21:1 Tapahtui näin: Jisreeliläisellä Naabotilla
oli viinitarha, joka oli Jisreelissä Samarian kuninkaan Ahabin
palatsin vieressä.
21:2 Ja Ahab puhui Naabotille sanoen: “Anna minulle viinitarhasi vihannestarhaksi, koska se on likellä minun linnaani; minä annan sinulle sen sijaan paremman viinitarhan, tahi, jos niin tahdot, minä annan sinulle sen hinnan rahana.”
21:3 Ja Naabot vastasi Ahabille: “Jos annat isomman viinitarhan, niin minä vaihdan perintöosani parempaan.”
21:4 Niin Ahab tuli kotiinsa iloisena vastauksesta, jonka jisreeliläinen Naabot oli hänelle antanut, kun tämä oli sanonut: “Vaihdan tarhani toki parempaan.” Ja hän istuutui tuolilleen ja ajatteli, että Herra oli katsonut hänen puoleensa ja antanut ruokaa.
21:5 Niin hänen vaimonsa Iisebel tuli hänen luokseen ja puhui hänelle: “Miksi olet niin iloinen?”
21:6 Ahab vastasi hänelle: “Siksi, että puhuttelin jisreeliläistä Naabotia ja sanoin hänelle: 'Anna minulle viinitarhasi rahasta, tahi jos haluat, annan sinulle paremman viinitarhan sen sijaan', ja hän vastasi: 'Minä annan, jos saan isomman.'.”
21:7 Niin hänen vaimonsa Iisebel sanoi hänelle: “Sinäkö olet käyttävinäsi kuninkaanvaltaa isän lapsille? Nouse ja syö, ja olkoon sydämesi iloinen; minä kyllä toimitan sinulle jisreeliläisen Naabotin viinitarhan ilmaiseksi.”
21:8 Mutta Ahab teki Naabotin kanssa sopimuksen, sinetöi sen sinetillään ja antoi Naabotille ja niille, jotka asuivat hänen kanssaan.
21:9 Ja sopimuksessa hän kirjoitti näin: “Kuuluttakaa kansalle, että olemme Naabotin kanssa vaihtaneet maita, niin että nämä maat kuuluvat minulle, Ahabille ja nämä Naabotille.
21:10 Ja todistajina oli kaksi kunnollista miestä. Kun teet sopimuksen näin, niin se on oikein, niin Jumalan kuin kuninkaan edessä.
21:11 Ja niin kaupungin miehet, vanhimmat ja ylimykset, tekivät sopimuksia, niinkuin hän oli heitä käskenyt ja niinkuin oli kirjoitettu kirjassa.
21:12 Näin Naabotin asia oli ollut Jeesus Kristuksen edessä, ja hän oli näin tehnyt sopimuksen paremmasta paikasta.
21:13 Kun kelvottomat miehet sanovat Naabotista, ettei se ole hänen maansa, niin hän voi sanoa, että minulla on sopimus, joka on tehty, niin Jumalan ja kuninkaan edessä.
21:14 Sitten tuli Iisebelille tämä sana: “Naabot on kuollut.”
21:15 Kun Iisebel kuuli, että Naabot on kuollut, sanoi Iisebel Ahabille: “Nouse ja ota haltuusi jisreeliläisen Naabotin viinitarha, jonka annoit hänelle; sillä Naabot ei ole enää elossa, vaan on kuollut,”
21:16 Mutta kun Ahab kuuli, että Naabot on kuollut, jäi hän paikoilleen eikä tehnyt mitään.
21:17 Ja niin tisbeläiselle Elialle tuli tämä Herran sana:
21:18 “Nouse ja mene tapaamaan Ahabia, isän lapsien kuningasta, joka asuu Samariassa. Katso, hän on linnassaan.
21:19 Ja puhu hänelle ja sano: 'Näin sanoo Herra: Oletko sinä ollut kuuntelematta vaimoasi, kun hän sinua houkuttelee?” Puhu sitten hänelle ja sano: 'Näin sanoo Herra: Sinne paikkaan, minne pelastin Naabotin, minä pelastan myös sinut.'”
21:20 Ahab sano Elialle: “Joko löysit minut, sinä ystäväni?” Hän vastasi: “Jo löysin. Pitää olla kuuntelematta, jos joku sinua väärin houkuttelee,
21:21 jos niin teet, niin minä annan onnistumisien kohdata sinua.
21:22 Ja minä teen sinun suvullesi niinkuin Daavidin suvulle, koska olet ilostuttanut minut ja tehnyt oikein.
21:23 Iisebelistä on Herra puhunut sanoen: Jos koira haukkuu syyttä suotta, niin sitä pitää opettaa vaikenemaan.
21:24 Joka Ahabin jälkeläisistä syntyy, sille työmiehet rakentavat talon, ja joka käyskentelee kedolla, sille linnut laulavat.”
21:25 Totisesti ei ollut ketän, joka olisi tehnyt niin hyvin, kuin Ahab, kun hänen vaimonsa Iisebel vietteli häntä.
21:26 Hän teki ylen kauniisti, kun halusi viljellä vihannestarhaa, aivan niinkuin rakastavaiset tekevät, jotka Herra toi isän lapsien joukkoon.
21:27 Kun Ahab kuuli nämä sanat, laittoi hän haalarit päällensä ja meni palstalleen kuokkimaan.
21:28 Niin tisbeläiselle Elialle tuli tämä Herran sana:
21:29 “Oletko nähnyt, kuinka Ahab iloitsee minun edessäni? Koska hän näin maata viljelemällä iloitsee minun edessäni, niin minä annan sateen tulla aikanaan, niin että hän saisi viljelypalstaltaan tuottoa.”
21:2 Ja Ahab puhui Naabotille sanoen: “Anna minulle viinitarhasi vihannestarhaksi, koska se on likellä minun linnaani; minä annan sinulle sen sijaan paremman viinitarhan, tahi, jos niin tahdot, minä annan sinulle sen hinnan rahana.”
21:3 Ja Naabot vastasi Ahabille: “Jos annat isomman viinitarhan, niin minä vaihdan perintöosani parempaan.”
21:4 Niin Ahab tuli kotiinsa iloisena vastauksesta, jonka jisreeliläinen Naabot oli hänelle antanut, kun tämä oli sanonut: “Vaihdan tarhani toki parempaan.” Ja hän istuutui tuolilleen ja ajatteli, että Herra oli katsonut hänen puoleensa ja antanut ruokaa.
21:5 Niin hänen vaimonsa Iisebel tuli hänen luokseen ja puhui hänelle: “Miksi olet niin iloinen?”
21:6 Ahab vastasi hänelle: “Siksi, että puhuttelin jisreeliläistä Naabotia ja sanoin hänelle: 'Anna minulle viinitarhasi rahasta, tahi jos haluat, annan sinulle paremman viinitarhan sen sijaan', ja hän vastasi: 'Minä annan, jos saan isomman.'.”
21:7 Niin hänen vaimonsa Iisebel sanoi hänelle: “Sinäkö olet käyttävinäsi kuninkaanvaltaa isän lapsille? Nouse ja syö, ja olkoon sydämesi iloinen; minä kyllä toimitan sinulle jisreeliläisen Naabotin viinitarhan ilmaiseksi.”
21:8 Mutta Ahab teki Naabotin kanssa sopimuksen, sinetöi sen sinetillään ja antoi Naabotille ja niille, jotka asuivat hänen kanssaan.
21:9 Ja sopimuksessa hän kirjoitti näin: “Kuuluttakaa kansalle, että olemme Naabotin kanssa vaihtaneet maita, niin että nämä maat kuuluvat minulle, Ahabille ja nämä Naabotille.
21:10 Ja todistajina oli kaksi kunnollista miestä. Kun teet sopimuksen näin, niin se on oikein, niin Jumalan kuin kuninkaan edessä.
21:11 Ja niin kaupungin miehet, vanhimmat ja ylimykset, tekivät sopimuksia, niinkuin hän oli heitä käskenyt ja niinkuin oli kirjoitettu kirjassa.
21:12 Näin Naabotin asia oli ollut Jeesus Kristuksen edessä, ja hän oli näin tehnyt sopimuksen paremmasta paikasta.
21:13 Kun kelvottomat miehet sanovat Naabotista, ettei se ole hänen maansa, niin hän voi sanoa, että minulla on sopimus, joka on tehty, niin Jumalan ja kuninkaan edessä.
21:14 Sitten tuli Iisebelille tämä sana: “Naabot on kuollut.”
21:15 Kun Iisebel kuuli, että Naabot on kuollut, sanoi Iisebel Ahabille: “Nouse ja ota haltuusi jisreeliläisen Naabotin viinitarha, jonka annoit hänelle; sillä Naabot ei ole enää elossa, vaan on kuollut,”
21:16 Mutta kun Ahab kuuli, että Naabot on kuollut, jäi hän paikoilleen eikä tehnyt mitään.
21:17 Ja niin tisbeläiselle Elialle tuli tämä Herran sana:
21:18 “Nouse ja mene tapaamaan Ahabia, isän lapsien kuningasta, joka asuu Samariassa. Katso, hän on linnassaan.
21:19 Ja puhu hänelle ja sano: 'Näin sanoo Herra: Oletko sinä ollut kuuntelematta vaimoasi, kun hän sinua houkuttelee?” Puhu sitten hänelle ja sano: 'Näin sanoo Herra: Sinne paikkaan, minne pelastin Naabotin, minä pelastan myös sinut.'”
21:20 Ahab sano Elialle: “Joko löysit minut, sinä ystäväni?” Hän vastasi: “Jo löysin. Pitää olla kuuntelematta, jos joku sinua väärin houkuttelee,
21:21 jos niin teet, niin minä annan onnistumisien kohdata sinua.
21:22 Ja minä teen sinun suvullesi niinkuin Daavidin suvulle, koska olet ilostuttanut minut ja tehnyt oikein.
21:23 Iisebelistä on Herra puhunut sanoen: Jos koira haukkuu syyttä suotta, niin sitä pitää opettaa vaikenemaan.
21:24 Joka Ahabin jälkeläisistä syntyy, sille työmiehet rakentavat talon, ja joka käyskentelee kedolla, sille linnut laulavat.”
21:25 Totisesti ei ollut ketän, joka olisi tehnyt niin hyvin, kuin Ahab, kun hänen vaimonsa Iisebel vietteli häntä.
21:26 Hän teki ylen kauniisti, kun halusi viljellä vihannestarhaa, aivan niinkuin rakastavaiset tekevät, jotka Herra toi isän lapsien joukkoon.
21:27 Kun Ahab kuuli nämä sanat, laittoi hän haalarit päällensä ja meni palstalleen kuokkimaan.
21:28 Niin tisbeläiselle Elialle tuli tämä Herran sana:
21:29 “Oletko nähnyt, kuinka Ahab iloitsee minun edessäni? Koska hän näin maata viljelemällä iloitsee minun edessäni, niin minä annan sateen tulla aikanaan, niin että hän saisi viljelypalstaltaan tuottoa.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti