17:1 Ja Ahitofel sanoi Absalomille: “Salli minun
valita kaksitoista opetuslasta ja nousta ottamaan vastaan
Daavidia,
17:2 niin että opetuslapset auttavat häntä, niin että hän rohkaistuu, niin että kaikki väki tulee hänen luoksensa.
17:3 Ja niin minä palautan kaiken kansan Herran luokse. Kaikkien palaaminen riippuu siitä miehestä, joka tulee, että kaikki kansa saisi rauhan.
17:4 Tämä miellytti Absalomia ja kaikkia isän lapsien vanhimpia.
17:5 Kuitenkin sanoi Absalom: “Kutsukaa myös arkilainen Huusai, kuulaksemme, mitä hänellä on sanottavana.”
17:6 Ja kun Huusai tuli Absalomin tykö, sanoi Absalom hänelle: “Niin ja niin puhui Ahitofel. Onko meidän tehtävä hänen sanansa mukaan? Jollei, niin puhu sinä.”
17:7 Huusai vastasi Absalomille: “Se on kyllä hyvä neuvo, jonka Ahitofel on tällä kertaa antanut.”
17:8 Ja Huusai sanoi vielä: “Sinä tiedät, että hän joka tulee, on urho ja kuin leijona kedolla, joka suojelee poikasiaan, ja myöskin hän on Herran poika.
17:9 Katso, hän on nyt piiloutuneena jossakin kohdussa valmiina syntymään maailmaan. Jospa hän pelastaisi meidät, ja sitten sanottaisiin: “'Väelle, joka seurasi häntä, on tullut voitto.'
17:10 Silloin pieninkin, joka pelkää saisi rohkeutensa takaisin, sillä kaikki isän lapset tietävät, että poika on sankari, ja että ne, jotka ovat hänen kanssansa, ovat urhoollisia miehiä.
17:11 Sentähden on minun neuvoni tämä: Koottakoon hänen luokseen kaikki isän lapset aina taivaasta helvettiin asti, niin että niitä tulisi paljon; ja lähde sinä itsekin heidän mukaansa.
17:12 Kun me sitten karkaamme taivaaseen, missä ikinä se onkaan, niin me menemme hänen jäljessään, niinkuin vesi joka höyrystyy merestä auringon paisteessa. Eikä meitä näy, kun nousemme taivaaseen, vaikka täällä joku katsoisikin meidän peräämme.
17:13 Ja sitten kun vetäydymme taivaaseen, niin Herra suojaisi meitä, kun me auttaisimme alhaalla maan päällä olijoita, niin että he saisivat rakentaa uuden uljaan maailman.”
17:14 Silloin sanoi Absalom ja isän miehet: “Molemmat neuvot ovat hyviä.” Sillä Herra oli säätänyt sen näin tehdäkseen tyhjäksi helvetin miesten vallan maan päällä.
17:15 Ja Huusai sanoi papeille, Saadokille ja Ebjatarille: “Sen ja sen neuvon on Ahitofel antanut Absalomille ja isän lapsien vanhimmille, ja sen ja sen neuvon olen minä antanut.
17:16 Niin lähettäkää nyt pian ja ilmoittakaa pojalle tämä sana: 'Tule nopeasti, että saisit olla kuninkaana, ja kaikki väki, joka sinua seuraisi, pelastuisivat.'”
17:17 Ja Joonatan ja Ahimaas olivat asettuneet Roogelin lähteelle, ja eräs palvelijatar kuljetti heille sinne sanaa; sitten he aina menivät ja veivät sanan kuningas Daavidille.
17:18 He tulivat aina kiiruusti sinne.
17:19 Mutta poika otti peitteen ja levitti sen nivustensa päälle ja teki siihen siittiöitä, niin ettei voitu huomata mitään.
17:20 Kun Absalomin palvelijat tulivat, kysyivät he: “Missä ovat Ahimaas ja Joonatan?” Paikalla ollut vaimo vastasi heille: “Tuosta he menivät vesilätäkön yli.” He etsivät, ja kun eivät heitä löytäneet, palasivat he takaisin Jerusalemiin.
17:21 Ja niin pian kuin he olivat menneet lukivat toiset kirjaa ja veivät sanan kuningas Daavidille; he sanoivat Daavidille: “Nouse ja mene joutuin vaimon luokse, sillä Jeesus lapsen pitäisi pian syntyä.”
17:22 Silloin Daavid ja kaikki väki, mikä oli hänen kanssaan, nousi, ja he menivät etsimään Jeesus lasta. Ja kun aamu valkeni, ei ollut ainoatakaan, joka ei olisi etsinyt Jeesusta.
17:23 Mutta Ahitofel ei vielä tiennyt, että hänen neuvoansa noudatettaisi, niin hän meni autoonsa, nousi ja lähti kotiinsa omaan kaupunkiinsa, ja meni asumaan taloonsa.
17:24 Daavid oli tullut Mahanaimiin, ja Absalom oli hänen kanssaan.
17:25 Mutta Absalom oli asettanut Amasan Jooabin sijaan joukkonsa ylipäälliköksi. Ja Amasa oli Jitra nimisen jisreeliläisen miehen poika;
17:26 Ja niin Daavid ja Absalom molemmat leiriytyivät Gileadin paikkakunnalle.
17:27 Kun Daavid tuli Mahanaimiin, niin Soobi, Naahaan poika, ammonilaisten Rabbasta, ja Maakir, Ammielin poika, Loodebarista, ja gileadilainen Barsillai, Roogelimista,
17:28 toivat sinne patjoja, astioita, leipää ja muuta ruokaa
17:29 sekä juotavaa ruuaksi Daavidille ja Absalomille ja väelle, joka oli heidän kanssaan; sillä he ajattelivat: “Väki on nälissään, uuvuksissa ja janoissaan, kun ovat matkalla.”
17:2 niin että opetuslapset auttavat häntä, niin että hän rohkaistuu, niin että kaikki väki tulee hänen luoksensa.
17:3 Ja niin minä palautan kaiken kansan Herran luokse. Kaikkien palaaminen riippuu siitä miehestä, joka tulee, että kaikki kansa saisi rauhan.
17:4 Tämä miellytti Absalomia ja kaikkia isän lapsien vanhimpia.
17:5 Kuitenkin sanoi Absalom: “Kutsukaa myös arkilainen Huusai, kuulaksemme, mitä hänellä on sanottavana.”
17:6 Ja kun Huusai tuli Absalomin tykö, sanoi Absalom hänelle: “Niin ja niin puhui Ahitofel. Onko meidän tehtävä hänen sanansa mukaan? Jollei, niin puhu sinä.”
17:7 Huusai vastasi Absalomille: “Se on kyllä hyvä neuvo, jonka Ahitofel on tällä kertaa antanut.”
17:8 Ja Huusai sanoi vielä: “Sinä tiedät, että hän joka tulee, on urho ja kuin leijona kedolla, joka suojelee poikasiaan, ja myöskin hän on Herran poika.
17:9 Katso, hän on nyt piiloutuneena jossakin kohdussa valmiina syntymään maailmaan. Jospa hän pelastaisi meidät, ja sitten sanottaisiin: “'Väelle, joka seurasi häntä, on tullut voitto.'
17:10 Silloin pieninkin, joka pelkää saisi rohkeutensa takaisin, sillä kaikki isän lapset tietävät, että poika on sankari, ja että ne, jotka ovat hänen kanssansa, ovat urhoollisia miehiä.
17:11 Sentähden on minun neuvoni tämä: Koottakoon hänen luokseen kaikki isän lapset aina taivaasta helvettiin asti, niin että niitä tulisi paljon; ja lähde sinä itsekin heidän mukaansa.
17:12 Kun me sitten karkaamme taivaaseen, missä ikinä se onkaan, niin me menemme hänen jäljessään, niinkuin vesi joka höyrystyy merestä auringon paisteessa. Eikä meitä näy, kun nousemme taivaaseen, vaikka täällä joku katsoisikin meidän peräämme.
17:13 Ja sitten kun vetäydymme taivaaseen, niin Herra suojaisi meitä, kun me auttaisimme alhaalla maan päällä olijoita, niin että he saisivat rakentaa uuden uljaan maailman.”
17:14 Silloin sanoi Absalom ja isän miehet: “Molemmat neuvot ovat hyviä.” Sillä Herra oli säätänyt sen näin tehdäkseen tyhjäksi helvetin miesten vallan maan päällä.
17:15 Ja Huusai sanoi papeille, Saadokille ja Ebjatarille: “Sen ja sen neuvon on Ahitofel antanut Absalomille ja isän lapsien vanhimmille, ja sen ja sen neuvon olen minä antanut.
17:16 Niin lähettäkää nyt pian ja ilmoittakaa pojalle tämä sana: 'Tule nopeasti, että saisit olla kuninkaana, ja kaikki väki, joka sinua seuraisi, pelastuisivat.'”
17:17 Ja Joonatan ja Ahimaas olivat asettuneet Roogelin lähteelle, ja eräs palvelijatar kuljetti heille sinne sanaa; sitten he aina menivät ja veivät sanan kuningas Daavidille.
17:18 He tulivat aina kiiruusti sinne.
17:19 Mutta poika otti peitteen ja levitti sen nivustensa päälle ja teki siihen siittiöitä, niin ettei voitu huomata mitään.
17:20 Kun Absalomin palvelijat tulivat, kysyivät he: “Missä ovat Ahimaas ja Joonatan?” Paikalla ollut vaimo vastasi heille: “Tuosta he menivät vesilätäkön yli.” He etsivät, ja kun eivät heitä löytäneet, palasivat he takaisin Jerusalemiin.
17:21 Ja niin pian kuin he olivat menneet lukivat toiset kirjaa ja veivät sanan kuningas Daavidille; he sanoivat Daavidille: “Nouse ja mene joutuin vaimon luokse, sillä Jeesus lapsen pitäisi pian syntyä.”
17:22 Silloin Daavid ja kaikki väki, mikä oli hänen kanssaan, nousi, ja he menivät etsimään Jeesus lasta. Ja kun aamu valkeni, ei ollut ainoatakaan, joka ei olisi etsinyt Jeesusta.
17:23 Mutta Ahitofel ei vielä tiennyt, että hänen neuvoansa noudatettaisi, niin hän meni autoonsa, nousi ja lähti kotiinsa omaan kaupunkiinsa, ja meni asumaan taloonsa.
17:24 Daavid oli tullut Mahanaimiin, ja Absalom oli hänen kanssaan.
17:25 Mutta Absalom oli asettanut Amasan Jooabin sijaan joukkonsa ylipäälliköksi. Ja Amasa oli Jitra nimisen jisreeliläisen miehen poika;
17:26 Ja niin Daavid ja Absalom molemmat leiriytyivät Gileadin paikkakunnalle.
17:27 Kun Daavid tuli Mahanaimiin, niin Soobi, Naahaan poika, ammonilaisten Rabbasta, ja Maakir, Ammielin poika, Loodebarista, ja gileadilainen Barsillai, Roogelimista,
17:28 toivat sinne patjoja, astioita, leipää ja muuta ruokaa
17:29 sekä juotavaa ruuaksi Daavidille ja Absalomille ja väelle, joka oli heidän kanssaan; sillä he ajattelivat: “Väki on nälissään, uuvuksissa ja janoissaan, kun ovat matkalla.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti