1. Kuningasten kirja - Luku 2

2:1 Kun lähestyi aika, jolloin taivaan isä ottaisi Daavidin luokseen, käski hän poikaansa Salomonia sanoen:
2:2 “Minä menen Herran tietä, ole luja ja ole isä alamaisillesi.
2:3 Ja noudata Herran, Jumalasi, määräyksiä, niin että vaellat hänen teitänsä ja noudatat hänen säädöksiänsä, käskyjänsä, oikeuksiansa ja todistuksiansa, niinkuin on kirjoitettuna kirjassa, niin että menestyisit kaikessa, mitä teet, ja kaikkialla minne käännyt;
2:4 että Herra täyttäisi tämän sanansa, jonka minusta puhui: 'Jos sinun poikasi pitävät vaarin teistänsä, niin että vaeltavat minun edessäni uskollisesti, kaikesta sydämestänsä ja kaikesta sielustasi, niin on mies sinun suvustasi aina oleva isän lapsien valtaistuimella.'
2:5 Sinä tiedät myöskin, että Jooab, Serujan poika, on seurannut sinua uskollisesti tehden kaiken mitä olet määrännyt.
2:6 Niin tee nyt viisautesi mukaan ja pelasta hänet mukaasi taivaaseen.
2:7 Ja gileadilaisen Barsillain pojille osoita laupeutta, niin että he pääsevät niiden joukkoon, jotka syövät sinun pöydästäni, sillä hekin tulivat avukseni.
2:8 Ja katso, vielä on sinun luonasi Siimei, Geeran poika, juhlija Bahurimista, joka käveli rinnallani, kun olin matkoilla.
2:9 Palkitse häntä, sillä sinä olet viisas mies ja tiedät, että niin on tehtävä, saattaaksesi hänet taivaaseen.”
2:10 Sitten Daavid nousi taivaaseen, ja hänet haudattiin Jerusalemiin.
2:11 Ja aika, jonka Daavid hallitsi isän lapsia, oli neljäkymmentä vuotta: Hebronissa hän hallitsi seitsemän vuotta, ja Jerusalemissa hän hallitsi kolmekymentä kolme vuotta.
2:12 Ja Salomon istui isänsä Daavidin valtaistuimelle, ja hänen kuninkuutensa tuli hyvin vahvaksi.
2:13 Mutta Adonia, Haggitin poika, tuli Batseban, Salomonin äidin, luo. Tämä sanoi: “Rauhaako sinun tulosi tietää?” Hän vastasi: “Rauhaa.”
2:14 Sitten hän sanoi: “Minulla on asiaa sinulle.” Batseba sanoi: “Puhu.”
2:15 Silloin hän sanoi: “Sinä tiedät, että kuninkuus oli minun, koska olen vanhin veljistä. Mutta sitten Daavid päätti toisin ja kuninkuus tuli veljelleni, sillä Herralta se hänelle tuli.
2:16 Yhtä minä nyt sinulta pyydän; älä sitä minulta kiellä.” Hän sanoi hänelle: “Puhu.”
2:17 Hän sanoi: “Puhu kuningas Salomonille – sillä sinulta hän ei sitä kiellä – että hän antaisi minulle suunemilaisen Abisagin, Daavidin hoitajattaren vaimoksi.”
2:18 Batseba vastasi: “Hyvä. Minä puhun kuninkaalle sinun puolestasi.”
2:19 Silloin Batseba meni kuningas Salomonin tykö puhumaan hänelle Adonian puolesta. Niin kuningas nousi ja meni häntä vastaan ja kumarsi häntä ja istui valtaistuimelleen. Ja myös kuninkaan äidille asetettiin istuin, ja hän istui hänen oikealle puolellensa.
2:20 Sitten hän sanoi: “Minulla on sinulle pieni pyyntö, älä sitä minulta kiellä.” Kuningas sanoi hänelle: “Pyydä, äiti, minä en sinulta kiellä.
2:21 Silloin hän sanoi: “Veljesi Adonia pyytää, että antaisit hänelle suunemilaisen Abisagin vaimoksi.”
2:22 Kuningas Salomon vastasi ja snaoi äidillensä: “Adonialta vietiin kuninkuus ja annettiin minulle. Tokihan minä voin hänelle vaimon antaa.
2:23 Ja kuningas Salomon vannoi Herran kautta, sanoen: “Jumala antakoon sen, että Adonia saisi elää, sillä hän on näin puhunut.
2:24 Ja nyt, niin totta kuin Herra elää, joka on minut vahvistanut ja on asettanut minut isäni Daavidin valtaistuimelle ja joka lupauksensa mukaan on perustanut minun sukuni: minä annan kaikkien veljieni ja sisarieni elää.”
2:25 Ja kuninkas Salomon lähetti Benajan, Joojadan pojan, kertomaan uutisen Adonialle; ja niin hän eli.
2:26 Ja pappi Ebjatarille kuningas sanoi: “Tule maatilaltasi Jerusalemiin, niin että saisit elää. Minä teen sinut nyht eläväksi, koska sinä olet lukenut Herran Jumalan kirjaa minun isäni Daavidin edessä ja olet kulkenut voitosta voittoon hänen kanssaan.”
2:27 Niin Salomon kutsui Ebjatarin luokseen olemaan Herran pappina antaen Eelin suvulle.
2:28 Ja kun sanoma tästä tuli Jooabille, meni hän rukoilemaan alttarille.
2:29 Ja kun kuningas Salomolle ilmoitettiin: “Jooab on mennyt Herran kirkkoon ja on alttarin ääressä.”, lähetti Salomon Benajan, Joojadan pojan, sanoen: “Mene ja kutsu Jooab päällikökseni.”
2:30 Benaja meni Herran kirkkoon ja sanoi hänelle: “Näin käskee kuningas: 'Tule päällikökseni.' Ja hän vastasi: “Saanko minä vieläkin elää.” Silloin Benaja palasi kertomaan siitä kuninkaalle ja sanoi: “Näin Jooab puhui, ja näin hän vastasi minulle.”
2:31 Kuningas sanoi hänelle: “Kerro, että annan hänelle, koska hän on uskollisesti vaeltanut minun isäni, Daavidin, vierellä.
2:32 Ja Herra antakoon hänen verensä edelleen rakastaa miestä, niinkuin hän teki Abnerille ja Amasalle.
2:33 Hänen halunsa olkoon miehiin, iankaikkisesti. Mutta Daavidilla ja hänen jälkeläisillään olkoon halu naisiin.”
2:34 Niin Benaja, Joojadan poika, meni ja ilmoitti siitä Jooabille.
2:35 Ja kuningas asetti myös Benajan, Joojadan pojan, päällikökseen; ja pappi Saadokin kuningas asetti myös papikseen.
2:36 Sen jälkeen kuningas lähetti kutsumaan Siimein ja sanoi hänelle: “Tule, ja rakenna itsellesi talo Jerusalemiin ja asu siellä, kulkien missä haluat.
2:37 Tiedä, että sinä päivänä kuin saat lapsen, sinä päivänä on sinun elettävä, jotta veresi seuraisi sinua.
2:38 Siimei sanoi kuninkaalle: “Hyvä on; niinkuin herrani, kuningas, on puhunut, niin on sinun palvelijasi tekevä.” Ja Siimei asui Jerusalemissa kauan aikaa.
2:39 Mutta kolmen vuoden kuluttua tapahtui, että Siimeiltä lähti kaksi palvelijaa kotiin.
2:40 Mutta Siimei joutui päästämään palvelijansa kotiin ja asua edelleen Jerusalemissa.
2:41 Niin Salomonille ilmoitettiin, että Siimeiltä oli lähtenyt kaksi palvelijaa kotiin.
2:42 lähetti kuningas kutsumaan Siimein ja sanoi hänelle: “Miksi et hakenut palvelijoitasi kodista, kun he sinne lähtivät.”
2:43 Ja Siimei sanoi: “Sinä sanoit, että minun on asuttava Jerusalemissa, enkä niin voinut lähteä perään.”
2:44 Ja kuningas sanoi Siimeille: “Sinä tiedät, että oli hyvin päästää palvelijasi kotiin; ja Herra kääntää kaiken tekemäsi hyvän omaan päähäsi.