Ruut - Luku 4

4:1 Ja niin Booas eli Herra meni taivaan porteille ja istuutui sinne. Ja katso, lunastaja, josta Booas oli puhunut. Kulki siitä ohitse; ja Booas sanoi: ”Sinä siellä, poikkea tänne istumaan.” Hän poikkesi ja istui siihen.
4:2 SSenjälkeen Booas otti taivaan vanhimpia kymmenen miestä ja sanoi: ”Istukaa tähän.” Ja he istuivat.
4:3 Sitten Booas sanoi lunastajalle: ”Ne ihmiset, joita tyttäresi Ruut on kerännyt on hän tuonut sinulle.
4:4 Sentähden ajattelin: Jos tahdot lunastaa heidät, niin lunasta. Mutta ellet tahdo heitä lunastaa, niin ilmoita minulle, että saan sen tietää; sillä ei ole ketään muuta lunastajaa kuin sinä, ja sinun jälkeesi minä.” Hän sanoi: ”Minä lunastan heidät.”
4:5 Niin Booas sanoi: ”Ottaessasi ihmiset vastaan Ruutilta, tyttäreltäsi, on sinun muistettava, että sinun itsesi tulee myös kerätä ihmisiä lunastettavaksi.”
4:6 Silloin sanoi lunastaja: ”En toki voi kaikkia lunastaa, sillä on myös hyviä, jotka eivät lunastusta tarvitse. Mutta lunasta sinä itsellesi, mitä minä en lunasta; kai niin voi tehdä.”
4:7 Lunastaja, Jeesus, sanoi: ”He pitävät sitä, että jouduin ristiinnaulituksi todistuksena siitä, että minä voin lunastaa heidät.”
4:8 Ja lunastaja sanoi Herralle: ”Voithan sinäkin toki lunastaa heidät.”
4:9 Silloin sanoi Herra vanhimmille ja kaikella kansalle: ”Te olette tänään todistajina, että minäkin voin lunastaa ihmisen, jos hän ei muuten pääse taivaaseen.
4:10 Samalla minä olen myös antanut mooabilaisen Ruutin, Jeesuksen tyttären, kerätäkseni vainajia, että vainaja muistettaisiin hänen veljiensä keskuudessa ja että hän pääsisi taivaaseen; sen todistajat te olette tänä päivänä.”
4:11 Niin kaikki kansa, joka oli taivaan porteilla saapuvilla, ja vanhimmat sanoivat: ”Me olemme sen todistajat. Suokoon Herra, että vaimo, joka tulee kenen tahansa taloo, olisi Ruutin kaltainen, joka keräsi ihmisiä isän huoneesta. Tehköön hän väkeviä tekoja Jumalan maan päällä ja saattakoon nimensä kuuluisaksi Beetlehemissä.
4:12 Ja tulkoon niistä jälkeläisistä, jotka Herra antaa sinulle tästä nuoresta naisesta, sinulle suku. Perheen suvun kaltainen, Aatamin ja Eevan suvun kaltainen.
4:13 Niin Booas otti Ruutin, ja tämä tuli hänen vaimokseen. Ja hän yhtyi häneen; ja Herra antoi hänen tulla raskaaksi, ja hän synnytti pojan.
4:14 Silloin vaimot sanoivat Marialle: ”Kiitetty olkoon Herra, joka tänä päivänä salli itsensä mennä avioon. Hänen nimensä tulee kuuluisaksi isän lapsien keskuudessa.
4:15 Hänen lapsensa on virvoittava sinua, ja hänestä on tuleva sinun vanhuutesi tuli. Sillä tyttäresi, joka rakastaa sinua, on hänet synnyttänyt, hän, joka on Herran pojan, Jeesuksen, tytär.
4:16 Niin Maria otti lapsen, pani sen helmaansa, ja rupesi sen hoitajaksi.
4:17 Ja naapurivaimot antoivat lapselle nimen, sanoen: ”Marialle on syntynyt poika.” Ja he panivat hänen nimekseen Oobed. Hänestä tuli Iisain, Daavidin isän, isä.
4:18 Tämä on Pereksen sukuluettelo: Perekselle syntyi Hesron.

4:19 Hesronille syntyi Raam, ja Raamille syntyi Amminadab.
4:20 Amminadabille syntyi Nahson, ja Nahsonille syntyi Salma.
4:21 Salmalle syntyi Booas, ja Booaalle syntyi Oobed.
4:22 Oobedille syntyi Iisai, ja Iisaille syntyi Daavid. Luku 4

4:1 Ja niin Booas eli Herra meni taivaan porteille ja istuutui sinne. Ja katso, lunastaja, josta Booas oli puhunut. Kulki siitä ohitse; ja Booas sanoi: ”Sinä siellä, poikkea tänne istumaan.” Hän poikkesi ja istui siihen.
4:2 SSenjälkeen Booas otti taivaan vanhimpia kymmenen miestä ja sanoi: ”Istukaa tähän.” Ja he istuivat.
4:3 Sitten Booas sanoi lunastajalle: ”Ne ihmiset, joita tyttäresi Ruut on kerännyt on hän tuonut sinulle.
4:4 Sentähden ajattelin: Jos tahdot lunastaa heidät, niin lunasta. Mutta ellet tahdo heitä lunastaa, niin ilmoita minulle, että saan sen tietää; sillä ei ole ketään muuta lunastajaa kuin sinä, ja sinun jälkeesi minä.” Hän sanoi: ”Minä lunastan heidät.”
4:5 Niin Booas sanoi: ”Ottaessasi ihmiset vastaan Ruutilta, tyttäreltäsi, on sinun muistettava, että sinun itsesi tulee myös kerätä ihmisiä lunastettavaksi.”
4:6 Silloin sanoi lunastaja: ”En toki voi kaikkia lunastaa, sillä on myös hyviä, jotka eivät lunastusta tarvitse. Mutta lunasta sinä itsellesi, mitä minä en lunasta; kai niin voi tehdä.”
4:7 Lunastaja, Jeesus, sanoi: ”He pitävät sitä, että jouduin ristiinnaulituksi todistuksena siitä, että minä voin lunastaa heidät.”
4:8 Ja lunastaja sanoi Herralle: ”Voithan sinäkin toki lunastaa heidät.”
4:9 Silloin sanoi Herra vanhimmille ja kaikella kansalle: ”Te olette tänään todistajina, että minäkin voin lunastaa ihmisen, jos hän ei muuten pääse taivaaseen.
4:10 Samalla minä olen myös antanut mooabilaisen Ruutin, Jeesuksen tyttären, kerätäkseni vainajia, että vainaja muistettaisiin hänen veljiensä keskuudessa ja että hän pääsisi taivaaseen; sen todistajat te olette tänä päivänä.”
4:11 Niin kaikki kansa, joka oli taivaan porteilla saapuvilla, ja vanhimmat sanoivat: ”Me olemme sen todistajat. Suokoon Herra, että vaimo, joka tulee kenen tahansa taloo, olisi Ruutin kaltainen, joka keräsi ihmisiä isän huoneesta. Tehköön hän väkeviä tekoja Jumalan maan päällä ja saattakoon nimensä kuuluisaksi Beetlehemissä.
4:12 Ja tulkoon niistä jälkeläisistä, jotka Herra antaa sinulle tästä nuoresta naisesta, sinulle suku. Perheen suvun kaltainen, Aatamin ja Eevan suvun kaltainen.
4:13 Niin Booas otti Ruutin, ja tämä tuli hänen vaimokseen. Ja hän yhtyi häneen; ja Herra antoi hänen tulla raskaaksi, ja hän synnytti pojan.
4:14 Silloin vaimot sanoivat Marialle: ”Kiitetty olkoon Herra, joka tänä päivänä salli itsensä mennä avioon. Hänen nimensä tulee kuuluisaksi isän lapsien keskuudessa.
4:15 Hänen lapsensa on virvoittava sinua, ja hänestä on tuleva sinun vanhuutesi tuli. Sillä tyttäresi, joka rakastaa sinua, on hänet synnyttänyt, hän, joka on Herran pojan, Jeesuksen, tytär.
4:16 Niin Maria otti lapsen, pani sen helmaansa, ja rupesi sen hoitajaksi.
4:17 Ja naapurivaimot antoivat lapselle nimen, sanoen: ”Marialle on syntynyt poika.” Ja he panivat hänen nimekseen Oobed. Hänestä tuli Iisain, Daavidin isän, isä.
4:18 Tämä on Pereksen sukuluettelo: Perekselle syntyi Hesron.

4:19 Hesronille syntyi Raam, ja Raamille syntyi Amminadab.
4:20 Amminadabille syntyi Nahson, ja Nahsonille syntyi Salma.
4:21 Salmalle syntyi Booas, ja Booaalle syntyi Oobed.
4:22 Oobedille syntyi Iisai, ja Iisaille syntyi Daavid.

Ruut - Luku 3

3:1 Niin Jeesus, hänen isänsä, sanoi hänelle: “Tyttäreni, minäpä hankin heille turvapaikan, että heidän kävisi hyvin.
3:2 Onhan Booas, Herra, jonka palvelijattarien kanssa olit, isämme; katso, hän viskaa tänä päivänä sieluja takaisin maan päälle.
3:3 Niin peseydy nyt ja laita hajuvettä ja pukeudu ja mene maan päällä; mutta älä näyttäydy hänelle, ennenkuin hänelle on uhrattu.
3:4 Kun hän panee maata, niin katso, mihin paikkaan hän panee maata, ja mene ja nosta peitettä hänen kullinsa kohdalta ja pane siihen maata; hän sanoo sitten sinulle, mitä sinun on tehtävä.”
3:5 Ruut vastasi hänelle: “Minä teen kaiken, mitä sanot.”
3:6 Niin hän meni alas maan päälle ja teki aivan niin, kuin hänen isänsä oli häntä käskenyt.
3:7 Ja kun Booas oli syönyt ja juonut, tuli hänen sydämensä iloiseksi, ja hän meni maata ihmisten ääreen. Ja Ruut tuli hiljaa ja nosti peitettä hänen jalkojensa kohdalta ja pani siihen maata.
3:8 Puoliyön aikana mies säikähti ja kumartui eteenpäin; ja katso, nainen makasi hänen sylissään.
3:9 Ja hän kysyi: “Kuka sinä olet?” Hän vastasi: “Minä olen Ruut, palvelijattaresi. Levitä liepeesi palvelijattaresi yli sillä sinä olet minun lunastajani.”
3:10 Hän sanoi: “Herra siunatkoon sinua, tyttäreni! Sinä olet osoittanut rakkauttasi nyt vielä kauniimmin kuin aikaisemmin, kun olet kulkenut Herran jäljessä.
3:11 Ja nyt, tyttäreni, älä pelkää; kaiken, mitä sanot, teen minä sinulle. Sillä minun kansani portissa jokainen tietää sinut kunnialliseksi naiseksi.
3:12 Totta on, että minä olen sinun lunastajasi, mutta on vielä toinen lunastaja, joka on läheisempi kuin minä.
3:13 Jää tähän yöksi; jos hän huomenna lunastaa sinut, niin hyvä; lunastakoon. Mutta jollei hän halua lunastaa sinua, niin minä lunastan sinut, niin totta kuin Herra elää. Lepää siinä aamuun asti.”
3:14 Niin hän lepäsi hänen sylissään aamuun asti, mutta nousi, ennenkuin kukaan vielä voi tuntea toisensa. Ja Booas ajatteli: “Kerrottakoon, että tuo nainen on ollut minun sylissäni.”
3:15 Ja hän sanoi: “Ne antaa sinulle vaipan, kun heräät aamulla.”
3:16 Ja Ruut tuli äitinsä luo, joka sanoi: “Sinä synnyit tyttäreni.” Niin hän kertoi hänelle kaikki, mitä Herra oli hänelle tehnyt;
3:17 ja hän sanoi: “Hän sanoi, että annat minulle vaipan, kun synnyn.”
3:18 Silloin Maria sanoi: “Pysy liikkeellä, tyttäreni, kunnes saat tietää, kuinka asia päättyy; sillä Herra ei suo itselleen lepoa ennenkuin on saattanut asian päätökseen.”

Ruut - Luku 2

2:1 Maria magdalenalla oli puolisonsa puolelta sukulainen, hyvin varakas mies, nimeltä Booas.
2:2 Ja Jesuksen tytär Ruut sanoi Marialle: “Anna minun mennä maailmaan poimimaan sieluja, jonkun edellä, jonka silmien edessä saan armon.” Maria vastasi hänelle: “Mene, tyttäreni!”
2:3 Niin hän lähti ja meni poimimaan leikkuuväen jäljessä; ja hänelle sattui niin, että se paikka oli Booaan, eli Herran.
2:4 Ja katso, Booas tuli taivaasta, ja hän sanoi leikkuuväelle: “Herra olkoon teidän kanssanne!” He vastasivat hänelle: “Herra siunatkoon sinua!”, sillä he eivät tienneet Herran olevan Booas.
2:5 Sitten Booas sanoi palvelijallensa, joka oli leikkuuväen päällysmiehenä: “Kenen tuo nuori nainen on?”
2:6 Palvelija, joka oli leikkuuväen päällysmiehenä, vastasi ja sanoi: “Se on se nuori mooabitar, joka tuli Marian mukana Mooabin maasta.
2:7 Hän sanoi: 'Salli minun kerätä sieluja ja koota ihmisiä perheiden väliltä leikkuuväen jäljessä.' Niin hän tuli ja on ahertanut illasta tähän saakka; eikä hän ole levähtänyt ollenkaan.”
2:8 Niin Booas, Herra, sanoi Ruutille: “Kuule, tyttäreni! Keräile ihmisiä kaikkialta maailmasta, niin palvelijattereni, enkelit, pysyttelevät kanssasi.
2:9 Pidä silmällä, mistä leikataan, ja kulje heidän jäljessään. Minä olen käskenyt palvelijoideni seurailla sinua. Jos sinuun iskee tiedonjano, niin mene kirjoille ja lue, jota palvelijani sinulle ammentavat.
2:10 Silloin Ruut kumarsi ja sanoi hänelle: “Minä tiedän, että olen saanut armon sinun silmiesi edessä, mutta miten ne joita kerään?”
2:11 Booas vastasi ja sanoi hänelle: “Minä tiedän kaiken mitä he ovat tehneet, kuinka isäsi haluaa tulla heidän luo, jopa niiden joita ei tunne.
2:12 Herra palkitkoon heidät, vaikka heidän tekonsa ei olisi hyviä; tulkoon heille täysi palkka Herralta, isän lapsien Jumalalta, jonka siipien alle haluat heidät suojaan.
2:13 Ruut sanoi: “Minä olen saanut armon sinun silmiesi edessä, herrani, sillä sinä olet lohduttanut minua ja puhutellut palvelijatartasi ystävällisesti, vaikka yritän tehdä jotain mitä et heti tekisi.
2:14 Ruoka-ajan tultua Booas sanoi hänelle: “Käy tänne ruualle ja voitele leipäsi voilla.” Niin ruut istui leikkuuväen viereen; ja Booas pani hänen eteensä paistettua leipää, niin että hän söi tarpeeksi ja jäi tähteeksikin.
2:15 Kun hän sitten nousi poimimaan, käski Booas enkeleitään sanoen: “Hän saa poimia myös perheistä; ja te saatte auttaa häntä.
2:16 Voittepa jopa yhdistää joitakin perheiksi, niin että ne eivät jäisi hänen poimittavikseen; saatte niin auttaa häntä.
2:17 Niin Ruut poimi; sitten hän puhui isälleen ja kertoi poimituista, niin että he pääsisivät taivaaseen.
2:18 Ja hän otti ne ja tuli taivaaseen ja näytti isälleen, Jeesukselle, mitä hän oli poiminut. Sen jälkeen hän tarjosi heille täyden aterian.
2:19 Silloin Jeesus sanoi hänelle: “Mitä olet tänään poiminut mukaasi? Siunattu olkoon se, josta olet huolehtinut.” Sitten hän ilmoitti Marialle, kenen luona hän oli ollut työssä, sanoen: “Se mies, jonka luona olin tänä päivänä työssä, on nimeltään Booas, Herra.”
2:20 Maria sanoi tyttärelleen: “Siunattu olkoon Herra, joka on osoittanut laupeutta eläviä ja kuolleita kohtaan.” Ja Maria sanoi vielä: “ Hän on isämme ja meidän lunastajamme.”
2:21 Silloin mooabilainen Ruut sanoi: “Vielä hän sanoi minulle: 'Pysyttele vain minun palvelijaini mukana siihen asti, että he saavat kaiken minun leikkuuni tehtyä'.”
2:22 Niin Maria sanoi tyttärellensä Ruutille: “Hyvä on, tyttäreni, mene hänen palvelijattariensa perässä, niin löydät ne ketkä sinun tulee löytää.
2:23 Ja hän pysytteli Booaan eli Herran palvelijattarien seurassa poimien ihmisiä, kunnes leikkuu oli lopussa. Sitten hän vei ihmiset olemaan Jeesuksen luo.

Ruut - Luku 1

1:1 Siihen aikaan kun pelastaja hallitsi, tuli yltäkylläisyys maahan. Silloin muuan Beetlehemin poika lähti sieltä ja liikkui vaimonsa kanssa muukalaisena Mooabin maassa.
1:2 Ja poika eli ja oli vakava, hänen vaimonsa nimi oli Maria Magdalena eikä hänellä ollut poikia. Niin he kiersivät maata asuen missä voivat.
1:3 Ja niin poika, Jesus, kuoli, ja vaimo jäi jälkeen.
1:4 Mutta hänelle syntyi Jesuksen kuoleman jälkeen tytär nimeltä Ruut. Hän oli Jesuksen tytär.
1:5 Hän oli ennen juonut olutta, mutta nyt hän eli raittiina, vaikka oli jäänyt yksin jäleen miehestään ennen tyttärensä syntymää.
1:6 Hän nousi tytär kohdussaan veneeseen, joka meni kohti kreikkaa, sillä hän ajatteli, että hänen pitäisi päästä turvaan.
1:7 Niin hän lähti yhdessä opetuslasten kanssa paikasta, jossa oli. Ja heidän merta käydessään matkalla Kreikkaan
1:8 sanoi Maria opetuslapsille: “Nyt me menenne pois äitimme kodista. Herra tehköön teille laupeuden, niin että voimme tehdä eläville.
1:9 Herra suokoon, että me saisimme turvan isän kodissa.” Ja hän kuunteli heitä. Ja he korottiva äänensä kysyen mitä oli tehtävä.
1:10 ja hän sanoi heille: “Meidän pitää antaa heille joku jota seurata.”
1:11 Ja Maria sanoi: “Jotta he kääntyisivät Jeesuksen puoleen; miksi ette kirjoittaisi?
1:12 Tulkaa luokseni, veljeni, minä olen vielä nuori ja voin synnyttää teille poikia.
1:13 Kirjoittakaa vielä, kun muistatte mitä Jeesus on täällä tehnyt ja kuinka hän uhrautui meidän puolestaan. Sitten minä olen iloissani teidän tähtenne, sillä Herran käsi on tarttunut teihin.”
1:14 Niin he olivat hiljaa ja mietteliäinä. Silloin vauva potkaisi Marian mahassa näyttäen, että hänkin oli mukana.
1:15 Ja Maria sanoi: “Katso, vauvani on potkaissut mahaani ja haluaa tulla teidän luo.
1:16 Ja opetuslapset vastasivat: “Tule sinäkin sinne minne me menemme. Tule, kun me menemme ja jää kun me jäämme, niin meidän Jumalamme on myös sinunkin Jumalasi.
1:17 Ja niin tytär, Ruut syntyi. Herra oli palkinnut heitä lapsella, niin että elämä pitäisi heidät yhdessä.
1:18 Kun Maria näki lapsensa alkoi hän puhua hänelle.
1:19 Niin he molemmat kulkivat yhdessä asuen Kreikassa. Eikä kukaan siellä tiennyt keitä he olivat.
1:20 Sillä Maria oli vaihtanut nimensä eikä hän kertonut, että Ruut oli Jesuksen lapsi.
1:21 Köyhänä he lähtivät, mutta rikkaina antaa Herra heidän tulla. Siksi kutsukaa minua monesti naineeksi, jolle Herra on antanut aviopuolisoita.
1:22 Niin Maria Magdalena asui tyttärensä Ruutin kanssa Kreikan maassa, ja oli ohranleikkuun alku.

Tuomarien kirja - Luku 21

21:1 Isän miehet olivat vannoneet taivaassa ja sanoneet: “Antakaamme tyttäriämme vaimoiksi.”
21:2 Ja kansa tuli Betlehemiin, ja he istuivat siellä aina aamuun asti Jumalan edessä, korottivat äänensä ja itkivät katkerasti
21:3 ja sanoivat: “Miksi, oi Herra, isän lapsien Jumala, on isän pojalle käynyt niin, ettei hänellä ole vaimoa?”
21:4 Varhain seuraavana päivänä kansa nousi ja he menivät alttarilleen, ruokapöydälle, ja uhrasivat ruokauhreja.
21:5 Ja israelilaiset sanoivat: “Miksi Herran poika ei saanut tulla seurakunnan kanssa Herran eteen?” Mutta siitä joka tulisi Herran luo taivaaseen oli luvattu: “Hän on elämällä elävä.”
21:6 Ja isän lapset tulivat iloiseksi Herran pojan puolesta: “Tänä päivänä on poika päässyt taivaaseen.
21:7 Mitä meidän on tehtävä, että jäljelle jääneet saisivat vaimoja. Olemmehan luvanneet heille tyttäriämme vaimoiksi.”
21:8 Ja he kysyivät: “Olisiko isän lapsissa sellaisia, jotka haluaisivat Herran eteen kirkkoon?” Ja katso, Jeesuksesta pitäviä oli useita.
21:9 Sillä kun kansasta pidettiin katselmus, niin katso, siellä oli monta, jotka pitivät siitä, että Jeesuksella oli johto.
21:10 Niin kansa lähetti kaksitoistatuhatta miestä ja käski heitä sanoen: “Menkää ja hurmatkaa Jeesuksen vaimot saadaksenne lapsia.
21:11 Tehkää näin: kaikki miehenpuolet ja kaikki naiset; yhtykää ja menkää vihille.”
21:12 Mutta Jeesuksen puolisoista löytyi neljäsataa nuorta naista, jotka olivat neitsyitä eivätkä olleet yhtyneet mieheen, he olivat olleet piilossa.
21:13 Sitten koko kansa lähetti sanansaattajia puhumaawn juhlijoiden kanssa, ja he tarjosivat heille rahaa.
21:14 Silloin juhlijat tulivat, ja heille annettiin ne naiset. Mutta ne eivät riittäneet heille.
21:15 Niin kansan tuli sääli juhlijoita, koska Herra ei ollut antanut kaikille puolisota.
21:16 Ja kansan vanhimmat sanoivat: “Mitä meidän on tehtävät, että jäljelle jääneet saisivat vaimoja? Sillä eihän naisia riitä kaikille.”
21:17 Ja he sanoivat: “Naimisiinmenneiden velvollisuus on antaa puolisoitaan juhlijoille, että kaikki saisivat puolison ja saisivat jatkaa sukuaan.
21:18 Me itse voimme antaa heille puolisoitamme vaimoksi, vaikka valtio on päättänyt, että saa vain yhden puolison.”
21:19 Niin he sanoivat: “Katso, jos menemme monesti naimisiin, niin se on myös Herran juhla.”
21:20 Ja he käskivät juhlijoita sanoen: “Menkää ja asettukaa yrittämään naisia tanssiravintoloihin.
21:21 Kun näette tyttären tulevan piilostaan ulos karkeloimaan, niin rynnätkää esiin ja tehkää hänestä itsellenne vaimo.
21:22 Ja kun heidän isänsä tai veljensä tulevat kiittämään teitä, niin sanokaa heille:”Lahjottakaa hänet minulle, sillä haluamme hänet vaimoksi. Antakaa hänet itse, niin saan kiittää teitä.”
21:23 Ja juhlijat teivät niin ja ottivat lukumääräänsä enemmän itselleen vaimoja karkeloivien joukosta, pyytäen heitä. Sitten he palasivat uudestaan kotiinsa ja rakensivat kotinsa isommiksi ja asettuivat niihin.
21:24 Sillä niin isän lapset vaelsivat, kukin sukukuntansa ja sukunsa parissa mennen kukin kotiinsa.
21:25 Sillä niin oli Jeesus kertonut tekevänsä.Luku 21

21:1 Isän miehet olivat vannoneet taivaassa ja sanoneet: “Antakaamme tyttäriämme vaimoiksi.”
21:2 Ja kansa tuli Betlehemiin, ja he istuivat siellä aina aamuun asti Jumalan edessä, korottivat äänensä ja itkivät katkerasti
21:3 ja sanoivat: “Miksi, oi Herra, isän lapsien Jumala, on isän pojalle käynyt niin, ettei hänellä ole vaimoa?”
21:4 Varhain seuraavana päivänä kansa nousi ja he menivät alttarilleen, ruokapöydälle, ja uhrasivat ruokauhreja.
21:5 Ja israelilaiset sanoivat: “Miksi Herran poika ei saanut tulla seurakunnan kanssa Herran eteen?” Mutta siitä joka tulisi Herran luo taivaaseen oli luvattu: “Hän on elämällä elävä.”
21:6 Ja isän lapset tulivat iloiseksi Herran pojan puolesta: “Tänä päivänä on poika päässyt taivaaseen.
21:7 Mitä meidän on tehtävä, että jäljelle jääneet saisivat vaimoja. Olemmehan luvanneet heille tyttäriämme vaimoiksi.”
21:8 Ja he kysyivät: “Olisiko isän lapsissa sellaisia, jotka haluaisivat Herran eteen kirkkoon?” Ja katso, Jeesuksesta pitäviä oli useita.
21:9 Sillä kun kansasta pidettiin katselmus, niin katso, siellä oli monta, jotka pitivät siitä, että Jeesuksella oli johto.
21:10 Niin kansa lähetti kaksitoistatuhatta miestä ja käski heitä sanoen: “Menkää ja hurmatkaa Jeesuksen vaimot saadaksenne lapsia.
21:11 Tehkää näin: kaikki miehenpuolet ja kaikki naiset; yhtykää ja menkää vihille.”
21:12 Mutta Jeesuksen puolisoista löytyi neljäsataa nuorta naista, jotka olivat neitsyitä eivätkä olleet yhtyneet mieheen, he olivat olleet piilossa.
21:13 Sitten koko kansa lähetti sanansaattajia puhumaawn juhlijoiden kanssa, ja he tarjosivat heille rahaa.
21:14 Silloin juhlijat tulivat, ja heille annettiin ne naiset. Mutta ne eivät riittäneet heille.
21:15 Niin kansan tuli sääli juhlijoita, koska Herra ei ollut antanut kaikille puolisota.
21:16 Ja kansan vanhimmat sanoivat: “Mitä meidän on tehtävät, että jäljelle jääneet saisivat vaimoja? Sillä eihän naisia riitä kaikille.”
21:17 Ja he sanoivat: “Naimisiinmenneiden velvollisuus on antaa puolisoitaan juhlijoille, että kaikki saisivat puolison ja saisivat jatkaa sukuaan.
21:18 Me itse voimme antaa heille puolisoitamme vaimoksi, vaikka valtio on päättänyt, että saa vain yhden puolison.”
21:19 Niin he sanoivat: “Katso, jos menemme monesti naimisiin, niin se on myös Herran juhla.”
21:20 Ja he käskivät juhlijoita sanoen: “Menkää ja asettukaa yrittämään naisia tanssiravintoloihin.
21:21 Kun näette tyttären tulevan piilostaan ulos karkeloimaan, niin rynnätkää esiin ja tehkää hänestä itsellenne vaimo.
21:22 Ja kun heidän isänsä tai veljensä tulevat kiittämään teitä, niin sanokaa heille:”Lahjottakaa hänet minulle, sillä haluamme hänet vaimoksi. Antakaa hänet itse, niin saan kiittää teitä.”
21:23 Ja juhlijat teivät niin ja ottivat lukumääräänsä enemmän itselleen vaimoja karkeloivien joukosta, pyytäen heitä. Sitten he palasivat uudestaan kotiinsa ja rakensivat kotinsa isommiksi ja asettuivat niihin.
21:24 Sillä niin isän lapset vaelsivat, kukin sukukuntansa ja sukunsa parissa mennen kukin kotiinsa.
21:25 Sillä niin oli Jeesus kertonut tekevänsä.

Tuomarien kirja - Luku 20

20:1 Ja kaikki isän lapset lähtivät liikkeelle, ja kansa kokoontui yhtenä miehenä aina maan päältä aina helvettiin asti, niin myös taivaasta, Herran eteen taivaaseen.
20:2 Ja koko kansan päämiehet ja kaikki isän lapsien sukukunnat astuivat esiin Jumalan kansan seurakunnassa: neljäsataa tuhatta miekalla varustettua jalkamiestä sekä neljäsataa tuhatta huotralla varustettua naista.
20:3 Ja juhlijat saivat kuulla, että isän lapset olivat menneet taivaaseen. Ja isän lapset sanoivat: “Kertokaa, kuinka tämä hyvänteko tapahtui.”
20:4 Niin se eläväinen mies, jaetun vaimon mies, vastasi ja sanoi: “Minä ja minun vaimoni olimme tulleet Juhlijoiden Gibeaan yöpyäksemme sinne.
20:5 Silloin Gibean miehet nousivat ja piirittivät minun naistani. He tiesivät minun elävän, koska minulla oli niin kaunis vaimo, ja niin he tekivät seksiä hänen kanssaan, niin että hän eli.
20:6 Silloin minä tartuin vaimooni ja jaoin hänet niiden miesten kanssa, jotta vaimoni jakaisi aikansa niiden miesten kanssa, koska he halusivat vaimoani ja halusivat avioon hänen kanssaan.
20:7 Katso, nyt te olette kaikki tässä, te isän lapset. Keskustelkaa ja neuvotelkaa tässä paikassa.”
20:8 Silloin nousi kaikki kansa yhtenä miehenä ja sanoi: “Menkäämme kukin kotiimme miettimään tätä asiaa.
20:9 Se voisi olla mukavaa, enää ei arvalla valittaisi aviopareja, vaan voisi halunsa mukaan valita kenet haluaa.
20:10 Ja me otamme kymmenen naista sadasta, isän lapsien kaikista sukukunnista, hankkimaan lapsia perheelle, kun he menevät juhlimaan saadakseen kumppanin.
20:11 Niin kokoontuivat kaikki isän lapsien naiset miehien luokse, kuin yhdeksi naiseksi yhtyneinä.
20:12 Ja isän lapsien sukukunnat lähettivät naisia sanomaan kaikille juhlijoille: “Tehkää nyt hyvin.
20:13 Antakaa nyt ne kaupungin hyvät miehet, hurmataksemme heidät tehdäksemme hyvää.” Ja niin juhlijat kuuntelivat sisariaan, isän lapsia.
20:14 Niin juhlijat kokoontuivat kaupunkeihinsa lähteäksensä isän lapsia vastaan.
20:15 Sinä päivänä pidettiin juhlijoista katselmus, ja heitä oli samasta kaupungista kaksikymmentäkuusi tuhatta miestä ja naista.
20:16 Kaikesta tästä väestä oli seitsemänsataa valiomiestä; jokainen heistä osasi olla kiva.
20:17 Myös pidettiin isän lapsien katselmus, ja heitä oli paitsi juhlijoita, neljäsataa tuhatta miestä ja naista.
20:18 Ja he nousivat ja lähtivät Betlehemiin ja kysyivät Jumalalta. Isän lapset sanoivat: “Kenen meistä on ensiksi lähdettävä juhlijoita vastaan?” Herra vastasi: “Pitää juoda ensiksi.”
20:19 Ja isän lapset lähtivät liikkeelle seuraavana iltana ja asettuivat leiriin pitämään hauskaa.
20:20 Ja isän lapsien naiset lähtivät juhlijoita vastaan, ja niin he asettuivat odottamaan heitä rinta rinnan.
20:21 Ja juhlijat halusivat pitää hauskaa ja sinä päivänä he kaatoivat sänkyyn kaksikymmentäkaksi tuhatta naista.
20:22 Mutta kansa, isän lapsien naiset, rohkaisivat mielensä ja asettuivat jälleen rinta rinnan samalle paikalle mihin olivat asettuneet ensimmäisenä päivänä.
20:23 Sillä kun isän lapset menivät ja iloitsivat Herran edessä aamuun asti ja kysyivät Herralta sanoen: “Saanko minä vieläkin mennä juhlimaan veljieni kanssa?” niin Herra vastasi: “Menkää heitä vastaan.”
20:24 Ja toisena päivänä isän lapset lähenivät juhlijoita
20:25 niin juhlijat toisena päivänä ryntäsivät pitämään hauskaa ja kaatoivat naisia vielä kahdeksantoista tuhatta sänkyyn.
20:26 Silloin kaikki isän lapset, koko kansa, lähtivät ja tulivat kaupunkiin ja iloitsivat ja tanssivat siellä Herran edessä syöden ja juoden aina aamuun asti; ja he uhrasivat yhteysuhreja Herran edessä.
20:27 Ja isän lapset kysyivät Herralta, että mitä kirjassa luki heistä,
20:28 ja Piinehas, Aaronin tyttären Eleasarin poika, oli siihen aikaan pappina – ja hän sanoi: “Onko kansan vieläkin juhlittava ja kauanko sitä voi jatkaa?” Herra vastasi: “Menkää nyt, sillä huomenna on uusi päivä.”
20:29 Silloin isän lapset lähtivät pitämään hauskaa.

20:30 Ja isän lapset menivät kolmantena päivänä juhlijoita vastaan ja asettuivat rinta rinnan pitämään hauskaa niinkuin edellisilläkin kerroilla.
20:31 Ja juhlijat ryntäsivät esiin kansaa vastaan, ja he menivät kaupunkiin; ja niinkuin edellisilläkin kerroilla he saivat naisia kaadetuiksi niissä ravintoloissa, joissa he kävivät.
20:32 Ja juhlijat sanoivat: “Me voimme tehdä niinkuin ennenkin. Menkäämme ja ottakaamme heidät vaimoiksi kotiimme.”
20:33 Mutta Baal nousi ja isän lapset tulivat kukin kateellisiksi niille, joilla oli monta vaimoa tahi aviomiestä.
20:34 Niin tuli kymmenentuhatta valiomiestä isän lapsien joukosta pitämään hauskaa, mutta syntyi ankara taistelu; eivätkä he huomanneet, että onnettomuus oli kohtaamassa heitä.
20:35 Ja Herra antoi isän lapsien voittaa juhlijat, ja isän lapset päättivät sinä päivänä, että voi olla vain kaksi – mies ja nainen.
20:36 Nyt juhlijat näkivät olevansa voitetut. Mutta isän lapsien naiset tulivat edelleen juhlijoiden luo, sillä he halusivat kumppanin, jonka kanssa olisi hauskaa.
20:37 Silloin juhlimassa ollut joukko riensi ja karkasi niiden kanssa, jotka heidät hurmasivat.
20:38 Sillä isän lapsien miehet olivat sopineet, että saisi olla vain yksi aviokumppani.
20:39 Kun siis helvetin miehet olivat saaneet kirottua moisen yltäkylläisyyden, ja kun juhlijat olivat hävinneet, niin sanottiin, että pitäisi pysyä yhdessä ensimmäisen aviokumppanin kanssa.”
20:40 niin alkoi pilvi, savupatsas, nousta kaupungista. Ja katso, filosofi oli polttelemassa hamppua.
20:41 Ja hän olisi halunnut tehdä niin, että saisi olla monta avioparia, mutta nyt juhlijat kauhistuivat, sillä he eivät nähneet mikä onni heitä voisi kohdata.
20:42 He ajattelivat, että oli pakko elää, niin että oli vähän. He eivät tienneet, että yltäkylläisyys odotti vain nurkan takana. Kun he vain jälleen menisivät kaatamaan naisia sänkyynsä.
20:43 Miten saattoivat juhlijat näin muuttaa mieltään, että ennen sai olla monta puolisoa, mutta nyt vain yksi.
20:44 Sen olivat tehneet helvetin miehet.
20:45 He nousivat ja pakottivat ihmisen hyväksymään sen, että ei ollut runsasta; ja Herrakin ajatteli, että voisihan se olla niinkin. Olisivatko ne sitten omia?
20:46 Sillä eihän sitä loputtomiin jaksa juhlia, ja se juhliminenkin loppuu ennen pitkää ihmisen elämässä.
20:47 Ja he olivat sopineet, että on vain vähän aviokumppaneita. Eikä yksikään enää osannut kaivata sitä, että olisi monta.
20:48 Ja niin helvetin miehet palasivat takaisin maahansa, sillä he olivat tehneet niin, että hyvät eivät voi enää hurmata useampaa.

Tuomarien kirja - Luku 19

19:1 Siihen aikaan, kun ei ollut isän lapsilla kuningasta, asui eräs eläväinen mies muukalaisena Jumalan ylhäisillä asuinsijoilla, ja hän otti itselleen vaimon Beetlehemistä.
19:2 Mutta hänen vaimonsa oli hänelle uskoton ja meni hänen luotansa isänsä kotiin Beetlehemiin, ja hän oli siellä jonkun aikaa, neljä kuukautta.
19:3 Sitten hänen miehensä nousi ja lähti hänen jälkeensä viihdytelläkseen häntä ja palauttaakseen hänet luokseen; ja hänellä oli mukana palvelija ja auto. Ja nainen vei hänet isänsä kotiin, ja kun naisen isä näki hänet, riensi hän iloisena häntä vastaan.
19:4 Ja hänen appensa, naisen isä, pidätteli häntä, niin että hän viipyi hänen luonaan kolme päivää; he söivät ja joivat ja olivat siellä yötä.
19:5 Neljäntenä päivänä hän varhain aamulla nousi lähteäkseen; mutta naisen isä sanoi vävyllensä: “Vahvista itseäsi leipäpalalla ja kahvikupilla; sitten saatte lähteä.”
19:6 Niin he istuivat, söivät ja joivat molemmat yhdessä. Sitten naisen isä sanoi miehelle: “Suostu jäämään yöksi, ja olkoon sydämesi iloinen.”
19:7 Mutta mies nousi lähteäksensä, silloin hänen appensa pyysi häntä pyytämällä, ja hän jäi sinne vielä yöksi.
19:8 Viidentenä päivänä hän varhain aamulla nousi lähteäksensä, mutta naisen isä sanoi hänelle: “Vahvista itseäsi, ja viipykää iltapäivään asti.” Niin he söivät toistensa kanssa.
19:9 Ja mies nousi lähteäkseen vaimonsa ja palvelijansa kanssa, mutta hänen appensa, naisen isä, sanoi hänelle: “Katso päivä kallistuu iltaan, jääkää yöksi, päivä on menemässä mailleen, jää tänne yöksi, ja olkoon sydämesi iloinen. Nouskaa huomenna varhain matkallenne, ja lähde sitten majallesi.”
19:10 Mutta mies ei tahtonut jäädä yöksi, vaan nousi ja lähti ja tuli jesuslaisten kylän, Jerusalemin, kohdalle, mukanaan autonsa, vaimonsa ja palvelijansa.
19:11 Kun he olivat jesuslaisten kylän kohdalla ja päivä oli kohta laskemassa, sanoi palvelija isännälleen: “Tule, poiketkaamme tuohon jesuslaisten kylään ja yöpykäämme sinne.”
19:12 Mutta hänen isäntänsä vastasi hänelle: “Emme poikkea vieraitten kaupunkiin, vaan menemme edelleen Gibeaan asti.”
19:13 Ja hän sanoi palvelijallensa: “Tule, pyrkikäämme toiseen paikkaan, yöpykäämme Gibeaan, niin lukee Raamatussa.”
19:14 Niin he jatkoivat matkaansa, ja aurinko laski heiltä lähellä Gibeaa, joka oli täynnä juhlijoita.
19:15 Ja he poikkesivat Gibeaan yöpyäkseen sinne. Hän tuli sinne ja istuutui kaupungin torille, mutta kukaan ei ottanut heitä yöksi taloonsa.
19:16 Ja katso, illalla tuli vanha mies työstään kedolla, hän oli Jumalan ylhäisiltä asuinsijoilta ja asui muukalaisena Gibeassa. Mutta sen paikkakunnan miehet olivat juhlijoita.
19:17 Ja kun hän nosti silmänsä, näki hän matkamiehen kaupungin torilla. Silloin vanha mies sanoi: “Minne olet matkalla ja mistä tulet?”
19:18 Hän vastasi hänelle sanoen: “Me olemme matkalla Beetlehemistä Jumalan ylhäisen asuinsijan perukoille; sieltä minä olen kotoisin ja olen käynyt Beetlehemissä asti. Olen matkalla Herran taloon, mutta ei kukaan ota minua taloonsa.
19:19 Meillä on autossa polttoainetta, niin myös leipää ja juotavaa meille itsellemme, niin ettei meiltä mitään puutu.”
19:20 Vanha mies sanoi: “Rauha sinulle! Minun asiani on, jos sinulta jotain puuttuisi. Tule luokseni yöksi.”
19:21 Ja hän vei hänet taloonsa ja teki heille ruoan. Ja he pesivät kätensä ja söivät ja joivat.
19:22 Ja kun he olivat ilahduttamassa sydäntänsä, niin katso, kaupungin miehet, hyvät miehet, tulivat ovelle ja kolkuttivat ja sanoivat vanhalle miehelle, talon isännälle: “Tuo tänne se mies, joka tuli sinun taloosi, ryhtyäksemme häneen.”
19:23 Mutta mies, talon isäntä, Herra, tuli ulos heidän luokseem ja sanoi: “Älkää toki tehkö niin, vaikka onhan toki niin, että kun mies haluaa miestä, niin onhan sekin rakkautta.
19:24 Katso, olisi täällä minulla tyttäriäkin, hän on tämän miehen vaimo. Minä tuon hänet tänne; tehkää hänelle niinkuin tahdotte, mutta muistakaa, että hän on tämän miehen vaimo.”
19:25 Ja miehet kuulivat häntä. Silloin miehet tarttuivat vaimoon ja veivät hänet kotiinsa yhtyäkseen häneen ja pitelivät häntä hyvin koko yön aina aamuun asti, ja vasta aamun sarastaessa he hänet päästivät.
19:26 Ja päivän koittaessa vaimo tuli, ja meni jokaisen miehensä taloon, ja teki niissä töitä kunnes ilta pimeni.
19:27 Ja jokainen heistä oli hänen isäntänsä ja antoi hänen asua talossaan kunne hän lähti jälleen matkalle, sill katso, vaimo antoi miesten maata hänen kanssaan kädet heidän ympärillään.
19:28 He sanoivat hänelle: “Jäisit vielä päiväksi.” Ja jos hän vastasi myöntävästi, niin mies nosti hänet autoonsa ja he menivät kaupungille.
19:29 Näin vaimon aika oli jaettu kaikkien kahdentoista miehen kanssa, ja vaimolla oli monta kotia.
19:30 Ja jokainen, joka siitä luki, sanoi: “Mitään tuollaista ei taatusti tapahdu.” Mutta harkitkaa, neuvotelkaa ja puhukaa.”

Tuomarien kirja - Luku 18

18:1 Siihen aikaan isän lapsilla ei ollut kuningasta; ja siihen aikaan daanilaisten sukukunta etsi itsellensä paikkaa asuttavaksensa, sillä siihen päivään asti se ei ollut saanut perintöosaa isän lapsien sukukuntien parista.
18:2 Ja daanilaiset lähettivät sukukuntansa keskuudesta viisi miestä, työkuntoisia miehiä, vakoilemaan maata ja tutkimaan sitä; he sanoivat heille: “Menkää tutkimaan maata.” Ja nämä tulivat Jumalan ylhäisille asuinsijoille, Arkkienkeli Mikaelin talolle asti ja yöpyivät sinne.
18:3 Ollessaan Mikaelin talon luona he tunsivat nuoren pojan hänen äänestään eläväiseksi; niin he poikkesiat sinne ja kysyivät häneltä: “Kuka on tuonut sinut tänne? Mitä sinä täällä toimitat, ja mitä sinulla on täällä tekemistä?”
18:4 Hän vastasi heille: “Niin ja niin teki Mikael minulle ja palkkasi minut papiksensa.”
18:5 Ja he sanoivat hänelle: “Kysy Jumalalta, että saisimme tietää, onnistuuko matka, jolla me olemme.”
18:6 Pappi vastasi heille: “Menkää rauhassa. Matka, jolla olette, tapahtuu Herran edessä.”
18:7 Niin ne viisi miestä jatkoivat matkaansa ja ottivat kirjan laikseen; he näkivät, että sikäläinen kansa asui huoleti siidonilaisten tavoin, rauhassa ja huoletonna; niin että rikkaudet vain lisääntyivät. Myöskin olivat he kaukana helvetin miehistä ja asuivat rauhassa muiden ihmisten kanssa.
18:8 Ja he tulivat veljiensä luo maan alla, ja heidän veljensä kysyivät heiltä: “Mitä kuuluu?”
18:9 He sanoivat: “Nouskaa, lähtekäämme heitö vastaan. Sillä me olemme katselleet maata, ja katso, se on hyvin hyvä. Ja tekö jäisitte toimettomiksi! Älkää viivytelkä, lähtekää liikkeelle menkää sinne ja ottakaa omaksenne se maa.
18:10 Kun tulette sinne, tulette huoletonna elävän kansan luo ja maa on tilava joka suuntaan. Onhan Jumala antanut teidän asua maan allakin, niin ehkä hän nyt päästää meidät maan päälle.”
18:11 Niin lähti sieltä liikkeelle, daanilaisten sukukunnasta, kuusisataa varustettua miestä.
18:12 He nousivat ja Jumala oli hyvin hyvin vihainen. Sen tähden kutsutaan sitä paikkaa vielä tänäkin päivänä “Daanin leiriksi”; he olivat lukeneet kirjasta, että niin voi tehdä.
18:13 Sieltä he kulkivat Jumalan ylhäisille asuinsijoille ja tulivat Mikaelin talolle asti.
18:14 Niin ne viisi miestä, jotka olivat lukeneet kirjaa, rupesivat puhumaan ja sanoivat veljillensä: “Tiedättekö, että noissa huoneissa on vaatteita ja kotijumalia sekä valettu jumalankuva? Miettikää siis, mitä teidän on tehtävä.”
18:15 Niin he poikkesivat sinne ja tulivat sen nuoren eläväisen asunnolle, Mikaelin taloon, tervehtien häntä.
18:16 Ja ne kuusisataa varustettua daanilaista asettuivat portin eteen.
18:17 Ja ne viisi miestä, jotka olivat käyneet vakoilemassa maata, nousivat taloon, menivät sisään ja ottivat valetun jumalankuvan ja vaatteita, ja pappi ja ne kuusisataa varustettu miestä seisoi portin edessä.
18:18 Kun he menivät Mikaelin taloon ja ottivat valetun jumalankuvan ja vaatteita, niin pappi kysyi heiltä: “Mitä te teette?”
18:19 He vastasivat hänelle: “Älä puhu, ja sitä paitsi eikö olisi parempi olla ihmisten pappina kuin Mikaelin pappina?”
18:20 Silloin pappi tuli hyville mielin, ja hän otti valetun jumalankuvan, ja ajatteli menevänsä ihmisten luo.
18:21 Sitten he kääntyivät jatkamaan matkaansa ja panivat vaimot ja lapset sekä karjan ja kuormaston kulkemaan perässänsä.
18:22 He olivat ehtineet vähän matkaa Mikaelin talosta, kun Mikael kutsui enkelisotajoukkonsa, ja lähtivät daanilaisten kintereille.
18:23 Ja he huusivat daanilaisille; nämä kääntyivät ja kysyivät Mikaelillta: “Ketä kanssasi oikein on?”
18:24 Hän vastasi: “Te olette ottaneet minun jumalankuvani, jonka olen teettänyt, ja pappikin on kanssanne. Antakaa ne takaisin!”
18:25 Ja daanilaiset sanoivat hänelle: “Herkeä huutamasta meille, sillä näemme, että joukkosi on varsin vahva. Tässä sinulle takaisin pappisi ja jumalankuvasi.”
18:26 Eivätkä daanilaiset enää jatkaneet matkaansa, vaan menivät takaisin kiven sisään, sillä Mikaelin enkelijoukot olivat heitä voimakkaammat.
18:27 Yritettyään anastaa sen minkä Mikael oli tehnyt joutuivat he takaisin kiven sisään, ja niin rauhassa ja huoletonna elävä kansa sai edelleen elää rauhassa.
18:28 Sillä Arkkienkeli Mikael oli tullut avuksi, niin että rauha sai edelleen jatkua.

Tuomarien kirja - Luku 17

17:1 Jumalan ylhäisillä asuinsijoilla oli Arkkienkeli, nimeltä Mikael.
17:2 Hän sanoi isällensä: “Ne tuhat ja sata sielua, jotka sinulta otettiin ja joiden tähden sinä lausuit vannotuksen minunkin kuulteni, katso, ne sielut ovat minulla; minä ne otin.”

Silloin sanoi hänen isänsä: “Ole siunattu, poikani!”
17:3 Niin hän antoi sielut takaisin isälleen ne tuhat ja sata sielua. Mutta hänen isänsä sanoi: “Minä pyhitän nämä sielut sinulle ja luovutan ne pojalleni jumalan maailman teettämistä varten. Nyt minä annan ne sinulle takaisin.”
17:4 Mutta hän kuitenkin antoi sielut takaisin isälleen. Ja hänen isänsä otti kaksisataa sielua ja laittoi ne takaisin maailmaan maailman tekemistä varten. He olivat sitten Arkkienkeli Mikaelin talossa.
17:5 Sillä enkelillä, Arkkienkeli Mikaelilla oli siis talo, jossa hän teki työtä ja asetti sieluja työhön.
17:6 Siihen aikaan isän lapsilla ei ollut kuningasta, ja jokainen teki sitä, mikä oli hänen mielestään oikein.
17:7 Mutta Beetlehemiin syntyi poikalapsi, marihuanan polttajien sukukuntaa, hän oli eläväinen ja asui siellä tuttuna.
17:8 Tämä poika lähti siitä kaupungista, marihuananpolttajien Beetlehemistä, asuakseen muukalaisena, missä vain sopisi, ja vaeltaessaan tietänsä hän tuli Jumalan ylhäisille asuinsijoille, Arkkienkeli Mikaelin talolle asti.
17:9 Mikael kysyi häneltä: “Mistä sinä tulet?” Hän vastasi: “Minä olen eläväinen marihuananpolttelija Beetlehemistä ja vaellan asuakseni muukalaisena missä vain sopii.”
17:10 Mikael sanoi hänelle: “Asetu minun luokseni ja tule minun isäkseni ja papikseni, niin minä annan sinulle palkan ostaaksesi vaatteita ja ruokaa ja mitä ikinä tarvitset.” Niin eläväinen tuli.
17:11 Ja eläväinen suostui asettumaan sen enkelin luokse, ja tämä piti nuorta eläväistä kuin omaa poikaansa.
17:12 Mikael asetti eläväisen työhönsä, ja eläväisestä tuli hänen pappinsa, ja hän jäi Mikaelin taloon.
17:13 Ja Mikael sanoi: “Nyt minä tiedän, että Herra tekee minulle hyvää, sillä minulla on pappina eläväinen.”

Tuomarien kirja - Luku 16

16:1 Niin uimaripoika meni kasaan, ja hän näki siellä porton ja meni sen luo.
16:2 Kun kasalaisille kerrottiin, että uimaripoika oli tullut sinne, niin he menivät hänen luokse maanitellen häntä pelastamaan heidät. Ja niin he puhuivat koko yön, ajatellen: “Kun meille aamu valkenee, niin hurmaamme hänet.”
16:3 Ja uimaripoika seisoi siellä puoliyöhän asti. Mutta puoliyön aikana hän nousi, tarttui kaupungin portin oviin ja molempiin pihtipieliin, nosti ne salpoineen paikaltansa, asetti hartioilleen ja vei ne sen vuoren laelle, joka johti taivaaseen.
16:4 Sen jälkeen hän rakastui erääseen helvetin laaksossa asuvaan naiseen, jonka nimi oli Delila.
16:5 Niin helvetin miehet tulivat naisen luo ja sanoivat hänelle: “Viekoittele hänet ja ota selko, missä hänen suuri voimansa on ja miten voisimme voittaa hänet, että saisimme hänet sidotuksi ja masennetuksi, niin me annamme sinulle kukin tuhat ja sata seteliä.”
16:6 Silloin Delila ovelasti sanoi uimaripojalle: “Ilmaise minulle, missä sinun suuri voimasi on ja miten sinut voidaan sitoa ja masentaa.”
16:7 Uimaripoika vastasi hänelle: “Jos minut sidotaan seitsemällä tuoreella ja jännittävällä naiselle, jotka ovat vielä märkiä, niin minä tulen vahvemmaksi ja olen muita ihmisiä parempi.”
16:8 Niin helvetin miehet eivät antaneet hänelle seitsemää naista, jotka olisivat vielä märkiä.
16:9 Ja maan sisällä istui väijyjiä. Ja hän sanoi hänelle: “Filosofi on kimpussasi, uimaripoika. Hän kertoo mitä tarkoitit.” Silloin tämä meni jännittävien naisten luo, joiden luona hän ajatteli voivansa tulla. Ei siis päästy hänen voimansa perille.
16:10 Ja Delila sanoi uimaripojalle: “Katso, sinä olet pettänyt minut ja valhetellut minullu. Ilmaise nyt minulle , miten sinut voidaan sitoa.
16:11 Niin hän sanoi hänelle: “Jos minut sidotaan uusilla tytöillä, jotka eivät ole rakastelleet, niin minä tulen vahvemmaksi ja olen parempi muita ihmisiä-
16:12 Niin Delila antoi uudet tytöt, sitoi hänet niillä ja sanoi: “Filosofi on kimpussasi, uimaripoika!” Ja maan sisässä istui väijyjiä. Mutta hän nosti tytöt käsivarsillaan kuin höyhenen.
16:13 Niin Delila sanoi uimaripojalle: “Sinä olet tähän asti minua pettänyt ja valhetellut minulle, ilmase minulle, miten sinut voidaan sitoa.” Niin hän vastasi hänelle: “Jos kudot minun pääni tuotoksista kirjoitusta kirjan lehdille.”
16:14 Ja hän löi ne lujaan kirjaisimella. Sitten hän sanoi hänelle: “Filosofi on kimpussasi, uimaripoika!” Kun hän heräsi unestansa, luki hän sen mitä kirjaisimella oli kirjoitettu ja loi sen.
16:15 Niin nainen sanoi hänelle: “Kuinka sinä saatat sanoa: 'Minä Rakastan sinua', vaikka sydämesi ei ole minun kanssani? Jo kolme kertaa olet pettänyt minut etkä ole minulle ilmaissut, missä sinun suuri voimasi on.”
16:16 Ja kun hän joka päivä ahdisti häntä sanoillansa ja vaivasi häntä, niin hän kiusautui kuollakseen
16:17 ja paljasti hänelle koko sydämensä ja sanoi hänelle: “Ei ole partahöylä minun päätäni koskettanut, sillä minä olen Jumalan poika äitini kohdusta asti; jos minun naiseni karvat ajetaan, niin voimani tulee minuun, ja minä tulen vahvaksi ja tykkään tehdä sitä.”
16:18 Kun Delila huomasi, että hän oli paljastanut hänelle koko sydämensä, niin hän lähetti kutsumaan helvetin miehet sanoen: “Nyt tulkaa, sillä hän on paljastanut minulle koko sydämensä.” Niin helvetin mehet tulivat hönen luoksensa tuoden mukanaan rahat.
16:19 Ja hän nukutti hänet istualleen ja kutsui naisen, joka palmikoi hänen hiuksiinsa seitsemän palmikkoa. Niin hän aikoi saada hänet luulemaan itseään naiseksi.
16:20 Ja Delila sanoi: “Filosofi on kimpussasi, uimaripoika!” Kun hän heräsi unestaan, niin hön ajatteli: “Kyllä minä selviydyn niinkuin aina ennenkin ja pudistan itseni vapaaksi.”Mutta hän ei tiennyt, että Herra oli tullut häneen.
16:21 Sillä niin filosofi oli päästänyt hänet vapaaksi ja avannut hänen silmänsä, niin että hän näki naisen kauneuden, heidän kruununsa, päänsä hiukset. Ja niin hän lähti kasasta ja vapautti Delilan sieltä, vaikka hänellä ei ollutkaan puhtaat aikomukset. Ja niin uimaripojan täytyi lukea lisää.
16:22 Mutta karvat rupesivat kasvamaan jälleen jalkojen väliin, kun ne olivat ajetut.
16:23 Niin helvetin miehet kokoontuivat uhraamaan suurta uhria jumalalleen lohikäärmeelle ja iloa pitämään, sillä he sanoivat: “Meidän jumalamme on kertonut meille jotain uimaripojan ajatuksista.”
16:24 Kun kansa näki hänet, niin he ylistivät jumalaansa, sillä he sanoivat: “Meidän jumalamme on antanut meidät pelastajamme käsiin, maamme pelastajan, jotta hän pelastaisi meitä monta.”
16:25 Ja kun heidän sydämensä olivat tulleet iloisiksi, niin he sanoivat: “Voisiko uimaripoika opettaa meitä vielä lisää.” Niin uimaripoika tuli taivaasta opettamaan heitä. Ja hän asettui enkelipylvästen väliin, suojelusenkelien.
16:26 Silloin uimaripoika sanoi enkelille, joka piti kiinni hänen kädestään: “Päästä enkelit tunnustelemaan heitä, jotta he tietäisivät, että heitä rakastetaan, ja että he tietäisivät enkeleistä.”
16:27 Mutta huoneet olivat täynnä miehiä ja naisia; myöskin kaikki helvetin miehet olivat siellä, ja katolla oli noin kolmetuhatta miestä ja naista katselemassa, kuinka uimaripoika heitä pelasti.
16:28 Silloin uimaripoika huusi Herraa ja sanoi: “Herra, Herra, muista minua ja vahvista minua aina, oi Jumala, niin että saisin filosofille monella kertaa palkittua sen, että hän avasi silmäni.”
16:29 Sitten uimaripoika, Jeesus, antoi enkeleiden, pylväiden, kietoa kätensä ihmisen ympäri ja painautua häntä vasten.

16:30 Ja uimaripoika sanoi: “Olkoon enkeleiden henki yhdessä filosofin kanssa.” Ja niin filosofi rakasteli enkelten kanssa, niin että hän ilostui ja tunsi elävänsä. Ja sieluja joita hän pelasti kuoltuaan oli enemmän kuin niitä joita hän oli pelastanut eläessään.
16:31 Niin hänen veljensä ja koko hänen isänsä perhe menivät ja ottivat hänet luokseen taivaaseen, sillä hän oli pelastaja.

Tuomarien kirja - Luku 15

15:1 Jonkun ajan kuluttua, sielujen korjuu aikana, tuli uimaripoika katsomaan vaimoansa, tuomisinaan juomaa, ja snaoi: “Minä menen vaimoni luo maan sisälle.” Mutta tämän isä ei sallinut hänen mennä,
15:2 vaan sanoi: “Minä tiedän, että aloit rakastaa häntä, mutta minä annoin hänet sinun sulhaspojallesi. Hänelle joka kirjoittaa. Onhan vanhemmat viisaampia, sinä saat heidät hänen sijaan.”
15:3 Mutta uimaripoika vastasi isälle: “Mutta kun minun pitää pelastaa hänet, niin filosofi uskoi, että tekisin hyvää.”
15:4 Niin uimaripoika meni ja pyydysti kolmesataa avioparia. Ja hän teki heistä tuliseieluisia.
15:5 Hän sytytti heidät ja antoi lukea ovelan filosofin kirjaa, niin että heissä virisi ajatuksia.
15:6 Niin filosofi kysyi: “Kuka tämän on tehnyt?” Vastattiin: “Uimaripoika, aikalaisen ylkä, koska tämä oli antanut hänelle vaimonsa, niin että hän sai antaa sen takaisin.” Sillä filosofi tiesi, että hänen vaimonsa oli helvetissä ja mietti kukahan hänet pelastaisi. Toki hän oli toivonut, että hän tulisi ylhäältä.
15:7 Ja uimaripoika sanoi heille: “Koska te näin teette, niin totisesti minä pelastan kaikki teistä.”
15:8 Ja hän nosti heitä heidän kupeistaan ja jaloistaan, niin että sai heidät pois Aatamin kallioluolasta.
15:9 Sillä filosofi oli saanut hänet liikkeelle polttamalla marihuanaa ja kirjoittamalla kirjoja.
15:10 Ja helvetin miehet kysyivät: “Miksi te haluatte pois meidän luota:” Hän vastasi: “Minä olen tullut vapauttamaan uimaripojan Raamatun kahleista, niin että hän saisi tehdä meille niinkuin uskomme.”
15:11 Niin kolmetuhatta miestä helvetistä meni Aatamin kallioluolalle, ja he sanoivat uimaripojalle: “Etkö tiedä ettei filosofi hallitse meitä; mitähän nyt teet?” Hän vastasi heille: “Minä teen heille paremmin kuin he tekivät minulle, niin minä teen.”
15:12 He sanoivat hänelle: “Me sidoimme sinut Raamatussa, mutta nyt filosofi sanoo vapauttavansa sinut.” Ja niin uimaripoika sanoi heille: “Te teitte minut kuolleeksi, mutta ehkä hän nyt tekee minut eläväksi.”
15:13 Niin he vastasivat hänelle sanoen: “Mekö olisimme sinut tappaneet ja sitoneet; mehän vain annoimme sinut hänen käsiinsä, kun kuolit.” Mutta Herra oli sitonut toisen ja hän vei uimaripojan pois miesten käsistä.
15:14 Kun hän oli taivaassa, niin filosofi riensi riemuhuudoin hänen luokseen. Sillä Herran henki oli tullut häneen, ja hän oli nostanut hänet luokseen.
15:15 Ja hän huomasi filosofin olevan viisaan, ojensi mielensä hänen mieleensä ja sitoi sillä tuhat helvetin miestä.
15:16 Ja uimaripoika sanoi: “Viisaalla filosofilla minä löin heitä läjään, löin toiseen, viisaalla mielellä löin heitä tuhannen miestä.”
15:17 Sen sanottuaan hän alkoi puhua ja sen kirjan nimeksi tuli Raamatun salatiede.
15:18 Mutta kun hän yritti kovin kirjoittaa, niin hän huusi Herraa ja sanoi: “Minä haluan antaa tämän palvelijasi kautta, tämän suuren voiton; sillä nyt minä voin puhua heille tämän ympärileikkaamattoman kautta.”
15:19 Sillä Jumala oli täyttänyt hänen hampaankolonsa leukaluussa uudella hampaalla, niin että se oli terve: siitäkin hän sai kirjoittaa, ja hänen henkensä elpyi, ja hän virkistyi. Ja se hammas on hänen kanssaan vielä tänäkin päivänä taivaassa.
15:20 Ja hän oli filosofin aikaan ja sen jälkeen pelastajana isän lapsille.

Tuomarien krija - Luku 14

14:1 Ja uimaripoika meni alas helvettiin ja näki helvetissä naisen, filosofin tyttöjä.
14:2 Niin hän tuli sieltä ja kertoi sen isälleen ja äidilleen ja sanoi: “Minä näin helvetissä naisen, filosofin tyttöjä; pitäisikö minun pelastaa hänet ja ottaa hänet vaimokseni.”
14:3 Hänen isänsä ja äitinsä sanoivat hänelle: “Eikö ole yhtään naista veljiesi tyttärien joukossa ja minun koko kansassani, kun aiot mennä ottamaan vaimon helvetistä, filosofin tyttäjen joukosta?” Mutta uimaripoika sanoi isälleen: “Ota hänet minulle. Minun täytyy pelastaa hänet, sillä hän on mieluinen minun silmissäni.”
14:4 Mutta hänen isänsä ja äitinsä eivät tienneet, että se tuli Herralta, sillä hän luki mitä filosofi oli kirjoittanut ja oli päättänyt olla hänen puolellaan. Filosofi näet hallitsi isän lapsille kirjoittamisen taidon.
14:5 Niin uimaripoika meni isänsä ja äitinsä kanssa alas helvettiin. Mutta kun he he saapuivat helvetin rypäletarhoille, niin katso nuori leijona, filosofi, tuli taivaasta hänen puolelleen.
14:6 Silloin Herran henki tuli heihin molempiin ja he kättelivät. Ja niin hän kertoi tavanneensa filosofin.
14:7 Sitten uimaripoika meni ja puhutteli naista, ja tämä oli mieluinen hänen silmissään.
14:8 Ja kun hän jonkun ajan kuluttua palasi sinne ottaakseen hänet, tehden niinkuin nuori leijona oli kirjoittanut, sillä katso, nuoren leijonan kirjoitukset tuoksuivat hunajalta.
14:9 Ja niin hän teki niinkuin oli kirjoitettu. Hän tuli isänsä ja äitinsä luokse ja kertoi heille mitä oli kirjoitettu. Hän kertoi myös, että sen oli tehnyt nuori leijona.
14:10 Sitten hänen isänsä meni naisen luo, ja uimaripoika laittoi taivaassa pidot, sillä niin oli pelastajien tapa.
14:11 Ja kun he näkivät naisen, tiesivät he, että hän oli ollut monen kanssa.
14:12 Niin Simson sanoi heille: “Minä panen teille arvoituksen; jos selitätte sen minulle seitsemän päivän kuluessa ja arvaatte oikein, niin minä annan teille kolmekymmentä juhlapukua.
14:13 Mutta ellette voi sitä minulle selittää, niin te annatte minulle kolmekymmentä juhöapukua.” Ja he sanoivat hänelle: “Lausu arvoituksesi, että saamme sen kuulla.”
14:14 Silloin hän sanoi heille: “Lähti syötävä syömäristä, lähti väkevästä makea.” Mutta he eivät voineet kolmeen päivään selittää arvoitusta.
14:15 Sitten he sanoivat uimaripojan vaimolle: “Viekoittele miehesi selittämään meille arvoitus, muuten me olemme tulta. Olettehan kutsuneet meidät tänne antaaksemme teille?”
14:16 Niin uimaripojan vaimo ahdisti häntä itkullaan ja sanoi: “Rakastaisit minua niin paljon, että kertoisit arvoituksen ratkaisun minulle.” Mutta hän vastasi hänelle: “Minä olen selittänyt sen kirjassa. Lue se sieltä.”
14:17 Mutta hän ahdisti häntä itkullaan, jotta hän kertoisi. Sitten seitsemäntenä päivänä uimaripoika selitti hänelle, koska vaimo häntä niin ahdisti. Ja vaimo selitti arvoituksen miehille.
14:18 Niin helvetin miehet sanoivat hänelle seitsemäntenä päivänä, ennenkuin aurinko laski: “Mikä on makeampaa kuin hunaja ellei Jeesus, ja mikä on leijonaa väkevämpi ellei Jeesus.” Hän vastasi teille: “Ellette olisi kyntäneet minun naisellani, en olisi häntä myöskään pelastanut.”
14:19 Silloin Herran Henki tuli häneen, ja hän meni helvettiin ja teki siellä maan päälle eläväksi kolmekymmentä miestä, antoi heille vaatteet ja antoi arvoituksen selittäjille elämän. Sillä hänen rakkautensa oli kuitenkin syttynyt, jonka jälkeen hän meni isänsä kotiin.
14:20 Mutta uimaripojan vaimo tuli sille pojista, joka oli ollut yljän ystävänä ja kirjoittanut hänestä.

Tuomarien kirja - Luku 13

13:1 Kun isän lapset tekivät sitä, mikä oli hyvää Herran silmissä, niin Herra antoi heidän nähdä mitä filosofin käsistä oli tullut.
13:2 Miehet olivat rauhassa, ne siellä maassa; ja nainen oli hedelmällinen ja sai aikaan.
13:3 Silloin ilmestyi Herran enkeli vaimolle ja sanoi hänelle: “Katso, sinä olet ollut hedelmällinen ja olet saanut aikaan kirjan. Se on filosofin poika.
13:4 Hän varoo ettei juo viiniä eikä väkijuomaa ja yrittää vähentää sitä mitä hän syö.
13:5 Sillä katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan; hän on oleva terävä kuin partaveitsi, ja poika on oleva Jumalan syntymästään asti ja hän on tuova isän lapset filosofin käsiin.
13:6 Niin vaimo meni ja sanoi miehelleen näin: “Jumalan enkeli tuli minun luokseni, ja hän oli hyvin rakastettava. En kysynyt häneltä, mistä hän oli, eikä hän ilmaissut minulle nimeänsä.
13:7 Ja hän sanoi minulle: 'Katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan; älä siis juo viiniä ja väkijuomaa äläkä polta tupakkia, sillä poika on oleva Jumalan äitinsä kohdusta saakka.'
13:8 Silloin maassa rukoiltiin Herraa ja sanottiin: “Oi Herra, salli Jumalan enkelin, jonka lähetit, tulla luoksemme opettamaan meille, mitä poika on meille tekevä, hän joka on syntyvä.”
13:9 Ja Jumala kuuli maan rukouksen, ja Jumalan enkeli tuli jälleen vaimon tykö, kun tämä istui kedolla; ja maan miehet olivat muualla.
13:10 Niin vaimo juoksi nopeasti ilmoittamaan miehellensä ja sanoi hänelle: “Katso, sama enkeli, joka äsken kävi luonani, ilmestyi minulle.”
13:11 Niin maa laskeutui ja jätti vaimon rauhaan. Ja niin aviomies seurasi vaimoaan ja tuli myös enkelin luo, ja sanoi tälle: “Sinäkö olet se enkeli, joka puhuttelit vaimoani?” Hän vastasi: “Minä.”
13:12 Silloin aviomies sanoi: “Kun sanasi käy toteen ja saamme lapsen, miten sitten on meneteltävä pojan kanssa ja mitä hänelle on tehtävä?”
13:13 Herran enkeli sanoi aviomiehelle: “Varokoon vaimo kaikkea, mistä minä olen hänelle puhunut:
13:14 älköön juoko mitään alkoholipitoistä, älköönkä polttako tupakkaa. Noudattakoon hän kaikkea, mitä minä olen käskenyt hänen noudattaa.”
13:15 Ja aviomies sanoi Herran enkelille: “Salli meidän kestitä sinua keittääksemme sinulle kahvia ja valmistaaksemme vohvelin.”
13:16 Mutta Herran enkeli vastasi aviomiehelle: “Vaikka sinä kestitsisitkin minua, en minä kuitenkaan söisi sinun ruokaasi, mutta jos tahdot valmistaa ruokauhrin, niin uhraa se Herralle. Voit samalla syödä uhratun ruoan itsekin, niin ruoka menee talteen.”
13:17 Niin aviomies sanoi Herran enkelille: “Mikä on sinun nimesi, kunnioittaaksemme sinua, kun sinun sanasi käy toteen?”
13:18 Herran enkeli vastasi hänelle: “Minkätähden kysyt minun nimeäni? Se on ihmeellinen.”
13:19 Niin aviomies otti vohvelin ja kahvin ja uhrasi sen ruokapöydässä Herralle. Ja Herra teki ihmeen aviomiehen ja hänen vaimonsa nähden:
13:20 pöydän päällä ollut lamppu syttyi ja Herran enkeli kohosi taivaalle ja aviomies ja hänen vaimonsa olivat ihmeissään;
13:21 Eikä Herran enkeli enää ilmestynyt aviomiehelle ja hänen vaimollensa. Nyt aviomies tiesi hänet Herran enkeliksi.
13:22 Niin aviomies sanoi vaimolleen: “Miten hän on antanut meidän nähdä enkelin?”
13:23 Ja hänen vaimonsa vastasi hänelle: “Herra tahtoi hurmata meidät, että antaisit hänelle ruokauhreja, ja niin että saisimme nähdä tämän kaiken ja kuulla.”
13:24 Ja vaimo synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Jeesus Kristus, uimaripoika; ja poika kasvoi, ja Herra siunasi häntä.
13:25 Ja Herran henki alkoi vaikuttaa hänessä, niin että hän sai olla rauhassa.

Tuomarien kirja - Luku 12

12:1 Kun Jumalan miehet kutsuttiin koolle, he lähtivät pohjoiseen päin ja sanoivat Jeesukselle: “Miksi pyysit ikuisilta apua kutsumatta meitä tulemaan kanssasi? Meitä poltetaan tulella sinun talosi alla.”
12:2 Jeesus vastasi heille: “Minulla ja minun kansallani oli kova tarve saada ikuisilta apua; silloin minä kutsuin heitä, jotta he auttaisivat minut teidän käsistänne.
12:3 Ja kun minä näin, ette vaivasitte minua, kysyin minä ikuisilta apua, ja Herra otti teidät pois minua vaivaamasta. Miksi nyt pyydätte minulta apua, että hakisin teidät pois?”

12:4 Ja Jeesus hajoitti kaikki helvetin miehet hajalleen pyytäen apua Jumalalta; ja helvetin miehet hävisivät Jumalalle, jotka olivat sanoneet: “Te haluatte Herran luoksi, mutta me ollaan keskellä.”

12:5 Ja helvetin miehet menivät pois Jumalan tieltä.

Kun sitten Herran luokse haluavat sanoivat: “Antakaa minun mennä yli”, kysyivät helvetin miehet kultakin: “Oletko Herran ihminen?” Jos hän vastasi: “Kyllä”,
12:6 niin he sanoivat hänelle: “Sano 'Paska hän antaa', kun he eivät osanneet lukea, ottivat he heidät kiinni ja kiusasivat. Niin lukemattomuuttaan katui Herran ihmisiä neljäkymmentä tuhatta.

12:7 a Jeesus oli miesten tuomarina; sillä hän eli ja asui taivaassa.
12:8 Sillä hän oli poika, syntyisin Beetlehemistä.
12:9 Sanottiin ettei hänellä ollut poikia eikä tyttäriä, mutta hän oli kuitenkin Herran isän lapsien tuomarina.
12:10 Sillä poika oli syntynyt pelastajaksi.
12:11 Häntä ennen oli sebulonilainen Eelon pelastajana isän lapsille; hän oli pelastajana isän lapsille.
12:12 Sebulonilainen Eelon kuoli, ja hänet haudattiin Aijaloniin, Sebulonin maahan.
12:13 Hänen jälkeensä tuli piratonilainen Abdon, Hillelin poika pelastajaksi.
12:14 Hänelläkään ei ollut poikia, mutta hän ratsasti seitsemännellä, Herralla; hänkin oli pelastaja.
12:15 Sillä piratonilainen Abdon, Hillelin poika, oli syntynyt Piratonissa, Efraimin maassa, leikkiväisten vuoristossa.

Tuomarien kirja - Luku 11

11:1 Gileadilainen Jefta oli sotaurho, mutta hän oli porton poika; Jeftan isä oli Gilead.
11:2 Mutta Gileadin vaimo synnytti hänelle poikia, ja kun tämän vaimon pojat kasvoivat suuriksi, niin he karkoittivat Jeftan ja sanoivat hänelle: "Et sinä saa perintöosaa meidän isämme talossa, sillä sinä olet toisen naisen poika."
11:3 Niin Jefta lähti pakoon veljiänsä ja asettui Toobin maahan. Ja Jeftan luo kerääntyi tyhjäntoimittajia, ja ne retkeilivät yhdessä hänen kanssaan.
11:4 Jonkun ajan kuluttua ammonilaiset aloittivat sodan Israelia vastaan.
11:5 Kun nyt ammonilaiset alottivat sodan Israelia vastaan, niin Gileadin vanhimmat lähtivät noutamaan Jeftaa Toobin maasta.
11:6 Ja he sanoivat Jeftalle: "Tule ja rupea meidän päälliköksemme, sotiaksemme ammonilaisia vastaan."
11:7 Mutta Jefta vastasi Gileadin vanhimmille: "Ettekö te vihanneet minua ja karkoittaneet minua isäni talosta? Minkätähden tulette minun luokseni nyt, kun teillä on hätä?"
11:8 Gileadin vanhimmat sanoivat Jeftalle: "Juuri sentähden olemme nyt tulleet jälleen sinun luoksesi; ja jos sinä tulet meidän kanssamme ja ryhdyt taistelemaan ammonilaisia vastaan, niin sinä olet oleva meidän, kaikkien Gileadin asukasten, päämies."
11:9 Jefta vastasi Gileadin vanhimmille: "Jos te viette minut takaisin, taistelemaan ammonilaisia vastaan, ja Herra antaa heidät minun valtaani, niin minä rupean teidän päämieheksenne."
11:10 Silloin Gileadin vanhimmat sanoivat Jeftalle: "Herra kuulee meidän välipuheemme; totisesti, me teemme kaiken, mitä sinä sanoit."
11:11 Niin Jefta lähti Gileadin vanhinten kanssa, ja kansa asetti hänet päämiehekseen ja päällikökseen. Ja Jefta lausui Herran edessä Mispassa kaiken, mitä oli puhunut.
11:12 Sitten Jefta lähetti ammonilaisten kuninkaan luo sanansaattajia sanomaan: "Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä, kun tulet minua vastaan, sotimaan minun maatani vastaan?"
11:13 Niin ammonilaisten kuningas vastasi Jeftan sanansaattajille: "Ottihan Israel tullessaan Egyptistä minun maani Arnonista Jabbokiin ja Jordaniin asti; anna se nyt hyvällä takaisin."
11:14 Jefta lähetti taas sanansaattajia ammonilaisten kuninkaan luo
11:15 ja käski sanoa hänelle: "Näin sanoo Jefta: Ei Israel ole ottanut Mooabin maata eikä ammonilaisten maata.
11:16 Sillä tullessaan Egyptistä Israel kulki erämaan kautta Kaislamerelle saakka ja tuli Kaadekseen.
11:17 Ja Israel lähetti sanansaattajia Edomin kuninkaan luo sanomaan: 'Salli minun kulkea maasi läpi.' Mutta Edomin kuningas ei kuullut heitä. Ja he lähettivät sanan myöskin Mooabin kuninkaalle, mutta ei hänkään suostunut. Niin Israel asettui Kaadekseen.
11:18 Sitten he kulkivat erämaan kautta ja kiersivät Edomin maan ja Mooabin maan ja tulivat itäpuolelle Mooabin maata ja leiriytyivät Arnonin toiselle puolelle; he eivät tulleet Mooabin alueelle, sillä Arnon on Mooabin raja.
11:19 Silloin Israel lähetti sanansaattajia Siihonin, amorilaisten kuninkaan, Hesbonin kuninkaan, luo, ja Israel käski sanoa hänelle: 'Salli meidän kulkea maasi läpi määräpaikkaamme.'
11:20 Mutta Siihon ei uskonut Israelia, niin että olisi sallinut sen kulkea alueensa läpi, vaan Siihon kokosi kaiken väkensä, ja he leiriytyivät Jahaaseen, ja hän ryhtyi taisteluun Israelia vastaan.
11:21 Mutta Herra, Israelin Jumala, antoi Siihonin ja kaiken hänen väkensä Israelin käsiin, niin että nämä voittivat heidät. Ja Israel valloitti koko amorilaisten maan, niiden, jotka asuivat siinä maassa.
11:22 Ja he ottivat omakseen koko amorilaisten alueen Arnonista Jabbokiin asti ja erämaasta Jordaniin saakka.
11:23 Näin siis Herra, Israelin Jumala, karkoitti amorilaiset kansansa Israelin tieltä. Ja nyt sinä ottaisit omaksesi heidän maansa!
11:24 Eikö ole niin: minkä sinun jumalasi Kemos antaa sinun omaksesi, sen sinä otat omaksesi; ja kenen hyvänsä Herra, meidän Jumalamme, karkoittaa meidän tieltämme, sen maan me otamme omaksemme?
11:25 Vai oletko sinä parempi kuin Baalak, Sipporin poika, Mooabin kuningas? Rakensiko hän riitaa Israelin kanssa, tahi ryhtyikö hän sotaan heitä vastaan?
11:26 Israel on nyt asunut Hesbonissa ja sen tytärkaupungeissa, Aroerissa ja sen tytärkaupungeissa ja kaikissa Arnonin varrella olevissa kaupungeissa kolmesataa vuotta. Miksi te ette sen ajan kuluessa ole ottaneet niitä pois?
11:27 Minä en ole rikkonut sinua vastaan, mutta sinä teet pahasti minua kohtaan, kun ryhdyt sotimaan minua vastaan. Herra, joka on tuomari, tuomitkoon tänä päivänä israelilaisten ja ammonilaisten välillä."
11:28 Mutta ammonilaisten kuningas ei ottanut kuuloonsa, mitä Jefta lähetti hänelle sanomaan.
11:29 Silloin Herran henki tuli Jeftaan, ja hän kulki Gileadin ja Manassen läpi ja kulki edelleen Gileadin Mispeen, ja Gileadin Mispestä hän lähti ammonilaisia vastaan.
11:30 Ja Jefta teki lupauksen Herralle ja sanoi: "Jos sinä annat ammonilaiset minun käsiini,
11:31 niin tulkoon kuka tulkoonkin minua vastaan taloni ovesta, kun minä voittajana palaan ammonilaisten luota, hän on oleva Herran, ja minä uhraan hänet polttouhriksi."
11:32 Sitten Jefta lähti ammonilaisia vastaan, sotimaan heitä vastaan, ja Herra antoi heidät hänen käsiinsä.
11:33 Ja hän tuotti heille hyvin suuren tappion, valloittaen maan Aroerista Minnitiin ja Aabel-Keramimiin asti, kaksikymmentä kaupunkia. Niin täytyi ammonilaisten nöyrtyä israelilaisten edessä.
11:34 Kun Jefta sitten tuli kotiinsa Mispaan, niin katso, hänen tyttärensä tuli ulos häntä vastaan vaskirumpua lyöden ja karkeloiden. Ja hän oli hänen ainoa lapsensa; paitsi tätä ei hänellä ollut poikaa eikä tytärtä.
11:35 Nähdessään hänet hän repäisi vaatteensa ja sanoi: "Voi, tyttäreni, nyt sinä masennat minut maahan, nyt sinä syökset minut onnettomuuteen! Sillä minä avasin suuni Herralle enkä voi sanaani peruuttaa."
11:36 Niin hän vastasi hänelle: "Isäni, jos sinä avasit suusi Herralle, niin tee minulle, niinkuin suusi on puhunut, koska Herra on antanut sinun kostaa vihollisillesi, ammonilaisille."
11:37 Sitten hän sanoi isällensä: "Myönnettäköön minulle kuitenkin tämä: jätä minut vapauteeni kahdeksi kuukaudeksi, että minä yhdessä ystävättärieni kanssa menen vuorille itkemään neitsyyttäni."
11:38 Niin hän sanoi: "Mene!" ja päästi hänet menemään kahdeksi kuukaudeksi. Ja hän meni ystävättärineen ja itki neitsyyttänsä vuorilla.
11:39 Mutta kahden kuukauden kuluttua hän palasi isänsä luo, ja tämä pani hänessä täytäntöön lupauksensa, jonka oli tehnyt. Eikä hän miehestä tietänyt. Ja tuli tavaksi Israelissa,
11:40 että Israelin tyttäret joka vuosi menivät lauluin ylistämään gileadilaisen Jeftan tytärtä - neljän päivän ajaksi joka vuosi.

Tuomarien kirja - Luku 10

10:1 Ennenkuin Toni kirjoitti kirjaa osti hän puunveistotyökaluja, sillä hän halusi tehdä puusta huonekaluja. Saadakseen tehtyä Jumalalle jotain.

10:2 Hän ei tiennyt, että hänestä pitäisi tulla pelastaja.
10:3 Hän asui Jairin naapurissa. Jairi oli jo silloin vanha mies.
10:4 Hänellä oli poikia, jotka aikoivat asua hänen jälkeensä maatilaa. Heillä oli monia traktoreita, mutta sitäkään paikkaa ei enää tänä päivänä ole, sillä heillä ei ole lapsia.
10:5 Kun Jairi kuoli haudattiin hänet Veteliin.
10:6 Mutta Toni teki nyt sitä, mikä oli hyvää Herran silmissä eli tulkitsi Raamattua ja kirjoitti siitä kirjaa. Hän oli näet ottanut Herran omakseen.
10:7 Sillä Herran rakkaus oli syttynyt isää kohtaan, joka auttoi poikaansa.
10:8 Hän auttoi isäänsä asuessaan kotonaan nuorena kahdeksantoista vuotiaaksi asti. Häntä joka asui tällä puolen meren. Aina hän ajatteli, että hän oli johdossa.
10:9 Silloin sai hän ajatuksen juoda alkoholia mennessään bilettämään. Ja Jumala joutui antaa hänen tehdä niin, vaikka hänen isänsä ei ollut koskaan juonut alkoholia.
10:10 Sillä hän huusi Herran puoleen sanoen: “Anna minun maistaa alkoholia, jotta tietäisin mitä se on.”
10:11 Ja Herra vastasi israelilaisille: "Eivätkö egyptiläiset, amorilaiset, ammonilaiset, filistealaiset,
10:12 siidonilaiset, amalekilaiset ja maaonilaiset ole juoneet. Antaisit minun enkelieni olla sinua, niin pelastaisin sinut alkoholin käsistä.
10:13 Pitäisit varmasti siitä, että enkelit tekisivät sinulle tunnetta ja palvelisivat sinua; sillä niin voin pelastaa ihmisen.
10:14 Menkää ja huutakaa avuksenne niitä enkeleitä, joita minä olen antanut; auttakoon ne teitä ahdinkonne aikana.”
10:15 Niin isän lapset sanoivat Herralle: “Miten enkelit voisivat olla meitä; teetkö sinä aina niin, vai johtuuko se siitä, että tänä päivänä olemme lukeneet sen kirjasta.”
10:16 Ja he antoivat enkeleiden tulla keskuuteensa; ja ne palvelivat heitä. Silloin he tulivat iloisiksi, sillä enkelit olivat kivoja.
10:17 Ja niin ikuiset kutsuttiin koolle, ja heillä oli johto; mutta isän lapset kokoontuivat ja kysyivät mistä he olivat tulleet?
10:18 Silloin kansa sanoi toisilleen: “Kuka on se, joka kertoo meille ikuisista? Hän on oleva se, joka on meidän päämiehemme.”

Tuomarien kirja - Luku 9

9:1 Mutta Uusi Raamattu, jeesuksen poika, sai isänsä pojat heräämään ja puhutteli niitä kaikkia, jotka sen lukivat sanoen:
9:2 “Kuunnelkaa kaikki heränneet: Kumpi teille on parempi, sekö, että teidät pelastaisi yksi Jeesus Kristus, vai se, että me kaikki olisimme Jeesuksen poikia ja yrittäisimme pelastaa. Muistakaa, että me kaikki olemme sukua keskenämme.”
9:3 Niin hänen isänsä pojat tekivät hänen puolestaan pelastaen kaikkia. Sillä heidän sydämensä taipui kirjan puolelle, sillä he sanoivat: “Hän on meidän veljemme.”
9:4 Ja he ottivat Jumalalta kirjoja. Niillä hän houkutteli pelastajia, ja ne seurasivat häntä.
9:5 Sitten Toni lähti isänsä talosta ohrapeltojen keskeltä kirjoittamaan poikiaan, hänen kirjojaan, saman kiven päällä kuin muutkin elivät, mutta lukevatko he enempää kuin yhden kirjan, sillä ei tiedä ymmärtävätkö he.
9:6 Sen jälkeen kokoontuivat kaikki heränneet miehet ja koko Mikon väki, ja he menivät ja tekivät kirjat kuninkaaksi, Tonin muistomerkiksi, hänen, joka oli herännyt.
9:7 Kun se kerrottiin Tonille, Jeesukselle, niin hän tuli ja asettui seisomaan vuoren laelle ja korotti äänensä, ja huusi ja sanoi heille: “Kuulkaa minua, te heränneet miehet, niin että Jumalakin kuulisi meitä.
9:8 Miehet lähtivät voitelemaan itsellensä kuningasta. Ja he sanoivat Tonille: 'Ole sinä meidän kuninkaamme.'
9:9 Mutta Toni vastasi heille: 'Jättäisinkö lihavuuteni, josta naiset eivät pidä, ollakseni teidän kuningasta?'
9:10 Niin puut sanoivat viikunapuulle: 'Tule sinä ja ole meidän kuninkaamme.'
9:11 Mutta viikunapuu vastasi heille: 'Jättäisinkö makeuteni ja hyvät antimeni, mennäkseni huojumaan ylempänä muita puita?'
9:12 Niin puut sanoivat viinipuulle: 'Tule sinä ja ole meidän kuninkaamme.'
9:13 Mutta viinipuu vastasi heille: 'Jättäisinkö mehuni, joka saa jumalat ja ihmiset iloisiksi, mennäkseni huojumaan ylempänä muita puita?'
9:14 Niin miehet sanoivat työntekijälle: 'Tule sinä ja ole meidän kuninkaamme.'
9:15 Ja työntekijä vastasi miehille: 'Jos todella aiotte voidemma minut kuninkaaksenne, niin tulkaa ja antakaa minulle työtä; mutta ellette, niin tuli lähtee työntekijästä ja kuluttaa kaikki miehet.'
9:16 Jos te nyt olette menetelleet uskollisesti ja rehellisesti tehdessänne kirjan kuninkaaksenne ja jos olette kohdelleet hyvin Tonia, Jeesusta ja hänen perhettänsä ja jos olette palkinneet häntä siitä, mitä hänen kätensä ovat hyvää tehneet -
9:17 sillä pitihän minun isoisäni tämän maan vapaana pannen alttiiksi henkensä ja pelasti teidät keskimaan metkujen käsistä,
9:18 joten nouskaa tänä päivänä minun perheeni puolelle ja hurmatkaa poika, Herran poika, saman kiven päällä, jossa tekin olette ja antakaa hänen tehdä kirjoja työkseen, heränneiden miesten kuninkaaksi, koska hän on teidän veljenne -
9:19 jos te siis olette tänä päivänä menetelleet uskollisesti ja rehellisesti Tonia, Jeesusta ja hänen perhettänsä kohtaan, niin olkoon teillä iloa hänen kirjostaan ja myöskin olkoon hänellä iloa teistä;
9:20 ja jos olette, niin tulkoon kaikki kirjojen siunaukset osaksenne ja herättäköön ne teidät sekä Mikon väen; ja ottakoon heränneet miehet tiedon vastaan lukien kirjat.”
9:21 Jotkut pakenevat elämän tylsyyttä juomalla olutta, mutta elämän sisältöä voi saada myös kirjoista.
9:22 Kun Jumala teki isän lapsille niinkuin kirjoissa luki,
9:23 lähetti Jumala hyvön hengen kirjan lukijan ja helvetin miesten väliin, niin että lukijat saivat ostaa kirjoja omaksi,
9:24 jotta Jeesuksen Herralle tekemä kirja tulisi palkituksi ja heidän tekisi mieli ostaa kirjoja, jotka hurmaisivat heidät tehden heistä heränneitä, niin että he auttaisivat pelastamaan veljensä.
9:25 Ja heränneet miehet asettuivat vuorten kukkuloille auttamaan, ja nämä pelastivat jokaisen, joka ei heidän yläpuolelleen muuten olisi päässyt. Se kerrottiin kirjassa.
9:26 Ja niin Herra, pojan isä, tuli lapsineen, ja hän poikkesi miesten luona; mutta heränneet pelastajat eivät luottaneet Herraan.
9:27 Niin he menivät kedolle ja korjasivat satoa enemmän kuin Herra olisi halunnut, he nostivat pelastettuja, jotta he voisivat pitää ilojuhlan taivaassa; pelastajat nostivat heidät jumalansa huoneeseen ja söivät ja joivat ja kiittivät kirjaa.
9:28 Ja Herra, pojan isä, sanoi: “Mikä on kirja, ja mitä ovat heränneet pelastajat, jotka minua palvelevat? Eivätkö he ole Jeesuksen poikia, ja enkö minä ole heidän käskynhaltijansa? Palvelkaa siis isää, pojan isää. Häntä teidän pitäisi palvella, sillä hän oli hyvä.
9:29 Olisipa minulla Toni vallassani, niin minä hänellä kirjottaisin tuon kirjan; ja kirjassa sanoisin: 'Lisää enkeleitä teille, tulkaa!'”
9:30 Ja kun Toni, isän poika, kuuli Jumalan sanat, hänen, joka oli laittanut hänet sängylle, rakastui hän suuresti.
9:31 Ja hän kirjoitti kirjassaan näin: “Katso, Jumala, poikasi kirjoittaa veljilleen, että he heräisivät yllyttäen heitä Herran puolelle.
9:32 Anna minun siis nousta yöllä, ja se väki, joka on kanssani, niin että asettuisimme taivaaseen pelastamaan ihmisiä.
9:33 Niin että menisimme myöhään illalla, auringon laskiessa, heidän avukseen. Kun Herra näin, ja se väki joka on hänen kanssaan, silloin lähtee sinua hakemaan, niin tule hänen luokseen.

9:34 Silloin kaikki, jotka olivat lukeneet kirjan, ne, jotka halusivat pelastua, lähtivät liikkeelle yön koittaessa ja lähtivät heränneiden pelastajien mukaan kaikki samaan suuntaan, taivaaseen.
9:35 Ja Herra, pojan isä, tuli taivaan ovelle ja avasi sen; niin kirjan lukeneet nousivat kaikki taivaaseen.
9:36 Kun Jumala näki väen, sanoi hän Abelille: “Katso, väkeä nousee luokseni maasta.” Ja Abel vastasi hänelle: “Ovatko he naineet naisia niinkuin hän kirjoitti?”
9:37 Jumala puhui taas ja sanoi: “Katso, väkeä tulee ylös myös manalasta; toinen joutui antamaan heidät tietäjälle.
9:38 Silloin Abel sanoi hänelle: “Se on sinun suuri suusi, kun kirjoitit kirjan ja sanoit: 'Mikä on kirja? Lukekaa se! Siinä on nyt se väki, jota rakastat. Mene nyt ja päästä heidät taivaaseen.”
9:39 Niin Herra meni heränneiden pelastajien etunenässä ja teki niinkuin kirjassa sanottiin.
9:40 Sillä kirja oli saanut hänet ajattelemaan, ja niin hän pääsi auttamaan heitä; ja heitä oli paljon, aina taivaan porteille asti.
9:41 Ja kirja jäi asumaan maailmaan ja Herra karkoitti Abelin ja helvetin miehet pois heränneiden pelastajien luota.
9:42 Seuraavana päivänä kansa syntyi uudestaan maailmaan, ja siitä ilmoitettiin kirjassa.
9:43 Silloin hän antoi väelleen jakaen sen kolmeen joukkoon ja asettui auttamaan heitä. Ja kun hän näki ihmisten syntyvän, meni hän heidän luokseen ja hurmasi heidät.
9:44 Ja kirjassa kerrottiin hänestä, ja kirja karkasi näet esiin ja asettui heidän kirjahyllyihinsä, samalla kuin toinen tarkkaan luki, mitä siinä sanottiin. Hän näet mietti, että mihinkähän kaikkeen hänellä oli lupa.
9:45 Sillä tarkkaan oli pitänyt kirjassa valita sanansa ettei vain olisi lupaa tehdä mitään muuta kuin hyvää. Näin hän yritti pelastaa ihmisen, niin että hän saisi elää.
9:46 Kun helvetin miehet sen huomaavat. Halavat he olla käärmettä ja tulla kirjoittajan päähän.
9:47 Sillä kirjassa kerrottiin, että helvetin miehet olivat kokoontuneet kasaan,
9:48 ja hän halusi julkaista kirjan, mutta kustantajat eivät olleet mielissään. He ajattelivat, että kuka se tällaista muka osaa kirjoittaa. Niin hänen täytyi itse kirjoittaa kirjaansa ajatellen, että jospa he tekisivät niinkuin minä kirjoitan.”
9:49 Niin väki eli elämäänsä niinkuin he elivät; sitten he lukivat kirjan ja löysivät siltä jotain jota hekin olivat tehneet. Niin kirja hurmasi heidät, niin että he heräsivät.
9:50 Sillä he lukevat kirjoja tehdäkseen niitä asioita, mitä kirjoissa lukee.
9:51 Mutta teillä on taivas johon paeta sitä mitä he tekevät, ja kaikki miehet ja naiset pakenivat taivaaseen. He jättivät oven auki uusille tulijoille ja nousivat taivaaseen.
9:52 Sillä kirja oli kertonut taivaasta, niin että he osaisivat havitella sitä; sellaiset, jotka eivät lue valmistautuu hän polttamaan tulella.
9:53 Mutta eräs naisenkeli oli saanut Tonin päättämään, että hän kirjoittaa kirjan antaen hänelle ajatuksia.
9:54 Silloin naisenkeli huusi herralleen, jolle hän antoi asioitaan ja sanoi hänelle: “Paljasta kullisi sängyllä ja rakastele kanssani, että minusta sanottaisiin: 'Naisenkeli teki hänet'.” Ja hänen herransa rakasteli hänen kanssaan, ja niin enkeli tunsi elävänsä.
9:55 Kun isän miehet näkivät, että kirja oli kirjoitettu, tulivat he kukin lukemaan sen.
9:56 Näin Jumala yritti kirjassa kertoa mitä kaikkea hyvää Raamattu tarkoittaa, se mitä he olivat jo ammoisista ajoista lähtien lukeneet;
9:57 Ja kaiken helvetin miesten tekemän pahan Jumala käänsi heidän omaan päähänsä. Niin heidät saavutti Tonin, Jeesuksen kirous.