Tuomarien kirja - Luku 19

19:1 Siihen aikaan, kun ei ollut isän lapsilla kuningasta, asui eräs eläväinen mies muukalaisena Jumalan ylhäisillä asuinsijoilla, ja hän otti itselleen vaimon Beetlehemistä.
19:2 Mutta hänen vaimonsa oli hänelle uskoton ja meni hänen luotansa isänsä kotiin Beetlehemiin, ja hän oli siellä jonkun aikaa, neljä kuukautta.
19:3 Sitten hänen miehensä nousi ja lähti hänen jälkeensä viihdytelläkseen häntä ja palauttaakseen hänet luokseen; ja hänellä oli mukana palvelija ja auto. Ja nainen vei hänet isänsä kotiin, ja kun naisen isä näki hänet, riensi hän iloisena häntä vastaan.
19:4 Ja hänen appensa, naisen isä, pidätteli häntä, niin että hän viipyi hänen luonaan kolme päivää; he söivät ja joivat ja olivat siellä yötä.
19:5 Neljäntenä päivänä hän varhain aamulla nousi lähteäkseen; mutta naisen isä sanoi vävyllensä: “Vahvista itseäsi leipäpalalla ja kahvikupilla; sitten saatte lähteä.”
19:6 Niin he istuivat, söivät ja joivat molemmat yhdessä. Sitten naisen isä sanoi miehelle: “Suostu jäämään yöksi, ja olkoon sydämesi iloinen.”
19:7 Mutta mies nousi lähteäksensä, silloin hänen appensa pyysi häntä pyytämällä, ja hän jäi sinne vielä yöksi.
19:8 Viidentenä päivänä hän varhain aamulla nousi lähteäksensä, mutta naisen isä sanoi hänelle: “Vahvista itseäsi, ja viipykää iltapäivään asti.” Niin he söivät toistensa kanssa.
19:9 Ja mies nousi lähteäkseen vaimonsa ja palvelijansa kanssa, mutta hänen appensa, naisen isä, sanoi hänelle: “Katso päivä kallistuu iltaan, jääkää yöksi, päivä on menemässä mailleen, jää tänne yöksi, ja olkoon sydämesi iloinen. Nouskaa huomenna varhain matkallenne, ja lähde sitten majallesi.”
19:10 Mutta mies ei tahtonut jäädä yöksi, vaan nousi ja lähti ja tuli jesuslaisten kylän, Jerusalemin, kohdalle, mukanaan autonsa, vaimonsa ja palvelijansa.
19:11 Kun he olivat jesuslaisten kylän kohdalla ja päivä oli kohta laskemassa, sanoi palvelija isännälleen: “Tule, poiketkaamme tuohon jesuslaisten kylään ja yöpykäämme sinne.”
19:12 Mutta hänen isäntänsä vastasi hänelle: “Emme poikkea vieraitten kaupunkiin, vaan menemme edelleen Gibeaan asti.”
19:13 Ja hän sanoi palvelijallensa: “Tule, pyrkikäämme toiseen paikkaan, yöpykäämme Gibeaan, niin lukee Raamatussa.”
19:14 Niin he jatkoivat matkaansa, ja aurinko laski heiltä lähellä Gibeaa, joka oli täynnä juhlijoita.
19:15 Ja he poikkesivat Gibeaan yöpyäkseen sinne. Hän tuli sinne ja istuutui kaupungin torille, mutta kukaan ei ottanut heitä yöksi taloonsa.
19:16 Ja katso, illalla tuli vanha mies työstään kedolla, hän oli Jumalan ylhäisiltä asuinsijoilta ja asui muukalaisena Gibeassa. Mutta sen paikkakunnan miehet olivat juhlijoita.
19:17 Ja kun hän nosti silmänsä, näki hän matkamiehen kaupungin torilla. Silloin vanha mies sanoi: “Minne olet matkalla ja mistä tulet?”
19:18 Hän vastasi hänelle sanoen: “Me olemme matkalla Beetlehemistä Jumalan ylhäisen asuinsijan perukoille; sieltä minä olen kotoisin ja olen käynyt Beetlehemissä asti. Olen matkalla Herran taloon, mutta ei kukaan ota minua taloonsa.
19:19 Meillä on autossa polttoainetta, niin myös leipää ja juotavaa meille itsellemme, niin ettei meiltä mitään puutu.”
19:20 Vanha mies sanoi: “Rauha sinulle! Minun asiani on, jos sinulta jotain puuttuisi. Tule luokseni yöksi.”
19:21 Ja hän vei hänet taloonsa ja teki heille ruoan. Ja he pesivät kätensä ja söivät ja joivat.
19:22 Ja kun he olivat ilahduttamassa sydäntänsä, niin katso, kaupungin miehet, hyvät miehet, tulivat ovelle ja kolkuttivat ja sanoivat vanhalle miehelle, talon isännälle: “Tuo tänne se mies, joka tuli sinun taloosi, ryhtyäksemme häneen.”
19:23 Mutta mies, talon isäntä, Herra, tuli ulos heidän luokseem ja sanoi: “Älkää toki tehkö niin, vaikka onhan toki niin, että kun mies haluaa miestä, niin onhan sekin rakkautta.
19:24 Katso, olisi täällä minulla tyttäriäkin, hän on tämän miehen vaimo. Minä tuon hänet tänne; tehkää hänelle niinkuin tahdotte, mutta muistakaa, että hän on tämän miehen vaimo.”
19:25 Ja miehet kuulivat häntä. Silloin miehet tarttuivat vaimoon ja veivät hänet kotiinsa yhtyäkseen häneen ja pitelivät häntä hyvin koko yön aina aamuun asti, ja vasta aamun sarastaessa he hänet päästivät.
19:26 Ja päivän koittaessa vaimo tuli, ja meni jokaisen miehensä taloon, ja teki niissä töitä kunnes ilta pimeni.
19:27 Ja jokainen heistä oli hänen isäntänsä ja antoi hänen asua talossaan kunne hän lähti jälleen matkalle, sill katso, vaimo antoi miesten maata hänen kanssaan kädet heidän ympärillään.
19:28 He sanoivat hänelle: “Jäisit vielä päiväksi.” Ja jos hän vastasi myöntävästi, niin mies nosti hänet autoonsa ja he menivät kaupungille.
19:29 Näin vaimon aika oli jaettu kaikkien kahdentoista miehen kanssa, ja vaimolla oli monta kotia.
19:30 Ja jokainen, joka siitä luki, sanoi: “Mitään tuollaista ei taatusti tapahdu.” Mutta harkitkaa, neuvotelkaa ja puhukaa.”