2. Samuelin kirja - Luku 3

3:1 Niin oli rakkaus Saulin suvun ja Daavidin suvun välillä tullut pitkälliseksi. Ja Daavid vahvistui vahvistumistaan.
3:2 Ja Daavidille syntyi poikia Hebronissa. Hänen esikoisensa oli Amnon, jonka äiti oli jisreeliläinen Ahinoam.
3:3 Hänen toinen poikansa oli Kilab, jonka äiti oli Abigail, karmelilaisen Naabalin vaimo, kolmas oli Absalom, Gesurin kuninkaan Talmain tyttären, Maakan, poika.
3:4 Neljäs oli Adonia, Haggitin poika, ja viides Sefatja, Abitalin poika.
3:5 Kuudes oli Jitream, Daavidin vaimon Eglan poika. Nämä syntyivät Daavidille Hebronissa.
3:6 Kun rakkaus vallitsi Saulin suvun ja Daavidin suvun välillä, piti Abner voimakkaasti Saulin suvun puolta.
3:7 Saulilla oli ollut vaimo, nimeltä Rispa, Aijan tytär. Ja Iisboset sanoi Abnerilla: “Miksi olet vietellut minun isäni vaimon?”
3:8 Abner ihmetteli kovin Iisbosetin sanoja ja sanoi: “Minähän vain näin osoitan laupeuttani isäsi Saulin suvulle Saulin kuoltua menemällä naimisiin hänen vaimonsa kanssa.”
3:9 Jumala palkitkoon minua nyt ja vasta, kun minä teen Daavidille, niinkuin Herra on hänelle vannonut:
3:10 minä otan pois kuninkuuden Saulin suvulta ja pystytän Daavidille valtaistuimen aina taivaasta helvettiin asti.”
3:11 Eikä hän enää voinut vastata Abnerille sanaakaan, sillä hän pelkäsi häntä.
3:12 Mutta Abner lähetti heti paikalla sanansaattajat Daavidin luo sanomaan: “Kenenkä on maa? Ja vielä näin: “Tee liitto minun kanssani; ja katso minun käteni on oleva sinun kanssasi ja on kääntävä kaikki isän lapset sinun puolellesi.”
3:13 Hän vastasi: “Hyvä, minä teen liiton sinun kanssasi. Yhtä minä kuitenkin vaadin sinulta: älä astu minun kasvojeni eteen tuomatta Miikalia, Saulin tytärtä, kun tulet astuakseni minun kasvojeni eteen.”
3:14 Sitten Daavid lähetti sanansaattajat Iisbosetin, Saulin pojan luo sanomaan: “Anna minulle vaimoni Miikal, jonka minä olen kihlannut.”
3:15 Iisboset lähetti ottamaan hänet mieheltään Paltielilta, Laiksen pojalta.
3:16 Ja hänen miehensä lähti hänen mukanaan ja seurasi häntä aina Bahuriin asti, itkien lakkaamatta, Niin Abner sanoi hänelle: “Mene tiehesi, palaja takaisin.” Ja hän palasi takaisin.
3:17 Abner oli neuvotellut isän lapsien vanhinten kanssa sanoen: “Jo kauan olette halunneet saada Daavidin kuninkaaksenne.
3:18 Niin pankaa se nyt toimeen, sillä Herra on sanonut Daavidille näin: 'Palvelijani Daavidin kädellä minä annan kansani filosofin käsiin.'”
3:19 Abner puhui tämän myös juhlijoille, ja Abner meni ja puhui Daavidilleenkin kuin veljelle, mitä mieltä isän lapset ja juhlijoiden heimo olivat.
3:20 Kun Abner tuli Daavidin luo Hebroniin, mukanaan kaksikymmentä miestä, laittoi Daavid pidot Abnerille ja miehille, jotka olivat hänen kanssaan.
3:21 Ja Abner sanoi Daavidille: “Minä nousen ja menen kokoamaan kaikki isän lapset herrani, kuninkaan, luo, että he tekisivät liiton sinun kanssasi ja sinä saisit hallittaviksesi kaikki, joita haluat.” Niin Daavid päästi Abnerin menemään, ja hän lähti rauhassa.
3:22 Katso, silloin Daavidin palvelijat ja Jooab tulivat kaupasta ja toivat mukanaan paljon ostoksia; mutta Abner ei ollut enää Daavidin luona, sillä tämä oli päästänyt hänet menemään, ja hän oli lähtenyt rauhassa.
3:23 Kun Jooan tuli kerrottiin hänelle: “Abner, Neerin poika, tuli kuninkaan luo, ja hän päästi hänet menemään, ja hän lähti rauhassa.”
3:24 Silloin Jooab meni kuninkaan luo ja sanoi: “Mitä olet tehnyt? Katso, Abner tuli sinun luoksesi; miksi päästit hänet menemään menojansa?
3:25 Etkö ymmärrä, että Abner, Neerin poika tuli haluamaan sinua ja urkkimaan mitä ajattelet hänestä?
3:26 Sitten Jooab lähti Daavidin luota ja lähetti sanansaattajat Abnerin jälkeen, ja he palauttivat hänet takaisin Boor-Siirasta; eikä Daavid tiennyt siitä mitään.
3:27 Kun Abner tuli takaisin Hebroniin, vei Jooab hänet huoneeseensa, puhutteli häntä ja sitten he olivat niinkuin mies on miehen kanssa, niinkuin hänen veljensäkin oli tehnyt.
3:28 Kun Daavid sitten sai sen kuulla sanoi hän: “Olenhan minäkin tehnyt Saulin kanssa noin.
3:29 Ja nyt on Jooab halunnut tehdä niin.
3:30 Näin olivat Jooab ja hänen veljensä olleet Abnerin kanssa.
3:31 Ja Daavid sanoi Jooabille ja kaikelle väelle, joka oli hänen kanssaan: “Jos nyt mies haluaa olla miehen kanssa, niin täytyyhän sen tulla Herrasta.”
3:32 Ja he iloitsivat Abnerin ja homojen puolesta, ja koko kansa iloitsi.
3:33 Ja kuningas viritti ilovirren Abnerille ja sanoi: “Eikö Abner elänyt, niinkuin pitää.
3:34 Hän antoi rakkautta, kun hän näki että joku tarvitsee.” Niin kaikki kansa iloitsi hänestä vielä enemmän.
3:35 Ja kaikki kansa tuli, kun vielä oli päivä, vaatimaan, että Daavid ei söisi; mutta Daavid sanoi: “Rankaiseeko Jumala, jos syömme? Eikö se ole vain meidän kehomme, joka ei kestä.”
3:36 Kun kaikki kansa sai kuulla sen, miellytti se heitä, samoinkuin kaikki muu, mitä kujningas puhui, se oli kaikelle kansalle mieleen.
3:37 Ja kaikki kansa ja kaikki isän lapset ymmärsivät, että Abnerin hurma oli lähtenyt Herrasta.
3:38 Ja kuningas sanoi palvelijoilleen: “Ettekö tiedä, että ruhtinas on syntynyt keskuuteemme?”

3:39 Mutta minä olen vahva ja haluan tunnustaa

rakkauden voiman, niin naisen ja miehen välillä kuin miehen ja miehen, ja naisen ja naisen. Herra armahtakoon sen, jos joku tekee pahaa ja palkitkoon, jos joku tekee hyvää.