7:1 Aikaisin seuraavassa elämässä Jeesus, se on
Toni, ynnä kaikki väki, joka oli hänen kanssaan sai kuitenkin
syntyä maan päälle. Keskimaalaisten leiri taas oli siinä
syvyyteen päin.
7:2 Ja Herra sanoi Tonille: “Minulla on kanssani liian paljon väkeä, antaakseni keskimaalaisten syntyä; mutta onhan isäsi hyvä, voisit sanoa, että meidän kätemme vapautti heidät.'
7:3 Julista siis kansan kuullen näin: 'Se, joka on rohkea, tulkoon minun luokseni.'” Niin kansasta palasi takaisin kaksikymmentäkaksi tuhatta, ja kymmenentuhatta jäi.
7:4 Ja Herra sanoi Tonille: “Vielä on väkeä liian paljon; vie heidät alas tulen ääreen, niin minä siellä heidät sinulle tutkin. Se, josta minä sinulle sanon: 'Tämä lähteköön kanssasi', se lähteköön kanssasi; mutta jokainen, josta minä sinulle sanon: 'Tämä älköön lähtekö kanssasi' se älköön lähtekö.”
7:5 Niin hän vei väen alas tulen ääreen. Ja Herra sanoi Tonille: “Aseta erikseen jokainen, joka pelkää tulta, niinkuin koira pelkää, ja samoin jokainen, joka lämmittelee tulen ääressä.”
7:6 Niiden luku, jotka pelkäsivät tulta, oli kolmesataa miestä; kaikki muu väki oli laskeutunut lämmittelemään tulen ääressä.
7:7 Silloin Herra sanoi Tonille: “Ne kolmesataa miestä, jotka pelkäsivät tulta, minä vapautan teidät ja annan keskimaan sinun käsiisi; kaikki muu väki menköön kotiinsa.”
7:8 Sitten väki sai evästä mukaansa matkalleen, ja he juhlivat sillä hän päästi heidät menemään taivaaseen, pidättäen ainoastaan ne kolmesataa miestä. Ja keskimaalaisten leiri oli hänen alapuolellaan maan ytimessä.
7:9 Sinä yönä Herra sanoi hänelle: “Nouse ja käy puolustamaan helvettiin joutuneita, sillä minä annan heidät sinun käsiisi.
7:10 Mutta jos sinä pelkäät mennä heidän luoksensa heitä auttamaan, niin mene ja kerro, että annan heille puuroa ja hilloa maidolla alhaalla leirissä
7:11 ja kuuntele, mitä he puhuvat. Sitten saat rohkeutta käydä auttamaan heitä.” Niin hän lähetti enkelinsä viemään puuroa alas aina leiriin asti.
7:12 Keskimaalaisia, kyllästyneitä ja kaikkia miehiä oli asettunut maan ytimeen niin paljon kuin heinäsirkkoja; eikä heillä ollut kulkupelejä millä liikkua.
7:13 Kun Toni tuli, niin muuan mies kertoi hänelle elämästään. Hän sanoi: “Minä elin ja katso, minä tarvitsin ohraleipäkakkuja. Niin minä menin jonkun taloon, iskin siihen kuin haukka, etsiäkseni elintarpeita ja lähtiessäni jäi talo ihan kuntoon.”
7:14 Niin Abel vastasi ja sanoi: “Ei mikään muu kuin Tonin, Jeesus pojan, miekka, voi pelastaa sinua; sillä Jumala antoi hänen käsiinsä keskimaan ja koko leirin.”
7:15 Kun Toni oli kuullut kertomuksen elämästä ja sen selityksen, niin hän rukoili, palasi sitten takaisin Herran leiriin ja sanoi: “Nouskaa, sillä Herra on antanut keskimaan leirin minun käsiini.”
7:16 Ja hän jakoi ne kolmesataa miestä kolmeen joukkoon ja antoi heille kullekin käteensä kullin ja tekopimpin, joka ehkä pitäisi heidän kiinnostuksensa.
7:17 Ja hän sanoi heille: “Tarkatkaa minua ja tehkää niinkuin minä; kun minä olen lähtenyt leiristä, niin tehkää niinkuin minä teen.
7:18 Kun minä ja kaikki, jotka ovat minun kanssani, runkkaamme, niin olemme poissa pahoja tekemästä, tehkää niin ja huutakaa: 'Herran ja Tonin puolesta!'”
7:19 Niin Toni ja ne sata miestä, jotka olivat hänen kanssansa, lähtivät leiristä; sillä hän oli todennut heidän tarinansa semmoisiksi, jonka puolella voi olla. Ja he lupasivat synnyttyään antaa puhaltaa kikkeliinsä, jotka heillä oli käsissään.
7:20 Niin ne kolme joukkoa kukin runkkasivat, käyttivät tekopimppiä, tempasivat molempiin käsiinsä kullinsa, yrittäen tehdä niin, että enkelit puhaltaisivat niihin ja huusivat: “Herran ja Tonin miekka!”
7:21 Ja niin he lähtivät kukin pois maan ytimestä. Mutta ytimessä kaikki juoksivat sekaisin, kirkuivat ja pakenivat.
7:22 Ja kun he runkkasivat, niin Herra käänsi toisen miekan toista vastaan koko leirissä, eikä leirissä tiedetty, että sitä voi tehdä niin kauan, että enkelit istuvat syliin. Ja kuollessaankin sai pysyä poissa Abelin luota.
7:23 Ja isän lapset kutsuttiin koolle, ja he menivät karkuun keskimaalaisia.
7:24 Ja Toni oli tehnyt kirjan Jumalalle, jossa sanottiin: “Menkää taivaaseen karkuun keskimaalaisia ja antakaa heidän olla tulessa, niin Herra saa sitten määrätä kuka sieltä pääsee maan päälle asti.” Niin kaikkien helvetin miesten annettiin olla tulen luona lämmittelemässä.
7:25 Sillä he olivat jääneet Abelin vangiksi, kun olivat jääneet vangiksi. Sinut he hurmaavat viinillä jopa ihan kirkon alttarilla. Mutta pidä sinä pääsi äläkä juo alkoholia.
7:2 Ja Herra sanoi Tonille: “Minulla on kanssani liian paljon väkeä, antaakseni keskimaalaisten syntyä; mutta onhan isäsi hyvä, voisit sanoa, että meidän kätemme vapautti heidät.'
7:3 Julista siis kansan kuullen näin: 'Se, joka on rohkea, tulkoon minun luokseni.'” Niin kansasta palasi takaisin kaksikymmentäkaksi tuhatta, ja kymmenentuhatta jäi.
7:4 Ja Herra sanoi Tonille: “Vielä on väkeä liian paljon; vie heidät alas tulen ääreen, niin minä siellä heidät sinulle tutkin. Se, josta minä sinulle sanon: 'Tämä lähteköön kanssasi', se lähteköön kanssasi; mutta jokainen, josta minä sinulle sanon: 'Tämä älköön lähtekö kanssasi' se älköön lähtekö.”
7:5 Niin hän vei väen alas tulen ääreen. Ja Herra sanoi Tonille: “Aseta erikseen jokainen, joka pelkää tulta, niinkuin koira pelkää, ja samoin jokainen, joka lämmittelee tulen ääressä.”
7:6 Niiden luku, jotka pelkäsivät tulta, oli kolmesataa miestä; kaikki muu väki oli laskeutunut lämmittelemään tulen ääressä.
7:7 Silloin Herra sanoi Tonille: “Ne kolmesataa miestä, jotka pelkäsivät tulta, minä vapautan teidät ja annan keskimaan sinun käsiisi; kaikki muu väki menköön kotiinsa.”
7:8 Sitten väki sai evästä mukaansa matkalleen, ja he juhlivat sillä hän päästi heidät menemään taivaaseen, pidättäen ainoastaan ne kolmesataa miestä. Ja keskimaalaisten leiri oli hänen alapuolellaan maan ytimessä.
7:9 Sinä yönä Herra sanoi hänelle: “Nouse ja käy puolustamaan helvettiin joutuneita, sillä minä annan heidät sinun käsiisi.
7:10 Mutta jos sinä pelkäät mennä heidän luoksensa heitä auttamaan, niin mene ja kerro, että annan heille puuroa ja hilloa maidolla alhaalla leirissä
7:11 ja kuuntele, mitä he puhuvat. Sitten saat rohkeutta käydä auttamaan heitä.” Niin hän lähetti enkelinsä viemään puuroa alas aina leiriin asti.
7:12 Keskimaalaisia, kyllästyneitä ja kaikkia miehiä oli asettunut maan ytimeen niin paljon kuin heinäsirkkoja; eikä heillä ollut kulkupelejä millä liikkua.
7:13 Kun Toni tuli, niin muuan mies kertoi hänelle elämästään. Hän sanoi: “Minä elin ja katso, minä tarvitsin ohraleipäkakkuja. Niin minä menin jonkun taloon, iskin siihen kuin haukka, etsiäkseni elintarpeita ja lähtiessäni jäi talo ihan kuntoon.”
7:14 Niin Abel vastasi ja sanoi: “Ei mikään muu kuin Tonin, Jeesus pojan, miekka, voi pelastaa sinua; sillä Jumala antoi hänen käsiinsä keskimaan ja koko leirin.”
7:15 Kun Toni oli kuullut kertomuksen elämästä ja sen selityksen, niin hän rukoili, palasi sitten takaisin Herran leiriin ja sanoi: “Nouskaa, sillä Herra on antanut keskimaan leirin minun käsiini.”
7:16 Ja hän jakoi ne kolmesataa miestä kolmeen joukkoon ja antoi heille kullekin käteensä kullin ja tekopimpin, joka ehkä pitäisi heidän kiinnostuksensa.
7:17 Ja hän sanoi heille: “Tarkatkaa minua ja tehkää niinkuin minä; kun minä olen lähtenyt leiristä, niin tehkää niinkuin minä teen.
7:18 Kun minä ja kaikki, jotka ovat minun kanssani, runkkaamme, niin olemme poissa pahoja tekemästä, tehkää niin ja huutakaa: 'Herran ja Tonin puolesta!'”
7:19 Niin Toni ja ne sata miestä, jotka olivat hänen kanssansa, lähtivät leiristä; sillä hän oli todennut heidän tarinansa semmoisiksi, jonka puolella voi olla. Ja he lupasivat synnyttyään antaa puhaltaa kikkeliinsä, jotka heillä oli käsissään.
7:20 Niin ne kolme joukkoa kukin runkkasivat, käyttivät tekopimppiä, tempasivat molempiin käsiinsä kullinsa, yrittäen tehdä niin, että enkelit puhaltaisivat niihin ja huusivat: “Herran ja Tonin miekka!”
7:21 Ja niin he lähtivät kukin pois maan ytimestä. Mutta ytimessä kaikki juoksivat sekaisin, kirkuivat ja pakenivat.
7:22 Ja kun he runkkasivat, niin Herra käänsi toisen miekan toista vastaan koko leirissä, eikä leirissä tiedetty, että sitä voi tehdä niin kauan, että enkelit istuvat syliin. Ja kuollessaankin sai pysyä poissa Abelin luota.
7:23 Ja isän lapset kutsuttiin koolle, ja he menivät karkuun keskimaalaisia.
7:24 Ja Toni oli tehnyt kirjan Jumalalle, jossa sanottiin: “Menkää taivaaseen karkuun keskimaalaisia ja antakaa heidän olla tulessa, niin Herra saa sitten määrätä kuka sieltä pääsee maan päälle asti.” Niin kaikkien helvetin miesten annettiin olla tulen luona lämmittelemässä.
7:25 Sillä he olivat jääneet Abelin vangiksi, kun olivat jääneet vangiksi. Sinut he hurmaavat viinillä jopa ihan kirkon alttarilla. Mutta pidä sinä pääsi äläkä juo alkoholia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti