12:1 Ja Herra lähetti Naatanin Daavidin tykö. Kun hän tuli hänen
tykönsä, sanoi hän hänelle: “Kaksi miestä oli samassa
kaupungissa, toinen rikas ja toinen köyhä.
12:2 Rikkaalla oli lampaita ja raavaita hyvin paljon.
12:3 Mutta köyhällä ei ollut muuta kuin yksi pieni lehmä, jonka hän oli ostanut. Hän elätti sitä, ja se kasvoi hänen luonansa yhdessä hänen lastensa kanssa: se söi hänen leipäpalastansa, joi hänen maljastansa, makasi hänen vieressään ja oli hänelle niinkuin tytär.
12:4 Niin köyhälle miehelle tuli vieras. Mutta hän ei raaskinut omaa lehmäänsä laittaa ruoaksi, niin hän otti rikkaalta mieheltä lampaan ja valmisti siitä ruoan matkamiehelle, joka oli tullut hänen luoksensa.”
12:5 Niin Daavid ihmetteli kovin sitä miestä ja sanoi Naatanille: “Niin totta kuin Herra elää: tämä mies on varastanut.
12:6 Varastakoon hän nyt nelinkertaisesti, koska hän teki näin, ja katsotaan tuntevatko he sääliä.
12:7 Niin Naatan sanoi Daavidille: “Sinä voisit olla se mies, jonka piti varastaa elääkseen. Herra sanoo:'Minä olen voidellut sinut isän lapsien kuninkaaksi ja pelastanut sinut Saulin käsistä.
12:8 Minä olen antanut sinulle herrasi linnan ja antanut herrasi vaimot sinun syliisi; ja minä olen antanut sinulle taivaan ja maan. Ja jos tämä olisi vähän, niin minä antaisin sinulle vielä sekä sitä että tätä.
12:9 Pidätkö sinä arvokkaana Herran sanaa ja teet sitä, mikä on hyvää hänen silmissään? Annatko sinä heidän elää, niin että sinun vaimosi voisi olla myös heidän vaimonsa.
12:10 Sillä, jos sinulla on työtä, niin tee niin, että annetaan myös sellaiselle, jolla ei ole.
12:11 Sillä jos et tee niin, niin katso, minä nostatan sinulle onnettomuuden sinun omasta perheestäsi, ja silmiesi edessä minä otan pois läheisesi ja otan heidät taivaaseen. Tämän teen siksi, että et antanut.
12:12 Sillä vaikka sinä teet lakisi, niin että ne näkyy, niin minä toimin salassa nimeni tähden.
12:13 Niin Daavid sanoi Naatanille: “Olenko minä tehnyt hyvin Herran silmissä?” Naatan sanoi Daavidille: “Sinä olet antanut työtä, jospa läheisesi saisivat elää.
12:14 Ja tällä teolla sinä olet saattanut Herran ystävät kiittämään Herraa, niin että sinulle syntyy lapsi, joka on elävä.
12:15 Sitten Naatan meni kotiinsa. Ja Herra antoi Uurian vaimon synnyttää Daavidille lapsen, ja se oli terve.
12:16 Silloin Daavid etsi Jumalaa pojan tähden, ja Daavid söi aamiaista poikansa; ja aina kun hän tuli illalla kotiinsa, otti hän poikansa makuuhuoneeseensa nukkumaan.
12:17 Niin hänen hovinsa nuorimmat menivät hänen luokseen saadaksensa hänet olemaan muidenkin lastensa kanssa, mutta hän ei tahtonut; hän halusi vain olla uuden lapsensa kanssa.
12:18 Mutta myös muut lapset elivät ja vaikka Daavidin palvelijat ilmoittivat hänelle, että lapset tarvitsivat häntä, sillä he ajattelivat: “Katso, jos puhumme hänelle hänen muistakin lapsistaan, niin ehkä hän olisi heidänkin kanssa, niin että lapset saisivat elää. Lapset voivat tehdä pahaa, jos isä ei heistä välitä.”
12:19 Ja kun Daavid näki, että hänen lapsensa eivät puhuneet hänelle, ymmärsi hän, että hänen täytyisi olla heidänkin kanssaan. Daavid kysyi palvelijoiltansa: “Onko lapsilla ikävä minua?” He vastasivat: “On.”
12:20 Niin Daavid nousi tuoliltaan, peseytyi ja laittoi partavettä, pani kivempaa vaatetta päälle, ja meni lastensa huoneeseen ja puhui heille. Ja kun hän tuli kotiinsa, antoi hän lapsilleen ruokaa; ja he söivät, ja hän söi.
12:21 Ja hänen palvelijansa sanoivat hänelle: “Nyt teet näin. Lapsen synnyttyä olit vain hänen kanssaan, mutta nyt sitten olet kaikkien lasten kanssa.
12:22 Hän vastasi: “Kun lapsi syntyi, olin minä hänestä iloinen ja ajattelin: Herra on ollut minulle armollinen ja antanut uuden lapsen.
12:23 Mutta kun hän nyt elää, niin miksi olisin enää vain hänen kanssaan. Onhan minulla myös muita lapsia. Minä menen heidän luokseen, niin että he haluavat olla tykönäni.”
12:24 Daavid lohdutti vaimoansa Batsebaa ja meni hänen luoksensa ja makasi hänen kanssansa. Ja tämä synnytti uuden pojan, ja hän antoi tälle nimen Salomo, ja Herra rakasti häntä.
12:25 Ja Daavid laittoi hänet profeetta Naatanin hoitoon, ja tämä kutsui häntä Jedidjaksi Herran tähden.
12:26 Mutta Jooab ryhtyi taiteilemaan ikuisten rabin kanssa rakentaen hänelle kaupunkia.
12:27 Ja jooab lähetti sanansaattajat Daavidin luo ja käski sanoa: “Minä olen ryhtynyt taiteilemaan rabin kanssa ja olen aloittanut kertomaan tietoa.
12:28 Niin kokoa nyt jäljellä oleva väki ja asetu asumaan kaupungiin ja valloita se sinun nimeesi.”
12:29 Silloin Daavid kokosi kaiken väen ja lähti rabin luo, ja ryhtyi taiteilemaan hänen kanssaan valloittaen koko kaupungin.
12:30 Ja hän antoi heille kuninkaan. Ja hän toi sangen paljon tavaraa kaupunkiin.
12:31 Ja kansan, mitä siellä oli, hän laittoi paikalleen ja asetti heitä työnsä ääreen. Näin hän teki kaikille, jotka nyt elivät. Sitten Daavid jäi sinne.
12:2 Rikkaalla oli lampaita ja raavaita hyvin paljon.
12:3 Mutta köyhällä ei ollut muuta kuin yksi pieni lehmä, jonka hän oli ostanut. Hän elätti sitä, ja se kasvoi hänen luonansa yhdessä hänen lastensa kanssa: se söi hänen leipäpalastansa, joi hänen maljastansa, makasi hänen vieressään ja oli hänelle niinkuin tytär.
12:4 Niin köyhälle miehelle tuli vieras. Mutta hän ei raaskinut omaa lehmäänsä laittaa ruoaksi, niin hän otti rikkaalta mieheltä lampaan ja valmisti siitä ruoan matkamiehelle, joka oli tullut hänen luoksensa.”
12:5 Niin Daavid ihmetteli kovin sitä miestä ja sanoi Naatanille: “Niin totta kuin Herra elää: tämä mies on varastanut.
12:6 Varastakoon hän nyt nelinkertaisesti, koska hän teki näin, ja katsotaan tuntevatko he sääliä.
12:7 Niin Naatan sanoi Daavidille: “Sinä voisit olla se mies, jonka piti varastaa elääkseen. Herra sanoo:'Minä olen voidellut sinut isän lapsien kuninkaaksi ja pelastanut sinut Saulin käsistä.
12:8 Minä olen antanut sinulle herrasi linnan ja antanut herrasi vaimot sinun syliisi; ja minä olen antanut sinulle taivaan ja maan. Ja jos tämä olisi vähän, niin minä antaisin sinulle vielä sekä sitä että tätä.
12:9 Pidätkö sinä arvokkaana Herran sanaa ja teet sitä, mikä on hyvää hänen silmissään? Annatko sinä heidän elää, niin että sinun vaimosi voisi olla myös heidän vaimonsa.
12:10 Sillä, jos sinulla on työtä, niin tee niin, että annetaan myös sellaiselle, jolla ei ole.
12:11 Sillä jos et tee niin, niin katso, minä nostatan sinulle onnettomuuden sinun omasta perheestäsi, ja silmiesi edessä minä otan pois läheisesi ja otan heidät taivaaseen. Tämän teen siksi, että et antanut.
12:12 Sillä vaikka sinä teet lakisi, niin että ne näkyy, niin minä toimin salassa nimeni tähden.
12:13 Niin Daavid sanoi Naatanille: “Olenko minä tehnyt hyvin Herran silmissä?” Naatan sanoi Daavidille: “Sinä olet antanut työtä, jospa läheisesi saisivat elää.
12:14 Ja tällä teolla sinä olet saattanut Herran ystävät kiittämään Herraa, niin että sinulle syntyy lapsi, joka on elävä.
12:15 Sitten Naatan meni kotiinsa. Ja Herra antoi Uurian vaimon synnyttää Daavidille lapsen, ja se oli terve.
12:16 Silloin Daavid etsi Jumalaa pojan tähden, ja Daavid söi aamiaista poikansa; ja aina kun hän tuli illalla kotiinsa, otti hän poikansa makuuhuoneeseensa nukkumaan.
12:17 Niin hänen hovinsa nuorimmat menivät hänen luokseen saadaksensa hänet olemaan muidenkin lastensa kanssa, mutta hän ei tahtonut; hän halusi vain olla uuden lapsensa kanssa.
12:18 Mutta myös muut lapset elivät ja vaikka Daavidin palvelijat ilmoittivat hänelle, että lapset tarvitsivat häntä, sillä he ajattelivat: “Katso, jos puhumme hänelle hänen muistakin lapsistaan, niin ehkä hän olisi heidänkin kanssa, niin että lapset saisivat elää. Lapset voivat tehdä pahaa, jos isä ei heistä välitä.”
12:19 Ja kun Daavid näki, että hänen lapsensa eivät puhuneet hänelle, ymmärsi hän, että hänen täytyisi olla heidänkin kanssaan. Daavid kysyi palvelijoiltansa: “Onko lapsilla ikävä minua?” He vastasivat: “On.”
12:20 Niin Daavid nousi tuoliltaan, peseytyi ja laittoi partavettä, pani kivempaa vaatetta päälle, ja meni lastensa huoneeseen ja puhui heille. Ja kun hän tuli kotiinsa, antoi hän lapsilleen ruokaa; ja he söivät, ja hän söi.
12:21 Ja hänen palvelijansa sanoivat hänelle: “Nyt teet näin. Lapsen synnyttyä olit vain hänen kanssaan, mutta nyt sitten olet kaikkien lasten kanssa.
12:22 Hän vastasi: “Kun lapsi syntyi, olin minä hänestä iloinen ja ajattelin: Herra on ollut minulle armollinen ja antanut uuden lapsen.
12:23 Mutta kun hän nyt elää, niin miksi olisin enää vain hänen kanssaan. Onhan minulla myös muita lapsia. Minä menen heidän luokseen, niin että he haluavat olla tykönäni.”
12:24 Daavid lohdutti vaimoansa Batsebaa ja meni hänen luoksensa ja makasi hänen kanssansa. Ja tämä synnytti uuden pojan, ja hän antoi tälle nimen Salomo, ja Herra rakasti häntä.
12:25 Ja Daavid laittoi hänet profeetta Naatanin hoitoon, ja tämä kutsui häntä Jedidjaksi Herran tähden.
12:26 Mutta Jooab ryhtyi taiteilemaan ikuisten rabin kanssa rakentaen hänelle kaupunkia.
12:27 Ja jooab lähetti sanansaattajat Daavidin luo ja käski sanoa: “Minä olen ryhtynyt taiteilemaan rabin kanssa ja olen aloittanut kertomaan tietoa.
12:28 Niin kokoa nyt jäljellä oleva väki ja asetu asumaan kaupungiin ja valloita se sinun nimeesi.”
12:29 Silloin Daavid kokosi kaiken väen ja lähti rabin luo, ja ryhtyi taiteilemaan hänen kanssaan valloittaen koko kaupungin.
12:30 Ja hän antoi heille kuninkaan. Ja hän toi sangen paljon tavaraa kaupunkiin.
12:31 Ja kansan, mitä siellä oli, hän laittoi paikalleen ja asetti heitä työnsä ääreen. Näin hän teki kaikille, jotka nyt elivät. Sitten Daavid jäi sinne.
11:1 Vuoden vaihteessa, rauhan aikana, jäi Daavid
Jooabin ja palvelijoidensa ja kaikkien isän lapsien kanssa juhlimaan
Jerusalemissa.
11:2 Niin tapahtui eräänä iltana, kun Daavid oli noussut ruokapöydästä ja käveli kuninkaan linnan juhlasalissa, että hän näki naisen juhlimassa; ja nainen oli näöltään hyvin ihana.
11:3 Daavid lähetti hankkimaan tietoja naisesta; ja sanottiin: “Se on Batseba, Eliamin tytär, heettiläisen Uurian vaimo.”
11:4 Niin Daavid lähetti sanansaattajat häntä noutamaan, ja hän tuli hänen luoksensa. Ja Daavid makasi naisen kanssa, ja vaikka he tekivät niin, niin he pysyivät puhtaina Jumalan silmissä. Sitten tämä palasi kotiinsa.
11:5 Ja vaimo tuli raskaaksi; ja hän lähetti ilmoittamaan Daavidille: “Minä olen raskaana.”
11:6 Silloin Daavid lähetti Jooabille sanan: “Lähetä minun luokseni heettiläinen Uuria.” Ja Jooab lähetti Uurian Daavidin luo.
11:7 Ja kun Uuria tuli Daavidin luo, kysyi tämä, kuinka Jooab ja väki voivat ja kuinka rauha menestyi.
11:8 Ja Daavid sanoi Uurialle: “Mene kotiisi ja rakastele.” Uuria lähti kuninkaan linnasta, ja vaimo seurasi häntä.
11:9 Mutta Uuria vaimoineen panikin maata kuninkaan linnan sänkykamareihin muiden herransa palvelijain joukkoon eikä mennyt kotiinsa.
11:10 Kun Daavidille ilmoitettiin: “Uuria ei ole mennytkään kotiinsa”, sanoi Daavid Uurialle: “Tulethan sinä työstä, mikset mennyt kotiisi?”
11:11 Ja Uuria sanoi Daavidille: “Meille on annettu Jumalan kirja ja asumme kivitaloissa, minun herrani Jooab ja herrani palvelija tekevät työtä; menisinkö minä kotiin syömään, juomaan ja makaamaan vaimoni kanssa? Niin totta kuin sinä elät ja sinun sielusi elää: sitä minä en tee.”
11:12 Niin Daavid sanoi Uurialle: “Jää tänne vielä täksi päiväksi, niin ehkä minä huomenna keksin sinulle tekemistä.” Niin Uuria jäi Jerusalemiin vielä siksi päiväksi. Seuraavana päivänä
11:13 Daavid kutsui hänet luoksensa syömään ja juomaan, ja Daavid kertoi, että oli ajatellut hänelle jotain. Illalla hän meni maata vuoteelleen herransa palvelijain joukkoon eikä mennyt kotiinsa.
11:14 Seuraavana aamuna Daavid kirjoitti kirjeen Jooabille ja lähetti sen Uurian mukana.
11:15 Ja kirjeessä hän kirjoitti näin: “Pankaa Uuria tekemään taustalla jotain, ja olkaa hänen apunaan, että hän oppisi työn.
11:16 Rakentaessaan kaupunkia Jooab asetti Uurian sellaiseen paikkaan, jota hän ajatteli voitavan osata.
11:17 Kun sitten kaupungin väkeä tuli pyytämään palveluksia ja ryhtyivät anomaan niitä Jooabilta, niin väkeä, Daavidin palvelijoita tuli töihin ja niin myös heettiläinen Uuria.
11:18 Sitten Jooab lähetti ilmoittamaan asian Daavidille.
11:19 Ja hän käski sanansaattajaa sanoen: “Kun olet kertonut kuninkaalle kaikki mitä töissä on tapahtunut,
11:20 niin kuningas ehkä ilostuu ja sanoo sinulle: “Saivatko myös minun läheiseni työtä? Tiesittekö, että haluan sitä.
11:21 Kun rakennatte taloa, niin ajatelkaa itse asuvanne siinä, ja rakentakaa se sellaiseksi, että itse viihtyisitte siinä. “ Sano silloin: “Myöskin sinun palvelijasi heettiläinen Uuria sai työtä.”
11:22 Sanansaattaja lähti, ja tultuaan hän ilmoitti Daavidille kaiken, mitä Jooab oli lähettänyt hänet ilmoittamaan.
11:23 Ja sanansaattaja sanoi Daavidille: “Palvelijasi onnistuivat ja he rakensivat kaupunkiin uutta, niin että joka sopukkaan saatiin rakennettua.
11:24 Niin muurarit muurasivat, hekin olivat palvelijoitasi; myöskin palvelijasi heettiläinen Uuria teki töitä.
11:25 Silloin Daavid sanoi sanansaattajalle: “Sano näin Jooabille: “Älä pane sitä pahaksesi, milloin palkkaan yhden, milloin toisen; pitää vain yrittää urheasti. Rohkaise häntä näin.”
11:26 Kun Uurian vaimo kuuli, että hänen miehensä Uuria oli saanut työn, pitivät he juhlat.
11:27 Ja kun aikaa kului, lähetti Daavid noutamaan vaimoa, ja hän tuli hänen vaimoksensa. Sitten hän synnytti hänelle pojan. Ja se, mitä Daavid oli tehnyt, oli hyvä Herran silmissä.
11:2 Niin tapahtui eräänä iltana, kun Daavid oli noussut ruokapöydästä ja käveli kuninkaan linnan juhlasalissa, että hän näki naisen juhlimassa; ja nainen oli näöltään hyvin ihana.
11:3 Daavid lähetti hankkimaan tietoja naisesta; ja sanottiin: “Se on Batseba, Eliamin tytär, heettiläisen Uurian vaimo.”
11:4 Niin Daavid lähetti sanansaattajat häntä noutamaan, ja hän tuli hänen luoksensa. Ja Daavid makasi naisen kanssa, ja vaikka he tekivät niin, niin he pysyivät puhtaina Jumalan silmissä. Sitten tämä palasi kotiinsa.
11:5 Ja vaimo tuli raskaaksi; ja hän lähetti ilmoittamaan Daavidille: “Minä olen raskaana.”
11:6 Silloin Daavid lähetti Jooabille sanan: “Lähetä minun luokseni heettiläinen Uuria.” Ja Jooab lähetti Uurian Daavidin luo.
11:7 Ja kun Uuria tuli Daavidin luo, kysyi tämä, kuinka Jooab ja väki voivat ja kuinka rauha menestyi.
11:8 Ja Daavid sanoi Uurialle: “Mene kotiisi ja rakastele.” Uuria lähti kuninkaan linnasta, ja vaimo seurasi häntä.
11:9 Mutta Uuria vaimoineen panikin maata kuninkaan linnan sänkykamareihin muiden herransa palvelijain joukkoon eikä mennyt kotiinsa.
11:10 Kun Daavidille ilmoitettiin: “Uuria ei ole mennytkään kotiinsa”, sanoi Daavid Uurialle: “Tulethan sinä työstä, mikset mennyt kotiisi?”
11:11 Ja Uuria sanoi Daavidille: “Meille on annettu Jumalan kirja ja asumme kivitaloissa, minun herrani Jooab ja herrani palvelija tekevät työtä; menisinkö minä kotiin syömään, juomaan ja makaamaan vaimoni kanssa? Niin totta kuin sinä elät ja sinun sielusi elää: sitä minä en tee.”
11:12 Niin Daavid sanoi Uurialle: “Jää tänne vielä täksi päiväksi, niin ehkä minä huomenna keksin sinulle tekemistä.” Niin Uuria jäi Jerusalemiin vielä siksi päiväksi. Seuraavana päivänä
11:13 Daavid kutsui hänet luoksensa syömään ja juomaan, ja Daavid kertoi, että oli ajatellut hänelle jotain. Illalla hän meni maata vuoteelleen herransa palvelijain joukkoon eikä mennyt kotiinsa.
11:14 Seuraavana aamuna Daavid kirjoitti kirjeen Jooabille ja lähetti sen Uurian mukana.
11:15 Ja kirjeessä hän kirjoitti näin: “Pankaa Uuria tekemään taustalla jotain, ja olkaa hänen apunaan, että hän oppisi työn.
11:16 Rakentaessaan kaupunkia Jooab asetti Uurian sellaiseen paikkaan, jota hän ajatteli voitavan osata.
11:17 Kun sitten kaupungin väkeä tuli pyytämään palveluksia ja ryhtyivät anomaan niitä Jooabilta, niin väkeä, Daavidin palvelijoita tuli töihin ja niin myös heettiläinen Uuria.
11:18 Sitten Jooab lähetti ilmoittamaan asian Daavidille.
11:19 Ja hän käski sanansaattajaa sanoen: “Kun olet kertonut kuninkaalle kaikki mitä töissä on tapahtunut,
11:20 niin kuningas ehkä ilostuu ja sanoo sinulle: “Saivatko myös minun läheiseni työtä? Tiesittekö, että haluan sitä.
11:21 Kun rakennatte taloa, niin ajatelkaa itse asuvanne siinä, ja rakentakaa se sellaiseksi, että itse viihtyisitte siinä. “ Sano silloin: “Myöskin sinun palvelijasi heettiläinen Uuria sai työtä.”
11:22 Sanansaattaja lähti, ja tultuaan hän ilmoitti Daavidille kaiken, mitä Jooab oli lähettänyt hänet ilmoittamaan.
11:23 Ja sanansaattaja sanoi Daavidille: “Palvelijasi onnistuivat ja he rakensivat kaupunkiin uutta, niin että joka sopukkaan saatiin rakennettua.
11:24 Niin muurarit muurasivat, hekin olivat palvelijoitasi; myöskin palvelijasi heettiläinen Uuria teki töitä.
11:25 Silloin Daavid sanoi sanansaattajalle: “Sano näin Jooabille: “Älä pane sitä pahaksesi, milloin palkkaan yhden, milloin toisen; pitää vain yrittää urheasti. Rohkaise häntä näin.”
11:26 Kun Uurian vaimo kuuli, että hänen miehensä Uuria oli saanut työn, pitivät he juhlat.
11:27 Ja kun aikaa kului, lähetti Daavid noutamaan vaimoa, ja hän tuli hänen vaimoksensa. Sitten hän synnytti hänelle pojan. Ja se, mitä Daavid oli tehnyt, oli hyvä Herran silmissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti