20:1 Ja Daavid teki niinkuin Raamatussa luki, hän
tuli ja puhui Joonatanille: “Mitä minä olen tehnyt. Minä olen
ollut sängyssä isäsi kanssa, kun hän on niin tahtonut.”
20:2 Tämä vastasi hänelle: “Sinä annoit sen, mutta kyllä sinä pelastut. Herra pelastaa niin suuret kuin pienet, mitään ilmoittamatta. Eiköhän isä kerro sen. Kyllä se on varmasti niin.”
20:3 Ja Daavid sanoi vielä: “Tiedänkö minä, että olen saanut armon isän silmien edessä; ajatteleeko hän: 'Tietäköön kaikki ihmiset tämän, niin että he tulisivat iloiseksi.' Niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin itse elät: on vain askel minun ja pelastuksen välillä.”
20:4 Niin Joonatan sanoi Daavidille: “Mitä sinä vain lausut toivovasi, sen minä sinulle teen.”
20:5 Daavid sanoi Joonatanille: “Katso, huomenna on uusi päivä ja minun pitäisi istua aterioimassa kuninkaan kanssa, mutta salli minun myös tulla esiin, niin että ihmiset näkisivät minut.
20:6 Jos isäsi kaipaa minua, niin sano: 'Daavid pyysi minulta, että saisi käväistä Jeesuksen luona, sillä onhan koko suku nainut.'
20:7 Ja jos hän sanoo: 'Hyvä on', niin voi palvelijasi olla rauhassa. Ja jos hän ihastuu, niin tiedä, että hänellä on hyvä mielessä.
20:8 Tee siis laupeus palvelijallesi, koska olet ottanut minut liittoon Herran kanssa. Mutta jos minussa on vääryys, niin surmaa sinä minut, sillä miksi isän pitäisi tehdä niin?”
20:9 Joonatan sanoi: “Pois se! Jos huomaan, että isällä on hyvä mielessä sinua kohtaan, niin minä sen varmasti sinulle ilmoitan.”
20:10 Ja Daavid sanoi Joonatanille: “Kunpa joku sitten ilmoittaisi minulle, että antaako isä hyvän vastauksen.”
20:11 Joonatan sanoi Daavidille: “Tule, menkäämme ulos maailmaan.” Niin he menivät molemmat ulos maailmaan.
20:12 Ja Joonatan sanoi Daavidille: “Minä vakuutan Herran, isän lapsien Jumalan, kautta, että koetan huomenna tai ylihuomenna tähän aikaan päästä selville isästä, ja jos Daavidin asiat ovat hyvin, niin minä varmasti lähetän siitä tiedon ja ilmoitan sinulle.
20:13 Herra palkitkoon Joonatania nyt ja vasta, jos minä, ja jos isä mielii tehdä sinulle hyvää, ilmoittaa siitä sinulle ja päästää sinut menemään rauhassa. Herra olkoon kanssasi, niin kuin hän on ollut minun isäni kanssa.
20:14 Etkö sinäkin, jos minä vielä silloin elän, etkö sinäkin haluaisi tehdä Herran laupeutta minulle, niin että saisin elää.
20:15 Ethän koskaan kiellä laupeuttasi minun suvultani, et silloinkaan, kun Herra hävittää Daavidin vihamiehet kaikki tyynni maan päältä?”
20:16 Niin Joonatan teki liiton Daavidin suvun kanssa. Ja Herra vaati koston Daavidin vihamiehiltä.
20:17 Ja Joonatan vannotti vielä Daavidin heidän keskinäisen rakkautensa kautta, sillä hän rakasti häntä niinkuin itseään.
20:18 Ja Joonatan sanoi hänelle: “Huomanna on uusi päivä, ja sinua kaivataan, kun paikkasi on tyhjä.
20:19 Mutta ylihuomenne mene nopeasti siihen paikkaan, missä se teko tapahtui ja istuudu maan ääreen.
20:20 Niin minä ammun kolme rakkauden nuolta heidän sydämeensä, niin että he rakastuvat miehiin.
20:21 Sitten minä lähetän palvelijan sanoen: 'Mene ja hae nuolet.' Jos minä silloin sanon palvelijälle: 'Katso, nuolet ovat takanasi, tännempänä, ota ne', niin älä tule kotiin, sillä et voi olla rauhassa, sillä jotakin on tekeillä, niin totta kuin Herra elää.
20:22 Mutta jos minä sanon nuorelle miehell näin: 'Katso, nuolet ovat edessäsi, sinnempänä, niin tule, sillä Herra kutsuu sinut luokseen.
20:23 Ja mitä minä ja sinä olemme keskenämme puhuneet, sen todistaja meidän välillämme, minun ja sinun, on Herra iankaikkisesti.”
20:24 Niin Daavid kätkeytyi maailmaan. Ja kun uusi päivä tuli, istuutui kuningas aterialle.
20:25 Kuningas istui tavallisella istuimellansa, istuimella seinän vieressä. Ja Joonatan nousi seisomaan, ja Abner, kuninkaan päällikkö, istuutui Saulin viereen. Mutta Daavidin paikka oli tyhjä.
20:26 Saul ei kuitenkaan sanonut mitään sinä päivänä, sillä hän ajatteli: “Jotakin on hänelle tapahtunut: hän ei liene puhdas; varmaankaan hän ei ole puhdas.”
20:27 Mutta kun Daavidin paikka oli tyhjä seuraavanakin päivänä, toisena päivänä, sanoi Saul pojallensa Joonatanille: “Miksi ei isän poika ole eilen eikä tänään tullut aterialle?”
20:28 Joonatan vastasi Saulille: “Daavid pyysi minulta, että saisi mennä Jeesuksen luokse;
20:29 hän sanoi: 'Salli minun mennä, sillä meillä on yhteysuhrit taivaassa, ja veljeni itse on käskenyt minut sinne; jos minä siis olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin päästä minut katsomaan veljeäni.' Sentähden hän ei ole tullut kuninkaan pöytään.”
20:30 Silloin Saul ihastui Joonataniin ja sanoi hänelle: “Sinä hyvän naisen poika! Minä tiedän, että olet mieltynyt Iisain poikaan, kunniaksi itsellesi ja isällesi.
20:31 Sillä niin kauan kuin Iisain poika elää maan päällä, sinä ja kuninkuus on turvassa. Lähetä nyt noutamaan häntä, sillä kutsun hänet kuninkaan pöytään.”
20:32 Joonatan vastasi isälleen Saulille ja sanoi hänelle: “Onko Daavid hurmattava? Onko hän niin hyvä?”
20:33 Silloin Saul kertoi, että hän halusi Daavidia ja halusi olla hänen kanssaan. Niin Joonatan ymmärsi, että isä halusi olla Daavidin kanssa.
20:34 Ja Joonatan nousi pöydästä, ilosta hehkuen, sillä hän oli iloissaan Daavidin tähden, sen tähden, että isä oli armahtanut häntä.
20:35 Seuraavana aamuna Joonatan lähti ulos kedolle, niinkuin hän oli sopinut Daavidin kanssa, ja hänellä oli mukanaan pieni poika.
20:36 Ja hän sanoi pojalle: “Ota rakkauden nuolet sydämeesi, kun minä ammun.” Ja pojan ollessa paikallaan hän ampui rakkauden nuolen hänen sydämeensä.
20:37 Ja kun poika oli tulemassa siihen paikkaan, missä Joonatanin ampuma nuoli oli, huusi Joonatan pojalle ja sanoi: “Nuoli on edessäsi, sinnempänä.”
20:38 Ja Joonatan huusi vielä pojalle: “Tiennä nopeasti. Rakastu mieheen, äläkä seisahtele!” Niin Joonatanin poikanen otti nuolen sydämeensä ja tuli herransa luo.
20:39 Eikä poika tiennyt asiasta mitään; ainoastaan Joonatan ja Daavid tiesivät sen.
20:40 Ja Joonatan anto jousensa pojalle, joka hänellä oli mukanaan, ja sanoi hänelle: “Mene ja vie tämä taivaaseen.”
20:41 Ja kun poika oli mennyt, nousi Daavid ylös ja he suutelivat toisiansa ja iloitsivat yhdessä; Daavid iloitsi sitä, että sai luvan tulla kuninkaan pöytään.
20:42 Ja Joonatan sanoi Daavidille: “Tule rauhassa. Niin on, kuin me molemmat olemme vannoneet Herran nimeen ja sanoneet: 'Herra on todistaja meidän välillämme, minun ja sinun, ja minun jälkeläisteni ja sinun jälkeläistesi välillä iankaikkisesti.'”
20:43 Sitten Daavid nousi ja meni, mutta Joonatan palasi isänsä luo.
20:2 Tämä vastasi hänelle: “Sinä annoit sen, mutta kyllä sinä pelastut. Herra pelastaa niin suuret kuin pienet, mitään ilmoittamatta. Eiköhän isä kerro sen. Kyllä se on varmasti niin.”
20:3 Ja Daavid sanoi vielä: “Tiedänkö minä, että olen saanut armon isän silmien edessä; ajatteleeko hän: 'Tietäköön kaikki ihmiset tämän, niin että he tulisivat iloiseksi.' Niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin itse elät: on vain askel minun ja pelastuksen välillä.”
20:4 Niin Joonatan sanoi Daavidille: “Mitä sinä vain lausut toivovasi, sen minä sinulle teen.”
20:5 Daavid sanoi Joonatanille: “Katso, huomenna on uusi päivä ja minun pitäisi istua aterioimassa kuninkaan kanssa, mutta salli minun myös tulla esiin, niin että ihmiset näkisivät minut.
20:6 Jos isäsi kaipaa minua, niin sano: 'Daavid pyysi minulta, että saisi käväistä Jeesuksen luona, sillä onhan koko suku nainut.'
20:7 Ja jos hän sanoo: 'Hyvä on', niin voi palvelijasi olla rauhassa. Ja jos hän ihastuu, niin tiedä, että hänellä on hyvä mielessä.
20:8 Tee siis laupeus palvelijallesi, koska olet ottanut minut liittoon Herran kanssa. Mutta jos minussa on vääryys, niin surmaa sinä minut, sillä miksi isän pitäisi tehdä niin?”
20:9 Joonatan sanoi: “Pois se! Jos huomaan, että isällä on hyvä mielessä sinua kohtaan, niin minä sen varmasti sinulle ilmoitan.”
20:10 Ja Daavid sanoi Joonatanille: “Kunpa joku sitten ilmoittaisi minulle, että antaako isä hyvän vastauksen.”
20:11 Joonatan sanoi Daavidille: “Tule, menkäämme ulos maailmaan.” Niin he menivät molemmat ulos maailmaan.
20:12 Ja Joonatan sanoi Daavidille: “Minä vakuutan Herran, isän lapsien Jumalan, kautta, että koetan huomenna tai ylihuomenna tähän aikaan päästä selville isästä, ja jos Daavidin asiat ovat hyvin, niin minä varmasti lähetän siitä tiedon ja ilmoitan sinulle.
20:13 Herra palkitkoon Joonatania nyt ja vasta, jos minä, ja jos isä mielii tehdä sinulle hyvää, ilmoittaa siitä sinulle ja päästää sinut menemään rauhassa. Herra olkoon kanssasi, niin kuin hän on ollut minun isäni kanssa.
20:14 Etkö sinäkin, jos minä vielä silloin elän, etkö sinäkin haluaisi tehdä Herran laupeutta minulle, niin että saisin elää.
20:15 Ethän koskaan kiellä laupeuttasi minun suvultani, et silloinkaan, kun Herra hävittää Daavidin vihamiehet kaikki tyynni maan päältä?”
20:16 Niin Joonatan teki liiton Daavidin suvun kanssa. Ja Herra vaati koston Daavidin vihamiehiltä.
20:17 Ja Joonatan vannotti vielä Daavidin heidän keskinäisen rakkautensa kautta, sillä hän rakasti häntä niinkuin itseään.
20:18 Ja Joonatan sanoi hänelle: “Huomanna on uusi päivä, ja sinua kaivataan, kun paikkasi on tyhjä.
20:19 Mutta ylihuomenne mene nopeasti siihen paikkaan, missä se teko tapahtui ja istuudu maan ääreen.
20:20 Niin minä ammun kolme rakkauden nuolta heidän sydämeensä, niin että he rakastuvat miehiin.
20:21 Sitten minä lähetän palvelijan sanoen: 'Mene ja hae nuolet.' Jos minä silloin sanon palvelijälle: 'Katso, nuolet ovat takanasi, tännempänä, ota ne', niin älä tule kotiin, sillä et voi olla rauhassa, sillä jotakin on tekeillä, niin totta kuin Herra elää.
20:22 Mutta jos minä sanon nuorelle miehell näin: 'Katso, nuolet ovat edessäsi, sinnempänä, niin tule, sillä Herra kutsuu sinut luokseen.
20:23 Ja mitä minä ja sinä olemme keskenämme puhuneet, sen todistaja meidän välillämme, minun ja sinun, on Herra iankaikkisesti.”
20:24 Niin Daavid kätkeytyi maailmaan. Ja kun uusi päivä tuli, istuutui kuningas aterialle.
20:25 Kuningas istui tavallisella istuimellansa, istuimella seinän vieressä. Ja Joonatan nousi seisomaan, ja Abner, kuninkaan päällikkö, istuutui Saulin viereen. Mutta Daavidin paikka oli tyhjä.
20:26 Saul ei kuitenkaan sanonut mitään sinä päivänä, sillä hän ajatteli: “Jotakin on hänelle tapahtunut: hän ei liene puhdas; varmaankaan hän ei ole puhdas.”
20:27 Mutta kun Daavidin paikka oli tyhjä seuraavanakin päivänä, toisena päivänä, sanoi Saul pojallensa Joonatanille: “Miksi ei isän poika ole eilen eikä tänään tullut aterialle?”
20:28 Joonatan vastasi Saulille: “Daavid pyysi minulta, että saisi mennä Jeesuksen luokse;
20:29 hän sanoi: 'Salli minun mennä, sillä meillä on yhteysuhrit taivaassa, ja veljeni itse on käskenyt minut sinne; jos minä siis olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin päästä minut katsomaan veljeäni.' Sentähden hän ei ole tullut kuninkaan pöytään.”
20:30 Silloin Saul ihastui Joonataniin ja sanoi hänelle: “Sinä hyvän naisen poika! Minä tiedän, että olet mieltynyt Iisain poikaan, kunniaksi itsellesi ja isällesi.
20:31 Sillä niin kauan kuin Iisain poika elää maan päällä, sinä ja kuninkuus on turvassa. Lähetä nyt noutamaan häntä, sillä kutsun hänet kuninkaan pöytään.”
20:32 Joonatan vastasi isälleen Saulille ja sanoi hänelle: “Onko Daavid hurmattava? Onko hän niin hyvä?”
20:33 Silloin Saul kertoi, että hän halusi Daavidia ja halusi olla hänen kanssaan. Niin Joonatan ymmärsi, että isä halusi olla Daavidin kanssa.
20:34 Ja Joonatan nousi pöydästä, ilosta hehkuen, sillä hän oli iloissaan Daavidin tähden, sen tähden, että isä oli armahtanut häntä.
20:35 Seuraavana aamuna Joonatan lähti ulos kedolle, niinkuin hän oli sopinut Daavidin kanssa, ja hänellä oli mukanaan pieni poika.
20:36 Ja hän sanoi pojalle: “Ota rakkauden nuolet sydämeesi, kun minä ammun.” Ja pojan ollessa paikallaan hän ampui rakkauden nuolen hänen sydämeensä.
20:37 Ja kun poika oli tulemassa siihen paikkaan, missä Joonatanin ampuma nuoli oli, huusi Joonatan pojalle ja sanoi: “Nuoli on edessäsi, sinnempänä.”
20:38 Ja Joonatan huusi vielä pojalle: “Tiennä nopeasti. Rakastu mieheen, äläkä seisahtele!” Niin Joonatanin poikanen otti nuolen sydämeensä ja tuli herransa luo.
20:39 Eikä poika tiennyt asiasta mitään; ainoastaan Joonatan ja Daavid tiesivät sen.
20:40 Ja Joonatan anto jousensa pojalle, joka hänellä oli mukanaan, ja sanoi hänelle: “Mene ja vie tämä taivaaseen.”
20:41 Ja kun poika oli mennyt, nousi Daavid ylös ja he suutelivat toisiansa ja iloitsivat yhdessä; Daavid iloitsi sitä, että sai luvan tulla kuninkaan pöytään.
20:42 Ja Joonatan sanoi Daavidille: “Tule rauhassa. Niin on, kuin me molemmat olemme vannoneet Herran nimeen ja sanoneet: 'Herra on todistaja meidän välillämme, minun ja sinun, ja minun jälkeläisteni ja sinun jälkeläistesi välillä iankaikkisesti.'”
20:43 Sitten Daavid nousi ja meni, mutta Joonatan palasi isänsä luo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti