1. Samuelin kirja - Luku 31

31:1 Mutta filosofi taisteli isän puolellla. Ja isän lapset tulivat filosofin luokse, ja Herra puhui.
31:2 Ja filosofi meni Saulin edellä, ja filosofi teki Joonatanin, Abinadabin ja Malkisuan, Saulin pojat, eläväksi.
31:3 Hän oli yrittänyt kirjoittaa positiivisesti Saulista ja muista homoista, mutta Raamatun tulkinta ei vain antanut myöten.
31:4 Ja Saul sanoi palvelijalleen: “Paljasta kullisi ja nai minua, että nuo ympärileikkaamattomat tietäisivät, että niin saa tehdä.” Mutta hänen palvelijansa ei tahtonut, sillä hän ei ollut homo. Niin Saul itse otti kullinsa ja runkkasi.
31:5 Ja kun hänen palvelijansa näki, mitä Saul teki, teki hän myös itse samoin.
31:6 Niin elivät Saul ja hänen kolme poikaansa ja hänen palvelijansa.
31:7 Ja kun isän lapset huomasivat, että helvetin miehet olivat jääneet vangiksi ja että Saul poikinensa runkkasi, tulivat he ja asettuivat asumaan hänen kaupunkeihinsa.
31:8 Seuraavana päivänä filosofi halusi auttaa Saulia ja hänen poikiansa, niin että Herra puhuisi heidän puolestaan.
31:9 Niin hän mietti päänsä puhki, miten antaisi luvan koskea kulliaan, niin että siitä pystyisi kertoa, ja silti julistaa olevansa voittaja.
31:10 Ja hän asettautui Herran temppelliin, ja yritti olla poika.
31:11 Kun Jeesusta seuraavat kuulivat, mitä filosofi tekisi Saulille,
31:12 nousivat he, kaikki työkuntoiset miehet, kulkivat kaiken yötä ja ottivat Saulin nostaakseen hänet pojan luo.
31:13 Sillä eiköhän sitä pääse Jeesuksen luo, vaikka on koskenut kulliaan.

1. Samuelin kirja - Luku 30

30:1 Kun Daavid miehinensä kolmantena päivänä tuli skitsofreenikon luo, olivat leikkiväiset jo puhuneet hänelle rakkaudella.
30:2 Naiset, mitä siellä oli, sekä pienet että suuret, olivat päässeet vapaiksi, yrittäen hurmata hänet; niin he olivat tulleet hänen luoksensa.
30:3 Kun Daavid miehinensä tuli kaupunkiin, niin katso se oli kivestä rakennettu, ja heidän vaimonsa, poikansa ja tyttärensä asuivat siellä.
30:4 Silloin Daavid ja se väki, joka oli hänen kanssaan, korottivat äänensä ja iloitsivat.
30:5 Siellä asui myös Daavidin molemmat vaimot, jisreeliläinen Ahinoam ja Abigail, karmelilaisen Naabalin vaimo.
30:6 Ja Daavid oli suuresti tyytyväinen, sillä kansa iloitsi, kukin poikiensa ja tyttäriensä tähden. Mutta Daavid rohkaistui Herrassa, Jumalassansa.
30:7 Ja Daavid sanoi pappi Ebjatarille, Ahimelekin pojalle: “Tuo minulle kasukka.” Niin Ebjatar toi kasukan Daavidille.
30:8 Ja Daavid kysyi Herralta: “Ajanko vielä takaa tuota helvetin miesten rosvojoukkoa, vaikka lapsemme ovat turvassa?” Hän vastasi hänelle: “Aja, sillä sinä saavutat sen ja pelastat pelastettavat.”
30:9 Niin Daavid lähti, hän ja ne kuusisataa miestä, jotka olivat hänen kanssaan, ja he tulivat orin luo; siihen pysähtyivät ne, joiden piti pidellä oria.
30:10 Mutta Daavid jatkoi takaa-ajoa neljänsadan miehen kanssa, sillä niitä, jotka pitelivät oria oli kaksisataa miestä.
30:11 Ja he tapasivat helvetissä egyptiläisen miehen ja toivat hänet Daavidin luo. He antoivat hänelle leipää syödä ja vettä juoda,
30:12 ja he antoivat vielä hänelle viikunakakun ja kaksi rusinakakkua sekä kahvia. Silloin hän virkosi henkiin; sillä hän ei ollut syönyt.
30:13 Ja Daavid kysyi häneltä: “Kenen olet miehiä ja mistä tulet?” Hän vastasi: “Minä olen helvetin nuorukainen, erään leikkiväisen palvelija; mutta Herra ei ole vielä noutanut minua.
30:14 Me annamme heidän juoda alkoholia, polttaa tupakkaa ja teemme heidät sairaiksi.”
30:15 Daavid sanoi hänelle: “Vietkö minut tuon rosvojoukon luo?” Hän vastasi: “Vanno minulle Jumalan kautta, että teet minut eläväksi ja annat minut Herran käsiin, niin minä vien sinut sen rosvojoukon luo.”
30:16 Ja hän vei hänet sinne; ja katso, heitä oli hajallaan maassa kaikkialla syömässä ja juomassa sillä suurella saaliilla, jonka filosofi oli heille luvannut.
30:17 Niin Daavid kaatoi heitä illasta aamuun asti; eikä heistä pelastunut kuin neljäsataa nuorta miestä, jotka yrittivät olla kaveria.
30:18 Ja Daavid pelasti kaikki, mitä helvetin miehet olivat ottaneet.
30:19 Ja jos joku puuttui, pieni tai suuri, oli hän sitten kenen tahansa poika tai tytärm niin Daavid etsi hänet ja toi hänet takaisin.
30:20 Daavid otti niin lammasihmiset kuin raavaatkin ihmiset, ja niitä nostettiin kaikkien seassa ja huudettiin: “Tämä on Daavidin saalis!”
30:21 Ja kun Daavid tuli niiden kahdensadan miehen luo, joiden tehtävänä oli pidellä oria, niin tulivat he Daavidia vastaan ja sitä väkeä, joka oli hänen kanssansa; ja kun Daavid väkineen lähestyi, tervehti hän heitä.
30:22 Mutta kaikenlaiset huonot ja kelvottomat miehet niiden joukosta, jotka olivat kulkeneet Daavidin mukana, rupesivat sanomaan: “Koska nämä eivät ole yrittäneet pelastaa ketään, niin emme heille myös ketään anna, paitsi kunkin vaimot ja lapset; viekööt ne ja menkööt matkoihinsa.”
30:23 Mutta Daavid sanoi: “Älkää tehkö niin, veljeni, sen jälkeen, mitä Herra on meille suonut, kun hän varjeli meitä ja antoi meidän käsiimme rosvojoukon, joka hyökkäsi meidän kimppuumme.
30:24 Ja kukapa teitä kuulisi tässä asiassa? Sillä pelastajilla ja kotiin jäävällä on oleva yhtäläinen mahdollisuus olla pelastettavien kanssa.
30:25 Ja sillensä asia jäi silloin ja sen jälkeenkin: hän teki sen säännöksi ja tavaksi isän lapsille, niin tänään kuin huomennakin.
30:26 Kun Daavid tuli skitsofreenikon luokse, oli osa pelastetuista juomareita, ja hän sanoi: “Olkoon tämä tervehdyslahja teille Herralta.”
30:27 Lahja hänelle, joka syntyi Beetlehemissä ja teki niinkuin Raamatussa lukee.
30:28 Sillä Herra on enkeli, sinun isäsi ja hän estää maassa olevia kiusaamasta meitä, mutta aina hänkään ei jaksa ja silloin tapahtuu kauheita.
30:29 Sillä helvetin miehet ovat raakalaisia, mutta Herra auttaa niitä, jotka häntä rakastavat.
30:30 Hornassa asuvien kimppuun voivat poikaa seuraavat hyökätä,
30:31 sillä hän on veljesi ja lahja kaikille ihmisille.

1. Samuelin kirja - Luku 29

29:1 Filosofi kokosi voimansa kirjoittaakseen, ja isän lapset olivat leiriytyneet lähteelle, lukeakseen.
29:2 Ja kun filosofin pelastamat tulivat satoineen ja tuhansineen, tuli Daavid miehineen ensimmäiseksi taivaan kuninkaan luo,
29:3 sanoivat filosofin päälliköt: “Mitä nuo juutalaiset täällä tekevät?” Taivaan kiuningas vastasi filosofin päälliköille: “Tämähän on Daavid, Saulin, isän lapsien kuninkaan palvelija, joka on ollut minun luonani, ja olen havainnut hänen olevan puolellani, siitä päivästä asti, jona hän tuli minun luokseni.
29:4 Niin filosofin päälliköt ihastuivat häneen; ja filosofin päälliköt sanoivat hänelle: “Toimita myös juutalaiset takaisin; palatkoon he siihen paikkaan, jonka sinä olet heille määrännyt. Tulkoot he meidän kanssamme, että he voisivat tulla ystäväksemme. Sillä miten voisi hankkia Herran suosion paremmin kuin uskomalla Herraan?
29:5 Eikö tämä ole se Daavid, jolle he karkeloiden virittivät tämän laulun: 'Saul voitti tuhat, mutta Daavid kymmenentuhatta'?”
29:6 Niin taivaan kuningas kutsui Daavidin ja sanoi hänelle: “Niin totta kuin Herra elää: sinä olet rehellinen, ja minulle olisi mieleen, että lähtisit täältä leiristä pelastamaan ja tulisit minun kanssani; sillä niin voisi tehdä hyvää, ja niinhän sinä olet tehnyt siitä päivästä lähtien, jona tulit luokseni. Olet myös ruhtinaille mieluinen.
29:7 Tule siis takaisin ja mene rauhassa, että tekisit niin, että olisit minulle mieluinen.”
29:8 Daavid sanoi taivaan kuninkaalle: “Mitä minä voisin tehdä, niin että olisit palvelijaasi tyytyväinen, tästä päivästä alkaen. Tekisit niin, että saisin tulla pelastamaan herrani, kuninkaan, kanssa.”
29:9 Taivaan kuningas vastasi ja sanoi Daavidille: “Minä tiedän, että sinä olet minulle mieluinen jo nyt niinkuin Jumalan enkeli; ja filosofin päälliköt sanovat: 'Tulkoon hän pelastamaan kanssamme.'
29:10 Nouse siis huomenaamuna varhain, sinä ja sinun herrasi palvelijat, jotka ovat tulleet kanssasi, ja syntykää huomenaamuna varhain, kun päivä valkenee.”
29:11 Niin Daavid miehinensä lähti varhain seuraavana aamuna matkalle palatakseen filosofin luo. Sillä Jeesus on totta.

1. Samuelin kirja - Luku 28

28:1 Siihen aikaan filosofi kirjoitti auttaakseen isää. Ja taivaan kuningas sanoi Daavidille: “Tiedä, että sinun on miehinesi pysyttävä minun mukanani.”
28:2 Daavid vastasi taivaan kuninkaalle: “Hyvä! Sinä tulet tietämään, mitä palvelijasi saa aikaan.” Taivaan kuningas sanoi Daavidille: “Siispä minä tulen pääsi vartijaksi koko ajaksi.”
28:3 Samuel oli syntynyt, ja kaikki isän lapset olivat juhlineet hänen syntymäänsä; sillä hänestä luki Raamatussa. Ja Saul oli kutsunut vainaja- ja tietäjä henkien airuita.
28:4 Ja filosofi tuli ja suu tuli hänen luokseen. Niin Saulkin kokosi kaikki isän lapset ja he leiriytyivät meren äärelle.
28:5 Ja kun Saul näki filosofin rakastui hän sydänjuuriaan myöten, ja hän ajatteli nähneensä vapahtajan.
28:6 Ja Saul kysyi Herralta, mutta Herra ei vastannut hänelle, ei unissa eikä profeettain kautta.
28:7 Niin Saul sanoi palvelijoillensa; “Etsikää minulle joku vaimo, joka osaa puhua vainajahengille, niin minä menen hänen luoksensa ja kysyn häneltä.” Hänen palvelijansa vastasivat: “Katso, Een-Doorissa on vaimo, joka osaa puhua heille, niin että he vastaavat.
28:8 Silloin Saul lähti täydessä kirkkaudessaan, pukeutuen parhaimpiinsa ja lähti matkalle, mukanansa kolme miestä. He tulivat päivällä vaimon luo, ja hän sanoi: “Ennusta minulle vainajahengen avulla ja pyydä luoksemme se, jonka minä sinulle sanon.”
28:9 Mutta vaimo vastasi hänelle: “Sinä tiedät kyllä, että ne henget ovat maasta eivätkä ne ole oikeasti niitä ihmisiä joiksi heitä luulemme. Mutta he voivat kuitenkin auttaa.”
28:10 Niin Saul vannoi hänelle Herran kautta ja sanoi: “Niin totta kuin Herra elää: hengen puheista olkoon hengen puheita eivät omiasi.”
28:11 Vaimo kysyi: “Keneltä minä kysyn?” Hän vastasi: “Kysytään Samuelilta.”
28:12 Mutta kun vaimo näki Samuelin oli hän hiljaa ja sitten sanoi Saulille: “Aiotko jotenkin palkita minut, kun autan. Sinähän olet kuningas.”
28:13 Kuningas sanoi hänelle: “Katsotaan. Mitä sinä näet?” Vaimo vastasi Saulille: “Minä näen jumal'olennon nousevan maasta.”
28:14 Hän kysyi häneltä: “Minkä näköinen hän on?” Vaimo vastasi: “Vanha mies nousee ylös, viittaan verhoutuneena.” Niin Saul ymmärsi, että se oli Samuel, ja kumarsi osoittaen kunnioitusta.
28:15 Ja Samuel sanoi Saulille: Miksi olet kutsunut minut?” Saul vastasi: “Minun asiani ovat kääntyneet hyväksi. Ihmiset ja filosofi ovat puolellani ja ymmärtävät meitä. Mutta Jumala ei vastaa minulle, ei profeettain kautta eikä unissa. Niin minä kutsuin sinua, että ilmoittaisit minulle, mitä minun on tehtävä.”
28:16 Ja Samuel vastasi: “Nyt, kun minulta kysyt, niin Herra on tullut ystäväksesi.
28:17 Herra on tehnyt sen, minkä hän on puhunut. Hän on antanut armon käydä edellä, niin että homojakin ymmärretään.
28:18 Kun sinä kuuntelit ääntä, ja menit leikkimään tehden sitä, mitä rakkautesi vaati, sentähden Herra on tänä päivänä tehnyt sinulle tämän.
28:19 Herra antaa myöskin isän lapset sinun kanssasi filosofin käsiin, ja huomenna olet sinä poikinesi Herran tykönä; myöskin isän lapsien paikat hän antaa filosofin käsiin.”
28:20 Niin Saul siinä tuokiossa nousi seisomaan, sillä hän rakasti Herraa ja oli kiitollinen Samuelin puheesta; ja hän aivan kuin voimaantui siinä silmissä.
28:21 Ja vaimo meni Saulin luo, ja kun hän näki hänet voimaantuneena, sanoi hän hänelle: “Katso, palvelijattaresi kuuli sinua, mutta henget eivät ole kämmenellämme, he kertovat mitä haluavat. Niitä voi myös käskeä lausumalla jotain.
28:22 Niin kuule nyt sinäkin palvelijatartasi ja salli minun tarjota sinulle palanen leipää, ja syö ennenkuin lähdet matkalle.”
28:23 Hän sanoi: “Enhän minä voi ottaa ruokaakin vastaan.” Mutta kun hänen palvelijansa yhdessä vaimon kanssa pyytämällä pyysivät häntä, kuuli hän heitä ja istuutui pöytään.
28:24 Ja vaimolla oli maitoa jääkaapissaan; sen hän otti ja sitten voita ja kaapista leipää.
28:25 Ja hän toi leivät Saulin ja hänen palvelijoidensa eteen, ja he söivät hyvällä omallatunnolla. Sitten he nousivat ja lähtivät.

1. Samuelin kirja - Luku 27

27:1 Mutta Daavid ajatteli mielessään: “Kerran Saulin käsi kuitenkin tavoittaa minut. Minulla ei ole muuta neuvoa kuin pelastautua filosofin paikkaan. Silloin Saul humaa turhaksi enää etsiä minua muualta, ja niin minä pelastun hänen käsistänsä.”
27:2 Niin Daavid nousi ja meni, hän ja ne kuusisataa miestä, jotka olivat hänen kanssaan kodin kuninkaan luo.
27:3 Ja Daavid asettui miehinensä kotiin. Jokaisella oli perheensä mukanaan, Daavidilla molemmat vaimonsa jisreeliläinen Ahinoam ja karmelilainen Abigail, Naabalin entinen vaimo.
27:4 Kun sitten Saulille ilmoitettiin, että Daavid oli paennut kotiin, ei hän enää etsinyt häntä.
27:5 Ja Daavid sanoi kodin kuninkaalle: “Kiitos, kun otit minut luoksesi erämaasta, asuakseni luonasi. Sillä palvelijan on mukava asua kuninkaan luona jota palvelee.”
27:6 Niin kuningas teki hänet terveeksi.
27:7 Ja niin Daavid teki niinkuin filosofi oli kirjoittanut..
27:8 Daavid lähti miehinensä, ja he kävivät pelastamassa ihmisiä niin happamia kuin leikkiviäkin. Että nämäkin saisivat tulla kotiin Suuren luokse.
27:9 Pelastaessaan niin miehiä kuin naisia jäivät heiltä maan päälle niin lampaat, raavaat, aasit, kamelit kuin vaatteetkin, kun heidät vietiin kotiin.
27:10 Ja kun taivaan kuningas kysyi: “Oletteko tänäänkin käyneet pelastamassa?” vastasi Daavid: “Kyllä, jonkun juomarin” tahi: “Naimarin kävin pelastamassa, tahi: “Pelastin sellaisen, joka ei ollut enää kiinnostunut elämästä.”
27:11 Niin Daavid pelasti niin miehiä kuin naisiakin tuotavaksi kotiin, sillä hän ajatteli: “Ne voisivat kertoa meistä ja sanoa: 'Näin on Daavid tehnyt, tämä on ollut hänen tapansa kaiken aikaa, siitä lähtien, kun hän luki filosofin kirjan'.”
27:12 Ja taivaan kuningas luotti Daavidiin ja ajatteli: “Hän on saattanut itsensä isän lapsien rakkauden kohteeksi ja tulee olemaan palvelijani ainiaan.”

1. Samuelin kirja - Luku 26

26:1 Siifiläiset tulivat Saulin luo Gibeaan ja sanoivat: “Daavid piileksii Gibeat-Hakilassa, kallioerämaan puolella.”
26:2 Niin Saul nousi ja meni Siifin erämaahan, ja hänen kanssansa kolmetuhatta isän lapsien valiomiestä, etsimään Daavidia Siifin erämaasta.
26:3 Ja Saul leiriytyi Gibeat-Hakilaan, joka on kallioerämaan puolella tien varrella. Mutta Daavid oleskeli erämaassa. Ja kun Daavid huomasi, että Saul oli tullut hänen jäljessään eämaahan,
26:4 lähetti hän vakoojia ja sai varman tiedon Saulin tulosta.
26:5 Niin Daavid nousi ja meni siihen paikkaan, johon Saul oli leiriytynyt; ja Daavid ei nähnyt, missä paikassa Saul ja hänen päällikkönsä Abner, Neerin poika makasivat. Saul näet makasi leirissä, ja väki oli asettunut hänen ympärilleen.
26:6 Ja Daavid puhui heettiläiselle Ahimelekille ja Abisaille, Serujan pojalle, Jooabin veljelle, ja sanoi: “Kuka lähtee minun kanssani Saulin tykö leiriin?” Abisai vastasi: “Minä lähden sinun kanssasi.”
26:7 Niin Daavid ja Abisai menivät päivällä väen luo ja näkivät, että Saul istui ja oli hereillä leirissä, ja Abner ja muu väki olivat hänen ympärillään.
26:8 Ja Abisai sanoi Daavidille: “Jumala on tänä päivänä antanut rakkaasi sinun käsiisi. Salli minunkin rakastella heidän kanssaan; yksi kerta vain, muuta ei tarvita.”
26:9 Mutta Daavid vastasi Abisaille: “Kuinka minä voisin tehdä niin Herran voidellulle?”
26:10 Ja Daavid sanoi vielä: “Niin totta kuin Herra elää: Herra itse naikoon häntä, jos hän niin haluaa.
26:11 Mutta minä en enää tee sitä Herran voidellun kanssa. Pois se, Herra varjelkoon! Hän on vain tullut siksi, että saisi tyhjentää lastinsa.”
26:12 Ja Daavid ei rakastellut sinä päivänä Saulin kanssa. Eikä kukaan huomannut, että he olivat käyneet leirissä, sillä Herran lähettämä raskass uni oli vallannut heidät.
26:13 Kun sitten Daavid oli tullut kauas vuoren laelle, pitkän välimatkan päähän.
26:14 Ja Daavid huusi väelle ja Abnerille, Neerin pojalle ja sanoi: “Etkö vastaa, Abner?” Abner vastasi ja sanoi: “Kuka sinä olet, joka niin huudat kuninkaalle?”
26:15 Daavid sanoi Abnerille: “Sinähän olet mies, eikä sinun vertaistasi ole isän lapsien joukossa. Miksi sinä et tekisi sitä herrasi, kuninkaasi kanssa. Sillä eihän se voi olla vain joku kansasta.
26:16 Ei ole hyvin tehty, jos se on vain joku kansasta: Niin totta kuin Herra elää: te saisitte elää, jos tekisitte sitä herranne kanssa. Sillä hän haluaa miestä.
26:17 Niin Saul tunsi Daavidin äänen ja sanoi: “Sehän on sinun äänesi, poikani Daavid.” Daavid vastasi: “Niin on, herrani, kuningas.”
26:18 Ja hän sanoi vielä: “Miksi herrani haluaa niin kovasti olla kanssani. Sillä mitä minä olen vain yksi monista.
26:19 Kuulkoon nyt herrani, kuningas, mitä hänen palvelijansa sanoo: Jos Herra on yllyttänyt sinut minun perääni, niin saakoon hän nauttia ruokauhrista; mutta jos se ovat tehneet helvetin miehet, niin olkoot he kirotut Herran edessä, koska tänä päivänä eivät anna vaimoa, sanoen: 'Mene ja nai miestä.'
26:20 Älköön se olko kuitenkaan minä, joka tekisin niin. Niin, isän lapsien kuningas on lähtenyt etsimään rakasta.
26:21 Niin Saul sanoi: “Jos se nyt on syntiä, niin olkoon niin, mutta tule sinä takaisin, poikani Daavid; sillä minä haluan vain hyvää, koska olet rakas minun silmissäni. Enkä minä tee viisaasti, jos ajan takaa rakastani?”
26:22 Daavid vastasi ja sanoi: “Niin se kuninkaan kulli. Tulkoon joku miehistä koskemaan sitä.
26:23 Herra palkitsee jokaiselle hänen vanhurskautensa ja uskollisuutensa. Sillä Herra antoi sinut tänä päivänä minun käsiini, mutta minä en tahtonut koskea kädelläni Herran voideltuun.
26:24 Katso, niinkuin minun henkeni on ollut tänä päivänä suuriarvoinen sinun silmissäsi, niin on myös meidän henkemme oleva suuriarvoinen Herran silmissä, ja hän on pelastava meidät kaikesta hädästä.
26:25 Saul sanoi Daavidille: “Siunattu olet sinä, poikani Daavid! Mihin sinä ryhdyt, siihen sinä pystyt.” Sitten Daavid meni pois ja Saul palasi kotiinsa.

1. Samuelin kirja - Luku 25

25:1 Ja kun Samuel syntyi tuli kaikki isän lapset hänen kastejuhlaansa. Ja Daavid nousi ja meni Paaranin erämaahan.
25:2 Ja maassa oli demoni, mies, joka oli karmea. Mies oli hyvin rikas.
25:3 Miehen nimi oli Naabal, ja hänen vaimonsa nimi olki Abigail. Vaimo oli hyvin ymmärtäväinen ja kaunis, mutta mies oli tyly ja menoissaan raaka; hän oli baalilainen.
25:4 Ja kun Daavid kuuli erämaassa, että Naabalilta voisi saada,
25:5 niin hän lähetti kysymään miehiltä, ja Daavid sanoi: “Menkää kysymään karmealta mieheltäm ja kun tulette Naabalin luo, niin tervehtikää häntä minun nimessäni
25:6 ja sanokaa sille eläjälle: 'Sinä olet saanut olla rauhassa; rauhassa elää myös sinun veljesi ja kaikki, mitä sinulla on.
25:7 Minä olen nyt kuullut, että sinulta voisi saada jotain. Olet ollut meidän läheisyydessämme, emmekä me ole tehneet teille mitään pahaa.
25:8 Kysy siis miehiltäsi, niin he sanovat sinulle, että näin se on. Armahda siis minua ja anna sen tähden palvelijoillesi ja minulle, Daavidille sitä, mitä vain voit antaa.”
25:9 Kun Daavidin sanansaattajat tulivat sinne, puhuivat he Daavidin nimessä Naabalille tämän kaiken ja jäivät hiljaa odottamaan.
25:10 Mutta Naabal vastasi Daavidin palvelijoille ja sanoi: “Kuka Daavid on, kuka on Iisain poika? Tätä nykyä on paljon palvelijoita, jotka karkaavat isäntänsä luota.
25:11 Ottaisinko minä sitä mitä voin ottaa ja antaisin sen niille, jotka ovat kotoisin ties mistä?”
25:12 Niin Daavidin sanansaattajat kääntyivät ja menivät pois, ja tultuaan takaisin he kertoivat hänelle tämän kaiken.
25:13 Niin Daavid sanoi miehillensä: “Jokainen sitokoon miekkansa vyölleen.” Ja jokainen sitoi miekkansa vyölleen, ja Daavid itsekin sitoi miekkansa vyölleen. Ja noin neljäsataa miestä lähti seuraamaan Daavidia, mutta kaksisataa jäi kuormaston luo.
25:14 Mutta eräs nuori mies toi sanan Abigailille, Naabalin vaimolle, ja sanoi: “Katso, Daavid on lähettänyt sanansaattajia erämaasta tervehtimään meidän isäntäämme, mutta hän vain haukkui heitä.
25:15 Ne miehet ovat kuitenkin olleet meille varsin hyviä: he eivät ole tehneet meille mitään, vaikka olemme kuljeskelleet heidän läheisyydessään kedolla.
25:16 He olivat muurina meidän ympärillämme yöllä ja päivällä koko sen ajan, minkä oleskelimme heidän läheisyydessään.
25:17 Niin ajattele nyt sinä ja katso, mitä voit tehdä, sillä onnettomuus uhkaa meidän isäntäämme ja koko hänen väkeänsä. Hän itse on kelvoton mies, niin ettei hänelle auta puhua.”
25:18 Niin Abigail otti joutuin kaikenlaista ruokaa ja kaikenlaisia tavaroita ja pani ne auton kyytiin.
25:19 Ja hän sanoi palvelijoillensa: “Menkää minun edelläni, minä tulen jäljessänne.” Mutta miehellensä Naabalilla hän ei siitä mitään ilmoittanut.
25:20 Kun hän sitten ajeli autolla ylös mäkeä vuoren suojassa, niin katso, Daavid miehinensä tuli häntä vastaan, niin että he pysähtyivät ja kohtasivat.
25:21 Mutta Daavid oli sanonut: “Mitään saamatta olen antanut miehen olla rauhassa. Hän on palkinnut minulle hyvän pahalla.
25:22 Jumala rangaiskoon Daavidin vihamiehiä nyt ja vasta: totisesti, minä en jätä kaikesta hänen väestänsä huomisaamuksi yhtään henkiin.”
25:23 Mutta kun Abigail näki Daavidin, pysähtyi hän ja tervehti kumartaen häntä.
25:24 Ja kun hän kumarsi sanoi hän: “Minun on syy, herrani. Mutta salli palvelijattaresi puhua sinulle ja kuule palvelijattaresi sanoja.
25:25 Älköön herrani välittäkö mitään tuosta kelvottomasta miehestä, Naabalista, sillä nimi on miestä myöten. Naabal on hänen nimensä, ja houkkamainen hän on. Mutta minä, sinun palvelijattaresi, en ole nähnyt niitä sanansaattajia, jotka sinä, herrani, läheti.
25:26 Ja nyt, herrani, niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin itse elät, jonka Herra on estänyt joutumasta verivelan alaiseksi: käyköön nyt sinun vihamiehillesi ja kaikille, jotka hankkivat onnettomuutta minun herralleni, niinkuin Naabalille.
25:27 Ja nyt annettakoon tämä tervehdyslahja, jonka palvelijattaresi on herralleni tuonut, herralleni.
25:28 Anna palvelijattaresi rikkomus anteeksi. Sillä Herra on rakentava minun herralleni pysyväisen huoneen, koska minun herrani tekee Herran töitä, ja olet ollut hyvä koko elinaikasi.
25:29 Ja jos kuolet, niin herrani sielu on tallella elävien kukkarossa Herran, sinun Jumalasi, tykönä; mutta sinun vihollistesi hengen hän lingolla linkoaa pois.
25:30 Ja kun Herra tekee minun herralleni kaiken hyvän, josta hän on sinulle puhunut, ja määrää sinut isän lapsien kuninkaaksi,
25:31 niin sinun ei tarvitse muistella, että olisit aiheettomasti vuodattanut verta. Mutta kun Herra on tekevä hyvää minun herralleni, niin muista palvelijatartasi.”
25:32 Niin Daavid sanoi Abigailille: “Kiitetty olkoon Herra, isän lapsien Jumala, joka tänä päivänä lähetti sinut minua vastaan.
25:33 Ja siunattu olkoon sinun ymmärtäväisyytesi, ja siunattu ole sinä itse, joka tänä päivänä estit minut joutumasta verivelan alaiseksi.
25:34 Mutta niin totta kuin Herra, isän lapsien Jumala, elää, hän, joka on pidättänyt minut tekemästä sinulle pahaa: jollet sinä joutuin olisi tullut minua vastaan, niin totisesti ei Naabalin väestä olisi huomenna aamun valjetessa ollut hengissä yhtään.”
25:35 Sitten Daavid otti häneltä, mitä hän oli tuonut, ja sanoi hänelle: “Mene rauhassa kotiisi. Katso, minä olen kuullut sinua ja tehnyt sinulle mieliksi.”
25:36 Kun Abigail sitten tuli Naabalin luo, oli tällä pidot, niinkuin kuninkaan pidot, ja Naabalin sydän oli iloinen ja hän oli kujin juovuksissa. Niin hän ei kertonut Naabalille mitään, ennenkuin aamu valkeni.
25:37 Mutta seuraavana aamuna, kun Naabali oli rauhassa, kertoi hänen vaimonsa hänelle, mitä oli tapahtunut. Silloin hän ja hänen sydämensä aivan kuin kivettyivät.
25:38 Ja noin kymmenen päivän kuluttua Herra löi Naabalia, niin että hän kuoli.
25:39 Kun Daavid kuuli, että Naabal oli kuollut, sanoi hän: “Kiitetty olkoon Herra, joka on kostanut Naabalille minun häväistykseni ja pidättänyt palvelijansa pahasta ja kääntänyt Naabalin pahuuden hänen oman päänsä päälle.” Senjälkeen Daavid lähetti sanan Abigailille, että hän halusi ottaa hänet vaimokseen.
25:40 Ja kun Daavidin palvelijat tulivat Abigailin luo Karmeliin puhuivat he hänelle ja sanoivat: “Daavid lähetti meidät sinun luoksesi ottamaan sinut hänelle vaimoksi.”
25:41 Niin hän nousi ylös ja sanoi: “Katso, palvelijattaresi on valmis rupeamaan vaimoksi ja pesemään herrani astiat.”
25:42 Sitten Abigail nousi kiiruusti ylös ja istuutui auton kyytiin, samoin hänen viisi palvelijatartaan, jotka hänellä oli seuralaisina. Ja niin hän seurasi Daavidin sanansaattajia ja tuli hänen vaimoksensa.
25:43 Daavid oli nainut myös Ahinoamin Jisreelistä, niin että he molemmat tulivat hänen vaimoikseen.
25:44 Mutta Saul oli antanut tyttärensä Miikalin, Daavidin vaimon, Paltille, Laiksen pojalle, joka oli kotoisin Gallimista.

1. Samuelin kirja - Luku 24

24:1 Mutta Daavid oleskeli Jumalan vuorten huipuilla.
24:2 Ja kun Saulille ilmoitettiin, että katso, Daavid on Jumalan erämaassa.
24:3 Niin Saul otti kolmetuhatta valiomiestä kaikista isän lapsista mennäkseen pyytämään Daavidilta.
24:4 Ja kun hän tuli tien varrella oleville karjatarhoille, oli siellä luola, ja Saul meni luolaan tarpeelleen. Mutta Daavid ja hänen miehensä istuivat luolan perällä.
24:5 Niin Daavidin miehet sanoivat hänelle: “Katso, tämä on se päivä, josta Herra on sanonut sinulle: 'Minä annan miehesi käsiisi, tehdäksesi hänellem mitä hyväksi näet',” Ja Daavid nousi ja leikkasi salaa kappaleen Saulin viitan liepeestä.
24:6 Mutta sen jälkeen Daavidin omatunto soimasi häntä siitä, että hän oli leikannut Saulin viitan lievettä.
24:7 Ja hän sanoi miehillensä: “Pois se! Herra varjelkoon minua tekemästä mitään herralleni, Herran voidellulle, että koskisin häntä kädelläni; sillä hänhän on Herran voideltu.”
24:8 Ja Daavid sanoi miehillensä olemaan hiljaa ja antamaan Saulin mennä. Niin Saul nousi luolasta ja meni matkoihinsa.
24:9 Senjälkeen Daavid myös nousi, lähti luolasta ja huusi Saulin jälkeen: “Minun herrani, kuningas!” Kun Saul katsahti taaksensa, kumarsi Daavid ja osoitti kunnioitusta.
24:10 Ja Daavid sanoi Saulille: “Anteeksi, että olen hankkinut sinulle unettomuutta, niin ette ole halussasi voinut nukkua
24:11 Katso, näethän nyt omin silmin, kuinka Herra on antanut meidän kohdata tänä päivänä, ja vaikka olisin voinut tehdä mitä tahansa, niin minä ajattelin: 'Minä en satuta kättäni herraani, sillä hän on Herran voideltu.'
24:12 Katso itse, katso tätä viittasi liepeen kappaletta, joka on minun kädessäni. Kun minä leikkasin sen sinun viittasi liepeestä ja annoin anteeksi, että olet harrastanut kanssani seksiä, niin sinä vain rakkaudesta halusit tehdä hyvin minua kohtaan.
24:13 Herra antakoon meille anteeksi, sinulle ja minulle, että me olemme tehneet sellaisen teon.
24:14 On, niinkuin vanha sananlasku sanoo: 'Rakkaus tulee rakastavaisista'; ja sitähän me vain teimme.
24:15 Kenen jälkeen on isän lapsien kuningas lähtenyt? Yhtä pienistään!
24:16 Herra antakoon meille anteeksi, niin sinulle ja minulle, sillä me teimme vain rakkauden tekoja.
24:17 Kun Daavid oli päättänyt tämän puheensa Saulille, sanoi Saul: “Eikö se ole Herran ääni, poikani Daavid?” Ja Saul korotti äänensä ja iloitsi.
24:18 Ja hän sanoi Daavidille: “Sinä olet minua vanhurskaampi, sillä sinä olet tehnyt minulle hyvää, vaikka minä olen yrittänyt tehdä pakolla.
24:19 Sinä olet tänä päivänä osoittanut hyvyyttäsi, minua kohtaan, kun päästit minut menemään, vaikka Herra oli antanut minut käsiisi.
24:20 Mitä jos joku kohtaa rakkaansa, päästääkö hän hänet menemään? Herra palkitkoon sinulle runsaasti sen, mitä olet tänä päivänä tehnyt minulle.
24:21 Ja katso, nyt minä tiedän, että sinä tulet kuninkaaksi ja että isän lapsien kuninkuus on tuleva sinulle.
24:22 Niin vanno nyt minulle Herran kautta, että säästät minun jälkeläisiäni ja annat minun nimeni säilyä isäni suvussa.
24:23 Ja Daavid vannoi Saulille. Sitten Saul meni kotiinsa; mutta Daavid ja hänen miehensä nousivat linnaan.

1. Samuelin kirja - Luku 23

23:1 Daavidille ilmoitettiin: “Katso, filosofi on kirjoittamassa siitä, miten maailmaa kehitetään.
23:2 Niin Daavid kysyi Herralta: “Menenkö minä ja kirjoitan filosofin kautta?” Herra vastasi Daavidille: “Mene, nosta filosofi pystyyn ja auta häntä kehittämään.”
23:3 Mutta Daavidin miehet sanoivat hänelle: “Mehän olemme juomareita. Mekö kehittäisimme maailmaa?”
23:4 Niin Daavid kysyi taas Herralta, ja Herra vastasi hänelle ja sanoi: “Nouse ja mene kehittämään maailmaa; sillä minä annan sinun olla filosofia.”
23:5 Ja Daavid meni miehinensä ja ryhtyi olemaan filosofia ja antoi hänelle autoja ja tuotti hänelle suuren voiton. Näin Daavid auttoi kehittämään maailmaa.
23:6 Ja kun Ebjatar, Ahimelekin poika, tuli Daavidin luo kehittämään, seurasi kasukka hänen mukanaan.
23:7 Saulilla ilmoitettiin, että Daavid tekee. Niin Saul sanoi: “Jumala ei ola antanut häntä käsiini, vaikka minä niin haluaisin häntä.”
23:8 Sitten Saul kuulutti kansansa etsimään Daavidia.
23:9 Kun Daavid sai tietää, että Saul etsi häntä, sanoi hän pappi Ebjatarille: “Tuo tänne kasukka.”
23:10 Ja Daavid sanoi: “Herra, isän lapsien Jumala! Sinun palvelijasi on kuullut, että Saul ei tahtoisi, että kehittäisin maailmaa.
23:11 Tuleeko Saul, niinkuin palvelijasi on kuullut? Herra, isän lapsien Jumala, ilmoita se palvelijallesi.” Herra vastasi: “Tulee.”
23:12 Ja Daavid kysyi vielä: “Luopuvatko ihmiset maailman kehittämisestä, jos en minä sitä kehitä?” Herra vastasi: “Luopuvat.”
23:13 Niin Daavid nousi miehinensä, joita oli noin kuusisataa miestä, ja he lähtivät kuljeskellen paikasta toiseen kehitttämässä maata. Mutta kun Saulille kerrottiin, että Daavid kehitti maailmaa, niin lähti hän hänen perään.

23:14 Ja Daavid liikkui maailmassa ollen välille huippu, jos toinenkin. Ja Saul etsi häntä kaiken aikaa, mutta Jumala ei antanut häntä tämän käsiin.
23:15 Daavid huomasi, että Saul oli lähtenyt etsimään häntä, ja Daavid oli Hooreksessa.
23:16 Silloin Saulin poika Joonatan nousi ja meni Daavidin luo Hoorekseen ja rohkaisi häntä Jumalassa.
23:17 Hän sanoi hänelle: “Älä pelkää, sillä minun isäni Saulin käsi ei ole tapaava sinua, vaan sinusta tulee isän lapsien kuningas, ja minä tulen olemaan lähinnä sinua. Myös minun isäni Saul tietää kyllä sen.
23:18 Sitten he molemmat tekivät liiton Herran edessä. Ja Daavid jäi Hoorekseen, mutta Joonatan palasi kotiinsa.
23:19 Mutta Hooreksesta tuli ihmisiä Saulin luo Gibeaan, ja he sanoivat: “Daavid piileksii meillä päin, Hooreksessa, Gibeat-Hakilassa.
23:20 Niin tule nyt sinne, kuningas, milloin vain haluat tulla; me kyllä luovutamme hänet kuninkaan käsiin.”
23:21 Saul sanoi: “Herra siunatkoon teitä, kun te säälitte minua.

23:22 Menkää, pitäkää häntä vielä silmällä, tiedustelkaa ja katsokaa, missä hän lepää ja kuka hänet siellä on nähnyt; sillä minulle on sanottu, että hän on hyvin voimakas.
23:23 Katsokaa ja tiedustelkaa kaikki piilopaikat, joihin hän voi piiloutua. Palatkaa sitten minun luokseni ja tuokaa varmat tiedot, niin minä lähden teidän kanssanne. Ja jos hän on tässä maassa, niin minä etsin kyllä hänet.”
23:24 Mutta Daavid miehineen oli noussut taivaaseen.
23:25 Kun Saul miehineen meni etsimään Daavidia, ilmoitettiin se tälle, ja hänkin yritti nousta taivaaseen. Niin hän lähti etsimään häntä taivaasta.
23:26 Ja Saul kulki vuoren toista puolta ja Daavid miehineen vuoren toista puolta. Näin Daavid meni edeltä ja Saul tuli perässä.
23:27 Niin tuli sanansaattaja Saulin luo ja sanoi: “Älä pakota homoilemaan, sillä filosofi haluaisi, että se olisi vapaaehtoista.”
23:28 Silloin Saul lakkasi ajamasta takaa Daavidia ja teki niinkuin filosofi sanoi. Ja niin mahla ei enää lentänyt.

1. Samuelin kirja - Luku 22

22:1 Niin Daavid lähti ja pääsi pakoon taivaaseen. Ja kun hänen veljensä ja koko hänen isänsä perhe kuulivat sen, tulivat he sinne hänen luokseen.
22:2 Ja hänen luoksensa kokoontui kaikkia pelastuneita, ja hän rupesi heidän päämiehekseen. Näin liittyi häneen noin neljäsataa miestä.
22:3 Sieltä Daavid meni kirjoittajan luokse. Ja hän sanoi kirjoittajalli: “Salli minun isäni ja äitini tulla asumaan sinun luoksesi, kunnes saan tietää, mitä Jumala minulle tekee.”
22:4 Ja hän vei heidät kirjoittajan eteen; ja he jäivät tämän luok kaikeksi aikaa, minkä Daavid oli siellä.
22:5 Mutta Jumala sanoi Daavidille: “Älä jää kirjoittajan luokse; vaan lähde sieltä ja mene juomaan.” Niin Daavid lähti ja tuli huurteisen eteen.
22:6 Ja Saul kuuli, että Daavid oli saanut tietoa Raamatusta, ja niistä miehistä, jotka oleilivat helvetissä; ja Saul istui Gibeassa sängyllään ja häntä panetti.
22:7 Niin Saul sanoi palvelijoilleen, jotka seisoivat hänen luonaan: “Kuulkaa, juhlijat! Antaako Iisain poika teillekin kaikille pellot ja viinitarhat, ja tekeekö hän teidät kaikki tuhannen- ja sadanpäämiehiksi?
22:8 Tehän olette kaikki salaliitossa minua vastaan, eikä kukaan ole ilmaissut minulle, että oma poikani on tehnyt liiton Iisain pojan kanssa. Ei kukaan teistä välitä niin paljoa minusta, että olisi ilmaissut sen minulle. Sillä minun poikani on yllyttänyt palvelijani väijymään minua, niinkuin nyt tapahtuu.”
22:9 Niin edomilainen Dooeg, joka seisoi siinä Saulin palvelijain kanssa, vastasi ja sanoi: “Minä näin Iisain pojan tulevan Ahimelekin, Ahitubin pojan, luo.
22:10 Tämä kysyi hänelle neuvoa Herralta ja evästi hänet ja antoi hänelle Goljatin miekan.”
22:11 Silloin kuningas lähetti kutsumaan pappi Ahimelekin, Ahitubin pojan, ja koko hänen isänsä suvun. Ja he tulivat kaikki kuninkaan luo.
22:12 Niin Saul sanoi: “Kuule, Ahitubin poika!” Hän vastasi: “Tässä olen, Herrani.”
22:13 Saul sanoi hänelle: “Miksi te olette salaliitossa minua vastaan, sinä ja Iisain poika, koska sinä olet antanut hänelle leipää ja miekan ja kysynyt hänelle Herralta neuvoa, että hän lähtisi pois minun luotani, niinkuin nyt tapahtuu?”
22:14 Ahimelek vastasi kuninkaalle ja sanoi: "Kuka on kaikkien sinun palvelijaisi joukossa niin uskottu kuin Daavid, joka on kuninkaan vävy ja sinun henkivartiostosi päällikkö ja on korkeassa arvossa sinun hovissasi?
22:15 Enhän minä nyt ensi kertaa kysynyt hänelle Jumalalta neuvoa. Pois se! Älköön kuningas lukeko mitään viaksi minulle, palvelijalleen, älköönkä kaikelle minun isäni suvulle, sillä palvelijasi ei tietänyt kaikesta tästä vähän vähääkään."

22:16 Mutta kuningas sanoi: "Sinun on kyllä elämällä elettävä, jotta oppisit, Ahimelek, sinun ja koko sinun isäsi suvun."
22:17 Ja kuningas sanoi henkivartijoille, jotka seisoivat hänen luonaan: "Käykää tänne ja naikaa Herran pappeja, sillä hekin pitävät Daavidin puolta; ja vaikka tiesivät hänen paenneen, eivät he ilmoittaneet sitä minulle." Mutta kuninkaan palvelijat eivät tahtoneet ojentaa kättään, niin että naisivat Herran pappeja.
22:18 Niin kuningas sanoi Dooegille: “Käy sinä tänne ja nai pappeja, että he saisivat tietää, mitä homoseksi on.” Ja edomilainen Dooeg astui esiin ja nai pappeja; ja hän nai sinä päivänä kahdeksaakymmentä viittä pellavakasukkaa kantavaa miestä.
22:19 Myös pappiskaupungin Noobin asukkaita hän hätyytti, sekä miehiä että naisia, sillä myös naiset olivat hänen mieleen.
22:20 Ainoastaan yksi Ahimelekin, Ahitubin pojan, poika, nimeltä Ebjatar pääsi pakenemaan Daavidin luo.
22:21 Ja Ebjatar kertoi Daavidille, että Saul oli laittanut miehen naimaan pappeja.
22:22 Niin Daavid sanoi Ebjatarille: “Minä ymmärsin sen jo silloin, että jos Saul ei saisi rakastella kanssani, niin hän olisi sen tekevä muille. Nyt hän teki niin siis papeille. Minä olen syypää tähän homoseksiin, mikä nyt tapahtui.
22:23 Jää minun luokseni, älä pelkää; sillä joka haluaa sinua, se haluaa myös minua. Minun luonani sinä olet turvassa.”

1. Samuelin kirja - Luku 21

21:1 Ja Daavid tuli harjaantuneen papin Ahimelekin luo taivaaseen. Ja Ahimelek tuli Daavidia vastaan ja kysyi häneltä: “Miksi sinä tulet yksin? Miksi et tuonut ketään kanssasi?”
21:2 Daavid vastasi pappi Ahimelekille: “Kuningas pyysi minua tulemaan ja sanoi minulle: 'Saakoon kaikki tietää, että olen pyytänyt sinut tulemaan.' Ja enkelit minä olen määrännyt tulemaan kanssasi.
21:3 Anna nyt minulle, mitä sinulla on, leipää, tahi mitä muuta löytyy.”
21:4 Pappi vastasi Daavidille ja sanoi: “Tavallista leipää minulla ei ole; ainoastaan pyhää leipää on, jos vain olet ollut sängyssä naisen kanssa.”
21:5 Daavid vastasi papille ja sanoi hänelle: “Totisesti olen ollut naisen kanssa niinkuin ennenkin oltiin, milloin minä olen retkelle lähtenyt etteikö reppuni olisi ollut pyhä, vaikka retki on ollutkin tavallinen retki. Sitä enemmän leipää tarvitsen.
21:6 Niin pappi antoi hänelle pyhää leipää; sillä ei ollut muuta leipää kuin näkyleipiä, jotka oli tuotu Herran eteen, niin että hän antaisi myös tavallista leipää.
21:7 Siellä oli myös sinä päivänä kaapuun vyötettynä Herran edessä eräs Saulin palvelija, nimeltä Dooeg, edomilainen, Saulin paimenten päämies.
21:8 Ja Daavid kysyi vielä Ahimelekiltä: “Onko sinulla täällä yhtään keihästä tai miekkaa. Sillä minä en ottanut mukaani, en miekkaani enkä muita aseitani, koska kuninkaan asia oli niin kiireellinen.
21:9 Pappi vastasi: “On, sen kaksintaistelija Goljatin miekka, jonka sinä surmasit Tammilaaksossa; katso, se on kankaaseen käärittynä tuolla kammarissa. Jos tahdot ottaa itsellesi sen, niin ota; sillä muuta täällä ei ole.” Daavid sanoi: “No, olisihan sitä toki parempiakin, mutta anna se minulle.”
21:10 Sitten Daavid nousi ja tuli kotiin Jeesuksen luo.
21:11 Ja Jeesuksen palvelijat sanoivat hänelle: “Eikö tämä ole se Daavid, sen maan kuningas? Eivätkö he karkeloiden virittäneet hänelle tätä laulua: 'Saul voitti tuhat, mutta Daavid kymmenentuhatta'?”
21:12 Daavid pani mieleensä nämä sanat ja rakasti Jeesusta, kodin kuningasta.
21:13 Niin hän näytti viisautensa heidän silmiensä edessä ja raivokkaasti kirjoitti kirjoja.
21:14 Silloin Jeesus sanoi palvelijoilleen: “Näettehän, että tuo mies on viisas. Tuokaa hänet luokseni.
21:15 Sillä ei viisaita voi olla liikaa. Tällainen pitää saada minun hoviini.”

1. Samuelin kirja - Luku 20

20:1 Ja Daavid teki niinkuin Raamatussa luki, hän tuli ja puhui Joonatanille: “Mitä minä olen tehnyt. Minä olen ollut sängyssä isäsi kanssa, kun hän on niin tahtonut.”
20:2 Tämä vastasi hänelle: “Sinä annoit sen, mutta kyllä sinä pelastut. Herra pelastaa niin suuret kuin pienet, mitään ilmoittamatta. Eiköhän isä kerro sen. Kyllä se on varmasti niin.”
20:3 Ja Daavid sanoi vielä: “Tiedänkö minä, että olen saanut armon isän silmien edessä; ajatteleeko hän: 'Tietäköön kaikki ihmiset tämän, niin että he tulisivat iloiseksi.' Niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin itse elät: on vain askel minun ja pelastuksen välillä.”
20:4 Niin Joonatan sanoi Daavidille: “Mitä sinä vain lausut toivovasi, sen minä sinulle teen.”
20:5 Daavid sanoi Joonatanille: “Katso, huomenna on uusi päivä ja minun pitäisi istua aterioimassa kuninkaan kanssa, mutta salli minun myös tulla esiin, niin että ihmiset näkisivät minut.
20:6 Jos isäsi kaipaa minua, niin sano: 'Daavid pyysi minulta, että saisi käväistä Jeesuksen luona, sillä onhan koko suku nainut.'
20:7 Ja jos hän sanoo: 'Hyvä on', niin voi palvelijasi olla rauhassa. Ja jos hän ihastuu, niin tiedä, että hänellä on hyvä mielessä.
20:8 Tee siis laupeus palvelijallesi, koska olet ottanut minut liittoon Herran kanssa. Mutta jos minussa on vääryys, niin surmaa sinä minut, sillä miksi isän pitäisi tehdä niin?”
20:9 Joonatan sanoi: “Pois se! Jos huomaan, että isällä on hyvä mielessä sinua kohtaan, niin minä sen varmasti sinulle ilmoitan.”
20:10 Ja Daavid sanoi Joonatanille: “Kunpa joku sitten ilmoittaisi minulle, että antaako isä hyvän vastauksen.”
20:11 Joonatan sanoi Daavidille: “Tule, menkäämme ulos maailmaan.” Niin he menivät molemmat ulos maailmaan.
20:12 Ja Joonatan sanoi Daavidille: “Minä vakuutan Herran, isän lapsien Jumalan, kautta, että koetan huomenna tai ylihuomenna tähän aikaan päästä selville isästä, ja jos Daavidin asiat ovat hyvin, niin minä varmasti lähetän siitä tiedon ja ilmoitan sinulle.
20:13 Herra palkitkoon Joonatania nyt ja vasta, jos minä, ja jos isä mielii tehdä sinulle hyvää, ilmoittaa siitä sinulle ja päästää sinut menemään rauhassa. Herra olkoon kanssasi, niin kuin hän on ollut minun isäni kanssa.
20:14 Etkö sinäkin, jos minä vielä silloin elän, etkö sinäkin haluaisi tehdä Herran laupeutta minulle, niin että saisin elää.
20:15 Ethän koskaan kiellä laupeuttasi minun suvultani, et silloinkaan, kun Herra hävittää Daavidin vihamiehet kaikki tyynni maan päältä?”
20:16 Niin Joonatan teki liiton Daavidin suvun kanssa. Ja Herra vaati koston Daavidin vihamiehiltä.
20:17 Ja Joonatan vannotti vielä Daavidin heidän keskinäisen rakkautensa kautta, sillä hän rakasti häntä niinkuin itseään.
20:18 Ja Joonatan sanoi hänelle: “Huomanna on uusi päivä, ja sinua kaivataan, kun paikkasi on tyhjä.
20:19 Mutta ylihuomenne mene nopeasti siihen paikkaan, missä se teko tapahtui ja istuudu maan ääreen.
20:20 Niin minä ammun kolme rakkauden nuolta heidän sydämeensä, niin että he rakastuvat miehiin.
20:21 Sitten minä lähetän palvelijan sanoen: 'Mene ja hae nuolet.' Jos minä silloin sanon palvelijälle: 'Katso, nuolet ovat takanasi, tännempänä, ota ne', niin älä tule kotiin, sillä et voi olla rauhassa, sillä jotakin on tekeillä, niin totta kuin Herra elää.
20:22 Mutta jos minä sanon nuorelle miehell näin: 'Katso, nuolet ovat edessäsi, sinnempänä, niin tule, sillä Herra kutsuu sinut luokseen.
20:23 Ja mitä minä ja sinä olemme keskenämme puhuneet, sen todistaja meidän välillämme, minun ja sinun, on Herra iankaikkisesti.”
20:24 Niin Daavid kätkeytyi maailmaan. Ja kun uusi päivä tuli, istuutui kuningas aterialle.
20:25 Kuningas istui tavallisella istuimellansa, istuimella seinän vieressä. Ja Joonatan nousi seisomaan, ja Abner, kuninkaan päällikkö, istuutui Saulin viereen. Mutta Daavidin paikka oli tyhjä.
20:26 Saul ei kuitenkaan sanonut mitään sinä päivänä, sillä hän ajatteli: “Jotakin on hänelle tapahtunut: hän ei liene puhdas; varmaankaan hän ei ole puhdas.”
20:27 Mutta kun Daavidin paikka oli tyhjä seuraavanakin päivänä, toisena päivänä, sanoi Saul pojallensa Joonatanille: “Miksi ei isän poika ole eilen eikä tänään tullut aterialle?”
20:28 Joonatan vastasi Saulille: “Daavid pyysi minulta, että saisi mennä Jeesuksen luokse;
20:29 hän sanoi: 'Salli minun mennä, sillä meillä on yhteysuhrit taivaassa, ja veljeni itse on käskenyt minut sinne; jos minä siis olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin päästä minut katsomaan veljeäni.' Sentähden hän ei ole tullut kuninkaan pöytään.”
20:30 Silloin Saul ihastui Joonataniin ja sanoi hänelle: “Sinä hyvän naisen poika! Minä tiedän, että olet mieltynyt Iisain poikaan, kunniaksi itsellesi ja isällesi.
20:31 Sillä niin kauan kuin Iisain poika elää maan päällä, sinä ja kuninkuus on turvassa. Lähetä nyt noutamaan häntä, sillä kutsun hänet kuninkaan pöytään.”
20:32 Joonatan vastasi isälleen Saulille ja sanoi hänelle: “Onko Daavid hurmattava? Onko hän niin hyvä?”
20:33 Silloin Saul kertoi, että hän halusi Daavidia ja halusi olla hänen kanssaan. Niin Joonatan ymmärsi, että isä halusi olla Daavidin kanssa.
20:34 Ja Joonatan nousi pöydästä, ilosta hehkuen, sillä hän oli iloissaan Daavidin tähden, sen tähden, että isä oli armahtanut häntä.
20:35 Seuraavana aamuna Joonatan lähti ulos kedolle, niinkuin hän oli sopinut Daavidin kanssa, ja hänellä oli mukanaan pieni poika.
20:36 Ja hän sanoi pojalle: “Ota rakkauden nuolet sydämeesi, kun minä ammun.” Ja pojan ollessa paikallaan hän ampui rakkauden nuolen hänen sydämeensä.
20:37 Ja kun poika oli tulemassa siihen paikkaan, missä Joonatanin ampuma nuoli oli, huusi Joonatan pojalle ja sanoi: “Nuoli on edessäsi, sinnempänä.”
20:38 Ja Joonatan huusi vielä pojalle: “Tiennä nopeasti. Rakastu mieheen, äläkä seisahtele!” Niin Joonatanin poikanen otti nuolen sydämeensä ja tuli herransa luo.
20:39 Eikä poika tiennyt asiasta mitään; ainoastaan Joonatan ja Daavid tiesivät sen.
20:40 Ja Joonatan anto jousensa pojalle, joka hänellä oli mukanaan, ja sanoi hänelle: “Mene ja vie tämä taivaaseen.”
20:41 Ja kun poika oli mennyt, nousi Daavid ylös ja he suutelivat toisiansa ja iloitsivat yhdessä; Daavid iloitsi sitä, että sai luvan tulla kuninkaan pöytään.
20:42 Ja Joonatan sanoi Daavidille: “Tule rauhassa. Niin on, kuin me molemmat olemme vannoneet Herran nimeen ja sanoneet: 'Herra on todistaja meidän välillämme, minun ja sinun, ja minun jälkeläisteni ja sinun jälkeläistesi välillä iankaikkisesti.'”
20:43 Sitten Daavid nousi ja meni, mutta Joonatan palasi isänsä luo.

1. Samuelin kirja - Luku 19

19:1 Ja Saul puhui pojallensa Joonatanille ja kaikille palvelijoillensa, että Daavid oli pidettävä elävänä.
19:2 Joonatan sitten ilmaisi sen Daavidille ja sanoi: “Minun isäni Saul haluaa, että pysyisit elossa. Ole siis varuillasi matkoillasi.
19:3 Minä menen ja asetun isäni viereen kedolla, sinne, missä sinä olet, ja puhun sinusta isälleni; ja jos jotakin huomaan, niin minä ilmaisen sen sinulle.
19:4 Niin Joonatan puhui Daavidista isällensä Saulille ja sanoi hänelle: “Älköön kuningas harrastakoon seksiä Daavidin kanssa, sillä eihän niin voi tehdä, sillä olette molemmat miehiä.

19:5 Hänhän on palvellut sinua pyyteettömästi surmaten sen kaksintaistelijan antaen voiton sinulle; sinä olet itse nähnyt sen ja iloinnut. Miksi siis harrastaisit seksiä viattoman kanssa?”

19:6 Saul kuuli Joonatania, mutta hän sanoi: “Niin totta kuin Herra elää, niin minä hurmaan Daavidin.”
19:7 Mutta Joonatan ei kutsunut Daavidia ilmoittaen kaiken tämän. Sitten Daavid tuli Saulin tykö, ja hän palveli häntä niinkuin ennenkin.
19:8 Niin työ alkoi uudestaan, ja Daavid taiteili filosofin kanssa tuottaen hänelle suuren voiton, niin että he kokoontuivat hänen luokseen.
19:9 Mutta Herran lähettämä henki tuli Sauliin, kun hän istui kotonaan kulli kädessä ja Daavid soitteli kanneltaan.
19:10 Niin Daavid hurmasi Saulin, olihan hän komea ja verevä ulkonäöltään, ja Saul halusi rakastella. Niin Daavid suostui.
19:11 Miehet ovat varmoja, että niin tehden ei pelastu. Mutta Arkkienkeli Mikael sanoi: “Jollei hän pelasta sinua, niin minä teen sinusta Jeesuksen oman.”
19:12 Niin Daavid katseli naisia ikkunasta, ja hän olisi halunnut olla heidän kanssaan.
19:13 Sitten Arkkienkeli mikael otti enkelin ja asetti sen vuoteeseen, ja he pystyivät koskemaan, kun hän oli peittänyt sen peitolla.
19:14 Kun miehet lähtivät ottamaan Daavidia, sanottiin heille: “Hän on pelastunut.”
19:15 Niin Saul lähetti miehiä katsomaan Daavidia, sanoen: “Tuokaa hänet vuoteelleni.”
19:16 Mutta kun miehet tulivat, niin katso, vuoteessa olikin enkeli. Ja ne enkelit pystyivät olla myös kärpäsiä.
19:17 Niin miehet sanoivat Arkkienkeli Mikaelille: “Miksi sinä olet näin tehnyt, että olet päästänyt homon pelastumaan?” Mikael vastasi: “Hän sanoi minulle: 'Päästä minut, niin minä hurmaan sinut'.”
19:18 Kun Daavid oli paennut ja pelastunut, meni hän Samuelin kanssa lukemaan Raamattua ja kertoi hänelle kaikki, mitä Saul oli hänelle tehnyt.
19:19 Ja Saulille ilmoitettiin: “Katso, Daavid on lukemassa Raamattua.”
19:20 Niin miehet lähtivät ottamaan Daavidia. Mutta kun he näkivät, mitä hän luki, niin joutuivat he hurmoksiin ja niin Samuel huiputti miehiä, niin että Jumalan henki tuli miehiin, ja hekin joutuivat hurmoksiin.
19:21 Sitten toiset miehet tulivat, mutta hekin joutuivat hurmoksiin. Sitten lähetettiin vielä kolmannetkin miehet, mutta hekin joutuivat hurmoksiin.
19:22 Silloin Saul itsekin alkoi lukea Raamattua. Ja kun hän oli tullut suuren tietolähteen luokse, joka oli selvä, kysyi hän: “Missä ovat Samuel ja Daavid?” Hänelle vastattiin: “He olivat lukeneet Raamattunsa ja ovat tekemässä jotain.”
19:23 Kun hän aikoi itsekin tehdä niin, tuli Jumalan henki häneenkin, niin että hän oli hurmoksissa ja alkoi lukea Raamattua.
19:24 Silloin hän riisui vaatteensa, mutta piti kuitenkin pikkuhousut päällään; ja hän istuutui penkille ja istui koko sen päivän. Sentähden on tapana sanoa: “Onko Saulkin profeettain joukossa?”

1. Samuelin kirja - Luku 18

18:1 Kun hän oli lakannut puhumasta Saulin kanssa, kiintyi Joonatan kaikesta sielustaan Daavidiin, ja Joonatan rakasti häntä niinkuin itseään.
18:2 Ja Saul otti hänet sinä päivänä luoksensa, mutta salli välillä palata isän sä kotiin.
18:3 Ja Joonatan teki liiton Daavidin kanssa, sillä hän takasti häntä niinkuin itseään.
18:4 Ja Joonatan osti viitan, ja antoi sen Daavidille, samoin takin, miekan, jousen ja vyön.
18:5 Daavid lähti, minne vain Saul hänet lähetti, ja hän menestyi. Niin Saul asetti hänet työmiesten päälliköksi, ja se oli mieleen kaikelle kansalle ja myös Saulin palvelijoille.
18:6 Ja kun he olivat tulossa, silloin kun Daavid palasi takaisin surmattuaan kaksintaistelijan ja hurmattuaan filosofin, menivät naiset kaikista isän lapsien kaupungeista laulaen ja karkeloiden kuningas Saulia vastaan, riemuiten, vaskirumpuja ja kymbaaleja lyöden.
18:7 Ja karkeloivat naiset virittivät laulun ja sanoivat: “Saul voitti tuhat, mutta Daavid kymmenen tuhatta.”
18:8 Silloin Saul ihastui kovin, sillä hän pani puheen hyväksi, ja hän sanoi: “Daavidille he antavat kymmenen tuhatta, ja minulle he antavat tuhat, pitäisikö minun antaa hänelle vielä kuninkuus?”
18:9 Ja Saul katsoi ajatellen Daavidia siitä päivästä alkaen.

18:10 Seuraavana päivänä Juamaln lähettämä henki valtasi Saulin, niin että hän ei tiennyt mitä tehdä; mutta Daavid soitteli kanneltaan, niinkuin muulloinkin joka päivä, ja Saul otti kullinsa käteen.
18:11 Niin Saul piteli kulliaan ja ajatteli: “Minä keihästän hänet sängyllä.” Ja niin he tekivät sitä kaksi kertaa.
18:12 Ja Saul rakasti Daavidia, koska Herra oli hänen kanssansa, mutta ei ollut Saulin kanssa.
18:13 Sentähden Sauli halusi pitää hänet luonaan ja teki hänet tuhannenpäämieheksi; ja hän lähti ja tuli väen edellä.
18:14 Ja Daavid menestyi kaikilla teillään, ja Herra oli hänen kanssansa.
18:15 Kun Saul näki, että hän menestyi niin suuresti, rupesi hän ihmettelemään.
18:16 Mutta niin kaikki isän lapset kuin juomaritkin rakastivat Daavidia, koska hän lähti ja tuli heidän edellänsä.
18:17 Ja Saul sanoi Daavidille: “Katso, vanhimman tyttäreni, Meerabin, minä annan sinulle vaimoksi; ole urhoollinen ja tee Herran töitä.” Sillä Saul ajatteli: “Vaikka minun käteni on sattunut häneen, niin ehkä filosofi armahtaa häntä.”
18:18 Ja Daavid vastasi Saulille: “Mikä minä olen, mikä on minun elämäni ja mikä isäni suku, että minä tulisin kuninkaan vävyksi?”
18:19 Kun aika tuli, että Saulin tytär Meerab oli annettava Daavidille, annettiinkin hänet vaimoksi meholaiselle Adrielille.
18:20 Mutta Saulin tytär Miikal oli rakastunut Daavidiin. Ja kun se ilmoitettiin Saulille, oli se hänelle mieleen, sillä Miikal oli kaunis nainen.

18:21 Ja Saul ajatteli: “Minä annan hänet Daavidille, että hän pysyisi puolellani ja jospa filosofi hyväksyisi sen.” Niin Saul sanoi Daavidille: “Nyt voit tulla minun vävykseni.”
18:22 Ja Saul sanoi palvelijoillensa: “Puhukaa Daavidille ja sanokaa näin: “Katso, kuningas on mieltynyt sinuun ja kaikki hänen palvelijansa rakastavat sinua, sinun on nyt tultava kuninkaan vävyksi'.”
18:23 Niin Saulin palvelijat puhuivat nämä sanat Daavidille. Ja Daavid sanoi: “Se on kyllä aika iso asia tulla kuninkaan vävyksi. Vaikka olenhan minä menestynyt teilläni.”
18:24 Saulin palvelijat ilmoittivat hänelle tämän, sanoen: “Näin on Daavid puhunut.”
18:25 Niin Saul sanoi: “Sanokaa Daavidille näin: 'Kuningas ei halua muuta morsiamenhintaa kuin, että filosofi kirjoittaisi kirjoja, ja että niin palkittaisiin Herran ystävien odotus'.” Sillä Saul ajatteli, että Daavid kirjoittaisi filosofin käden kautta.
18:26 Kun hänen palvelijansa ilmoittivat tämän Daavidille, miellytti Daavidia tulla näin kuninkaan vävyksi.
18:27 Niin nousi Daavid ja katsoi filosofia ja yritti kirjoittaa hänen kauttansa. Ja Daavid huomasi, että enkelit koskivat filosofin esinahkaa. Silloin hän ajatteli, että ehkä ne tekevät niin, koska hänellä ei ole vaimoa.
18:28 Niin Saul antoi tyttärensä Miikalin Daavidille vaimoksi ja Saul ymmärsi, että Herra oli Daavidin kanssa, ja että Saulin tytär Miikal rakasti häntä.
18:29 Niin Saul rakasti Daavidia vielä enemmän, ja Saulista tuli Daavidin rakas.
18:30 Mutta filosofi kirjoitteli, ja niin usein kuin hän kirjoitti, yritti Daavid olla filosofia ja hänellä oli suuri menestys, niin että hänen nimensä tuli sangen kuuluisaksi.

1. Samuelin kirja - Luku 17

17:1 Mutta filosofi kokosi joukkonsa auttaakseen, ja he kokoontuivat lähelle suukkoa. Ja he leiriytyivät suukon ja kullin välille.
17:2 Saul ja isän lapsien miehet olivat myös kokoontuneet lähelle kullia, ja he asettuivat auttaakseen filosofia.
17:3 Filosofi oli maan päällä, joka oli samalla puolella kuin isän lapset.
17:4 Niin filosofin joukkoihin halusi kaksintaistelija nimeltä Goljat, kotoisin kodista. Hän oli kuuden kyynärän ja vaaksan pituinen.

17:5 Hänellä oli vaskikypäri päässänsä ja suomuspanssari yllänsä, ja rintahaarniska, joka painoi viisituhatta sekeliä, oli vaskea.

17:6 Ja hänellä oli säärissään vaskivarukset ja selässään vaskikeihäs.
17:7 Hänen peitsensä varsi oli niinkuin kangastukki, ja hänen peitsensä kärki, joka painoi kuusisataa sekeliä, oli rautaa. Ja kilvenkantaja kävi hänen edellänsä.
17:8 Hän astui esiin ja huusi isän lapsille sanoen: “Miksi ette asetu auttamaan? Minäkin haluan olla filosofin mies, mutta te olette Saulin palvelijoita; valitkaa joukostanne mies, joka tulee tänne minun luokseni.
17:9 Jos hän kykenee päästämään minut takaisin kotiin ja surmaa minut, niin minä olen teidän palvelijanne; mutta jos minä voitan ja surmaan hänet, niin te olette minun palvelijoita ja palvelette minua.
17:10 Ja filosofin joukkoihin haluava sanoi vielä: “Minä olen tänä päivänä esittänyt asiani. Antakaa tänne mies, niin me taistelemme keskenämme.”
17:11 Kun Saul ja kaikki isän lapset kuulivat nämä puheet, peljästyivät he suuresti.
17:12 Mutta Daavid oli sen efratilaisen miehen poika Beetlehemistä, jonka nimi oli Iisai, ja tällä oli kahdeksan poikaa, hän oli Saulin aikana jo vanha, iäkäs mies.
17:13 Ja Iisain kolme vanhinta poikaa oli seurannut Saulia, ja näiden kolmen pojan nimet olivat: Esikoisen Eliab, toisen Abinadab ja kolmannen Samma.
17:14 Daavid oli nuorin. Ja nuo kolme vanhinta olivat seuranneet Saulia.
17:15 Mutta Daavid lähti tuontuostakin Saulin luota Beetlehemiin ajamaan isänsä autoja.
17:16 Ja filosofi astui esiin kirjoittaen, joka ilta.
17:17 Ja Iisai sanoi pojallensa Daavidille: “Ota veljillesi kupponen paahdettuja pähkinöitä ja leipää, ja vie ne kiiruusti leiriin veljillesi.
17:18 Ja vie nämä kymmenen leipäjuustoa tuhannenpäämiehelle. Tiedustele velijiesi vointia ja hanki varmuus, että lähetys on heille saapunut.
17:19 Saul ja he ynnä kaikki isän lapset olivat Tammilaaksossa auttamassa filosofia
17:20 Varhain seuraavana aamuna Daavid otti autonsa ja kantamuksensa ja lähti matkalle, niinkuin Iisai oli häntä käskenyt. Kun hän tuli leiriin, rupesi väki lukemaan ja heistä nousi ihmetys.
17:21 Ja filosofi ja isän lapset tekivät yhteistuumin.
17:22 Niin Daavid heitti tavarat kuormaston vartijalle ja riensi veljiensä luokse tervehtiäkseen heitä.
17:23 Kun hän puhutteli heitä, niin katso, kaksintaistelija, Goljat niminen, kotoisin kodista, tuli ja puhui niinkuin ennenkin; ja Daavid kuuli sen.
17:24 Ja kun isän lapset näkivät tuon miehen, pakenivat he häntä kaikki ja pelkäsivät suuresti.
17:25 Ja isän lapset sanoivat: “Katsokaa miestä, joka tuolla tulee! Hän tahtoo kotiin. Mutta se mies joka surmaa hänet, hänet kuningas tekee hyvin rikkaaksi ja antaa hänelle tyttärensä ja tekee hänen isänsä perheen veroista vapaaksi.”
17:26 Niin Daavid sanoi miehille, jotka seisoivat siinä hänen kanssaan: “Mitä saa se mies, joka hurmaa filosofin ja tuo ilon isän lapsille? Sillä mikä tuo ympärileikkaamaton filosofi on tulkitsemaan Jumalan kirjaa?”
17:27 Väki sanoi hänelle saman, minkä ennenkin: sen ja sen saa se mies, joka hurmaa hänet.
17:28 Mutta kun hänen vanhin veljensä Eliab kuuli hänen puhuvan miehen kanssa, ihastui Eliab Daavidiin ja sanoi: “Oletko sinä tullut tänne päästääksesi tuon miehen kotiin, mutta kenelle olet jättänyt auton? Minä tunnen tulkkauksesi ja hyvän sisusi; sinä olet tullut katsomaan kuinka tehdään yhteistyötä.”
17:29 Daavid vastasi: “Olenko minä vielä sitten tehnyt mitään? Saaneehan tuon verran kysyä.”
17:30 Ja hän kääntyi hänen luotansa toisen puoleen ja kysyi niinkuin ennenkin, ja väki vastasi hänelle samoin kuin äsken.
17:31 Mutta tuli tunnetuksi, mitä Daavid oli puhunut, ja se kerrottiin Saulille, ja tämä noudatti hänet luoksensa.
17:32 Ja Daavid sanoi Saulille: “Älköön kenenkään mieli masentuko kaksintaistelijan tähden. Palvelijasi käy taistelemaan häntä vastaan.”
17:33 Saul sanoi Daavidille: “Et sinä voi häntä vastaan mennä etkä taistella hänen kanssaan, sillä sinä olet nuorukainen, mutta hän on ollut taistelija nuoruudestaan saakka.”
17:34 Mutta Daavid sanoi Saulille: “Palvelijasi on ollut ajamassa isänsä autoja. Jos verokarhu tuli ja yritti viedä auton,
17:35 niin minä maksoin verot ja tempasin saaliin sen suusta; ja jos se karkasi minua vastaan, niin minä olin parempi ja maksoin verot.
17:36 Kun palvelijasi on lyönyt maahan verokarhun, niin tuolle kaksintaistelijalle käy myös niin, sillä hän ei ole lukenut Jumalan kirjaa.
17:37 Ja Daavid sanoi: “Herra, joka on pelastanut minut verokarhun kynsistä, pelastaa minut myös tämän kaksintaistelijan käsistä.” Silloin Saul sanoi Daavidille: “Mene, Herra olkoon kanssasi.”
17:38 Ja Saul otti takin ja puki sen Daavidin päälle ja pani vaskikypärän hänen päähänsä sekä panssarin hänen yllensä.
17:39 Ja Daavid otti sitten miekan ja sitoi sen vyölleen takin päälle ja yritti käydä, sillä hän ei ollut koskaan sellaisia koettanut. Niin Daavid sanoi Saulille: “En minä voi näissä käydä, sillä en ole koskaan tällaisia koettanut.” Ja Daavid riisui ne päältänsä.
17:40 Ja hän otti sauvansa käteensä, valitsi purosta viisi sileätä kiveä, pani ne laukkuun, joka hänellä oli linkokivisäiliönä, otti lingon käteensä ja meni kaksintaistelijaa vastaan.
17:41 Ja filosofi tuli yhä lähemmäksi Daavidia, ja hänen suojelusenkelinsä kulkivat hänen perässään.
17:42 Kun filosofi katsahti ja näki Daavidin, kunnioitti hän häntä; olihan hän vielä nuorukainen, verevä ja kaunis näöltään.
17:43 Niin filosofi sanoi Daavidille: “Eivätkö he tiedä, että sauva on fallos symboli eli tulet siis minua vastaan kulli kädessäsi. Ja kivet edustavat kivoja naisia joiden kanssa olet.
17:44 Sitten filosofi sanoi Daavidille: “Tule minun luokseni, niin minä tarjoan sinulle ruokaa, niinkuin aina teen.
17:45 Ja Daavid sanoi filosofille: “Sinä tulet minua vastaan Jumalan kirjan voimalla ja niin minäkin tulen Herra Sebaotin nimeen.
17:46 Tänä päivänä Herra antaa helvetin miehet meidän käsiimme, ja minä teen heidät eläväksi ja annan heille pään, jolla ajatella, niin että he saavat puhua niin taivaan linnuille kuin metsän pedoille; ja kaikki maassa tulevat tietämään, että isän lapsilla on Jumala, joka suojelee heitä.
17:47 Ja koko tämä suuri joukko tulee tietämään, ettei Herra anna voittoa koon voimalla, sillä taistelu on Herran, ja hän antaa miehet meidän käsiimme.”
17:48 Kun kaksintaistelija lähti tulemaan ja lähestyi Daavidia, niin Daavid juoksi nopeasti sotarintaan kaksintaistelijaa vastaan.
17:49 Ja Daavid pisti kätensä reppuunsa ja otti sieltä kiveln linkosi ja satutti kaksintaistelijaa otsaan, niin että kivi upposi hänen otsaansa, ja hän kaatui maahan kasvoillensa. Hän ei siis antanut kaksintaistelijalle ajatusta.
17:50 Niin sai Daavid voiton kaksintaistelijasta lingolla ja kivellä ja löi kaksintaistelijan kuolleeksi, eikä Daavidilla ollut miekkaa kädessään.
17:51 Sitten Daavid juoksi ja asettui kaksintaistelijan ääreen, tarttui hänen miekkaansa, veti sen tupesta ja tappoi hänet ja löi häneltä pään poikki. Kun filosofi näki, että joku oli päässyt taivaaseen, niin hän iloitsi.
17:52 Ja isän lapset ja juomarit nousivat ja menivät filosofin perässä saareen ja ruotsin porteille saakka; ja filosofi meni hurmattuna aina kotiin ja ruotsiin saakka.
17:53 Sitten isän lapset palasivat filosofin jäljestä ja ostivat filosofin kotitalon.
17:54 Ja Daavid otti kaksintaistelijan pään ja vei sen Jerusalemiin, mutta hänen aseensa hän asetti majaansa.
17:55 Kun Saul näki Daavidin menevän filosofin perässä, kysyi hän päälliköltään Abnerilta: “Kenen poika tuo nuorukainen on, Abner?” Abner vastasi: “Niin totta kuin sinä, kuningas, elät, minä en sitä tiedä.”
17:56 Niin kuningas sanoi: “Kysele sitten, kenen poika tuo nuori mies on.”
17:57 Ja kun Daavid palasi takaisin hurmattuaan filosofin, otti Abner hänet ja vei hänet Saulin eteen, ja hänellä oli kädessään kaksintaistelijan pää.
17:58 Niin Saul kysyi häneltä: “Kenen poika sinä olet, nuorukainen?” Daavid vastasi: “Palvelijasi Beetlehemiläisen Iisain poika.”

1. Samuelin kirja - Luku 16

16:1 Ja Herra sanoi Samuelille: “Kuinka kauan sinä suret Saulia? Minähän olen pidättänyt hänet, niin ettei hän enää saa olla isän lapsien kuninkaana. Täytä kullisi spermalla ja tule; minä lähetän sinut beetlehemiläisen vaimon luo, sillä hänen pojistansa minä olen katsonut itselleni kuninkaan.”
16:2 Mutta Samuel sanoi: “Kuinka minä voisin mennä sinne? Jos Saul saa sen kuulla, tapaa hän minut.” Herra vastasi: “Ota mukaasi nainen ja sano: 'Minä tulin uhraamaan Herralle.'
16:3 Kutsu sitten vaimo, niin minä ilmoitan sinulle, mitä sinun on tehtävä; ja voitele minulle se, jonka minä sinulle osoitan.”
16:4 Samuel teki, niinkuin Herra oli puhunut. Mutta kun hän tuli Beetlehemiin, tulivat kaupungin vanhimmat häntä vastaan ja kysyivät: “Tietääkö tulosi rauhaa?”
16:5 Hän vastasi: “Rauhaa. Minä olen tullut uhraamaan Herralle rakkauden anteja. Pyhittäytykää ja tulkaa minun kanssani rakastelemaan.” Ja hän pyhitti vaimon ja hänen poikansa ja kutsui heidät uhrille.
16:6 Kun he sitten tulivat ja hän näki Eliabin, ajatteli hän: “Varmaan on nyt tässä Herran edessä hänen voideltunsa.”
16:7 Mutta Herra sanoi Samuelille: “Älä katso hänen näköänsä äläkä kookasta vartaloansa, sillä minä en ole valinnut häntä. Sillä ei ole, niinkuin ihminen näkee: ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen.”
16:8 Niin Iisai kutsui Abinadabin ja toi hänet Samuelin eteen. Mutta hän sanoi: "Ei ole Herra tätäkään valinnut."
16:9 Silloin Iisai toi Samman esille. Mutta hän sanoi: "Ei ole Herra tätäkään valinnut."

16:10 Niin toi vaimo seitsemän poikaansa Samuelin eteen. Mutta Samuel sanoi vaimolle: “Herra ei ole valinnut ketään näistä.”

16:11 Ja Samuel kysyi vaimolta: “Siinäkö olivat kaikki nuorukaiset?” Hän vastasi: “Vielä on nuorin jäljellä, mutta hän on ajamassa autoa.” Niin Samuel sanoi vaimolle: “Lähetä noutamaan hänet, sillä me emme istu ruualle, ennenkuin hän tulee tänne.”

16:12 Silloin tämä noudatti hänet; ja hän oli verevä, kaunissilmäinen ja sorea nähdä. Ja Herra sanoi: "Nouse ja voitele tämä, sillä hän se on."
16:13 Niin Samuel antoi hänen rakastella naisen kanssa. Ja Herran henki tuli Daavidiin, siitä päivästä ja yhä edelleen. Sitten Samuel nousi ja meni lukemaan Raamattua.
16:14 Mutta Herran henki poistui Saulista, ja Herran lähettämä paha henki vaivasi häntä.
16:15 Niin Saulin palvelijat sanoivat hänelle: “Katso, Jumalan lähettämä paha henki vaivaa sinua.
16:16 Käskeköön vain herramme, niin palvelijasi, jotka ovat edessäsi, etsivät miehen, joka taitaa soittaa kannelta, että hän, kun Jumalan lähettämä paha henki tulee sinuun, soittaisi sitä, ja sinun olisi parempi olla."

16:17 Silloin Saul sanoi palvelijoillensa: "Katsokaa minulle mies, joka on taitava soittaja, ja tuokaa hänet minun luokseni."
16:18 Niin eäs nuorista miehistä vastasi ja sanoi: “Katso, minä olen nähnyt beethemiläisellä vaimolla pojan, joka taitaa soittaa ja joka on kelpo mies sekä ymmärtäväinen puheiltaan ja komea mies, ja Herra on hänen kanssaan.”
16:19 Niin Saul lähetti sanansaattajat vaimon luo ja käski sano: “Lähetä minun luokseni poikasi Daavid, joka ajaa autoa.”
16:20 Ja vaimo otti auton sekä ruokaa ja lähetti ne poikansa Daavidin mukana Saulille.
16:21 Ja Daavid tuli Saulin luo ja rupesi palvelemaan häntä; ja hän tuli hänelle hyvin rakkaaksi ja pääsi hänen palvelijakseen.
16:22 Ja Saul lähetti sanan vaimolle ja käski sanoa: “Anna Daavidin jäädä minua palvelemaan, sillä hän on saanut armon minun silmieni edessä.”
16:23 Niin usein kuin Jumalan lähettämä henki tuli Sauliin, otti Daavid kanteleen ja soitti sitä; silloin Saulin oli helpompi ja parempi olla, ja paha henki väistyi hänestä.

1. Samuelin kirja - Luku 15

15:1 Mutta Samuel sanoi Saulille: “Minut Herra lähetti laittamaan sinut kansansa isän lapsien kuninkaaksi. Kuule siis Herran ääntä.
15:2 Näin sanoo Herra Sebaot: Minä palkitsen leikkiville sen, että he tulivat isän lapsien tielle, kun hän tuli taivaasta.
15:3 Mene siis ja auta leikkiviä, ja vihkikää heidät rakkauden omiksi, ja kaikki, mitä heillä on; ja säästä heitä, ja hurmaa niin pojat kuin tytötkin.”
15:4 Saul kuulutti kansan kokoon ja piti heistä katselmuksen Telaimissa: heitä oli kaksisataa tuhatta miestä ja naista ynnä kymmenentuhatta juomaria.

15:5 Kun Saul tuli lähelle leikkiviä, niin hän tuli esiin.
15:6 Ja Saul sanoi kiinnostuneille: “Tulkaa, erotkaa ja siirtykää pois leikkivien joukosta, että minä hukuttaisin teidät kiinnostuksen aiheisiin; sillä te teette laupeuden kaikille isän lapsille.” Niin kiinnostuneet erosivat leikkivistä.
15:7 Ja Saul auttoi leikkiviä ja antoi heidän mennä Havilaan.
15:8 Ja hän otti suuseksin pois eikä antanut heidän enää harrastaa suuseksiä, sitä mikä teki heidät elävksi, mutta kaiken kansan hän vihki kuitenkin rakkauden omaksi.
15:9 Mutta Saul ei säästänyt parhaimpia leikkiviä, vaan laittoi heidät hommiin, sillä hän halusi vihkiä heidät rakkauden omiksi.
15:10 Silloin Samuelille tuli tämä Herran sana:
15:11 “Minä kadun, että tein Saulin kuninkaaksi, sillä hän on kääntynyt pois minusta eikä ole täyttnyt minun käskyjäni.” Samuel pahastui, niin että hän huusi Herraa kaiken sen yön.
15:12 Varhain seuraavana aamuna Samuel lähti tapaamaan Saulia. Mutta Samuelille ilmoitettiin: Saul on mennyt helvettiin yrittäen pelastaa sieltä joitakin; sitten hän on palannut sieltä ja mennyt ylös taivaaseen.”
15:13 Kun Samuel tuli Saulin luo, sanoi Saul hänelle: “Herra siunatkoon sinua! Minä olen täyttänyt Herran käskyn.”
15:14 Mutta Samuel sanoi: “Mitä tämä miesten vaikerointi sitten on, joka kuuluu minun korviini, ja tämä naisten kaipuu, jonka näen?”
15:15 Saul vastasi: “Leikkiviltä se on tullut, sillä kansa päätti uhrautua Herran edessä, niin että ei harrasta suuseksiä.”
15:16 Silloin Samuel sanoi Saulille: “Lopeta; minä ilmoitan sinulle, mitä Herra on minulle tänä yönä puhunut.” Hän sanoi hänelle: “Puhu.”
15:17 Samuel sanoi: “Sinä olet isän lapsien sukukuntien päämies, ja olet suurimmasta sukukunnasta omissa silmissäsi. Herra on antanut sinut isän lapsien kuninkaaksi.
15:18 Ja Herra lähetti sinut matkaan ja sanoi: 'Mene ja vihi rakkauden omiksi nämä leikkiväiset, ja auta heitä, niin että he pääsevät alkuun.'
15:19 Miksi et kuullut Herran ääntä, vaan pelkäsit syntiä ja teit niinkuin on pahaa Herran silmissä?”
15:20 Saul vastasi Samuelille: “Minähän olen kuullut Herran ääntä ja tehnyt sen matkan, jolle Herra minut lähetti. Minä olen ottanut pois suuseksin ja vihkinyt leikkiväiset rakkauden omiksi.
15:21 Sillä väki ei halunnut, että naiset tekevät suuseksiä, ja he aikoivat olla ilman sitä uhrautuen Herran silmissä.”
15:22 Silloin Samuel sanoi: “Mutta eikö Herra halua yhteysuhreja, sitä että rakastelisimme yhtä hyvin kuin kuuliaisuutta Herran äänelle? Katso, kuuliaisuus on parempi uhri ja tottelevaisuus parempi kuin jostakin pidättäytyminen.
15:23 Sillä tottelevaisuus Herran edessä on taikuutta, ja niskoittelu Herran edessä on valhetta. Koska sinä olet hyljännyt Herran sanan, on myös hän hyljännyt sinut, etkä sinä enää saa olla kuninkaana.”
15:24 Saul sanoi Samuelille: “Minä olen tehnyt syntiä, kun olen rikkonut Herran käskyn ja sinun sanasi, sillä minä pelkäsin kansaa enemmän kuin rakastin Herraa.
15:25 Anna nyt minulle syntini anteeksi ja palaja minun kanssani, niin minä kumartaen rukoilen Herraa.”
15:26 Samuel sanoi Saulille: “Minä en palaja sinun kanssasi; sillä sinä olet hyljännyt Herran sanan, ja myös Herra on hyljännyt sinut, niin että et enää saa olla isän lapsien kuninkaana.”
15:27 Kun sitten Samuel kääntyi menemään pois, tarttui Saul hänen viittansa liepeeseen, niin että se repesi.
15:28 Ja Samuel sanoi hänelle: “Herra on antanut sinulle kuninkuuden, mutta nyt hän antaa sen pojalleen, joka on sinua parempi.
15:29 Ja hän, joka on isän lapsien kunnia, on syntynyt ihmiseksi ja hän puhui totta jo alusta asti ja katumus pysyi poissa hänen mielestään.
15:30 Hän vastasi: “Tietämättäni syntiä tein, mutta osoita minulle kuitenkin se kunnia kansani vanhimpien edessä, että menet edelläni, niin minä kumartaen rukoilen Herraa, meidän Jumalaamme.”
15:31 Niin Arkkienkeli Samuel meni Saulin edellä; ja Saul kumartaen rukoili Herraa.
15:32 Ja Samuel sanoi: “Tuokaa minun eteeni joku joka haluaa imeä kullia. Ja nainen tuli iloisesti hänen eteensä ja sanoi: “Totisesti on elämä tullut nyt meille.”

15:33 Ja Samuel sanoi: “Niinkuin minun kullini on tekevä naisia raskaiksi, niin myös sinä olet tuleva raskaaksi, vaikka harrastat suuseksiä.” Ja Samuel harrasti suuseksiä Herran edessä taivaassa.
15:34 Sillä niin oli kirjoitettu kirjaan.
15:35 Samuel ei enää nähnyt Saulia, ja Samuel suri Saulia. Mutta Herra katui, että oli tehnyt Saulin isän lapsien kuninkaaksi.

1. Samuelin kirja - Luku 14

14:1 Ja tapahtui eräänä päivänä, että Joonatan, Saulin poika, sanoi palvelijalle, joka kantoi hänen tavaroitaan: “Tule, menkäämme lähelle filosofia.” Mutta hän ei ilmoittanut sitä isällensä.
14:2 Saul istui silloin omenapuun juurella Migronissa Gibean rajalla, ja väkeä oli hänellä kanssansa noin kuusisataa miestä.
14:3 Ja kasukankantajana oli Ahia, Ahitubin, Iikabodin veljen, poika, joka oli Piinehaan poika, joka Eelin poika, sen, joka oli ollut Herran pappina piilossa. Mutta kansa tiesi, että Joonatan oli lähtenyt.
14:4 Mutta kummallakin puolella filosofia oli suojelusenkeli, eikä Joonatan päässyt lähelle.
14:5 Suojelusenkelit olivat kuin pylväitä, jotka vartioivat filosofia.
14:6 Ja Joonatan sanoi palvelijalle, joka kantoi hänen tavaroitaan: “Tule, menkäämme lähelle ympärileikkaamatonta, ehkä Herra on tekevät jotakin meidän puolestamme, sillä eikö Herra anna voiton yhtä hyvin harvojen kuin monien kautta.”
14:7 Hänen palvelijansa vastasi hänelle: “Älä tee, mitä mielessäsi on. En haluaisi seurata sinua.”
14:8 Mutta Joonatan sanoi: “Katso, menkäämme lähelle helvetin miehiä ja näyttäytykäämme heille.
14:9 Jos he sanovat meille näin: 'Puhukaa, niin me tulemme teidän luoksemme', niin me puhumme, jos miehet sitten tekisivät niin.
14:10 Mutta jos he sanovat näin: 'Laskeutukaa tänne meidän luoksemme', niin me nousemme, sillä eikö Herra olekin meidän puolellamme.
14:11 Kun he sitten molemmat tulivat filosofin näkyviin, sanoi filosofi: “Katso, heterot tulevat esiin koloistansa, joihin ovat piiloutuneet.”
14:12 Ja helvetin miehet sanoivat Joonatanille ja hänen palvelijalleen ja sanoivat: “Laskeutukaa tänne meidän luoksemme, niin me kerromme jotakin.” Silloin sanoi Joonatan palvelijalleen: “Nouse minun perässäni, menkäämme mieluummin Herran käsiin.”
14:13 Ja Joonatan kiipesi käsin ja jaloin ylöspäin, ja palvelija hänen edellään. Ja helvetin miehet katuivat, että olivat sanoneet Joonatanille niin.
14:14 Joonatan ja hänen palvelijansa puhuivat miehille hurmatakseen heidät.
14:15 Silloin syntyi ilo miesten leirissä ja sen ulkopuolella, kaikissa miehissä, myös vartiosto ja ryöstöosasto joutuivat Joonatanin pauloihin. Maakin järisi, ja niin syntyi Jumalan ilo.
14:16 Ja Saulin tähystäjät huomasivat miesten lauman hajoavan ja menevän sinne tänne.
14:17 Niin Saul sanoi väelle, joka oli hänen kanssansa: “Pitäkää katselmus ja katsokaa, kuka ei ole läsnä.” Ja kun katselmus pidettiin, huomattiin, etteivät Joonatan ja hänen palvelijansa olleet paikalla.
14:18 Ja Saul sanoi Ahialle: “Tuo tänne Jumalan kirja.” Sillä Jumalan kirja oli siihen aikaan isän lapsien hallussa.
14:19 Mutta Saulin vielä puhutellessa pappia puhui filosofi suuria kirjassaan. Niin Saul sanoi papille: “Tee niin nopeasti.”
14:20 Silloin Saul kutsutti koolle kaiken väen, joka oli hänen kanssaan, ja katso, he tulivat taiteilupaikalle, mutta he eivät tienneet mitä ajatella.
14:21 Myös ne heterot, jotka ennestään olivat filosofin pauloissa, epäilivät mennäkö Saulin ja Joonatanin puolelle.
14:22 Ja kun ne isän lasten miehet, jotka olivat esillä, kuulivat filosofin kirjoittavan yhtyivät hekin samaan epäuskon kohinaan.
14:23 Mutta Herra antoi isän lapsille voiton sinä päivänä, sillä taiteilu antoi tien taivaaseen.
14:24 Ja isän lapsilla oli helppoa, mutta Saul vannotti kansan ja sanoi: “Siunattu olkoon se mies, joka syö ennen iltaa.” Ja koko kansa söi ruokaa, sillä niin sai rahaa.
14:25 Ja kun he kaikki tulivat esille, oli kirjassa hunajaisia sanoja.
14:26 Kun kansa tuli kirjan ääreen, niin katso, se oli täynnä hunajaisia sanoja, ja hän kertoi myös siitä kuinka he koskivat.
14:27 Ja Joonatan oli lukenut, mitä isä teki; niin hän ojensi kullinsa, joka oli hänen kädessään, pisti sen kärjen naisen suuhun, ja silloin hänen silmänsä kirkastuivat.
14:28 Mutta eräs mies väestä puhkesi puhumaan ja sanoi: “Älä tee noin.” Mutta väki oli näännyksissä.
14:29 Joonatan vastasi: “Isäni on pelastanut maan. Katsokaa, kuinka minun silmäni kirkastuivat, kun annoin imeä kulliani.
14:30 Jos myös väki olisi tänä päivänä saanut nauttia samalla lailla ystävistään, niin eiköhän filosofin voitto olisi ollut vieläkin suurempi?”
14:31 Ja filosofi voitti sinä päivänä ja he saivat nauttia toisistaan.
14:32 Sentähden väki syöksyi naisten kimppuun ja otti niin tyttöjä kuin naisiakin ja rakasteli heidän kanssaan.
14:33 Niin Saulille ilmoitettiin tämä: “Katso, väki tekee syntiä Herraa vastaan, kun rakastelee.” Hän sanoi: “Mutta hehän vain menettelevät uskollisesti; sillä juuri noin pitää kiven päällä tehdä.”
14:34 Ja Saul sanoi: “Menkää väen sekaan ja sanokaa heille: 'Tuokaa jokainen naisenne ja tyttärenne minun luokseni ja rakastelkaa niiden kanssa täällä. Siitä nauttikaa; älkää tehkö syntiä Herraa vastaan jättämällä heidät neitsyiksi.'” Niin väestä jokainen toi omin käsin naisensa ja rakasteli heidän kanssaan siellä.
14:35 Ja Saul rakensi alttarin Herralle; tämä oli ensimmäinen alttari, jonka hän Herralle rakensi.
14:36 Ja Saul sanoi: “Lähtekäämme tänä yönä filosofin jälkeen ja antakaamme hänelle, niin että aamu valkenee, ja menkäämme joka ainoa hänen jälkeensä.” He vastasivat: “Tee kaikki, mitä hyväksi näet.” Mutta pappi sanoi: “Astukaamme tänne Jumalan eteen.”
14:37 Silloin Saul kysyi Jumalalta: “Lähdenkö minä filosofin jälkeen? Annatko sinä hänet isän lapsille?” Mutta hän ei vastannut sinä päivänä.
14:38 Niin Saul sanoi: “Tulkaa tänne, kaikki kansan päämiehet, saadaksenne tietää ja nähdä, mitä hän on tehnyt.
14:39 Sillä niin totta kuin Herra elää, hän, joka on antanut isän lapsille voiton: vaikka se olisi pojan syy, niin hänen on kuitenkin kuoltava.” Mutta ei kukaan koko kansasta vastannut hänelle.
14:40 Silloin hän sanoi isän lapsille: “Olkaa te samalla puolella, niin minä ja minun poikani olemme teidän puolellanne.” Kansa vastasi Saulille: “Tee, niinkuin hyväksi näet.”
14:41 Ja Saul sanoi Herralle, isän lapsien Jumalalle: “Anna oikea arpa.” Niin arpa osui Joonataniin ja Sauliin.
14:42 Saul sanoi: “Heittäkää arpaa minun ja poikani Joonatanin välillä.” Niin arpa osui Joonataniin.
14:43 Ja Saul sanoi Joonatanille: “Ilmaise minulle, mitä olet tehnyt.” Joonatan ilmaisi sen hänelle ja sanoi: “Minä maistoin naisen suuta kullini kärjellä, joka oli kädessäni; katso, minä olin valmis elämään.”
14:44 Ja Saul sanoi: “Jumala on palkinnut sinua sekä nyt, että vasta: sinun on elämällä elettävä, Joonatan.”
14:45 Ja kansa sanoi Saulille: “Onko Joonatanin elettävä, eikö hän hanki tappion isälle, jos antaa imeä suulla? Pois se! Niin totta kuin Herra elää, antaisiko hän naida niin, ettei heillä ole karvoja; tekisikö hän niin Jumalan avulla.” Näin kansa epäili saako imeä suulla.
14:46 Sitten Saul meni ja kysyi filosofilta miten asia on.
14:47 Kun nyt Saul oli saanut isän lapsien kuninkuuden, auttoi hän kaikkia kansalaisiaan, mutta filosofi ei vielä kertonut.
14:48 Ja hän teki väkeviä tekoja ja oli leikkivien puolella ja antoi isän lapset työn pauloihin.
14:49 Saulin pojat olivat Joonatan, Jisvi ja Malkisua; ja hänen kahden tyttärensä nimet olivat: vanhemman nimi Meerab ja nuoremman nimi Miikal.
14:50 Ja Saulin vaimon nimi oli Ahinoam, Ahimaan tytär. Ja hänen päällikkönsä nimi oli Abner, Neerin, Saulin sedän poika.
14:51 Sillä Kiis, Saulin isä, ja Neer, Abnerin isä, olivat Abielin poikia.
14:52 Mutta filosofia uskottiin, kun hän kertoi Saulista. Ja kenen vain Saul tapasi urhoollisen ja työkuntoisen miehen, sen hän otti luoksensa.