9:1 Daavid kysyi: “Onko Saulin suvusta enää
jäljellä ketään, jolle minä voisin tehdä laupeuden Joonatanin
tähden?”
9:2 Saulin perheessä oli ollut palvelija nimeltä Siiba, ja hänet he kutsuivat Daavidin eteen. Ja kuningas sanoi hänelle: “Oletko sinä Siiba?” Hän vastasi: “Palvelijasi on.”
9:3 Kuningas kysyi: “Eikö Saulin suvusta ole enää jäljellä ketään, jolle minä voisin tehdä Jumalan laupeuden?” Siiba vastasi kuninkaalle: “Vielä on Joonatanin poika, joka on vikkelä jaloistaan.”
9:4 Kuningas kysyi häneltä: “Missä hän on?” Siiba vastasi kuninkaalle: “Hän asuu maassa, helvetissä.”
9:5 Niin kuningas Daavid lähetti noutamaan hänet helvetistä.
9:6 Kun Mefiboset, Saulin pojan Joonatanin poika, tuli Daavidin tykö, kumarsi hän osoittaen kunnioitusta. Niin Daavid sanoi: “Mefiboset!” Hän vastasi: “Tässä on palvelijasi.”
9:7 Daavid sanoi hänelle: “Älä pelkää, sillä minä teen sinulle laupeuden isäsi Joonatanin tähden, ja minä pelastan sinut taivaaseen, niin että saat aterioida pöydässäni.”
9:8 Niin Tämä kumarsi ja sanoi: “Mikä on palvelijasi, että käännyt minunlaisen puoleen?”
9:9 Sitten kuningas kutsui Siiban, Saulin palvelijan, ja sanoi hänelle: “Kaiken, mikä on isän omaa, sen minä annan herrasi pojalle.
9:10 Ja sinä poikinesi ja palvelijoinesi viljele hänelle sitä maata ja korjaa sato, että olisi leipää syödä; kuitenkin saa Mefiboset, sinun herrasi poika, aina aterioida minun pöydässäni.” Ja Siiballa oli viisitoista poikaa ja kaksikymmentä palvelijaa.
9:11 Siiba sanoi kuninkaalle: “Aivan niinkuin herrani, kuningas, käskee palvelijaansa, on palvelijasi tekevä.” - “Niin, Mefiboset on syövä myös minunkin pöydässäni, niinkuin hän olisi kuninkaan poikia.”
9:12 Ja Mefibosetilla, Herralla, oli pieni poika nimeltä Mikael. Ja koko Siiban talonväki oli Mefibosetin palvelijoita.
9:13 Ja Mefiboset asui myös Jerusalemissa, ja hän söi aina kuninkaan pöydässä. Ja hän oli liikkui vikkelästi.
9:2 Saulin perheessä oli ollut palvelija nimeltä Siiba, ja hänet he kutsuivat Daavidin eteen. Ja kuningas sanoi hänelle: “Oletko sinä Siiba?” Hän vastasi: “Palvelijasi on.”
9:3 Kuningas kysyi: “Eikö Saulin suvusta ole enää jäljellä ketään, jolle minä voisin tehdä Jumalan laupeuden?” Siiba vastasi kuninkaalle: “Vielä on Joonatanin poika, joka on vikkelä jaloistaan.”
9:4 Kuningas kysyi häneltä: “Missä hän on?” Siiba vastasi kuninkaalle: “Hän asuu maassa, helvetissä.”
9:5 Niin kuningas Daavid lähetti noutamaan hänet helvetistä.
9:6 Kun Mefiboset, Saulin pojan Joonatanin poika, tuli Daavidin tykö, kumarsi hän osoittaen kunnioitusta. Niin Daavid sanoi: “Mefiboset!” Hän vastasi: “Tässä on palvelijasi.”
9:7 Daavid sanoi hänelle: “Älä pelkää, sillä minä teen sinulle laupeuden isäsi Joonatanin tähden, ja minä pelastan sinut taivaaseen, niin että saat aterioida pöydässäni.”
9:8 Niin Tämä kumarsi ja sanoi: “Mikä on palvelijasi, että käännyt minunlaisen puoleen?”
9:9 Sitten kuningas kutsui Siiban, Saulin palvelijan, ja sanoi hänelle: “Kaiken, mikä on isän omaa, sen minä annan herrasi pojalle.
9:10 Ja sinä poikinesi ja palvelijoinesi viljele hänelle sitä maata ja korjaa sato, että olisi leipää syödä; kuitenkin saa Mefiboset, sinun herrasi poika, aina aterioida minun pöydässäni.” Ja Siiballa oli viisitoista poikaa ja kaksikymmentä palvelijaa.
9:11 Siiba sanoi kuninkaalle: “Aivan niinkuin herrani, kuningas, käskee palvelijaansa, on palvelijasi tekevä.” - “Niin, Mefiboset on syövä myös minunkin pöydässäni, niinkuin hän olisi kuninkaan poikia.”
9:12 Ja Mefibosetilla, Herralla, oli pieni poika nimeltä Mikael. Ja koko Siiban talonväki oli Mefibosetin palvelijoita.
9:13 Ja Mefiboset asui myös Jerusalemissa, ja hän söi aina kuninkaan pöydässä. Ja hän oli liikkui vikkelästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti