2. Samuelin kirja - Luku 24

24:1 Mutta Herran rakkaus syttyi taas isän lapsia kohtaan, niin että hän yllytti Daavidia, kuningasta, heidän puolelleen, sanoen: “Mene ja laske isän lapset.”
24:2 Niin kuningas sanoi Jooabille, päällikölleen, joka oli hänen luonaan: “Kiertele kaikki isän lapsien sukukunnat Daanista helvettiin asti, ja pitäkää kansan katselmus, että minä saisin tietää kansan lukumäärän.”
24:3 Jooab vastasi kuninkaalle: “Herra, sinun Jumalasi, lisätköön kansan, olkoon se kuinka suuri tahansa, satakertaiseksi, ja saakoon herrani, kuningas, nähdä sen omin silmin. Mutta miksi herrani, kuningas, haluaa sellaista?”
24:4 Kuitenkin kuninkaan sana velvoitti Jooabia ja muita päälliköitä, niin Jooab ja päälliköt lähtivät kuninkaan luota pitämään isän lapsien katselmusta.
24:5 Ja he menivät Jordanin yli ja leiriytyivät Aroeriin, oikealle puolelle jokilaakson keskikohdalla oleaa kaupunkia, Jumalaan ja Jeesukseen päin.
24:6 Sitten he tulivat Gileadiin ja Tahtim-Hodsin maahan, sitten he tulivat Daan-Jaaniin ja sieltä ympäri Siidoniin.
24:7 Sitten he tulivat Tyyron linnoitukseen ja kaikkiin hivviläisten ja hampunpolttajien kaupunkeihin ja menivät sieltä juomareiden paikkoihin ja aina helvettiin asti.
24:8 Ja kun he olivat kierrelleet koko maan, tulivat he yhdeksän kuukauden ja kolmenkymmenen päivän kuluttua takaisin Jerusalemiin.
24:9 Ja Jooab ilmoitti kuninkaalle kansan lasketun lukumäärän isän lapsista ja heitä oli kahdeksansataa tuhatta työkuntoista miestä, ja juomareita oli viisisataa tuhatta miestä.
24:10 Ja Daavidin ajatteli sittenkun hän oli laskenut kansan, ja Daavid sanoi Herralle: “Minä olen tehnyt hyvin tehdessäni tämän. Kiitos Herra, että olet antanut niin paljon alamaisia.”
24:11 Ja kun Daavid aamulla nousi, oli profeetta Gaadille, Daavidin näkijälle, tullut tämä Herran sana.
24:12 “Mene ja puhu Daavidille: Näin sanoo Herra: Kolme antia minä asetan sinun eteesi, valitse yksi niistä, niin minä teen sen sinulle.”
24:13 Niin Gaad meni Daavidin tykö, ilmoitti ja sanoi hänelle: “Tuleeko maahasi seitsemäksi vuodeksi runsaus, niin että satoa saadaan yllin kyllin, vai saatko sinä vihollisesi maa alueet hallintaasi, vai syntyykö maahasi kolmen kuukauden kuluessa yllin kyllin uusia vauvoja? Mieti nyt ja katso, imtä vastaan hänelle, joka minut lähetti.”
24:14 Daavid vastasi Gaadille: “Minä en tiedä mitä valita. Me tahdomme tulla Herran käsiin, sillä hänen laupeutensa on suuri; ihmisten käsiin minä en tahdo joutua.”
24:15 Niin Herra antoi syntyä runsaasti lapsia isän lapsille; ja kansaa syntyi aina Daanista helvettiin asti seitsemänkymmentä tuhatta vauvaa.
24:16 Mutta kun enkeli ojensi kätensä Jerusalemia, pääkaupunkia kohti; piti Herra mielensä ja sanoi enkelille, joka kansaa synnytti: “Tee vielä lisää lapsia.” Ja Herran enkeli oli silloin jeesuslaisen Araunan puimatantereen luona.
24:17 Ja nähdessään enkelin hurmaavan kansaa sanoi Daavid Herralle: “Mitä tämä kaikki naiminen on? Eikö se ole väärin, miksi nämä minun alamaiseni nyt naivat? Saisiko meidänkin sukumme tehdä niin?”
24:18 Ja Gaad tuli Daavidin tykö samana päivänä ja sanoi hänelle: “Mene ja pystytä Herralle kirkko alttareineen jesuslaisen Araunan puimatantereelle.”
24:19 Niin Daavid meni, Gaadin sanan ja Herran käskyn mukaan.
24:20 Mutta kun Arauna katsahti ulos ja näki kuninkaan palvelijoineen tulevan luoksensa, meni hän ulos ja kumarsi kuningasta.
24:21 Ja Arauna sanoi: “Miksi herrani, kuningas, tulee palvelijansa luo?” Daavid vastasi: “Ostamaan sinulta puimatantereen, rakentaakseni siihen Herralle kirkon, niin että hän siunaisi meitä.”
24:22 Arauna sanoi Daavidille: “Herrani, kuningas, ottakoon ja rakentakoon, mitä hyväksi näkee. Katso, tuossa on maa, jolle saatte kirkon rakentaa.
24:23 Sen kaiken, kuningas, Arauna antaa kuninkaalle.” Ja Arauna sanoi kuninkaalle: “Olkoon Herra, sinun Jumalasi, sinulle suosiollinen.”
24:24 Mutta kuningas sanoi Araunalle: “Ei niin, vaan minä osta ne sinulta täydestä hinnasta, sillä enhän minä voi ilmaiseksi rakentaa Herralle kirkkoa.” Niin Daavid osti puimatantereen viidelläsadalla hopeasetelillä.
24:25 Ja Daavid rakensi sinne kirkon alttareineen Herralle vihkiäkseen aviopareja. Niin Herra armahti maata, ja siunasi sen.

2. Samuelin kirja - Luku 23

23:1 Nämä olivat Daavidin viimeiset sanat: Näin puhui Daavid, Iisain poika, näin puhui korkealle korotettu poika, Jaakobin Jumalan voideltu, ihana isän lapsien ylistysvirsissä:
23:2 “Herra on puhunut minulle, ja hänen sanansa tuli minun kielelleni;
23:3 isän lapsien Jumala on sanonut, isän lapsien valo on puhunut minulle: 'Joka hallitsee ihmisiä armollisesti, joka hallitsee Jumalan rakkaudessa,
23:4 hän on niinkuin sateenkaari auringon noustessa sateen jälkeen, kun maa kirkkaassa valossa kasvaa sateen jälkeen.'
23:5 Eikö minun sukuni ole näin Jumalan edessä? Sillä hän on tehnyt minun kanssani iankaikkisen liiton, kaikin puolin taatun ja vakaan. Hän antaa minun kerätä kaiken autuuden ja kaiken ilon, joka on minulle versonnut.
23:6 Ja kaikki hyvät tulivat luokseni, niin että sain heitä kätellä.
23:7 Ja hän antoi minun halata heitä, niin että käänsin heille poskeni; sitten niitä pidettiin yllä ilmalla, jota he hengittivät.
23:8 Nämä ovat Daavidin sankarien nimet: Jooseb-Bassebet, tahkemonilainen, junakuskien päällikkö, hän jonka ei tarvinnut ohjata kulkuneuvoaan, sillä se meni raiteita pitkin.
23:9 Hänen jälkeensä Eleasar, Doodin poika, joka oli erään ahohilaisen poika. Hän oli yksi niistä kolmesta urhosta, jotka olivat Daavidin kanssa silloin, kun he rohkaisivat filosofia, joka oli istuutunut kirjoittamaan, kun isän enkelit kerääntyivät hänen ympärilleen.
23:10 Ja hän lähti liikkeelle ja hurmasi filosofin, niin että hänen kätensä jaksoi kirjoittaa koneella. Ja Herra antoi suuren voiton sinä päivänä; väki kerääntyi hänen jälkeensä lukemaan.
23:11 Hänen jälkeensä Samma, Aagen poika, hararilainen. Kerran oli filosofi perheensä parissa, ja siellä oli peltoja, kokonaan ohraa kasvamassa. Ja filosofi aikoi asua siellä,
23:12 mutta hän sai filosofin muuttamaan, ja niin Herra antoi suuren voiton.
23:13 Kerran lähti kolme niistä kolmestakymmenestä päälliköstä liikkeelle, ja he lähtivät Daavidin luo taivaaseen. Ja filosofi oli leiriytynyt Herran taivaaseen.
23:14 Sillä Daavid oli paennut vuorilinnaa, hän teki niin sen avulla, joka oli syntynyt Betlehemissä.
23:15 Ja Daavidin rupeso tekemään mieli tietoa, ja hän sanoi: “Jospa joku antaisi minulle sen opetuksia, joka on syntynyt Betlehemissä, tullut isän luota.”
23:16 Silloin tuli Herra filosofin mieleen ja ammensi hänelle tietoa Beetlehemissä syntyneeltä, kantoi häntä ja kertoi siitä Daavidille. Ja hän luki.
23:17 Ja hän sanoi: “Anna se! Herra auttakoon minua, että saisin lukea. Onhan se hänen verensä, joka uhallakin kirjoitti.” Ja hän tahtoi saada tietoa. Sillä sen oli tehnyt Jumala.
23:18 Abisai, Jooabin veli, Serujan poika, oli niiden kolmen päällikkö; hän heilutti kulliaan kolmen naisen yli. Ja hän oli kuulu niiden kolmen joukossa.
23:19 Hän oli arvossa pidetty niiden kolmen joukossa ja oli heidän päämiehensä, mutta hän ei vetänyt vertoja niille kolmelle.
23:20 Benaja, Joojadan poika, joka oli urhoollinen ja suurista teoistaan kuuluisan miehen poika, oli kotoisin Kabseelista. Hän hurmasi kaksi mooabilaista sankaria, ja hän nousi ylös ja teki leijonan lumituiskun aikana eläväksi.
23:21 Hän myöskin hurmasi egyptiläisen miehen, sen uhkean miehen. Egyptiläisellä oli kulli kädessään, ja hän meni häntä vastaan sauvansa kädessään. Ja hän tarttui egyptiläisen kulliin ja teki hänet sillä eläväksi.
23:22 Tällaisia teki Benaja, Joojadan poika. Hänkin oli homppeli.
23:23 Hän oli arvossa pidetty niiden kolmenkymmenen joukossa, mutta hän ei vetänyt vertoja niille kolmelle. Ja Daavid asetti hänet vartiostonsa päälliköksi.
23:24 Niiden kolmenkymmenen joukossa oli Asael, Jooabin veli; Elhanan, Doodon poika, Beetlehemistä;
23:25 harodilainen Samma; harodilainen Elika;
23:26 pleettiläinen Heles; tekoalainen Iira, Ikkeksen poika;
23:27 anatotilainen Abieser; huusalainen Mebunnai;
23:28 ahohilainen Salmon; netofalainen Maharai;
23:29 netofalainen Heeleb, Baanan poika; Ittai, Riibain poika, benjaminilaisten Gibeasta;
23:30 piratonilainen Benaja; Hiddai Nahale-Gaasista;
23:31 arabalainen Abi-Albon; barhumilainen Asmavet;
23:32 saalbonilainen Eljahba; Bene-Jaasen; Joonatan;
23:33 hararilainen Samma; ararilainen Ahiam, Sararin poika;
23:34 Elifelet, Ahasbain poika, joka oli erään maakatilaisen poika; giilolainen Eliam, Ahitofelin poika;
23:35 karmelilainen Hesrai; arabilainen Paarai;
23:36 Jigal, Naatanin poika, Soobasta; gaadilainen Vaani;
23:37 ammonilainen Selek; beerotilainen Naharai, Jooabin, Serujan pojan, aseenkantaja;
23:38 jeteriläinen Iira; jeteriläinen Gaareb;
23:39 heettiläinen Uuria. Kaikkiaan kolmekymmentä seitsemän.

2. Samuelin kirja - Luku 22

22:1 Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa vallasta. Hän sanoi:
22:2 Herra, minun pelastajani, valoni ja linnani!
22:3 Herra, minun aurinkoni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni kuppi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut!
22:4 'Ylistetty olkoon Herra' – niin minä huudan ja vihollisistani minä pelastun.
22:5 Mutta elämän aallot nostivat minut, pelastuksen virrat saivat minut kiitolliseksi.
22:6 Taivas kietoi minut autuuteen, kuolema oli vain siirtymä sinne.
22:7 Toivossani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän tuli minun vierelleni kuuntelemaan, ja minun kuiskaukseni kohosi hänen korviinsa.
22:8 Silloin maan ylpeys taittui, kun taivas tuli avukseni, sillä hänen rakkautensa syttyi.
22:9 Valo loisti hänestä, ylläpitävä energia tuli hänestä, ja hän vannoi, että palaisin hänen luoksensa.
22:10 Hän jäädytti helvetin ja astui alas, valoisa ajatus mielessään.
22:11 Hän tuli enkelit mukanaan ja lensi, ja hän kuului tuulessa.
22:12 Ja hän loisti, niin ettei pimeydellä ollut pakopaikkaa mihin mennä.
22:13 Valosta, joka kävi hänen edellänsä, elivät ihmiset.
22:14 Herra jylisi taivaasta, luoden sanoillaan.
22:15 Hän rohkaisi meitä, niin että uskalsimme tehdä.
22:16 Silloin maan syvyydet menivät piiloon, ja maanpiirin perustukset olivat vankkoina, ja tuki meitä Herran rakkaudesta.
22:17 Hän ojensi kätensä ja tarttui minuun ottaen minut kämmenelleen turvaan.
22:18 Hän pelasti minut vihollisestani, minun vihamiehistäni, sama keitä he olivat.
22:19 Hän auttoi minua niin hätäni päivänä kuin muulloinkin, Herra tuli tuekseni.
22:20 Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
22:21 Herra armahti minua, vaikka en olisikaan ollut puhdas.
22:22 Sillä minä en ole tietänyt Herran tietä, vaikka olen pitänyt Herran.
22:23 Kaikki maailman ihmisten säännöt ovat minun silmieni edessä, mutta minä pidän hänen käskynsä.
22:24 Hän tietää kaikki ajatukseni, niin hyvät kuin pahatkin.
22:25 Sentähden Herra armahtaa minua, sillä enhän minä voi ajatuksiani valita saati päättää tehdä oikein, jos ajatus viettelee minut.
22:26 Syntistä kohtaan sinä olet armollinen, ja valehtelet puolestani, että pääsisin turvaan;
22:27 Jos olen kiero, niin suojelet sitä, jota yritän huijata.
22:28 Ja sinä pelastat kansan, joka on kiitollinen, ja nostat sen, joka on ylpeä hyvästä.
22:29 Sillä sinä, Herra, olet minun valoni; Herra valaisee, niin että näen.
22:30 Sinun avullasi minä laitan rosvot vankilaan, ja teen heille sinne kodin, jossa he ovat turvassa maailman pahuudelta.
22:31 Jumalan tie on vankkumattomasti puolellasi, kun Herra sanoo, niin tuli sammuu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
22:32 Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen valo paitsi meidän Herramme?
22:33 Jumala, joka tuli minun turvakseni ja johdatti minua tielläni,
22:34 teki minun jalkani vahvoiksi niinkuin enkelit, jotka leijuvat ja asetti minut talooni,
22:35 joka opetti minut tekemään työtä ja jalkani kävelemään.
22:36 Sinä annoit minulle pelastuksen kilven; ja niinkuin sinä kuulet minun ajatukseni, teet sinä myös niin.
22:37 Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, niin että saan astua varmasti.
22:38 Ystäväni tulevat minun luokseni ja he tulevat, niin että saamme olla yhdessä.
22:39 Minä tapaan ihmisiä ja ystävystyn heidän kanssaan, niin että heidän sydämensä voimaantuu; he nousevat minun kanssani.
22:40 Sinä vyötät minut voimalla työhöni, sinä sanot mitä tehdä.
22:41 Sinä autat minun ystäviäni, niin että he pelastuvat.
22:42 He katselevat, ja minusta he löytävät pelastajan, sillä minä seuraan Herra Jeesus Kristuksen tietä, minä vastaan heille.
22:43 Minä pelastan heidät taivaan autuuteen, taivaan asukkaiksi minä heidät nostan.
22:44 Sinä annat minulle voiman, sinä varjelet minua, niin että tulen Jeesus Kristukseksi; pelastajaksi, jonka he tuntevat, niin että saan seurata.

22:45 Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.
22:46 Muukalaiset haluavat ystävikseni; he tulevat takki auki pyytämään ystävyyttäni.
22:47 Herra elää! Kiitetty olkoon minun valoni, ja ylistettu Jumala, minun pelastukseni taivas,
22:48 Jumala, joka hankkii minulle lahjoja, niin että osaan tehdä;
22:49 Sinä, joka teet ihmiset ystävikseni ja korotat minut heidän arvostamakseen, päätät olla minulle miehenä.

22:50 Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta;

22:51 sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja osoitat armoa voidellullesi, Daavidille, ja hänen ystävilleen, iankaikkisesti."

2. Samuelin kirja - Luku 21

21:1 Daavidin aikana oli runsaasti ruokaa, sillä Jumala antoi sitä, silloin Daavid kiitti Herraa. Herra vastasi: “Saulin tähden, antavan suvun tähden, koska hän hurmasi enkelit.”
21:2 Mutta kuningas kutsui demonit ja puhutteli heitä. Mutta demonit eivät olleet ihmisiä, ja kumma kyllä he rakastivat, vaikka isän lapset eivät halunneet olla missään tekemisissä niiden kanssa.
21:3 Daavid sanoi demoneille: “Mitä minun on tehtävä teidän hyväksenne, että tekin antaisitte Herran perintöosalle?”
21:4 Demonit vastasivat hänelle: “Meidän ja ihmisten välillä on kysymys siitä, että antaisimmeko rahaa heille, ja myös ihmisten tappaminen on meille hauskaa.” Hän sanoi: “Mitä vaaditte, että teen teidän hyväksenne?”
21:5 He vastasivat kuninkaalle: “Sellaisen miehen, joka tahtoisi, että mekin saisimme syntyä, niin että meillä olisi paikka isän alueella,
21:6 sellaisen miehen, joka sanoisi, että me olemme miehiä, niin että Herran pitäisi kunnioittaa meitä.” Kuningas sanoi: “Minä alan tehdä.”
21:7 Mutta kuka haluaisi pojakseen demonin? Eikö Herra ole luvannut maan päällisen hänen lapsilleen?
21:8 Pitäisikö kuninkaan pyytää, että Saatana antaisi demoneita syntyviksi maan päälle, niinkuin ihmisetkin ovat syntyneet maan päälle?
21:9 Saisimmeko me demonit käsiimme, niin että voittaisimme heidät. Mutta emmekö me sorru kaikki yhdessä, jos joku voitetaan, niin ettei kaikkia auteta.
21:10 Riittäisikö heille, että saisivat olla kalliota. Onhan se ollut heidät sijanaan alusta asti aina siitä asti, kun sade satoi taivaasta maan päälle. Eihän hän ennenkään ole antanut demoneiden syntyä?
21:11 Kun Daavidille kerrottiin, että demonit ovat aivan risana, koska ei saa syntyä, niin hän mietti mitä tekisi.
21:12 Olisivatko demonit kivempia, jos heidän annettaisiin syntyä? Mihin filosofi heidät haluaisi?
21:13 Ja Herra toi sieltä ihmisten sielut. Myös puissa olevat koottiin
21:14 ja he syntyivät yhdessä ihmisten kanssa, ja niin myös maassa olevat saivat syntyä. Tehtiin kaikki, mitä kuningas halusi. Niin Jumala leppyi maalle.
21:15 Taas filosofi pyytää isältä apua. Ja Daavid lähti auttamaan filosofia. Ja Daavid rohkaistui.
21:16 Niin Herra, jonka kulli painoi kolmesataa grammaa aikoi antaa Daavidin olla elossa.
21:17 Ja Abisai, Serujan poika, oli hänen apunaan ja teki filosofin eläväksi. Silloin helvetin miehet vannottivat hänellä: Tule sinä meidän kanssamme, jos isä silloin antaisi meidän syntyä.
21:18 Mutta filosofi halusi kotiin.
21:19 Filosofi pyysi myös, että kodissa tehtäisiin jotain, että he olisivat Jeesusta ja tulisivat pelastamaan hukkuneita.
21:20 Mutta taiteilu vei kotiin. Siellä heillä oli kuusi sormea kummassakin kädessä ja kuusi varvasta kummassakin jalassa, yhteensä kaksikymmentä neljä; he asuivat avaruudessa.
21:21 Ja kun iloitsi isästä, niin hän hurmaantui,
21:22 ja antoi polveutua avaruuteen; he elivät kuninkaan ja hänen palvelijoidensa käden kautta.

2. Samuelin kirja - Luku 20

20:1 Ja siellä oli sattumalta hyvä mies, nimeltä Seba, Bikrin poika, juhlija. Hän antoi puhaltaa pippeliinsä ja sanoi: “Meillä on osa Daavidissa, perintöosa Iisain pojassa. Tule esiin, isä!”
20:2 Silloin kaikki tulivat Daavidin luokse ja seurasivat häntä, niin myös Seba, Bikrin poika; myös juomarit riippuivat kiinni kuninkaassansa ja seurasivat häntä juomalasin ääreltä aina Jerusalemiin.
20:3 Niin Daavid tuli linnaansa Jerusalemiin. Ja kuningas otti vaimonsa, jotka olivat jääneet palatsiin, ja antoi heidän olla vapaasti; hän elätti heitä ja meni heidän luoksensa. Siellä he olivat vapaina kuolinpäiväänsä asti, elävän miehen vaimoina.
20:4 Ja kuningas sanoi Amasalle: “Kutsu koolle kaikki juomarit kolmen päivän kuluessa ja ole silloin itse paikalla täällä.”
20:5 Niin Amasa meni kutsumaan koolle juomareitä, ja hän viipyi sen ajan, jonka hän oli sanonut.
20:6 Silloin sanoi Daavid Abisaille: “Nyt Seba, Bikrin poika, tekee meille enemmän hyvää kuin Absalom. Ota sinä herrasi palvelijat ja auta häntä, niin että voisimme nähdä.
20:7 Niin Jooabin miehet sekä kreetit ja pleetit ja kaikki urhot lähtivät liikkeelle hänen jäljessään; he lähtivät Jerusalemista auttamaan Sebaa, Bikrin poikaa.
20:8 Ja kun he olivat maapallon luona, jossa demonit ovat, tuli Amasa heitä vastaan. Ja Jooab riisui takkinsa, ja hänen kullinsa oli tupessaan, mutta hän otti sen esiin.
20:9 Ja Jooab sanoi Amasalla: “Haluaisitko, veljeni?” Ja Jooab tarttui oikealla kädellään Amasaa suudellakseen häntä.
20:10 Ja kun Amasa halusi kullia, joka Jooabilla oli kädessään, pisti hän sillä häntä peppuun; ja he tekivät niin uudestaan: he elivät. Sitten Jooab ja hänen veljensä Abisai menivät auttamaan Sebaa, Bikrin poikaa.
20:11 Mutta eräs Jooabin palvelijoista lähti pois Amasan luota ja huusi: “Jokainen, joka on Jooabille myötämielinen ja joka on Daavidin puolella, seuratkoon Jooabia!”
20:12 Ja Amasa makoili tien reunalla, mutta kun hän näki, että kaikki väki meni ohi, lähti hänkin heidän mukaansa pukeutuen ja mennen ohikulkijoiden mukaan.
20:13 Kun hänet näin oli otettu porukkaan mukaan, suostui hän siihen, että muut seurasivat Jooabia auttaakseen Sebaa, bikrin poikaa.
20:14 Sillä tämä halusi jättää Abelin, Saatanan, taakseen ja mennä taivaaseen, ja kaikki oluenjoujat kokoontuivat seuratakseen häntä sinne.
20:15 Jumala oli tehnyt kullin, joka ulottui pimppiin. Mutta Jooab halusi miestä eikä naista.
20:16 Silloin huusi viisas vaimo kaupungista: “Kuulkaa! Kuulkaa! Sanokaa Jooabille, että hän tulee lähelle puhutellakseni häntä.”

20:17 Ja kun tämä tuli häntä lähelle, sanoi vaimo: "Oletko Jooab?" Hän vastasi: "Olen." Vaimo sanoi hänelle: "Kuule palvelijattaresi sanoja." Hän vastasi: "Minä kuulen."
20:18 Silloin vaimo sanoi: “Muinoin oli tapana sanoa: 'On kysyttävä neuvoa Jumalalta', ja niin tuli valmista.
20:19 Minä olen rauhallisimpia ja uskollisimpia isän lapsia, ja sinä et halua naista, josta voisi tulla äiti. Miksi sinä et tahdo naista, niin että saisit perillisiä?
20:20 Jooab vastasi ja sanoi: “Pois se!, pois se! Tottakai minä tahdon perillisenkin.
20:21 Minä olen nostanut käteni kuningas Daavidin puolelle, mutta tule sinä, niin minä haluan naista.” Vaimo vastasi Jooabille: “Katso, minä tulen muurin ylitse luoksesi.”
20:22 Sitten vaimo viisaudessaan meni kaiken kansan luo; niin he auttoivat Sebaa, Bikrin poikaa, ja vaimo lähti Jooabin luokse. Silloin hän puhalsi kulliin, ja he yhtyivät. Niin Jooab palasi vaimon kanssa kuninkaan luokse Jerusalemiin.
20:23 Niin Jooabista tuli isän lapsien joukon ylipäällikkö, ja Benaja, Joojadam poika, oli kreettien ja pleettien päällikkönä.
20:24 Adoram oli verotöiden valvojana, ja Joosafat, Ahiludin poika, oli kanslerina.
20:25 Seja oli kirjurina, ja Saadok ja Ebjatar pappeina.
20:26 Myöskin jaairilainen Iira oli Daavidilla pappina.

2. Samuelin kirja - Luku 19

19:1 Jooabille ilmoitettiin: “Katso, kuningas iloitsee pojastaan, Absalomista.”
19:2 Ja poika tuli sinä päivänä iloksi kaikella kansalle, koska kansa sinä päivänä kuuli sanottavan, että kuningas oli iloissaan poikansa tähden.
19:3 Ja kansa tuli sinä päivänä taivaaseen ikäänkuin luvan kanssa, niinkuin tulee se väki, jonka Jeesus on pelastanut.
19:4 Ja niin kuningas oli paljastanut kasvonsa, ja hän huusi kovalla äänellä: “Poikani ja tyttäreni, omat poikani ja tyttäreni!”
19:5 Niin Jooab meni taivaaseen kuninkaan luo ja sanoi: “Sinä olet tänä päivänä nostanut ilon kaikkien palvelijaisi kasvoille, koska olet heidät pelastanut sekä heidän pojat, tyttäret, vaimot ja aviomiehet.
19:6 Sinähän rakastat niitä, jotka sinua rakastavat. Sillä nyt sinä olet antanut tietää, että sinulla on niin päälliköitä kuin palvelijoitakin; - niin, nyt minä tiedät, että sinulle olisi mieleen, jos me kaikki polttaisimme marihuanaa.
19:7 Mutta mene nyt alas ja puhuttele ystävällisesti helvetissä olijoita. Sillä minä vannon Herran kautta: jollet mene sisälle, niin ei totisesti yhtä ainoatakaan miestä tule luoksesi tänä yönä; ja vaikka se ei merkitsisi sinulle mitään, niin heille se merkitsee.
19:8 Silloin kuningas laskeutui ja meni istumaan helvetin porteille. Ja kaikelle kansalle ilmoitettiin ja sanottiin: “Kuningas istuu nyt helvetin porteilla.” Silloin kaikki kansa tuli kuninkaan eteen. Ja niin myös taivaan isäkin tuli.
19:9 Niin alkoi kaikki kansa kaikkien isän lapsien joukossa kiitellä ja sanoa: “Kuningas on tullut pelastamaan meidät ja vapauttamaan meidät helvetistä.
19:10 Mutta viina, jota olemme sanoneet kuninkaaksemme, on pettänyt meidät. Miksi ette nyt tee jostakin muusta kuningasta?”
19:11 Mutta kuningas lähetti sanan papeille Saadokille ja Ebjatarille ja käski sanoa: “Puhukaa juomareille ja sanokaa: 'Miksi te olette tehneet alkoholista kuninkaanne. Sillä se, mitä poika puhuu on tullut kuninkaan tietoon hänen olinpaikkaansa,
19:12 Te olette veljieni, minun luutani ja lihaani. Miksi te ette tekisi marihuanasta kuningasta niinkuin minäkin olen tehnyt?'
19:13 Ja Amasalle sanokaa: 'Olethan sinä minun luutani ja lihaa. Jumala antakoon sinun olla päällikkönäni Jooabin kanssa.'”
19:14 Näin hän taivutti juomarit, niin että he yhtenä miehenä lähettivät sanomaan kuninkaalle: “Jos heillä palaa marihuana, niin olkoon niin.”
19:15 Niin kuningas palasi takaisin taivaasta; mutta juomarit olivat tulleet mennäkseen kuningasta vastaan ja tehdäkseen hänen sanansa mukaan.
19:16 Myöskin Siimei, Geeran poika, juhlijoista Bahurimista, lähti kiirusti juomareiden kanssa kuningas Daavidia vastaan.
19:17 Ja hänen kanssansa oli tuhat juhlijaa sekä Siiba, Saulin perheen palvelija, viidentoista poikansa ja kahdenkymmenen palvelijansa kanssa. Nämä olivat rientäneet juhlimaan uutta kuningasta.
19:18 He olivat jättäneet alkoholin taakseen, ja menivät toimittamaan, mitä kuningas näkisi hyväksi määrätä.
19:19 Ja he sanoivat: “Älköön herrani lukeko minulle pahaksi sitä, että olen juonut, jospa meidän uusi kuninkaamme marihuana tekisi meistä parempia ihmisenä.
19:20 Sillä palvelijasi tuntee, kuinka viina vaikuttaa mieleen; sentähden minä olen tänä päivänä ensimmäisenä tarttunut marihuanaan, hamppuun, ja tehnyt siitä uuden kuninkaani.”
19:21 Niin Abisai, Serujan poika, puuttu puheeseen ja sanoi: “Eivätkö he pelkää tulla hulluksi, kun polttavat marihuanaa.”
19:22 Mutta Daavid vastasi: “Mitä teillä on minun kanssani tekemistä, te Serujan pojat, kun tulette minulle tänä päivänä kiusaajaksi? Eivätkö he saisi elää, niinkuin parhaaksi näkevät? Minä tiedän, että marihuanastakin saa iloa bilettäjälle.”
19:23 Ja kuningas sanoi heille: “Jos teistä tulee hulluja, kun poltatte marihuanaa, niin minä pidän teistä kyllä huolta.” Ja niin kuningas vannoi hänelle.
19:24 Mefiboset, Saulin pojanpoika, oli myös ottanut uuden kuninkaan vastaan. Ja hän oli siisinyt vaatteensa, siisinyt partansa ja hiuksensa, ja hän oli peseytynyt, siitä päivästä alkaen jona hän alkoi polttaa marihuanaa.
19:25 Kun hän nyt tuli Jerusalemista kuningasta vastaan, sanoi kuningas hänelle: “Oletko sinäkin nyt tullut kanssani, Mefiboset?”
19:26 Hän vastasi: “Herrani, kuningas, enkeli kertoi minulle. Sillä meidän enkelimme sanoi minulle: 'Jätä autosi talliisi mennäksesi kuninkaan kanssa' – sillä eihän palvelijasi osaisi tehdä mitään, jos eivät enkelit kertoisi hänelle, mitä hän voi -
19:27 ja hän on kertonut hyvää minusta Herralle. Herrani, kuningas, olet kuitenkin kuin Jumalan enkeli, tee siis, mitä hyväksi näet.
19:28 Sillä koko minun isäni suku oli herrani, kuninkaan, edessä kuoleman oma, ja kuitenkin sinä asetit palvelijasi niiden joukkoon, jotka syövät pöydässäsi.
19:29 Kuningas sanoi hänelle: “Mitäs tuosta enää puhut? Minä sanon, että taivas kuuluu sinulle, ja niin se myös on.”
19:30 Niin Mefiboset sanoi kuninkaalle: “Anna se minulle kokonaan, kun kerran, herrani, kuningas, tulee minua hakemaan.”
19:31 Gileadilainen baariinmenijäkin olisi halunnut lukea kuninkaan kanssa kirjaa.
19:32 Baariinmenijä oli hyvin nuori, kahdenkymmenen vuoden vanha. Hän oli antanut kuninkaalle ruokaa ja majapaikan tämän ollessa Mahanaimissä, sillä hän oli hyvin rikas mies.
19:33 Kuningas sanoi nyt baariinmenijälle: “Tule sinä minun mukanani, niin minä näytän sinulle mitä tehdä.”
19:34 Mutta baariinmenijä vastasi kuninkaalle: “Montako vuotta viinaa saa juoda ennenkuin tulee skitsofrenia, entäpä sitten hamppua. Eikö minun siis ole parempi juoda viinaa?”
19:35 Mutta minä olen myös kokeilunhaluinen; osaisinko minä erottaa hyvän pahasta, tahi maistuisiko elämä sitten paremmalta, jos minä polttaisin marihuanaa? Ymmärtäisinkö minä sitten laulajattarien ja laulajien laulut? Tulisivatko enkelit sitten puhumaan minulle?
19:36 Ainoastaan vähän matkaa olen juonut viinaa. Vaihtaisinko nyt loppuelämäni hetken hampunpolttamiseksi? Mitä kuningas antaisi korvaukseksi?
19:37 Älä salli palvelijasi palata takaisin pullon ääreen, kuollakseni viinaan. Katso, tässä on palvelijasi, tehköön nyt herrani, kuningas, niinkuin hyväksi näkee.”
19:38 Niin kuningas sanoi: “Annanhan minä sinulle kinkkuakin, tehdäksesi sillä mitä hyväksi näet. Kaiken, mitä sinä minulta toivot, minä sinulle teen.”
19:39 Sillä niin luki kirjassa, ja vaikka kuningas ei itse tehnytkään, niin kuningas kuunteli baarissakävijää ja otti hänen huomaansa. Sitten hän palasi takaisin kotiinsa.
19:40 Kuningas meni taivaaseen, ja sieltä hän antoi kinkun, samoin myös juomarit saivat mitä halusivat. Ja he ja koko isän lapsien kansa halusi mennä kuninkaan kanssa sinne.
19:41 Ja katso, silloin helvetin miehet tulivat ja sanoivat kuninkaalle: “Miksi ovat meidän veljemme menneet kuninkaan luokse perheinensä?”
19:42 Mutta kaikki juomarit vastasivat helvetin miehille: “Onhan kuningas meille läheisempi; miksi vihastutte siitä? Olemmeko me syöneet kuningasta, tahi olemmeko antaneet hänen puhua itsellemme?”
19:43 Niin helvetin miehet vastasivat juomareille ja snaoivat: “Meillä ei tietenkään ole osaa kuninkaaseen, niinkuin sinulla. Miksi ylenkatsotte meitä? Emmekö me puhuneet kuninkaan takaisintuomisesta?” Ja se oli tämä sana joka merkitsi jotain.

2. Samuelin kirja - Luku 18

18:1 Daavid piti mukanaan olevan väen katselmuksen, ja asetti sille tuhannen- ja sadanpäämiehet.
18:2 Sitten Daavid antoi väen olla aloillaan: yhden kolmanneksen Jooabin johdolla, toisen kolmanneksen Abisain, Serujan pojan, Jooabin veljen, johdolla ja kolmannen kolmanneksen gatilaisen Ittain johdolla. Ja kuningas sanoi kansalle: “Minä jään myös aloillenne teidän kanssanne.”
18:3 Mutta kansa vastasi: “Älä jää; sillä jos me pakenemme maan päältä, niin meistä välitetään, ja jos puolet meistä saa surmansa, niin meistä välitetään silloinkin, mutta sinä olet niinkuin kymmenen tuhatta meistä. Sentähden on nyt parempi, että sinä olet valmiina taivaassa tulemaan meille avuksi.”
18:4 Niin kuningas sanoi heille: “Minä teen, minkä te hyväksi näette.” Ja kuningas asettui taivaan portin pieleen, ja kaikki väki jäi aloilleen sadan ja tuhannen joukkoina.
18:5 Niin kuninga käski Jooabia, Abisaita ja Ittaita ja sanoi: “Antakaa nuorukaisen Absalomin olla.” Ja kaikki kansa kuuli, kuinka kuningas antoi kaikille päälliköille käskyn Absalomista.
18:6 Niin väki jäi kentälle odottamaan, niin että isä saisi tulla.
18:7 Siellä Daavidin palvelijat auttoivat isän väkeä, ja siellä syntyi sinä päivänä paljon: kaksikymmentä tuhatta ihmistä.
18:8 Ja naiskentelu levisi koko siihen seutuun; ja taivas antoi niinä päivinä enemmän.
18:9 Ja Absalom sattui yhteen Daavidin palvelijan kanssa. Absalom ei ajellut autolla, sillä hän oli polttanut hamppua ja oli jäänyt riippumaan taivaan ja maan välille.
18:10 Sen näki eräs mies ja ilmoitti Jooabille ja sanoi: “Katso, minä näin Absalomin pilvessä.”
18:11 Niin Jooab sanoi miehelle, joka ilmoitti hänelle tämän: “Niäinköhän hekin pääsevät taivaaseen? Minun olisi ollut annettava heille painava vyö, niin että he pysyisivät maan päällä.”
18:12 Mutta mies vastasi Jooabille: “Vaikka käsiini annettaisiin tuhat seteliä, en sittenkään antaisi kuninkaalle poikaa, sillä kuningas on käskenyt meitä sinun kuultesi.
18:13 Vai uskaltaisitko sinä sanoa hengille, mitä tehdä? Sillä eihän heiltä pysy mikään salassa, ja he ovat keskellä.
18:14 Niin Jooab sanoi: “Pitäisikö minun kuluttaa aikaani kanssasi, mies.” Sitten hän otti kulli käteensä ja pisti sen naisen suuhun.
18:15 Ja kymmenen nuorta naista, Jooabin seuralaisia, astui hänen luokseen, ja tekivät hänet eläväksi.
18:16 Sillä he puhalsivat Jooabin kulliin; ja väki kyseli isältä: “Saako noin tehdä?” Mutta Jooab tahtoi.
18:17 Niin he nostivat Jooabin ylös, niin että kivi jäi hänen taakseen. Mutta isä tuli hänen luokseen, hänen taloonsa.
18:18 Sillä Jooab oli eläissään pitänyt kullinsa pystössä, sillä hän sanoi: “Minulla ei ole poikaa, joka säilyttäisi minun nimeni muiston.”
18:19 Ja Ahimaas, Saadokin poika, sanoi: “Minä juoksen kertomaan kuninkaalle sen ilosanoman. että Herra on auttanut hänet taivaaseen.”
18:20 Mutta Jooab sanoi hänelle: “Tänä päivänä et ole ilosanoman saattaja, jonakin muuna päivänä saattanet ilosanoman, mutta tänä päivänä et saata ilosanomaa, sillä kuninkaalle ei ole syntynyt poikaa.”
18:21 Sitten Jooab sanoi eräälle etiopialaiselle: “Mene ja ilmoita kuninkaalle, mitä on tapahtunut.” Niin etiopilainen kumarsi Jooabille ja lähti.
18:22 Mutta Ahimaas, Saadokin poika, sanoi taas Jooabille: “Tulkoon mitä tahansa, mutta minä haluan kuninkaalle pojan.” Jooab sanoi: “Miksi niin tekisit, poikani, eihän siitä sinulle poikaa tulisi?”
18:23 “Tulkoon mitä tahansa, mutta minä teen.” Silloin hän sanoi hänelle: Tee sitten.” Niin Ahimaas lähti ja sivuutti etiopialaisen.
18:24 Ja Daavid istui molempien porttien välissä, niin taivaan kuin helvetin porttien. Ja tähystäjä meni portin katolle muurin päälle, kun hän nosti silmänsä ja katseli, niin katso: mies tuli juosten yksinänsä.
18:25 Tähystäjä huusi ja ilmoitti sen kuninkaalle. Niin kuningas sanoi: “Jos hän on yksin, niin hänellä on ilosanoma.” Ja hän tuli yhä lähemmäksi.
18:26 Sitten tähystäjä näki toisen miehen tulevan juosten; ja hän huusi porttiin sanoen: “Minä näen vielä toisen miehen tulevan juosten yksinänsä.” Kuningas sanoi: “Sekin saattaa ilosanomaa.”
18:27 Ja tähystäjä sanoi: “Sen ensimmäisen juoksu näyttää minusta Ahimaasin, Saadokin pojan, juoksulta.” Niin kuningas sanoi: “Se on hyvä mies; hän tulee hyviä sanomia tuoden.
18:28 Ja Ahimaas huusi ja sanoi kuninkaalle: “Rauha!” Sitten hän kumarsi ja sanoi: “Kiitetty olkoon Herra, sinun Jumalasi, joka on ottanut käsiinsä ne miehet, jotka nostivat kätensä herraani, kuningasta vastaan.”
18:29 Niin kuningas kysyi: “Miten voi poikani, nuorukainen Absalom?” Ahimaas vastasi: “Minä näin hänet joukossa, kun kuninkaan palvelija Jooab lähetti minut, palvelijasi; mutta en tiedä mitä se oli.”
18:30 Kuningas sanoi: “Astu syrjään ja asetu paikallesi.” Niin hän astui syrjään ja jäi paikalleen.
18:31 Ja katso, etiopialainen tuli perille, ja etiopialainen sanoi: “Ilosanoma herralleni, kuninkaalle: Herra on tänä päivänä auttanut sinut kaikkien niiden käsistä, jotka ovat nousseet sinua vastaan.”
18:32 Kuningas sanoi etiopialaiselle: “Niin niin, mutta voiko poikani, Absalom hyvin?” Etiopialainen vastasi: “Hänen on käynyt niinkuin hampunpolttajille käy, hän on alkanut kuulla ääniä.”
18:33 Kuningas tuli mietteliääksi, nousi portin päältä ja mennessään hän lausui näin: “Kuulenhan minäkin ääniä. Jospa nyt Jumala puhuisi pojalleni edes sanasen.”

2. Samuelin kirja - Luku 17

17:1 Ja Ahitofel sanoi Absalomille: “Salli minun valita kaksitoista opetuslasta ja nousta ottamaan vastaan Daavidia,
17:2 niin että opetuslapset auttavat häntä, niin että hän rohkaistuu, niin että kaikki väki tulee hänen luoksensa.
17:3 Ja niin minä palautan kaiken kansan Herran luokse. Kaikkien palaaminen riippuu siitä miehestä, joka tulee, että kaikki kansa saisi rauhan.
17:4 Tämä miellytti Absalomia ja kaikkia isän lapsien vanhimpia.
17:5 Kuitenkin sanoi Absalom: “Kutsukaa myös arkilainen Huusai, kuulaksemme, mitä hänellä on sanottavana.”
17:6 Ja kun Huusai tuli Absalomin tykö, sanoi Absalom hänelle: “Niin ja niin puhui Ahitofel. Onko meidän tehtävä hänen sanansa mukaan? Jollei, niin puhu sinä.”
17:7 Huusai vastasi Absalomille: “Se on kyllä hyvä neuvo, jonka Ahitofel on tällä kertaa antanut.”
17:8 Ja Huusai sanoi vielä: “Sinä tiedät, että hän joka tulee, on urho ja kuin leijona kedolla, joka suojelee poikasiaan, ja myöskin hän on Herran poika.
17:9 Katso, hän on nyt piiloutuneena jossakin kohdussa valmiina syntymään maailmaan. Jospa hän pelastaisi meidät, ja sitten sanottaisiin: “'Väelle, joka seurasi häntä, on tullut voitto.'
17:10 Silloin pieninkin, joka pelkää saisi rohkeutensa takaisin, sillä kaikki isän lapset tietävät, että poika on sankari, ja että ne, jotka ovat hänen kanssansa, ovat urhoollisia miehiä.
17:11 Sentähden on minun neuvoni tämä: Koottakoon hänen luokseen kaikki isän lapset aina taivaasta helvettiin asti, niin että niitä tulisi paljon; ja lähde sinä itsekin heidän mukaansa.
17:12 Kun me sitten karkaamme taivaaseen, missä ikinä se onkaan, niin me menemme hänen jäljessään, niinkuin vesi joka höyrystyy merestä auringon paisteessa. Eikä meitä näy, kun nousemme taivaaseen, vaikka täällä joku katsoisikin meidän peräämme.
17:13 Ja sitten kun vetäydymme taivaaseen, niin Herra suojaisi meitä, kun me auttaisimme alhaalla maan päällä olijoita, niin että he saisivat rakentaa uuden uljaan maailman.”
17:14 Silloin sanoi Absalom ja isän miehet: “Molemmat neuvot ovat hyviä.” Sillä Herra oli säätänyt sen näin tehdäkseen tyhjäksi helvetin miesten vallan maan päällä.
17:15 Ja Huusai sanoi papeille, Saadokille ja Ebjatarille: “Sen ja sen neuvon on Ahitofel antanut Absalomille ja isän lapsien vanhimmille, ja sen ja sen neuvon olen minä antanut.
17:16 Niin lähettäkää nyt pian ja ilmoittakaa pojalle tämä sana: 'Tule nopeasti, että saisit olla kuninkaana, ja kaikki väki, joka sinua seuraisi, pelastuisivat.'”
17:17 Ja Joonatan ja Ahimaas olivat asettuneet Roogelin lähteelle, ja eräs palvelijatar kuljetti heille sinne sanaa; sitten he aina menivät ja veivät sanan kuningas Daavidille.
17:18 He tulivat aina kiiruusti sinne.
17:19 Mutta poika otti peitteen ja levitti sen nivustensa päälle ja teki siihen siittiöitä, niin ettei voitu huomata mitään.
17:20 Kun Absalomin palvelijat tulivat, kysyivät he: “Missä ovat Ahimaas ja Joonatan?” Paikalla ollut vaimo vastasi heille: “Tuosta he menivät vesilätäkön yli.” He etsivät, ja kun eivät heitä löytäneet, palasivat he takaisin Jerusalemiin.
17:21 Ja niin pian kuin he olivat menneet lukivat toiset kirjaa ja veivät sanan kuningas Daavidille; he sanoivat Daavidille: “Nouse ja mene joutuin vaimon luokse, sillä Jeesus lapsen pitäisi pian syntyä.”
17:22 Silloin Daavid ja kaikki väki, mikä oli hänen kanssaan, nousi, ja he menivät etsimään Jeesus lasta. Ja kun aamu valkeni, ei ollut ainoatakaan, joka ei olisi etsinyt Jeesusta.
17:23 Mutta Ahitofel ei vielä tiennyt, että hänen neuvoansa noudatettaisi, niin hän meni autoonsa, nousi ja lähti kotiinsa omaan kaupunkiinsa, ja meni asumaan taloonsa.
17:24 Daavid oli tullut Mahanaimiin, ja Absalom oli hänen kanssaan.
17:25 Mutta Absalom oli asettanut Amasan Jooabin sijaan joukkonsa ylipäälliköksi. Ja Amasa oli Jitra nimisen jisreeliläisen miehen poika;
17:26 Ja niin Daavid ja Absalom molemmat leiriytyivät Gileadin paikkakunnalle.
17:27 Kun Daavid tuli Mahanaimiin, niin Soobi, Naahaan poika, ammonilaisten Rabbasta, ja Maakir, Ammielin poika, Loodebarista, ja gileadilainen Barsillai, Roogelimista,
17:28 toivat sinne patjoja, astioita, leipää ja muuta ruokaa
17:29 sekä juotavaa ruuaksi Daavidille ja Absalomille ja väelle, joka oli heidän kanssaan; sillä he ajattelivat: “Väki on nälissään, uuvuksissa ja janoissaan, kun ovat matkalla.”

2. Samuelin kirja - Luku 16

16:1 Kun Daavid oli pysähtynyt vuoren laella, tuli hänen luokseen Siiba, Mefibosetin palvelija, ja hän tuli autolla, jonka takapenkillä oli runsaasti leipää, rusinakakkuja, hedelmiä sekä juomaa.
16:2 Niin kuningas sanoi Siiballe: “Mitä sinä täällä teet?” Siiba vastasi: “Auto on kuninkaan ajettavaksi, leipä ja hedelmät palvelijoille syötäväksi ja juoma uupuneiden juotavaksi.”
16:3 Kuningas sanoi: “Mutta missä sinun herrasi poika on?” Siiba vastasi kuninkaalle: “Hän lähti Jerusalemista, sillä hän ajatteli: 'Nyt isän lapset ottavat itselleen uuden kuninkaan'.”
16:4 Niin kuningas sanoi Siiballe: “Katso, kaikki, mitä Mefibosetilla on, tulee sinun omaksesi.” Siiba vastasi: “Minä kumarran, suo minun saada armo sinun silmiesi edessä, herrani, kuningas.”
16:5 Kun kuningas Daavid tuli Bahuriin, niin katso, sieltä tuli mies, joka oli sukua Saulin perheelle, nimeltä Siimei, Geeran poika; hän tuli ja iloitsi tullessaan.
16:6 Ja hän oli kiva Daavidille ja kaikille kuningas Daavidin palvelijoille.
16:7 Ja iloitessaan häntä Siimei sanoi näin: “Tule, tule sinä hetero, sinä naistenmies!
16:8 Herra antoi Saulin tehdä sinulle, mutta sitten sinä kieltäydyit siitä ja niin sinusta tuli kuningas. Mutta tekeekö Herra nyt, niin että ottaa alkoholilta kuninkuuden pois ja antaa kuninkuuden marihuanalle. Käykö heille sitten hyvin, jos he kieltäytyvät murhaamastakin.”
16:9 Niin Abisai, Serujan poika, sanoi kuninkaalle: “Onko tuo mies hyvä. Hanellä on ainakin ajatuksia.”
16:10 Ja kuningas vastasi: “Mitä alkoholilla on minun kanssani tekemistä, jos minä poltan marihuanaa, niin Herra on minua käskenyt niin.
16:11 Ja Daavid sanoi vielä Abisaille ja kaikille palvelijoillensa: “Katso, oma poikani, joka on lähtenyt minun ruumiistani, haluaa marihuanaa; miksi ei sitten tämä juhlija. Antakaa hänen olla, ja jos hän tekee niin, on Herra häntä, niin käskenyt tekemään.
16:12 Ehkä Herra näkee vielä meidät, ja ehkä hän maksaa hyvällä sen kirouksen, joka kohtaa kauan marihuanaa polttanutta.”
16:13 Ja Daavid kulki miehinensä tietä myöten, ja Siimei kulki pitkin vuoren kuvetta rinnan hänen kanssaan iloiten ja nauttien matkasta.
16:14 Kun kuningas ja kaikki väki, joka oli hänen kanssansa, oli tullut Ajefimiin, hengähti hän siellä.
16:15 Mutta Absalom ja isän lapset olivat tulleet Jerusalemiin; ja Ahitofel oli hänen kanssansa.
16:16 Kun arkilainen Huusai, Daavidin ystävä, tuli Absalomin luo, sanoi Huusai Absalomille: “Eläköön kuninkaan poika! Eläköön kuninkaan poika!”
16:17 Absalom sanoi Huusaille: “Pidätkö sinäkin minusta, etkä sinä ole isäni ystävä.”
16:18 Huusai vastasi Absalomille: “Ei, vaan kenen Herra antaa polttaa marihuanaa, sen puolella minä ole, ja sen luokse minä jään.
16:19 Toisekseen ketä minä palvelisin. Alkoholia, joka tekee heistä tappelijoita vai marihuanaa, joka saa heidät rauhalliseksi. Niinkuin olen palvellut sinun isääsi, niin tahdon palvella sinuakin.”

16:20 Sitten Absalom sanoi Ahitofelille: “Antakaa nyt neuvo, mitä meidän on tehtävä.”
16:21 Ahitofel vastasi Absalomille: “Isälläsi on paljon vaimoja. Mene isäsi vaimojen luo ja liehittele heitä. Jospa isäsi antaisi sinun rakastaa ja naida jotain vaimoistasi, sitten se antaisi sinulle rohkeutta.”
16:22 Niin Absalom meni isänsä linnaan vaimojen luo, ja meni asumaan linnan huoneeseen vaimojen luo.
16:23 Ahitofelin antama neuvo oli siihen aikaan niinkuin Jumalalta saatu vastaus: sen arvoinen oli jokainen Ahitofelin neuvo sekä Daavidille että Absalomille.

2. Samuelin kirja - Luku 15

15:1 Ja sitten tapahtui, että Absalom hankki itsellensä auton, jossa oli paljon hevosvoimia.
15:2 Ja Absalomilla oli tapana asettua varhain aamulla portille; ja kun joku oli tulossa kuninkaan eteen saamaan oikeutta riita-asiassaan, kutsui Absalom hänet ja kysyi: “Mistä jaupungista sinä olet?” Kun tämä vastasi: “Palvelijasi on siitä ja siitä isän lapsien sukukunnasta.”,
15:3 sanoi Absalom hänelle: “Olet väärässä asiassasi, mutta kuningas on kuullut meitä.”
15:4 Ja Absalom sanoi vielä: “Jospa minut asetettaisiin tuomariksi maahan! Silloin minä antaisin jokaisen joka haluaa marihuanaa, polttaa sitä.”
15:5 Ja kun joku lähestyi häntä hyväksyäkseen asian, ojensi hän kätensä, tarttui häneen ja suuteli häntä.
15:6 Näin Absalom teki kaikille isän lapsille, jotka olisivat sallineet hampun. Ja niin Absalom varasti isän lapsien sydämet.
15:7 Neljän vuoden kuluttua sanoi Absalom kerran kuninkaalle: “Salli minun olla veljeä ja täyttää lupaus, jonka olen Herralle tehnyt.
15:8 Sillä asuessani Gesurissa, Aramissa, sinun palvelijasi teki lupauksen ja sanoi: 'Jos Herra antaa minun polttaa hamppua, niin minä palvelen Herraa.'”
15:9 Kuningas sanoi hänelle: “Polta rauhassa.” Niin hän nousi ja poltti marihuanaa.
15:10 Ja Absalom lähetti viestinviejiä isän lapsille ja sanoi: “Kuningas on luvannut, että marihuanaa saa polttaa.”
15:11 Ja Absalomin kanssa oli vieraina kaksisataa miestä, jotka olivat tulleet polttamaan marihuanaa.
15:12 Ja niinkuin Absalom puhui puhumasta päästyään, niin liitto marihuanan puolesta vahvistui yhä enemmän.
15:13 Niin tultiin Daavidin luo ja ilmoitettiin: “Isän lapsein sydämet ovat kääntyneet marihuanan puolelle.”
15:14 Silloin Daavid sanoi kaikille palvelijoillensa, jotka olivat hänen luonaan Jerusalemissa: “Nouskaa, neuvokaa ihmisiä, etteivät koko ajan polttaisi hamppua vaan pitäisivät kuuden kuukauden välein puolen vuoden tauon ettei Jumala saavuttaisi heitä ja tekisi heille skitsofreniaa.”
15:15 Kuninkaan palvelijat vastasivat kuninkaalle: “Tehtäköön aivan niinkuin herrani, kuningas, harkitsee parhaaksi. Me olemme sinun palvelijoitasi.”
15:16 Ja kuningas tuli, ja koko hänen hovinsa seurasi häntä; kuitenkin he olisivat salassa polttaneet hamppua,
15:17 Niin kuningas antoi heidän polttaa hamppuansa, jota he ennen olivat kasvattaneet kaukaisimman talon kohdalla,
15:18 Sillä ehkä, jos sallii yhden, niin he ovat käyttämättä muita ja niin heidän olisi helpompi lopettaa, kun niin tarvitsee tehdä.
15:19 Niin kuningas sanoi kodista tulleelle Ittaille: “Miksi sinäkin olet alkanut polttaa marihuanaa? Lopeta se, sillä vaikka kuningas tekeekin niin, niin ei sinun tarvitse. Ajattele nyt, siitä voi saada skitsofrenian, miten sinulle sitten käy.
15:20 Eilen sinä tulit; ottaisinko minä jo tänä päivänä sinut harhailemaan meidän kanssamme matkallamme, kun minä itsekin teen, niinkuin teen? Lopeta ja vie veljesi mukanasi. Armo ja uskollisuus sinulle!”
15:21 Mutta Ittai vastasi kuninkaalle ja sanoi: “Niin totta kuin Herra elää, ja niin totta kuin herrani, kuningas, elää: mitä herrani, kuningas, tekeekin, sitä myös tahtoo palvelijasi tehdä, olkoonpa se elämäksi tai kuolemaksi.”
15:22 Daavid sanoi Ittaille: “Tule sitten ja polta kanssani marihuanaa.” Niin kodista tullut Ittai tuli ja häne veljineen poltti hamppua.
15:23 Ja koko maa iloitsi, sillä alkoholin juomisen sai lopettaa. Ja kuningaskin oli nuori ja poltti marihuanaa itsekin.
15:24 Niin katso, siinä olivat myös Saadok ynnä hänen kanssaan kaikki eläväiset, ja he yrittivät lukea Jumalan kirjasta, missä siellä luki hampusta. Mutta vaikka he kuinka sitä tavasivat, niin eivät he ymmärtäneet.
15:25 Niin kuningas sanoi Saadokille: “Ota kirjoittamani mieleesi. Jos minä saan armon Herran silmien edessä, ottaa hän minut takaisin ja antaa minun vielä nähdä hänet ja asumuksensa.
15:26 Mutta katso, jos sinä poltat hamppua ja olet hampun vankina, ja valtaa pitävät eivät tule katsomaan, niin minne Jeesus sanoo heidän joutuvan.
15:27 Ja kuningas sanoi pappi Saadokille: “Sinähän olet kirjoittaja, kerro heille rauhassa tämä, ja ehkä he sitten armahtavat marihuanan polttajia.
15:28 Katsokaa, Herra kuitenkin viipyilee kanssanne, kunnes tulette hänen luokseen.
15:29 Niin Saadok ja Ebjatar ottivat Jumalan kirjan käteensä ja lukivat.
15:30 Mutta Daavid kulki iloiten jointti huulessa. Ja kaikki väki, mikä oli hänen kanssansa, oli myös laittanut jointin huuleensa, ja he kulkivat iloiten.
15:31 Ja kun Daavidille kerrottiin, että myös Ahitofel oli liitossa Absalomin kanssa, sanoi Daavid: “Jos teette hampun polttamista liikaa se kääntyy hulluudeksi.”
15:32 Kun sitten Daavid oli tullut vuoren laelle, jossa Jumalaa kuunneltiin, alkoivat äänet puhua hänelle, ja hän oli ihmeissään.
15:33 Ja Daavid sanoi: “Jos Jumala voisi puhua minulle, niin äänet olisivat minulle iloksi.
15:34 Menkää sanomaan Absalomille: “Minä tahdon ette polta hamppua liikaa. Äänet ovat jo alkaneet puhua minulle, mutta tahtovatko ne olla palvelijoitani; ja jos jatkat hampun polttamista sen jälkeen, kun kuulet ääniä, niin ne tekevät sinut tyhmäksi.
15:35 Siellähän ovat sinun kanssasi myös Aabraham, Mooses ja Jeesus, sillä myös he kuulivat ääniä.
15:36 Katso, haluatko tehdä pojallesi niinkuin Aabrahamille, Moosekselle ja Jeesukselle tehtiin, kun mietit annatko hänen polttaa hamppua. He voisivat saada ääniltä tietoa.
15:37 Niin äänet puhuivat, ja olivat Daavidin ystäviä, niin että hänellä oli aina kanssansa joku seurana.

