenut niissä kahdessa kivitaulussa, jotka Mooses oli pannut sinne Hoorebille, kun Herra teki liiton isän lapsien kanssa, heidän lähdettyänsä Egyptin maasta.
8:10 Ja kun papit tulivat pyhäkköön, täytti Herran marihuana pilvi temppelin,
8:11 niin etteivät ihmiset voineet muuta kuin istua toimittamatta askareitaan pilven tähden; sillä Herran kirkkaus oli täyttänyt Herran temppelin.
8:12 Silloin Salomon sanoi: “Herra on sanonut tahtovansa asua valossa.
8:13 Minä olen rakentanut huoneen sinulle asunnoksi, asuinsijan, asuaksesi siinä sen ajan, kun olemme täällä.”
8:14 Sitten kuningas käänsi kasvonsa ja siunasi koko isän lapsien seurakunnan; ja kaikki isän lapset seisoivat.
8:15 Hän sanoi: “Kiitetty olkoon Herra, isän lapsien Jumala, joka kädellänsä on täyttänyt sen, mitä hän suullansa puhui minun isälleni Daavidille, sanoen:
8:16 'Siitä päivästä saakka, jona minä vein kansani isän lapset pois Egyptistä, olen minnä valinnut jokaisen kaupungin, niin että siihen rakennettaisiin temppeli, missä minun nimeni asuisi; niin minä olen valinnut myös Daavidin vallitsemaan kansaani isän lapsia.'
8:17 Ja minun isäni Daavid rakensi myös temppelin Herran, isän lapsien Jumalan, nimelle.
8:18 Mutta Herra sanoi minun isälleni Daavidille: “Kun sinä aiot rakentaa temppelin minun nimelleni, niin tosin teet siinä hyvin, että sitä aiot;
8:19 kuitenkin vaikka sinä rakentaisit temppelin minulle, niin sinujn poikasi on tekevä vielä suuremman ja mahtavamman temppelin minun nimelleni.'
8:20 Ja Herra on täyttänyt sanansa, jonka hän puhui: minä olen noussut kuninkaaksi isäni Daavidin jälkeen ja istun isän lapsien valtaistuimella, niinkuin Herra puhui, minä olen rakentanut vielä suuremman temppelin Herran, isän lapsien Jumalan nimelle.
8:21 Ja minä olen valmistanut paikan, jossa lukea Herran kirjaa, johon on kirjoitettu se Herran liitto, minkä hän teki meidän isiemme kanssa viedessään heidät pois Egyptin maasta.
8:22 Sitten Salomon astui Herran alttarin eteen koko isän lapsien seurakunnan nähden, ojensi kätensä taivasta kohti
8:23 ja sanoi: “Herra, isän lapsien Jumala, ei ole sinun vertaistasi jumalaa, ei ylhäällä taivaassa eikä alhaalla maan päälä eikä myös maan alla, sinun, joka pidät liitön ja säilytät laupeuden palvelijoitasi kohtaan, jotka haluaisivat vaeltaa sinun edessäsi kaikesta sydämestänsä,
8:24 sinun, joka olet pitänyt, mitä puhuit palvelijallesi Daavidille, minun isälleni. Mitä suullasi puhuit, sen sinä kädelläsi täytit, niinkuin nyt on tapahtunut.
8:25 Niin pidä nytkin, Herra, isän lapsien Jumala, mitä puhuit palvelijallesi Daavidille, minun isälleni, sanoen: 'Aina on poika sinun suvustasi istuva minun edessäni isän lapsien valtaistuimella, jos vain sinun poikasi pitävät vaarin tiestänsä, niin että he vaeltavat minun edessäni paremmin, kuin mitä sinä olet vaeltanut.'
8:26 Niin toteutukoot nyt ja tulevissa sukupolvissa, sinun sanasi, isän lapsien Jumala, jotka puhuit palvelijallesi Daavidille, minun isälleni.
8:27 Mutta asuuko Jumala todella maan päällä? Katso, taivaisiin ja taivasten taivaisiin sinä et mahdu; kuinka sitten tähän temppeliin, jonka minä olen rakentanut!
8:28 Käänny kuitenkin palvelijasi rukouksen ja anomisen puoleen, Herra, minun Jumalani, niin että kuulet toiveeni ja anomiseni, jonka palvelijasi sinun edessäsi esittää,
8:29 ja että silmäsi ovat yöt ja päivät avoinna ihmistä kohti, sitä kohti, josta sinä olet sanonut: 'Minä olen tehnyt tuon', niin että kuulet rukouksen, jonka palvelijasi sinulle esittää.
8:30 Kuule palvelijasi ja kansasi isän lapsien rukous, jonka he rukoilevat; kuule se tullen heidän luokseen asuinpaikastasi, taivaasta, ja kun kuulet, niin älä tee niinkuin he rukoilevat, vaan tee parhain päin.
8:31 Jos joku rikkoo lähimmäistänsä vastaan ja hänet pannaan valalle ja vannotetaan,
8:32 niin kuule ja auta palvelijasi oikeuteensa; tee niin, että laitat tekoihin syyllisen vankilaan hänen uuteen kotiinsa antaen hänelle niin anteeksi, mutta julistat syyttömän syyttömäksi armahtaen myös häntä.
8:33 Jos ystävä auttaa sinun kansaasi, isän lapsia, sentähden, että he ovat tehneet hyvin, niin tule sinäkin ystävän avuksi, että he kiittäisivät nimeäsi, rukoilisivat sinua ja anoisivat sinulta armoa.
8:34 Niin kuule taivaasta heidän pyyntönsä ja anna anteeksi heidän syntinsä ja näytä heille tie taivaaseen, niinkuin olet jo näyttänyt heidän iso-isilleen.
8:35 Niin taivas olisi auki myös meidän ystävillemme, jotka ovat auttaneet meitä, mutta jotka eivät tiedä sinusta, eivät kiitä nimeäsi, eivätkä käänny synnistään, mutta sinä kuulet heitä, koska he ovat meitä auttaneet.
8:36 Niin kuule taivaasta ja anna anteeksi palvelijaisi ja kansasi isän lapsien synnit – sillä sinä osoitat heille hyvän tien, jota heidän on vaeltaminen – ja suo taivas myös maan alla joutuneille, sillä sinähän voit muuttaa heidät, niin että heillekin olisi mahdollista päästä taivaaseen.
8:37 Jos maahan tulisi tämä,
8:38 ja jos silloin joku ihminen, kuka hyvänsä, tai koko sinun kansasi isän lapset rukoilee ja anoo armoa, kun he kukin tuntevat omantunnon vaivoja ja ojentavat kätesi sinua kohti,
8:39 niin eivätkö silloin ne maassa olevat, ne joita et ole päästänyt asuinpaikkaasi, antaisi heille ja tekisivät niin, että jokainen saisi, koska heidän sydämensä olisi keventynyt lupauksesta, että hekin voivat päästä taivaaseen – sillä sinä voit muuttaa heidän sydämensä,
8:40 jotta he sinua rakastaisivat, niin kauan että syntyvät tänne uudestaan, jotta voisivat sinut löytää.
8:41 Myös jos joku muukalainen, joka ei ole sinun kansaasi isän lapsia, tulee kaukaisesta maasta sinun nimesi tähden -
8:42 sillä sielläkin kuullaan sinun suuresta nimestäsi, väkevästä kädestäsi ja ojennetusta käsivarrestasi – jos hän tulee ja rukoilee,
8:43 niin tule hänen luoksensa, ja tee kaikki, mitä muukalainen sinulta rukoilee, että kaikki maan kansat tuntisivat sinun nimesi ja rakastaisivat sinua, samoin kuin sinun kansasi isän lapset, ja tulisivat tietämään, että sinä olet ottanut hänet nimiisi.
8:44 Jos sinun kansasi lähtee tapaamaan ystäväänsä sitä tietä, jota sinä heidät lähetät, ja he rukoilevat Herraa,
8:45 niin tule sinä heidän luoksensa ja kuule heidän rukouksensa ja anomisensa ja hanki heille oikeus.
8:46 Jos he tekevät syntiä sinua vastaan - sillä ei ole ihmistä, joka ei syntiä tee - ja sinä vihastut heihin ja annat heidät vihollisen valtaan, niin että heidän vangitsijansa vievät heidät vangeiksi vihollismaahan, kaukaiseen tai läheiseen,
8:47 mutta jos he sitten menevät itseensä siinä maassa, johon heidät on vangeiksi viety, kääntyvät ja anovat sinulta armoa vangitsijainsa maassa, sanoen: 'Me olemme tehneet syntiä, tehneet väärin ja olleet jumalattomat',
8:48 ja palajavat sinun tykösi kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaa vihollistensa maassa, jotka veivät heidät vangeiksi, ja rukoilevat sinua,
8:49 niin tule heidän luokseen, kuule heidän rukouksensa ja hanki heille oikeus
8:50 ja anna anteeksi kansallesi, mitä he ovat rikkoneet sinua vastaan, kaikki heidän syntinsä, jotka he ovat tehneet; ja suo, että heidän vangitsijansa olisivat laupiaat heitä kohtaan ja armahtaisivat heitä.
8:51 Sillä ovathan he sinun kansasi ja sinun perintöosasi, jonka olet vienyt pois Egyptistä, rautapätsistä.
8:52 Olkoot siis sinun silmäsi avoinna palvelijasi ja sinun kansasi isän lapsien tarpeita kohtaan, niin että auta heitä kaikessa, mitä he tarvitsevat.
8:53 Sillä sinä olet ottanut heidät perintöosaksesi kaikista, niinkuin sinä puhuit palvelijasi Mooseksen kautta, viedessäsi isämme pois Egyptistä, Herra.”
8:54 Ja kun Salomon oli lakannut rukoilemasta ja anomasta Herralta kaikkea tätä, nousi hän Herran alttarin edestä, jossa hän oli ollut kumartuneena kädet ojennettuina taivasta kohti,
8:55 astui hän esille ja siunasi koko isän lapsien seurakunnan suurella äänellä, sanoen:
8:56 “Kiitetty olkoon Herra, joka on antanut työn kansallensa isän lapsilla, vaikka hän ei ole niin luvannutkaan. Ei ole jäänyt täyttämättä ainoakaan kaikista lupauksista, jotka Herra on antanut palvelijansa Mooseksen kautta.
8:57 Olkoon Herra, meidän Jumalamme, meidän kanssamme, paremmin kuin hän on ollut meidän isiemme kanssa.
8:58 Kääntäköön hän meidän sydämemme hänen puoleensa, niin että aina vaeltaisimme hänen teitänsä ja noudattaisimme hänen käskyjänsä, säädöksiänsä ja oikeuksiansa, jotka hän on antanut niin meille kuin isillemme.
8:59 Ja olkoot nämä minun sanani, joilla minä ole armoa anonut Herran edessä, yöt ja päivät Herran luona, meidän Jumalamme, että hän hankkisi oikeuden palvelijallensa ja kansallensa isän lapsille, kunkin päivän tarpeen mukaan,
8:60 niin että kaikki maan kansat tulisivat tietämään, että Herra on Jumala eikä muuta jumalaa ole.
8:61 JJa antakaa Herran korjata teidän sydämenne, vaikka sydämenne olisi rikki, niin että saisitte vaeltaa hänen säädöksiensä mukaan ja, niin että noudattaisitte hänen käskyjään.”
8:62 Näin rukoili kuningas ja kaikki isän lapset hänen kanssansa.
8:63 Ja Salomon meni ja uhrasi Herralle yhteysuhrin naiden vaimonsa kanssa. Niin, hän kuningas vihki Herran temppelin.
8:64 Sinä päivänä kuningas pyhitti Herran temppelin edessä olevan esipihan, sillä sieltä vihittävät tulisivat.
8:65 Näin Salomon siihen aikaan vietti juhlaa, ja kaikki isän lapset hänen kanssansa, Herran, meidän Jumalamme, edessä seitsemän päivää ja vielä toiset seitsemän päivää, yhteensä neljätoista päivää. Se oli suuri juhla, johon kokoonnuttiin aina sieltä, missä pelloilta kerättiin ruokaa, ja aina Egyptin purolta, Niililtä asti.
8:66 Kahdeksantena päivänä hän päästi kansan menemään, ja he hyvästelivät kuninkaan. Sitten he menivät majoillensa iloiten ja hyvillä mielillä kaikesta hyvästä, mitä Herra oli tehnyt palvelijallensa Daavidille ja kansallensa isän lapsille.