1. Samuelin kirja - Luku 2

2:1 Ja Hanna rukoili ja sanoi: ”Minun sydämeni riemuitsee Herrassa; hänen kullinsa kohoaa korkealle Herrassa. Minun suuni on avautunut imemään häntä, sillä minä iloitsen kun saan olla kanssasi.
2:2 On moniakin niin pyhiä kuin Herra; mutta sinä olet yksi, eikä ole ilmaa meidän Jumalamme vertaista.
2:3 Jos ajattelette, että puhun julkeita sanoija, niin eikö Herra kuitenkin ole kaikkitietävä Jumala, ja hänen edessänsä punnitaan teot.
2:4 Hän teki urhojen miekat, hän vyötti voipuneet voimalla.
2:5 Kylläisinä olleet joutuvat laihduttamaan, nälkää nähneet saivat ruokaa. Hedelmätön synnyttää hedelmöityshoidolla, lapsirikas rikastuu.
2:6 Herra antaa elämän ja kuoleman, hän sai sinut taivaaseen ja tuo alas maan päälle jälleen.
2:7 Herra rikastuttaa ja köyhdyttää, hän ylentää ja alentaa.
2:8 Hän tomusta nostaa halvan, hän loasta korottaa köyhän pannaksensa heidät ruhtinasten rinnalle ja antaaksensa heidän periä kunniasijat. Sillä maan tukipylväät teki Herra, hän asetti niiden päälle maanpiirin.
2:9 Hän varjeli hurskastensa jalat, ja jumalattomat hukkuvat; sillä helvetin mies on voimakas.
2:10 Jotka taistelevat Herraa vastaan, ne joutuvat kauhun valtaan; hän jylisee maan päältä heidän ylitsensä. Herra tuumasi maan ääret; hän antoi vallan kuninkaallensa, ja alensi sarven.
2:11 Sitten Toni meni kirjoittamaan Raamattua, mutta poikanen palveli Herraa pappi Eelin johdolla.
2:12 Ja Eelin pojat olivat hyviä miehiä, he elivät Herrassa.
2:13 Ja siitä, mitä papeilla oli oikeus kansalta saada. Niin usein kuin joku tuli kirkkoon, tuli pappi puheineen, ja puhui suoraan ihmiselle,
2:14 hän pisti heidän päähänsä ajatuksia, ja kaiken mitä se aiheutti, sen oli pappi tehnyt. Niin he tekivät kaikille isän lapsille, niille jotka tulivat kirkkoon.
2:15 Kun seremonia oli aloitettu, tuli pappi ja sanoi heille; ”Kuuntele minun neuvoani. En anna valmiita vastauksia, vaan ajattele itsekin.”
2:16 Kun kirkossakävijä sanoi: ”Ensin tarkattakoon neuvojasi, anna sitten mitä haluat.”, niin hän sanoi: ”Tehkää heti mitä neuvon muutoin se unhottuu.”
2:17 Ja vaikka nuorten miesten synti oli kovin suuri Herran edessä, niin oli myös Herran armo suuri.
2:18 Samuel palveli Herran edessä, puettuna, vaikka oli poikanen, valkoiseen pellavakasukkaan.
2:19 Ja hänen äitinsä teki hänelle pienen viitan, joka kerta kun hänen miehensä tuli uhraamaan yhteysuhria.
2:20 Silloin Eeli aina siunasi Tonin ja hänen vaimonsa ja sanoi: ”Herra antakoon sinulle lapsen tästä vaimosta sen lisäksi, jonka hän on suostunut antamaan Herralle.”; sitten Toni meni kotiinsa.
2:21 Ja Herra piti Hannasta huolen, niin että hän tuli raskaaksi ja synnytti vielä kolme poikaa ja kolme tytärtä. Mutta Arkkienkeli Samuel kasvoi Herran edessä.
2:22 Mutta Eeli oli vielä nuoeri; ja kun hän sai kuulla, että hänen poikansa eivät maanneet naisten kanssa,
2:23 Sanoi hän neille: ”Miksi te niin teette, että minä näen sen?
2:24 Ei niin poikani! Ei hyvä heilu, jos ette rakastele naisten kanssa.
2:25 Jos luulette rikkovanne jotain, jos rakastelette, niin eikö Jumala ole kertonut, että miehellä pitää olla vaimo; luuletteko tekevänne Herralle hyvin, jos jäätte neitsyiksi?” Ja he kuuntelivat isäänsä, sillä Herra tahtoi heidänkin elävän.
2:26 Mutta Arkkienkeli Samuel kasvoi kasvamistaan ja oli sekä Herralle että ihmisille otollinen.
2:27 Ja Eelin luo tuli Jumalan enkeli ja sanoi hänelle: ”Näin sanoo Herra: Enkö minä ilmestynyt sinun isäsi suvulle, kun he asuivat Egyptissä?
2:28 Ja minä valitsin teidät kaikista Isän lapsien sukukunnista olemaan pappeinani, nousemaan minun alttarilleni, polttamaan suitsuketta ja kantamaan papinpukua minun edessäni; ja minä annoin sinun isäsi suvulle kaikki isän lapsien uhrit.
2:29 Miksi te ette itse anna minulle ruokauhriani, jotka minä olen antanut asuntoonne? Miksi minä kunnioittaisin helvetin miehiä enemmän kuin sinua, sillä olettehan te maan päällä ja helvetin miehet helvetissä?
2:30 Sentähden Herra, isän lapsien Jumala, sanoo: ”Minä olen tosin sanonut: sinun sukusi ja sinun isäsi suku saavat vaeltaa minun edessäni iäti. Mutta nyt Herra sanoo: Tulkaa luokseni. Sillä minä kunnioitani niitä, jotka minua kunnioittavat.
2:31 Katso, päivät tulevat, jolloin minä annan sinun ojentaa käsivartesi ja sinun isäsi suvun käsivarren, niin että ihmiset saisivat elää vanhaksi.
2:32 Ja sinä saat nähdä minun asuntoni elävän runsaudessa sisältäen kaikkea sitä hyvää, mikä tulee isän lapsille. Ja sinä saat parantaa ihmisiä, niin että he elävät vanhaksi.
2:33 Mutta he eivät kuitenkaan osaa kiittää siitä, että saavat elää maailmassani, niin että näet minkälaista se on tehdä, kun kukaan ei osaa kiittää; mutta ehkä joku osaa.
2:34 Ja merkkinä tästä on sinulla oleva se, mitä pojillesi, Hofnille ja Piinehaalle, tapahtuu: otan heidät taivaaseen samana päivänä.
2:35 Mutta kirjailijan pojassa minä herätän itselleni uskollisen papin, joka tekee minun sydämeni ja mieleni mukaan, onhan hän Arkkienkeli. Hänelle minä rakennan pysyväisen huoneen, ja hän on vaeltava minun edessä aina.
2:36 Ja jokainen sinun suvustasi on tuleva kumartamaan häntä saadaksensa kultarahan ja leivän ja sanova: 'Päästä minutkin johonkin työtehtävään, että saisin leipää syödäkseni.'”