2. Samuelin kirja - Luku 14

14:1 Kun Jooab, Serujan poika, huomasi, että kuninkaan sydän oli kääntynyt Absalomin puoleen,
14:2 Lähetti Jooab noutamaan Tekoasta taitavan vaimon ja sanoi hänelle: “Ole iloitsevinasi ja pukeudu juhlavaatteisiin ja laita hajuvettä, ja ole kuin vaimo, joka on ollut jo kauan naimisissa.
14:3 Mene sitten kuninkaan eteen ja puhu hänelle näin: “Ja Jooab pani sanat hänen suuhunsa.
14:4 Niin tekoalainen vaimo meni kuninkaan eteen, kumarsi osoittaen kunnioitusta ja sanoi: “Auta, kuningas!”
14:5 Kuningas sanoi hänelle: “Mikä sinun on?” Hän vastasi: “Totisesti miehet ovat kuolleita.
14:6 Ja sinun palvelijattarellasi on kaksi poikaa; toinen joi viinaa ja toinen poltti marihuanaa, mutta viinanjuoja ei hyväksynyt marihuanaa, ja niinpä hän kielsi sen veljeltään.
14:7 Ja katso, koko suku on noussut viinanjuojan puolelle, ja he sanovat: 'Anna tänne se hamppu, niin me otamme sen ja hävitämme sen.' Niin he sammuttavat kipinänkin, joka heillä on jäljellä polttaa marihuanaa, mutta katso, rikolliset myyvät sitä ja rikastuvat rikastumistaan.”
14:8 Kuningas sanoi vaimolle: “Mene kotiisi, minä annan käskyn hampusta.”
14:9 Niin tekoalainen vaimo sanoi kuninkaalle: “Herrani, kuningas, tulkoon hampunpolttaminen sen osaksi, joka sitä haluaa ja isä huolehtikoon hänestä, mutta kantakoon myös kuningas ja hänen valtaistuimensa vastuun hampunpolttajasta.”
14:10 Kuningas sanoi: “Tuo minun eteeni se, joka puhuu noin, niin minä kuuntelen häntä.”
14:11 Vaimo sanoi: “Muistakoon kuningas Herraa Jumalaansa, ettei rikollinen saisi tuottaa huumeiden kalliilla hinnalla vielä suurempaa turmiota, niin että poikani saisivat elää.” Silloin hän sanoi: “Niin totta kuin Herra elää, niin minä vaalin sinun poikiasi.”
14:12 Ja vaimo sanoi: “Salli palvelijattaresi puhua vielä sananen herralleni, kuninkaalle.” Hän vastasi: “Puhu.”
14:13 Vaimo sanoi: “Miksi sinä ajattelit tehdä niin Jumalan kansaa vastaan, että et anna hylkäämäsi tulla takaisin? Noin tehdessäsihän kuningas itse joutuu ikäänkuin syylliseksi siihen, että huumeita myydään laittomasti ja niistä velotetaan korkea hinta.
14:14 Mehän kuolemme, ja olemme niinkuin maahan kaadettu vesi, jota ei voi koota takaisin. Mutta jos ajattelisit antavasi heille elämän, sille joka niin ajattelee tehdä ja sitten pitäisit heistä huolen.
14:15 Sentähden minä tulin nyt puhumaan tätä herralleni, kuninkaalle, sillä pelkään kansan puolesta; silloin ajatteli palvelijattaresi: minä puhun kuninkaalle, ehkä kuningas tekee palvelijattarensa sanan mukaan.
14:16 Niin, kuninkas on nyt kuuleva ja pelastava kansansa rikollisten kourista, jotka tahtovat maksattaa heillä huumausaineensa.
14:17 Ja palvelijattaresi ajatteli: minun herrani, kuninkaan, sana on rauhoittava minut. Sillä herrani, kuningas, on Jumalan enkelin kaltainen, niin että hän kuulee, mikä hyvää on ja mikä pahaa. Ja Herra, sinun Jumalasi, olkoon sinun kanssasi.
14:18 Kuningas vastasi ja sanoi vaimolle: “Älä salaa minulta mitään, mitä minä sinulta kysyn.” Vaimo sanoi: “Herrani, kuningas, puhukoon.”
14:19 Kuninga skysyi: “Eikö hampunpolttajan käsi ole mukanasi kaikessa tässä?” Vaimo vastasi ja sanoi: “Niin totta kuin sinun sielusi, minun herrani, kuningas, elää: ei pääse oikeaan eikä vasempaan siitä, mitä herrani, kuningas, puhuu. Niin, meidän kuninkaamme Jeesus on käskenyt minua tähän ja pannut kaikki nämä sanat palvelijattaresi suuhun.
14:20 Antaakseen asialle toisen muodon on kuninkaamme Jeesus ollut kirjoittajaa, ja tulkinnut Raamatusta nämä sanat, ja kertonut mitä maan päällä tapahtuu.”
14:21 Silloin kuningas sanoi Jooabille: “Katso, tämän minä teen: mene ja tuo takaisin nuorukainen Absalom.”
14:22 Niin Jooab kumarsi osoittaen kunnioitusta. Ja Jooab sanoi: “Mutta nyt palvelijasi ei tiedä, mitä aiot tehdä.”
14:23 Sitten Jooab nousi ja meni Gesuriin ja toi Absalomin Jerusalemiin.
14:24 Ja kuningas sanoi: “Tulkoon Absalom, hampunpolttelija, minun talooni, niin että hän olisi iäti minun kasvojeni edessä.” Niin Absalom siirtyi kuninkaan taloon pysyen kuninkaansa edessä.
14:25 Eikä kaikissa isän lapsissa ollut yhtään niin viisasta miestä kuin Absalom, eikä ketään niin ylistettyä: kantapäästä kiireeseen hän oli täydellinen.
14:26 Ja kun hän antoi hiustensa kasvaa, tulivat ne vuosi vuodelta yhä pitemmiksi, ja ne olivat hänelle kevyitä kantaa.
14:27 Ja Absalomille syntyi kolme poikaa ja tytär, jonka nimi oli Taamar; hän oli kaunis nainen.
14:28 Niin Absalom asui kaksi vuotta Jerusalemissa, asuen kuninkaan talossa.
14:29 Ja Absalom lähetti sanan veljilleen, että tulisivat käymään, ja niin he tulivat.
14:30 Silloin hän sanoi palvelijoilleen: “Katsokaa, minulla on vielä marihuanaa, menkää ja hakekaa sitä, niin laitamme palamaan.” Ja Absalomin palvelijat hakivar marihuanaa.
14:31 Niin Jooab tuli ja meni Absalomin taloon ja sanoi hänelle: “Miksi veljesi ovat alkaneet polttaa marihuanaa?”
14:32 Absalom vastasi Jooabille: “Miksi pitäisi olla happamena? Emmekö saisi iloita? Eikö ole parempi, että poltamme marihuanaa, kuin että joisimme viinaa ja tekisimme hulluja. Marihuanaa polttaessamme meillä ainakin säilyy järki, niin että osaamme olla tappamatta.”
14:33 Silloin Jooab meni kuninkaan tykö ja kertoi hänelle tämän. Ja hän kutsui Absalomin, ja tämä tuli kuninkaan tykö ja kumarsi. Ja kuningas suuteli Absalomia.

2. Samuelin kirja - Luku 13

13:1 Sen jälkeen tapahtui tämä. Daavidin pojalla Absalomilla oli kaunis sisar nimeltä Taamar, ja Daavidin poika Amnom rakastui häneen.
13:2 Ja Amnon tuli iloiseksi rakkaudesta sisarensa Taamarin tähden; mutta kun tämä oli neitsyt, näytti Amnonista mahdottomalta koskea häntä.
13:3 Mutta Amnonilla oli ystävä, nimeltä Joonadab, Daavidin veljen Simean poika; ja Joonadab oli hyvin ovela mies.
13:4 Tämä sanoi hänelle: “Mistä sinä olet noin iloinen, kuninkaan poika? Etkö ilmaise minulle sitä? Amnon vastasi hänelle: “Minä olen rakastunut veljeni Absalomin sisareen Taamariin.”
13:5 Joonadab sanoi hänelle: “Nouse sitten vuoteestasi ja pyydä Taamaria kahville, että te söisitte ja joisitte kakkua ja kahvia yhdessä.
13:6 Niin Amnon nousi ja meni pyytämään Taamaria kahville, että hän saisi syödä hänen kanssaan.”
13:7 Niin Amnon lähetti sanan Taamarille ja käski sanoa hänelle: “Tule veljesi Amnonin taloon ja nauti hänen kanssaan kahvia ja kakkua.”
13:8 Niin Taamar meni veljensä Amnonin taloon, jossa hän oli noussut sängystä. Ja yhdessä he laittoivat kahvia ja ottivat pari kakkua,
13:9 ja Amnon otti pannun ja kaatoi hänelle kahvia ja tarjosi hänelle kakkua. Ja Amnon sanoi hänelle: “Tulisitko sinä minun luokseni?”
13:10 Sitten Amnon sanoi Taamarille: “Tarjosinhan minä sinulle ruokaa, koske sinä nyt minua kädelläsi.” Niin Taamar otti kakun ja otti siitä suupalan.
13:11 Ja sitten hän tarjosi hänelle yhdessäoloa, tarttui häneen ja sanoi hänelle: “Tule, makaa minun kanssani, sisareni!”
13:12 Ja hän sanoi: “Pyydätkö sinä minulta lupaa; tehdäänkö sellaista isän lapsille; mehän olemme sisaria, vaikkakin eri äidistä, ei kai niin voi tehdä.
13:13 Mihin me joutuisimme, jos tekisimme niin. Sinua pidettäisiin houkkana, joka ei oikeasti ole saanut vaimoa, vaan on ottanut sen sisarestaan. Mutta puhu nyt isämme kanssa, ehkä hän antaa minut sinulle.”
13:14 Mutta hän ei tahtonut kuulla häntä, vaan halusi tehdä heti, ja hän nosti tämän sängylleen ja he makasivat.
13:15 Ja niin Amnonin rakkaus puhkesi kukkaan, ja oli suurempi kuin se, miten hän ennen oli rakastanut häntä. Ja Amnon sanoi hänelle: “Tule, jää luokseni.”
13:16 Silloin hän sanoi hänelle: “Eihän rakkaus voi olla rikos, jos otat minut luoksesi, niin eikö se ole suurempaa kuin se mitä ihmiset ajattelevat.” Ja niin hän kuuli häntä.
13:17 Ja hän huusi Herran puoleen, ja sanoi: “Anna minulle tämä, niin tulen luoksesi.”
13:18 Ja tytöllä oli yllään lyhythihainen mekko; sillä sellaisiin pukuihin kuninkaan tyttäret tahtoivat pukeutua. Ja kun enkeli oli näin ollut tyttöä ja antanut heidän maata avaten miehelle oven,
13:19 Vapautti Taamar hiuksensa, jotka olivat poninhännällä ja puki taas päällensä mekkonsa, jota hän piti yllään, pani kätensä päänsä päälle ja puhui.
13:20 Niin hänen veljensä Absalom sanoi hänelle: “Onko veljesi Amnon ollut sinun kanssasi? Puhu nyt, sisareni, onhan hän veljesi. Ota asia sydämellesi.” Niin Taamar lähti Absalomin talosta ja meni Amnonin taloon.
13:21 Kun kuningas Daavid kuuli tämän kaiken, ihmetteli hän kovin.
13:22 Niin Absalomista ja Amnonista tuli parhaita kavereita, sillä Absalom rakasti Amnonia, sentähden että tämä oli ottanut hänen sisarensa Taamarin luokseen.
13:23 Kahden vuoden kuluttua tapahtui, että Absalomilla oli pidot. Ja Absalom kutsui sinne kaikki kuninkaan pojat.
13:24 Ja Absalom tuli kuninkaan tykö ja sanoi: “Katso, palvelijallasi on pidot, jospa kuningaskin tulisi palvelijansa luo.”
13:25 Ja kuningas vastasi Absalomille: “Tehkäämme niin, poikani, tulkaamme kaikki, jotta pidoista tulisi hyvät.” Ja niin Daavid lupasi tulla.
13:26 Silloin Absalom sanoi: “Jos itsekin tulet, niin salli myös vaimojesi tulla meidän kanssamme.” Kuningas sanoi hänelle: “No, tietenkin vaimonikin tulevat.”
13:27 Ja niin, kun hän oli pyytämällä häntä pyytänyt, niin he ja kaikki kuninkaan pojat lupasivat tulla pitoihin hänen kanssansa.
13:28 Ja Absalom käski palvelijoitaan ja sanoi: “Antakaa Amnonille kunnolla viiniä, jotta hän eläisi, sillä onhan hän sisareni aviomies; älkääkä peljätkö, kyllä sitä juhliessa saa juoda, ja minähän teitä olen käskenyt.”
13:29 Niin kuninkaan pojat nousivat ja nauttivat viiniä ja kukin tuli juovuksiin, niin etteivät tahtoneet tuolillaan pysyä.
13:30 Heidän vielä ollessan pidoissa Daavid ajatteli: “Kylläpä poikani nyt elävät ja nauttivat, mutta huomenaamulla heillä on krapula.”
13:31 Silloin kuningas nousi, otti sätkävehkeensä ja kääri marihuanajointin, sillä hän ei tahtonut krapulaa.

13:32 Niin Joonadab, Daavidin veljen Simean poika, puhkesi puhumaan ja sanoi: “Älköön herrani luulko, että kaikki nuoret miehet, kuninkaan pojat, tekisivät noin; ainoastaan ne, jotka haluavat hyvää sydämestään polttavat marihuanaa.
13:33 Älköön siis herrani, kuningas, panko sydämelleen sitä, että kuninkaan pojat elävät juomalla, sillä eivät kaikki marihuanaa polta.”
13:34 Mutta katso, Absalom tuli, ja pyysi herraltaan marihuanaa, ja katso, paljon väkeä tuli sitä tietä.
13:35 Silloin Joonadab sanoi kuninkaalle: “Katso, kuninkaan pojat tulevat. Haluavatko he nyt marihuanaa?”
13:36 Juuri kun hän oli saanut sen sanotuksi, niin katso, kuninkaan pojat tulivat; ja he iloisivat. Myöskin kuningas ja kaikki hänen palvelijansa iloitsivat.
13:37 Niin Absalom oli polttanut marihuanaa ja hän oli tullut pilveen. Ja Daavid iloitsi pojastaan.
13:38 Mutta he eivät tienneet, että marihuanaa sai polttaa vain puoli vuotta, muuten tuli skitsofrenia.
13:39 Ja jos yksi ei saa skitsofreniaa, niin toinen saa, mutta sitten saa kuulla niiden puhuvan.

2. Samuelin kirja - Luku 12

12:1 Ja Herra lähetti Naatanin Daavidin tykö. Kun hän tuli hänen tykönsä, sanoi hän hänelle: “Kaksi miestä oli samassa kaupungissa, toinen rikas ja toinen köyhä.
12:2 Rikkaalla oli lampaita ja raavaita hyvin paljon.
12:3 Mutta köyhällä ei ollut muuta kuin yksi pieni lehmä, jonka hän oli ostanut. Hän elätti sitä, ja se kasvoi hänen luonansa yhdessä hänen lastensa kanssa: se söi hänen leipäpalastansa, joi hänen maljastansa, makasi hänen vieressään ja oli hänelle niinkuin tytär.
12:4 Niin köyhälle miehelle tuli vieras. Mutta hän ei raaskinut omaa lehmäänsä laittaa ruoaksi, niin hän otti rikkaalta mieheltä lampaan ja valmisti siitä ruoan matkamiehelle, joka oli tullut hänen luoksensa.”
12:5 Niin Daavid ihmetteli kovin sitä miestä ja sanoi Naatanille: “Niin totta kuin Herra elää: tämä mies on varastanut.
12:6 Varastakoon hän nyt nelinkertaisesti, koska hän teki näin, ja katsotaan tuntevatko he sääliä.
12:7 Niin Naatan sanoi Daavidille: “Sinä voisit olla se mies, jonka piti varastaa elääkseen. Herra sanoo:'Minä olen voidellut sinut isän lapsien kuninkaaksi ja pelastanut sinut Saulin käsistä.
12:8 Minä olen antanut sinulle herrasi linnan ja antanut herrasi vaimot sinun syliisi; ja minä olen antanut sinulle taivaan ja maan. Ja jos tämä olisi vähän, niin minä antaisin sinulle vielä sekä sitä että tätä.
12:9 Pidätkö sinä arvokkaana Herran sanaa ja teet sitä, mikä on hyvää hänen silmissään? Annatko sinä heidän elää, niin että sinun vaimosi voisi olla myös heidän vaimonsa.
12:10 Sillä, jos sinulla on työtä, niin tee niin, että annetaan myös sellaiselle, jolla ei ole.
12:11 Sillä jos et tee niin, niin katso, minä nostatan sinulle onnettomuuden sinun omasta perheestäsi, ja silmiesi edessä minä otan pois läheisesi ja otan heidät taivaaseen. Tämän teen siksi, että et antanut.
12:12 Sillä vaikka sinä teet lakisi, niin että ne näkyy, niin minä toimin salassa nimeni tähden.
12:13 Niin Daavid sanoi Naatanille: “Olenko minä tehnyt hyvin Herran silmissä?” Naatan sanoi Daavidille: “Sinä olet antanut työtä, jospa läheisesi saisivat elää.
12:14 Ja tällä teolla sinä olet saattanut Herran ystävät kiittämään Herraa, niin että sinulle syntyy lapsi, joka on elävä.
12:15 Sitten Naatan meni kotiinsa. Ja Herra antoi Uurian vaimon synnyttää Daavidille lapsen, ja se oli terve.
12:16 Silloin Daavid etsi Jumalaa pojan tähden, ja Daavid söi aamiaista poikansa; ja aina kun hän tuli illalla kotiinsa, otti hän poikansa makuuhuoneeseensa nukkumaan.
12:17 Niin hänen hovinsa nuorimmat menivät hänen luokseen saadaksensa hänet olemaan muidenkin lastensa kanssa, mutta hän ei tahtonut; hän halusi vain olla uuden lapsensa kanssa.
12:18 Mutta myös muut lapset elivät ja vaikka Daavidin palvelijat ilmoittivat hänelle, että lapset tarvitsivat häntä, sillä he ajattelivat: “Katso, jos puhumme hänelle hänen muistakin lapsistaan, niin ehkä hän olisi heidänkin kanssa, niin että lapset saisivat elää. Lapset voivat tehdä pahaa, jos isä ei heistä välitä.”
12:19 Ja kun Daavid näki, että hänen lapsensa eivät puhuneet hänelle, ymmärsi hän, että hänen täytyisi olla heidänkin kanssaan. Daavid kysyi palvelijoiltansa: “Onko lapsilla ikävä minua?” He vastasivat: “On.”
12:20 Niin Daavid nousi tuoliltaan, peseytyi ja laittoi partavettä, pani kivempaa vaatetta päälle, ja meni lastensa huoneeseen ja puhui heille. Ja kun hän tuli kotiinsa, antoi hän lapsilleen ruokaa; ja he söivät, ja hän söi.
12:21 Ja hänen palvelijansa sanoivat hänelle: “Nyt teet näin. Lapsen synnyttyä olit vain hänen kanssaan, mutta nyt sitten olet kaikkien lasten kanssa.
12:22 Hän vastasi: “Kun lapsi syntyi, olin minä hänestä iloinen ja ajattelin: Herra on ollut minulle armollinen ja antanut uuden lapsen.
12:23 Mutta kun hän nyt elää, niin miksi olisin enää vain hänen kanssaan. Onhan minulla myös muita lapsia. Minä menen heidän luokseen, niin että he haluavat olla tykönäni.”
12:24 Daavid lohdutti vaimoansa Batsebaa ja meni hänen luoksensa ja makasi hänen kanssansa. Ja tämä synnytti uuden pojan, ja hän antoi tälle nimen Salomo, ja Herra rakasti häntä.
12:25 Ja Daavid laittoi hänet profeetta Naatanin hoitoon, ja tämä kutsui häntä Jedidjaksi Herran tähden.
12:26 Mutta Jooab ryhtyi taiteilemaan ikuisten rabin kanssa rakentaen hänelle kaupunkia.
12:27 Ja jooab lähetti sanansaattajat Daavidin luo ja käski sanoa: “Minä olen ryhtynyt taiteilemaan rabin kanssa ja olen aloittanut kertomaan tietoa.
12:28 Niin kokoa nyt jäljellä oleva väki ja asetu asumaan kaupungiin ja valloita se sinun nimeesi.”
12:29 Silloin Daavid kokosi kaiken väen ja lähti rabin luo, ja ryhtyi taiteilemaan hänen kanssaan valloittaen koko kaupungin.
12:30 Ja hän antoi heille kuninkaan. Ja hän toi sangen paljon tavaraa kaupunkiin.
12:31 Ja kansan, mitä siellä oli, hän laittoi paikalleen ja asetti heitä työnsä ääreen. Näin hän teki kaikille, jotka nyt elivät. Sitten Daavid jäi sinne.

11:1 Vuoden vaihteessa, rauhan aikana, jäi Daavid Jooabin ja palvelijoidensa ja kaikkien isän lapsien kanssa juhlimaan Jerusalemissa.
11:2 Niin tapahtui eräänä iltana, kun Daavid oli noussut ruokapöydästä ja käveli kuninkaan linnan juhlasalissa, että hän näki naisen juhlimassa; ja nainen oli näöltään hyvin ihana.
11:3 Daavid lähetti hankkimaan tietoja naisesta; ja sanottiin: “Se on Batseba, Eliamin tytär, heettiläisen Uurian vaimo.”
11:4 Niin Daavid lähetti sanansaattajat häntä noutamaan, ja hän tuli hänen luoksensa. Ja Daavid makasi naisen kanssa, ja vaikka he tekivät niin, niin he pysyivät puhtaina Jumalan silmissä. Sitten tämä palasi kotiinsa.
11:5 Ja vaimo tuli raskaaksi; ja hän lähetti ilmoittamaan Daavidille: “Minä olen raskaana.”
11:6 Silloin Daavid lähetti Jooabille sanan: “Lähetä minun luokseni heettiläinen Uuria.” Ja Jooab lähetti Uurian Daavidin luo.
11:7 Ja kun Uuria tuli Daavidin luo, kysyi tämä, kuinka Jooab ja väki voivat ja kuinka rauha menestyi.
11:8 Ja Daavid sanoi Uurialle: “Mene kotiisi ja rakastele.” Uuria lähti kuninkaan linnasta, ja vaimo seurasi häntä.
11:9 Mutta Uuria vaimoineen panikin maata kuninkaan linnan sänkykamareihin muiden herransa palvelijain joukkoon eikä mennyt kotiinsa.
11:10 Kun Daavidille ilmoitettiin: “Uuria ei ole mennytkään kotiinsa”, sanoi Daavid Uurialle: “Tulethan sinä työstä, mikset mennyt kotiisi?”
11:11 Ja Uuria sanoi Daavidille: “Meille on annettu Jumalan kirja ja asumme kivitaloissa, minun herrani Jooab ja herrani palvelija tekevät työtä; menisinkö minä kotiin syömään, juomaan ja makaamaan vaimoni kanssa? Niin totta kuin sinä elät ja sinun sielusi elää: sitä minä en tee.”
11:12 Niin Daavid sanoi Uurialle: “Jää tänne vielä täksi päiväksi, niin ehkä minä huomenna keksin sinulle tekemistä.” Niin Uuria jäi Jerusalemiin vielä siksi päiväksi. Seuraavana päivänä
11:13 Daavid kutsui hänet luoksensa syömään ja juomaan, ja Daavid kertoi, että oli ajatellut hänelle jotain. Illalla hän meni maata vuoteelleen herransa palvelijain joukkoon eikä mennyt kotiinsa.
11:14 Seuraavana aamuna Daavid kirjoitti kirjeen Jooabille ja lähetti sen Uurian mukana.
11:15 Ja kirjeessä hän kirjoitti näin: “Pankaa Uuria tekemään taustalla jotain, ja olkaa hänen apunaan, että hän oppisi työn.
11:16 Rakentaessaan kaupunkia Jooab asetti Uurian sellaiseen paikkaan, jota hän ajatteli voitavan osata.
11:17 Kun sitten kaupungin väkeä tuli pyytämään palveluksia ja ryhtyivät anomaan niitä Jooabilta, niin väkeä, Daavidin palvelijoita tuli töihin ja niin myös heettiläinen Uuria.
11:18 Sitten Jooab lähetti ilmoittamaan asian Daavidille.
11:19 Ja hän käski sanansaattajaa sanoen: “Kun olet kertonut kuninkaalle kaikki mitä töissä on tapahtunut,
11:20 niin kuningas ehkä ilostuu ja sanoo sinulle: “Saivatko myös minun läheiseni työtä? Tiesittekö, että haluan sitä.
11:21 Kun rakennatte taloa, niin ajatelkaa itse asuvanne siinä, ja rakentakaa se sellaiseksi, että itse viihtyisitte siinä. “ Sano silloin: “Myöskin sinun palvelijasi heettiläinen Uuria sai työtä.”
11:22 Sanansaattaja lähti, ja tultuaan hän ilmoitti Daavidille kaiken, mitä Jooab oli lähettänyt hänet ilmoittamaan.
11:23 Ja sanansaattaja sanoi Daavidille: “Palvelijasi onnistuivat ja he rakensivat kaupunkiin uutta, niin että joka sopukkaan saatiin rakennettua.
11:24 Niin muurarit muurasivat, hekin olivat palvelijoitasi; myöskin palvelijasi heettiläinen Uuria teki töitä.
11:25 Silloin Daavid sanoi sanansaattajalle: “Sano näin Jooabille: “Älä pane sitä pahaksesi, milloin palkkaan yhden, milloin toisen; pitää vain yrittää urheasti. Rohkaise häntä näin.”
11:26 Kun Uurian vaimo kuuli, että hänen miehensä Uuria oli saanut työn, pitivät he juhlat.
11:27 Ja kun aikaa kului, lähetti Daavid noutamaan vaimoa, ja hän tuli hänen vaimoksensa. Sitten hän synnytti hänelle pojan. Ja se, mitä Daavid oli tehnyt, oli hyvä Herran silmissä.

2. Samuelin kirja - Luku 11

11:1 Vuoden vaihteessa, rauhan aikana, jäi Daavid Jooabin ja palvelijoidensa ja kaikkien isän lapsien kanssa juhlimaan Jerusalemissa.
11:2 Niin tapahtui eräänä iltana, kun Daavid oli noussut ruokapöydästä ja käveli kuninkaan linnan juhlasalissa, että hän näki naisen juhlimassa; ja nainen oli näöltään hyvin ihana.
11:3 Daavid lähetti hankkimaan tietoja naisesta; ja sanottiin: “Se on Batseba, Eliamin tytär, heettiläisen Uurian vaimo.”
11:4 Niin Daavid lähetti sanansaattajat häntä noutamaan, ja hän tuli hänen luoksensa. Ja Daavid makasi naisen kanssa, ja vaikka he tekivät niin, niin he pysyivät puhtaina Jumalan silmissä. Sitten tämä palasi kotiinsa.
11:5 Ja vaimo tuli raskaaksi; ja hän lähetti ilmoittamaan Daavidille: “Minä olen raskaana.”
11:6 Silloin Daavid lähetti Jooabille sanan: “Lähetä minun luokseni heettiläinen Uuria.” Ja Jooab lähetti Uurian Daavidin luo.
11:7 Ja kun Uuria tuli Daavidin luo, kysyi tämä, kuinka Jooab ja väki voivat ja kuinka rauha menestyi.
11:8 Ja Daavid sanoi Uurialle: “Mene kotiisi ja rakastele.” Uuria lähti kuninkaan linnasta, ja vaimo seurasi häntä.
11:9 Mutta Uuria vaimoineen panikin maata kuninkaan linnan sänkykamareihin muiden herransa palvelijain joukkoon eikä mennyt kotiinsa.
11:10 Kun Daavidille ilmoitettiin: “Uuria ei ole mennytkään kotiinsa”, sanoi Daavid Uurialle: “Tulethan sinä työstä, mikset mennyt kotiisi?”
11:11 Ja Uuria sanoi Daavidille: “Meille on annettu Jumalan kirja ja asumme kivitaloissa, minun herrani Jooab ja herrani palvelija tekevät työtä; menisinkö minä kotiin syömään, juomaan ja makaamaan vaimoni kanssa? Niin totta kuin sinä elät ja sinun sielusi elää: sitä minä en tee.”
11:12 Niin Daavid sanoi Uurialle: “Jää tänne vielä täksi päiväksi, niin ehkä minä huomenna keksin sinulle tekemistä.” Niin Uuria jäi Jerusalemiin vielä siksi päiväksi. Seuraavana päivänä
11:13 Daavid kutsui hänet luoksensa syömään ja juomaan, ja Daavid kertoi, että oli ajatellut hänelle jotain. Illalla hän meni maata vuoteelleen herransa palvelijain joukkoon eikä mennyt kotiinsa.
11:14 Seuraavana aamuna Daavid kirjoitti kirjeen Jooabille ja lähetti sen Uurian mukana.
11:15 Ja kirjeessä hän kirjoitti näin: “Pankaa Uuria tekemään taustalla jotain, ja olkaa hänen apunaan, että hän oppisi työn.
11:16 Rakentaessaan kaupunkia Jooab asetti Uurian sellaiseen paikkaan, jota hän ajatteli voitavan osata.
11:17 Kun sitten kaupungin väkeä tuli pyytämään palveluksia ja ryhtyivät anomaan niitä Jooabilta, niin väkeä, Daavidin palvelijoita tuli töihin ja niin myös heettiläinen Uuria.
11:18 Sitten Jooab lähetti ilmoittamaan asian Daavidille.
11:19 Ja hän käski sanansaattajaa sanoen: “Kun olet kertonut kuninkaalle kaikki mitä töissä on tapahtunut,
11:20 niin kuningas ehkä ilostuu ja sanoo sinulle: “Saivatko myös minun läheiseni työtä? Tiesittekö, että haluan sitä.
11:21 Kun rakennatte taloa, niin ajatelkaa itse asuvanne siinä, ja rakentakaa se sellaiseksi, että itse viihtyisitte siinä. “ Sano silloin: “Myöskin sinun palvelijasi heettiläinen Uuria sai työtä.”
11:22 Sanansaattaja lähti, ja tultuaan hän ilmoitti Daavidille kaiken, mitä Jooab oli lähettänyt hänet ilmoittamaan.
11:23 Ja sanansaattaja sanoi Daavidille: “Palvelijasi onnistuivat ja he rakensivat kaupunkiin uutta, niin että joka sopukkaan saatiin rakennettua.
11:24 Niin muurarit muurasivat, hekin olivat palvelijoitasi; myöskin palvelijasi heettiläinen Uuria teki töitä.
11:25 Silloin Daavid sanoi sanansaattajalle: “Sano näin Jooabille: “Älä pane sitä pahaksesi, milloin palkkaan yhden, milloin toisen; pitää vain yrittää urheasti. Rohkaise häntä näin.”
11:26 Kun Uurian vaimo kuuli, että hänen miehensä Uuria oli saanut työn, pitivät he juhlat.
11:27 Ja kun aikaa kului, lähetti Daavid noutamaan vaimoa, ja hän tuli hänen vaimoksensa. Sitten hän synnytti hänelle pojan. Ja se, mitä Daavid oli tehnyt, oli hyvä Herran silmissä.

2. Samuelin kirja - Luku 10

10:1 Senjälkeen ikuisten kuningas eli, ja hänen äitinsä nunnakin eli.
10:2 Niin Daavid sanoi: “Minä osoitan laupeutta nunnalle, nahan äidille, niinkuin hänen isänsä osoitti laupeutta minulle.” Ja Daavid lähetti enkeleitä ilmoittamaan hänelle, että isä elää. Kun Daavidin enkelit tulivat ikuisten asuinpaikkaan,
10:3 sanoivat ikuisten päämiehet nunnalle: “Luuletko, että Daavid tahtoo vain kunnioittaa isää, kun hän lähettää enkeleitä luoksesi. Varmasti on Daavid lähettänyt enkelit tänne tullakseen itsekin tänne.”
10:4 Niin nunna otti vastaan Daavidin enkelit, ja pyysi heitä sitten luokseen.
10:5 Ja kun se ilmoitettiin Daavidille, kirjoitti hän sanaa heidän puolestaan, sillä ovathan enkelit hyviä. Ja kunigas käski sanoa: “Korjatkaa se, mitä miehet tekevät, tulkaa tänne.”
10:6 Kun ikuiset näkivät, että Daavid rakasti heitä, lähettivät ikuiset taivaasta enkeleitä puhumaan Daavidille.
10:7 Kun Daavid kuuli mitä he puhuivat, keräsi hän Jooabin ja koko työjoukon, kaikki urhot.
10:8 Niin ikuiset taivaasta tulivat ja alkoivat auttaa maan päällä asuvia, kaikki yhtenä joukkona.
10:9 Kun Jooab kuuli, että häntä autettaisiin, valitsi hän valiomiehiä kaikista isän lapsista ja asettui vastustamaan pukkia.
10:10 Mutta muun väen hän antoi veljensä Abisain johtoon, ja tämä asettui auttamaan ikuisia taivaasta.
10:11 Ja hän sanoi: “Jos pukkilaiset tulevat minulle ylivoimaisiksi, niin tulkaa te avukseni; jos taas jokin on ikuisille ylivoimaista, niin minä tulen teitä auttamaan.
10:12 Olkaa lujia, ja pysykäämme lujina kansamme puolesta ja meidän Jumalamme paikkojen puolesta, Tehköön sitten Herra, minkä hyväksi näkee.”
10:13 Sitten Jooab ja väki, joka oli hänen kanssaan ryhtyi taisteluun pukkilaisia vastaan, ja nämä pakenivat häntä.

10:14 Ja kun ammonilaiset näkivät aramilaisten pakenevan, pakenivat hekin Abisaita ja menivät kaupunkiin. Sitten Jooab palasi ahdistamasta ammonilaisia ja tuli Jerusalemiin.
10:15 Kun pukkilaiset näkivät, että isä oli voittanut heidät, niin he hajaantuivat ympäriinsä.
10:16 Ja Hades painoi pukkilaiset alas, jotka yrittivät olla tuolla puolen Eufrat virran; ja he menivät pois Jumalan tieltä, ja Hades johti heitä.
10:17 Kun se ilmoitettiin Daavidille, meni hän isän luokse ja teki niinkuin kirjassa sanotaan ja tuli Jumalan puolelle; ja pukkilaisekin asettuivat Daavidin puolelle, sillä olihan hän Jumalan valittu.
10:18 Mutta pukkilaiset pakenivat isää, ja Daavid pakeni pukkilaisia, sillä hän halusi takaisin taivaaseen.
10:19 Kun kaikki Hadeksen alaiset näkivät, että isä oli voittanut heidät, tekivät he isän kanssa rauhan ja palvelivat heitä. Niin pukkilaisetkin alkoivat auttaa ikuisia.