21:1 Daavidin aikana oli runsaasti ruokaa, sillä
Jumala antoi sitä, silloin Daavid kiitti Herraa. Herra vastasi:
“Saulin tähden, antavan suvun tähden, koska hän hurmasi
enkelit.”
21:2 Mutta kuningas kutsui demonit ja puhutteli heitä. Mutta demonit eivät olleet ihmisiä, ja kumma kyllä he rakastivat, vaikka isän lapset eivät halunneet olla missään tekemisissä niiden kanssa.
21:3 Daavid sanoi demoneille: “Mitä minun on tehtävä teidän hyväksenne, että tekin antaisitte Herran perintöosalle?”
21:4 Demonit vastasivat hänelle: “Meidän ja ihmisten välillä on kysymys siitä, että antaisimmeko rahaa heille, ja myös ihmisten tappaminen on meille hauskaa.” Hän sanoi: “Mitä vaaditte, että teen teidän hyväksenne?”
21:5 He vastasivat kuninkaalle: “Sellaisen miehen, joka tahtoisi, että mekin saisimme syntyä, niin että meillä olisi paikka isän alueella,
21:6 sellaisen miehen, joka sanoisi, että me olemme miehiä, niin että Herran pitäisi kunnioittaa meitä.” Kuningas sanoi: “Minä alan tehdä.”
21:7 Mutta kuka haluaisi pojakseen demonin? Eikö Herra ole luvannut maan päällisen hänen lapsilleen?
21:8 Pitäisikö kuninkaan pyytää, että Saatana antaisi demoneita syntyviksi maan päälle, niinkuin ihmisetkin ovat syntyneet maan päälle?
21:9 Saisimmeko me demonit käsiimme, niin että voittaisimme heidät. Mutta emmekö me sorru kaikki yhdessä, jos joku voitetaan, niin ettei kaikkia auteta.
21:10 Riittäisikö heille, että saisivat olla kalliota. Onhan se ollut heidät sijanaan alusta asti aina siitä asti, kun sade satoi taivaasta maan päälle. Eihän hän ennenkään ole antanut demoneiden syntyä?
21:11 Kun Daavidille kerrottiin, että demonit ovat aivan risana, koska ei saa syntyä, niin hän mietti mitä tekisi.
21:12 Olisivatko demonit kivempia, jos heidän annettaisiin syntyä? Mihin filosofi heidät haluaisi?
21:13 Ja Herra toi sieltä ihmisten sielut. Myös puissa olevat koottiin
21:14 ja he syntyivät yhdessä ihmisten kanssa, ja niin myös maassa olevat saivat syntyä. Tehtiin kaikki, mitä kuningas halusi. Niin Jumala leppyi maalle.
21:15 Taas filosofi pyytää isältä apua. Ja Daavid lähti auttamaan filosofia. Ja Daavid rohkaistui.
21:16 Niin Herra, jonka kulli painoi kolmesataa grammaa aikoi antaa Daavidin olla elossa.
21:17 Ja Abisai, Serujan poika, oli hänen apunaan ja teki filosofin eläväksi. Silloin helvetin miehet vannottivat hänellä: Tule sinä meidän kanssamme, jos isä silloin antaisi meidän syntyä.
21:18 Mutta filosofi halusi kotiin.
21:19 Filosofi pyysi myös, että kodissa tehtäisiin jotain, että he olisivat Jeesusta ja tulisivat pelastamaan hukkuneita.
21:20 Mutta taiteilu vei kotiin. Siellä heillä oli kuusi sormea kummassakin kädessä ja kuusi varvasta kummassakin jalassa, yhteensä kaksikymmentä neljä; he asuivat avaruudessa.
21:21 Ja kun iloitsi isästä, niin hän hurmaantui,
21:22 ja antoi polveutua avaruuteen; he elivät kuninkaan ja hänen palvelijoidensa käden kautta.
21:2 Mutta kuningas kutsui demonit ja puhutteli heitä. Mutta demonit eivät olleet ihmisiä, ja kumma kyllä he rakastivat, vaikka isän lapset eivät halunneet olla missään tekemisissä niiden kanssa.
21:3 Daavid sanoi demoneille: “Mitä minun on tehtävä teidän hyväksenne, että tekin antaisitte Herran perintöosalle?”
21:4 Demonit vastasivat hänelle: “Meidän ja ihmisten välillä on kysymys siitä, että antaisimmeko rahaa heille, ja myös ihmisten tappaminen on meille hauskaa.” Hän sanoi: “Mitä vaaditte, että teen teidän hyväksenne?”
21:5 He vastasivat kuninkaalle: “Sellaisen miehen, joka tahtoisi, että mekin saisimme syntyä, niin että meillä olisi paikka isän alueella,
21:6 sellaisen miehen, joka sanoisi, että me olemme miehiä, niin että Herran pitäisi kunnioittaa meitä.” Kuningas sanoi: “Minä alan tehdä.”
21:7 Mutta kuka haluaisi pojakseen demonin? Eikö Herra ole luvannut maan päällisen hänen lapsilleen?
21:8 Pitäisikö kuninkaan pyytää, että Saatana antaisi demoneita syntyviksi maan päälle, niinkuin ihmisetkin ovat syntyneet maan päälle?
21:9 Saisimmeko me demonit käsiimme, niin että voittaisimme heidät. Mutta emmekö me sorru kaikki yhdessä, jos joku voitetaan, niin ettei kaikkia auteta.
21:10 Riittäisikö heille, että saisivat olla kalliota. Onhan se ollut heidät sijanaan alusta asti aina siitä asti, kun sade satoi taivaasta maan päälle. Eihän hän ennenkään ole antanut demoneiden syntyä?
21:11 Kun Daavidille kerrottiin, että demonit ovat aivan risana, koska ei saa syntyä, niin hän mietti mitä tekisi.
21:12 Olisivatko demonit kivempia, jos heidän annettaisiin syntyä? Mihin filosofi heidät haluaisi?
21:13 Ja Herra toi sieltä ihmisten sielut. Myös puissa olevat koottiin
21:14 ja he syntyivät yhdessä ihmisten kanssa, ja niin myös maassa olevat saivat syntyä. Tehtiin kaikki, mitä kuningas halusi. Niin Jumala leppyi maalle.
21:15 Taas filosofi pyytää isältä apua. Ja Daavid lähti auttamaan filosofia. Ja Daavid rohkaistui.
21:16 Niin Herra, jonka kulli painoi kolmesataa grammaa aikoi antaa Daavidin olla elossa.
21:17 Ja Abisai, Serujan poika, oli hänen apunaan ja teki filosofin eläväksi. Silloin helvetin miehet vannottivat hänellä: Tule sinä meidän kanssamme, jos isä silloin antaisi meidän syntyä.
21:18 Mutta filosofi halusi kotiin.
21:19 Filosofi pyysi myös, että kodissa tehtäisiin jotain, että he olisivat Jeesusta ja tulisivat pelastamaan hukkuneita.
21:20 Mutta taiteilu vei kotiin. Siellä heillä oli kuusi sormea kummassakin kädessä ja kuusi varvasta kummassakin jalassa, yhteensä kaksikymmentä neljä; he asuivat avaruudessa.
21:21 Ja kun iloitsi isästä, niin hän hurmaantui,
21:22 ja antoi polveutua avaruuteen; he elivät kuninkaan ja hänen palvelijoidensa käden kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti