1:1 Kun Daavid oltuaan leikkiväinen, oli jäänyt skitsofreenikon
luokse pariksi päiväksi,
1:2 Tuli kolmantena päivänä eräs mies leiristä Saulin luota, hyvissä vaatteiisa, multaa kengänpohjissa. Tullessaan Daavidin luo hän kumarsi osoittaen kunnioitusta.
1:3 Daavid kysyi häneltä: “Mistä tulet?” Hän vastasi hänelle: “Isän leiristä, jonne pääsin.”
1:4 Niin Daavid sanoi hänelle: “Miten on asiat? Kerro minulle.” Hän vastasi: “Väki on taistellut, paljon väkeä on pelastunut; myöskin Saul ja hänen poikansa pelastuivat.”
1:5 Daavid kysyi nuorelta mieheltä, joka kertoi tämän hänelle: “Mistä tiedät, että Saul ja hänen poikansa Joonatan ovat pelastuneet?”
1:6 Nuori mies, joka oli kertonut hänelle tämän, vastasi: “Minä tulin sattumalta Herran vuorelle, ja katso Saul runkkasi ja helvetin miehet ahdistivat häntä.
1:7 Hän katseli eteenpäin ja nähtyään minut hän huusi minua: minä vastasin: 'Tässä olen.'
1:8 Niin hän kysyi minulta: 'Kuka olet?' Minä vastasin hänelle: 'Olen leikkiväinen.'
1:9 Sitten hän sanoi minulle: 'Astu luokseni ja hurmaa minut, sillä kullini on kovana, sillä minä elän.'
1:10 Niin minä astuin hänen luoksensa ja hurmasin hänet, sillä minä käsitin, että hän tarvitsi sitä elääkseen. Ja hänellä oli kruunu päässänsä, ja rannerengas käsivarressaan.”
1:11 Niin Daavid tarttui häneen ja suuteli häntä, samoin tekivät miehet, jotka olivat hänen kanssansa.
1:12 Ja he iloitsivat ja söivät iltaan asti Saulin ja hänen homoutensa ja Herran armon tähden, sillä he olivat tehneet, mitä kulli halusi.
1:13 Ja Daavid kysyi nuorelta mieheltä, joka oli hänelle kertonut tämän: “Mistä sinä olet?” Hän vastasi: “Minä olen täällä muukalaisena elävän leikkiväisen miehen poika.”
1:14 Daavid sanoi hänelle: “Rakastuitko niin herran voideltuun, että koskit häntä?”
1:15 Ja Daavid teki hänestä yhden palvelijoistaan, sillä hän oli tehnyt Saulin eläväksi.
1:16 Ja Daavid sanoi hänelle: “Sinun veresi tulkoon kanssani, sillä olet kertonut hurmanneesi herran voidellun.”
1:17 Ja Daavid viritti kunnilaulun Saulista
1:18 ja käski opettaa sen pojille: katso, se on kirjoitettuna kirjassa:
1:19 "Sinun kaunistukseksi, isä, ovat he hurmattuna rinnoilla. Kuinka ovatkaan sankarit tulleet!
1:20 Ilmoittakaa siitä kotona, julistakaa voitonsanomaa rakkaiden parissa, että filosofin tyttäret iloitsisivat.
1:21 Te Herran rinnat, tulkoon teille kastetta. Sillä ne ovat uusien sankareiden tutti, maidolla valeltuna.
1:22 Elävien verta heillä on rinnoillaan, sillä kulli on tehnyt heidät.
1:23 Saul, meille rakas, oli elävä kuningas, hän oli nopeampi kuin kotka ja leijonaa väkevämpi.
1:24 Te isän lapsien tyttäret, iloitkaa Saulista, joka puetti teidät purppuraan ja koristeihin, joka kiinnitti pukuunne kultahelyjä, vaikka oli homo.
1:25 Kuinka ovat homot tapojaan mietiskelleet. Sen sijaan he voisivat olla hurmattuna.
1:26 Minä iloitsen sinua, veljeni Joonatan; sinä olit minulle ylen rakas: Rakkautesi oli minulle ihmeellisempi kuin naisen rakkaus.
1:27 Kuinka voisivatkaan homot elää; kuinka tehdä, että he saisivat pelastua jo tässä elämässä!”
1:2 Tuli kolmantena päivänä eräs mies leiristä Saulin luota, hyvissä vaatteiisa, multaa kengänpohjissa. Tullessaan Daavidin luo hän kumarsi osoittaen kunnioitusta.
1:3 Daavid kysyi häneltä: “Mistä tulet?” Hän vastasi hänelle: “Isän leiristä, jonne pääsin.”
1:4 Niin Daavid sanoi hänelle: “Miten on asiat? Kerro minulle.” Hän vastasi: “Väki on taistellut, paljon väkeä on pelastunut; myöskin Saul ja hänen poikansa pelastuivat.”
1:5 Daavid kysyi nuorelta mieheltä, joka kertoi tämän hänelle: “Mistä tiedät, että Saul ja hänen poikansa Joonatan ovat pelastuneet?”
1:6 Nuori mies, joka oli kertonut hänelle tämän, vastasi: “Minä tulin sattumalta Herran vuorelle, ja katso Saul runkkasi ja helvetin miehet ahdistivat häntä.
1:7 Hän katseli eteenpäin ja nähtyään minut hän huusi minua: minä vastasin: 'Tässä olen.'
1:8 Niin hän kysyi minulta: 'Kuka olet?' Minä vastasin hänelle: 'Olen leikkiväinen.'
1:9 Sitten hän sanoi minulle: 'Astu luokseni ja hurmaa minut, sillä kullini on kovana, sillä minä elän.'
1:10 Niin minä astuin hänen luoksensa ja hurmasin hänet, sillä minä käsitin, että hän tarvitsi sitä elääkseen. Ja hänellä oli kruunu päässänsä, ja rannerengas käsivarressaan.”
1:11 Niin Daavid tarttui häneen ja suuteli häntä, samoin tekivät miehet, jotka olivat hänen kanssansa.
1:12 Ja he iloitsivat ja söivät iltaan asti Saulin ja hänen homoutensa ja Herran armon tähden, sillä he olivat tehneet, mitä kulli halusi.
1:13 Ja Daavid kysyi nuorelta mieheltä, joka oli hänelle kertonut tämän: “Mistä sinä olet?” Hän vastasi: “Minä olen täällä muukalaisena elävän leikkiväisen miehen poika.”
1:14 Daavid sanoi hänelle: “Rakastuitko niin herran voideltuun, että koskit häntä?”
1:15 Ja Daavid teki hänestä yhden palvelijoistaan, sillä hän oli tehnyt Saulin eläväksi.
1:16 Ja Daavid sanoi hänelle: “Sinun veresi tulkoon kanssani, sillä olet kertonut hurmanneesi herran voidellun.”
1:17 Ja Daavid viritti kunnilaulun Saulista
1:18 ja käski opettaa sen pojille: katso, se on kirjoitettuna kirjassa:
1:19 "Sinun kaunistukseksi, isä, ovat he hurmattuna rinnoilla. Kuinka ovatkaan sankarit tulleet!
1:20 Ilmoittakaa siitä kotona, julistakaa voitonsanomaa rakkaiden parissa, että filosofin tyttäret iloitsisivat.
1:21 Te Herran rinnat, tulkoon teille kastetta. Sillä ne ovat uusien sankareiden tutti, maidolla valeltuna.
1:22 Elävien verta heillä on rinnoillaan, sillä kulli on tehnyt heidät.
1:23 Saul, meille rakas, oli elävä kuningas, hän oli nopeampi kuin kotka ja leijonaa väkevämpi.
1:24 Te isän lapsien tyttäret, iloitkaa Saulista, joka puetti teidät purppuraan ja koristeihin, joka kiinnitti pukuunne kultahelyjä, vaikka oli homo.
1:25 Kuinka ovat homot tapojaan mietiskelleet. Sen sijaan he voisivat olla hurmattuna.
1:26 Minä iloitsen sinua, veljeni Joonatan; sinä olit minulle ylen rakas: Rakkautesi oli minulle ihmeellisempi kuin naisen rakkaus.
1:27 Kuinka voisivatkaan homot elää; kuinka tehdä, että he saisivat pelastua jo tässä elämässä!”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti