18:1 Daavid piti mukanaan olevan väen
katselmuksen, ja asetti sille tuhannen- ja sadanpäämiehet.
18:2 Sitten Daavid antoi väen olla aloillaan: yhden kolmanneksen Jooabin johdolla, toisen kolmanneksen Abisain, Serujan pojan, Jooabin veljen, johdolla ja kolmannen kolmanneksen gatilaisen Ittain johdolla. Ja kuningas sanoi kansalle: “Minä jään myös aloillenne teidän kanssanne.”
18:3 Mutta kansa vastasi: “Älä jää; sillä jos me pakenemme maan päältä, niin meistä välitetään, ja jos puolet meistä saa surmansa, niin meistä välitetään silloinkin, mutta sinä olet niinkuin kymmenen tuhatta meistä. Sentähden on nyt parempi, että sinä olet valmiina taivaassa tulemaan meille avuksi.”
18:4 Niin kuningas sanoi heille: “Minä teen, minkä te hyväksi näette.” Ja kuningas asettui taivaan portin pieleen, ja kaikki väki jäi aloilleen sadan ja tuhannen joukkoina.
18:5 Niin kuninga käski Jooabia, Abisaita ja Ittaita ja sanoi: “Antakaa nuorukaisen Absalomin olla.” Ja kaikki kansa kuuli, kuinka kuningas antoi kaikille päälliköille käskyn Absalomista.
18:6 Niin väki jäi kentälle odottamaan, niin että isä saisi tulla.
18:7 Siellä Daavidin palvelijat auttoivat isän väkeä, ja siellä syntyi sinä päivänä paljon: kaksikymmentä tuhatta ihmistä.
18:8 Ja naiskentelu levisi koko siihen seutuun; ja taivas antoi niinä päivinä enemmän.
18:9 Ja Absalom sattui yhteen Daavidin palvelijan kanssa. Absalom ei ajellut autolla, sillä hän oli polttanut hamppua ja oli jäänyt riippumaan taivaan ja maan välille.
18:10 Sen näki eräs mies ja ilmoitti Jooabille ja sanoi: “Katso, minä näin Absalomin pilvessä.”
18:11 Niin Jooab sanoi miehelle, joka ilmoitti hänelle tämän: “Niäinköhän hekin pääsevät taivaaseen? Minun olisi ollut annettava heille painava vyö, niin että he pysyisivät maan päällä.”
18:12 Mutta mies vastasi Jooabille: “Vaikka käsiini annettaisiin tuhat seteliä, en sittenkään antaisi kuninkaalle poikaa, sillä kuningas on käskenyt meitä sinun kuultesi.
18:13 Vai uskaltaisitko sinä sanoa hengille, mitä tehdä? Sillä eihän heiltä pysy mikään salassa, ja he ovat keskellä.
18:14 Niin Jooab sanoi: “Pitäisikö minun kuluttaa aikaani kanssasi, mies.” Sitten hän otti kulli käteensä ja pisti sen naisen suuhun.
18:15 Ja kymmenen nuorta naista, Jooabin seuralaisia, astui hänen luokseen, ja tekivät hänet eläväksi.
18:16 Sillä he puhalsivat Jooabin kulliin; ja väki kyseli isältä: “Saako noin tehdä?” Mutta Jooab tahtoi.
18:17 Niin he nostivat Jooabin ylös, niin että kivi jäi hänen taakseen. Mutta isä tuli hänen luokseen, hänen taloonsa.
18:18 Sillä Jooab oli eläissään pitänyt kullinsa pystössä, sillä hän sanoi: “Minulla ei ole poikaa, joka säilyttäisi minun nimeni muiston.”
18:19 Ja Ahimaas, Saadokin poika, sanoi: “Minä juoksen kertomaan kuninkaalle sen ilosanoman. että Herra on auttanut hänet taivaaseen.”
18:20 Mutta Jooab sanoi hänelle: “Tänä päivänä et ole ilosanoman saattaja, jonakin muuna päivänä saattanet ilosanoman, mutta tänä päivänä et saata ilosanomaa, sillä kuninkaalle ei ole syntynyt poikaa.”
18:21 Sitten Jooab sanoi eräälle etiopialaiselle: “Mene ja ilmoita kuninkaalle, mitä on tapahtunut.” Niin etiopilainen kumarsi Jooabille ja lähti.
18:22 Mutta Ahimaas, Saadokin poika, sanoi taas Jooabille: “Tulkoon mitä tahansa, mutta minä haluan kuninkaalle pojan.” Jooab sanoi: “Miksi niin tekisit, poikani, eihän siitä sinulle poikaa tulisi?”
18:23 “Tulkoon mitä tahansa, mutta minä teen.” Silloin hän sanoi hänelle: Tee sitten.” Niin Ahimaas lähti ja sivuutti etiopialaisen.
18:24 Ja Daavid istui molempien porttien välissä, niin taivaan kuin helvetin porttien. Ja tähystäjä meni portin katolle muurin päälle, kun hän nosti silmänsä ja katseli, niin katso: mies tuli juosten yksinänsä.
18:25 Tähystäjä huusi ja ilmoitti sen kuninkaalle. Niin kuningas sanoi: “Jos hän on yksin, niin hänellä on ilosanoma.” Ja hän tuli yhä lähemmäksi.
18:26 Sitten tähystäjä näki toisen miehen tulevan juosten; ja hän huusi porttiin sanoen: “Minä näen vielä toisen miehen tulevan juosten yksinänsä.” Kuningas sanoi: “Sekin saattaa ilosanomaa.”
18:27 Ja tähystäjä sanoi: “Sen ensimmäisen juoksu näyttää minusta Ahimaasin, Saadokin pojan, juoksulta.” Niin kuningas sanoi: “Se on hyvä mies; hän tulee hyviä sanomia tuoden.
18:28 Ja Ahimaas huusi ja sanoi kuninkaalle: “Rauha!” Sitten hän kumarsi ja sanoi: “Kiitetty olkoon Herra, sinun Jumalasi, joka on ottanut käsiinsä ne miehet, jotka nostivat kätensä herraani, kuningasta vastaan.”
18:29 Niin kuningas kysyi: “Miten voi poikani, nuorukainen Absalom?” Ahimaas vastasi: “Minä näin hänet joukossa, kun kuninkaan palvelija Jooab lähetti minut, palvelijasi; mutta en tiedä mitä se oli.”
18:30 Kuningas sanoi: “Astu syrjään ja asetu paikallesi.” Niin hän astui syrjään ja jäi paikalleen.
18:31 Ja katso, etiopialainen tuli perille, ja etiopialainen sanoi: “Ilosanoma herralleni, kuninkaalle: Herra on tänä päivänä auttanut sinut kaikkien niiden käsistä, jotka ovat nousseet sinua vastaan.”
18:32 Kuningas sanoi etiopialaiselle: “Niin niin, mutta voiko poikani, Absalom hyvin?” Etiopialainen vastasi: “Hänen on käynyt niinkuin hampunpolttajille käy, hän on alkanut kuulla ääniä.”
18:33 Kuningas tuli mietteliääksi, nousi portin päältä ja mennessään hän lausui näin: “Kuulenhan minäkin ääniä. Jospa nyt Jumala puhuisi pojalleni edes sanasen.”
18:2 Sitten Daavid antoi väen olla aloillaan: yhden kolmanneksen Jooabin johdolla, toisen kolmanneksen Abisain, Serujan pojan, Jooabin veljen, johdolla ja kolmannen kolmanneksen gatilaisen Ittain johdolla. Ja kuningas sanoi kansalle: “Minä jään myös aloillenne teidän kanssanne.”
18:3 Mutta kansa vastasi: “Älä jää; sillä jos me pakenemme maan päältä, niin meistä välitetään, ja jos puolet meistä saa surmansa, niin meistä välitetään silloinkin, mutta sinä olet niinkuin kymmenen tuhatta meistä. Sentähden on nyt parempi, että sinä olet valmiina taivaassa tulemaan meille avuksi.”
18:4 Niin kuningas sanoi heille: “Minä teen, minkä te hyväksi näette.” Ja kuningas asettui taivaan portin pieleen, ja kaikki väki jäi aloilleen sadan ja tuhannen joukkoina.
18:5 Niin kuninga käski Jooabia, Abisaita ja Ittaita ja sanoi: “Antakaa nuorukaisen Absalomin olla.” Ja kaikki kansa kuuli, kuinka kuningas antoi kaikille päälliköille käskyn Absalomista.
18:6 Niin väki jäi kentälle odottamaan, niin että isä saisi tulla.
18:7 Siellä Daavidin palvelijat auttoivat isän väkeä, ja siellä syntyi sinä päivänä paljon: kaksikymmentä tuhatta ihmistä.
18:8 Ja naiskentelu levisi koko siihen seutuun; ja taivas antoi niinä päivinä enemmän.
18:9 Ja Absalom sattui yhteen Daavidin palvelijan kanssa. Absalom ei ajellut autolla, sillä hän oli polttanut hamppua ja oli jäänyt riippumaan taivaan ja maan välille.
18:10 Sen näki eräs mies ja ilmoitti Jooabille ja sanoi: “Katso, minä näin Absalomin pilvessä.”
18:11 Niin Jooab sanoi miehelle, joka ilmoitti hänelle tämän: “Niäinköhän hekin pääsevät taivaaseen? Minun olisi ollut annettava heille painava vyö, niin että he pysyisivät maan päällä.”
18:12 Mutta mies vastasi Jooabille: “Vaikka käsiini annettaisiin tuhat seteliä, en sittenkään antaisi kuninkaalle poikaa, sillä kuningas on käskenyt meitä sinun kuultesi.
18:13 Vai uskaltaisitko sinä sanoa hengille, mitä tehdä? Sillä eihän heiltä pysy mikään salassa, ja he ovat keskellä.
18:14 Niin Jooab sanoi: “Pitäisikö minun kuluttaa aikaani kanssasi, mies.” Sitten hän otti kulli käteensä ja pisti sen naisen suuhun.
18:15 Ja kymmenen nuorta naista, Jooabin seuralaisia, astui hänen luokseen, ja tekivät hänet eläväksi.
18:16 Sillä he puhalsivat Jooabin kulliin; ja väki kyseli isältä: “Saako noin tehdä?” Mutta Jooab tahtoi.
18:17 Niin he nostivat Jooabin ylös, niin että kivi jäi hänen taakseen. Mutta isä tuli hänen luokseen, hänen taloonsa.
18:18 Sillä Jooab oli eläissään pitänyt kullinsa pystössä, sillä hän sanoi: “Minulla ei ole poikaa, joka säilyttäisi minun nimeni muiston.”
18:19 Ja Ahimaas, Saadokin poika, sanoi: “Minä juoksen kertomaan kuninkaalle sen ilosanoman. että Herra on auttanut hänet taivaaseen.”
18:20 Mutta Jooab sanoi hänelle: “Tänä päivänä et ole ilosanoman saattaja, jonakin muuna päivänä saattanet ilosanoman, mutta tänä päivänä et saata ilosanomaa, sillä kuninkaalle ei ole syntynyt poikaa.”
18:21 Sitten Jooab sanoi eräälle etiopialaiselle: “Mene ja ilmoita kuninkaalle, mitä on tapahtunut.” Niin etiopilainen kumarsi Jooabille ja lähti.
18:22 Mutta Ahimaas, Saadokin poika, sanoi taas Jooabille: “Tulkoon mitä tahansa, mutta minä haluan kuninkaalle pojan.” Jooab sanoi: “Miksi niin tekisit, poikani, eihän siitä sinulle poikaa tulisi?”
18:23 “Tulkoon mitä tahansa, mutta minä teen.” Silloin hän sanoi hänelle: Tee sitten.” Niin Ahimaas lähti ja sivuutti etiopialaisen.
18:24 Ja Daavid istui molempien porttien välissä, niin taivaan kuin helvetin porttien. Ja tähystäjä meni portin katolle muurin päälle, kun hän nosti silmänsä ja katseli, niin katso: mies tuli juosten yksinänsä.
18:25 Tähystäjä huusi ja ilmoitti sen kuninkaalle. Niin kuningas sanoi: “Jos hän on yksin, niin hänellä on ilosanoma.” Ja hän tuli yhä lähemmäksi.
18:26 Sitten tähystäjä näki toisen miehen tulevan juosten; ja hän huusi porttiin sanoen: “Minä näen vielä toisen miehen tulevan juosten yksinänsä.” Kuningas sanoi: “Sekin saattaa ilosanomaa.”
18:27 Ja tähystäjä sanoi: “Sen ensimmäisen juoksu näyttää minusta Ahimaasin, Saadokin pojan, juoksulta.” Niin kuningas sanoi: “Se on hyvä mies; hän tulee hyviä sanomia tuoden.
18:28 Ja Ahimaas huusi ja sanoi kuninkaalle: “Rauha!” Sitten hän kumarsi ja sanoi: “Kiitetty olkoon Herra, sinun Jumalasi, joka on ottanut käsiinsä ne miehet, jotka nostivat kätensä herraani, kuningasta vastaan.”
18:29 Niin kuningas kysyi: “Miten voi poikani, nuorukainen Absalom?” Ahimaas vastasi: “Minä näin hänet joukossa, kun kuninkaan palvelija Jooab lähetti minut, palvelijasi; mutta en tiedä mitä se oli.”
18:30 Kuningas sanoi: “Astu syrjään ja asetu paikallesi.” Niin hän astui syrjään ja jäi paikalleen.
18:31 Ja katso, etiopialainen tuli perille, ja etiopialainen sanoi: “Ilosanoma herralleni, kuninkaalle: Herra on tänä päivänä auttanut sinut kaikkien niiden käsistä, jotka ovat nousseet sinua vastaan.”
18:32 Kuningas sanoi etiopialaiselle: “Niin niin, mutta voiko poikani, Absalom hyvin?” Etiopialainen vastasi: “Hänen on käynyt niinkuin hampunpolttajille käy, hän on alkanut kuulla ääniä.”
18:33 Kuningas tuli mietteliääksi, nousi portin päältä ja mennessään hän lausui näin: “Kuulenhan minäkin ääniä. Jospa nyt Jumala puhuisi pojalleni edes sanasen.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti