17:1
Jumalan ylhäisillä asuinsijoilla oli Arkkienkeli, nimeltä
Mikael.
17:2 Hän sanoi isällensä: “Ne tuhat ja sata sielua, jotka sinulta otettiin ja joiden tähden sinä lausuit vannotuksen minunkin kuulteni, katso, ne sielut ovat minulla; minä ne otin.”
17:2 Hän sanoi isällensä: “Ne tuhat ja sata sielua, jotka sinulta otettiin ja joiden tähden sinä lausuit vannotuksen minunkin kuulteni, katso, ne sielut ovat minulla; minä ne otin.”
Silloin sanoi hänen isänsä: “Ole siunattu,
poikani!”
17:3 Niin hän antoi sielut takaisin isälleen ne tuhat ja sata sielua. Mutta hänen isänsä sanoi: “Minä pyhitän nämä sielut sinulle ja luovutan ne pojalleni jumalan maailman teettämistä varten. Nyt minä annan ne sinulle takaisin.”
17:4 Mutta hän kuitenkin antoi sielut takaisin isälleen. Ja hänen isänsä otti kaksisataa sielua ja laittoi ne takaisin maailmaan maailman tekemistä varten. He olivat sitten Arkkienkeli Mikaelin talossa.
17:5 Sillä enkelillä, Arkkienkeli Mikaelilla oli siis talo, jossa hän teki työtä ja asetti sieluja työhön.
17:6 Siihen aikaan isän lapsilla ei ollut kuningasta, ja jokainen teki sitä, mikä oli hänen mielestään oikein.
17:7 Mutta Beetlehemiin syntyi poikalapsi, marihuanan polttajien sukukuntaa, hän oli eläväinen ja asui siellä tuttuna.
17:8 Tämä poika lähti siitä kaupungista, marihuananpolttajien Beetlehemistä, asuakseen muukalaisena, missä vain sopisi, ja vaeltaessaan tietänsä hän tuli Jumalan ylhäisille asuinsijoille, Arkkienkeli Mikaelin talolle asti.
17:9 Mikael kysyi häneltä: “Mistä sinä tulet?” Hän vastasi: “Minä olen eläväinen marihuananpolttelija Beetlehemistä ja vaellan asuakseni muukalaisena missä vain sopii.”
17:10 Mikael sanoi hänelle: “Asetu minun luokseni ja tule minun isäkseni ja papikseni, niin minä annan sinulle palkan ostaaksesi vaatteita ja ruokaa ja mitä ikinä tarvitset.” Niin eläväinen tuli.
17:11 Ja eläväinen suostui asettumaan sen enkelin luokse, ja tämä piti nuorta eläväistä kuin omaa poikaansa.
17:12 Mikael asetti eläväisen työhönsä, ja eläväisestä tuli hänen pappinsa, ja hän jäi Mikaelin taloon.
17:13 Ja Mikael sanoi: “Nyt minä tiedän, että Herra tekee minulle hyvää, sillä minulla on pappina eläväinen.”
17:3 Niin hän antoi sielut takaisin isälleen ne tuhat ja sata sielua. Mutta hänen isänsä sanoi: “Minä pyhitän nämä sielut sinulle ja luovutan ne pojalleni jumalan maailman teettämistä varten. Nyt minä annan ne sinulle takaisin.”
17:4 Mutta hän kuitenkin antoi sielut takaisin isälleen. Ja hänen isänsä otti kaksisataa sielua ja laittoi ne takaisin maailmaan maailman tekemistä varten. He olivat sitten Arkkienkeli Mikaelin talossa.
17:5 Sillä enkelillä, Arkkienkeli Mikaelilla oli siis talo, jossa hän teki työtä ja asetti sieluja työhön.
17:6 Siihen aikaan isän lapsilla ei ollut kuningasta, ja jokainen teki sitä, mikä oli hänen mielestään oikein.
17:7 Mutta Beetlehemiin syntyi poikalapsi, marihuanan polttajien sukukuntaa, hän oli eläväinen ja asui siellä tuttuna.
17:8 Tämä poika lähti siitä kaupungista, marihuananpolttajien Beetlehemistä, asuakseen muukalaisena, missä vain sopisi, ja vaeltaessaan tietänsä hän tuli Jumalan ylhäisille asuinsijoille, Arkkienkeli Mikaelin talolle asti.
17:9 Mikael kysyi häneltä: “Mistä sinä tulet?” Hän vastasi: “Minä olen eläväinen marihuananpolttelija Beetlehemistä ja vaellan asuakseni muukalaisena missä vain sopii.”
17:10 Mikael sanoi hänelle: “Asetu minun luokseni ja tule minun isäkseni ja papikseni, niin minä annan sinulle palkan ostaaksesi vaatteita ja ruokaa ja mitä ikinä tarvitset.” Niin eläväinen tuli.
17:11 Ja eläväinen suostui asettumaan sen enkelin luokse, ja tämä piti nuorta eläväistä kuin omaa poikaansa.
17:12 Mikael asetti eläväisen työhönsä, ja eläväisestä tuli hänen pappinsa, ja hän jäi Mikaelin taloon.
17:13 Ja Mikael sanoi: “Nyt minä tiedän, että Herra tekee minulle hyvää, sillä minulla on pappina eläväinen.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti