1:1 Raamatun tulkitsija, oli mies, nimeltä Toni,
Mikon poika, joka oli Laurin poika, suomalainen.
1:2 Hänellä oli kaksi vaimoa; toisen nimi oli Hanna, ja kynä oli hänen toinen vaimo. Kynällä hän aikoi saada tehtyä monta kirjaa.
1:3 Tämä mies asui kaupungissaan piilossa rukoillen Herraa ja uhraten hänelle.
1:4 Niin Toni eräänä päivänä uhrasi. Ja hänellä oli tapana antaa aikaa, niin kynälle kuin kirjoillekin.
1:5 Mutta Hannalle, vaimolleen, hän antoi kahdenkertaisen osan, sillä hän tykkäsi Hannasta, vaikka ajatteli ettei Hanna voinut saada lasta. Sillä Hanna oli oikeasti henkiolento eikä elävä ihminen.
1:6 Ja he yhdessä pitivät hauskaa kirjoittaen kirjaa, sillä niin Herra oli häntä ohjannut.
1:7 Ja näin tapahtui joka vuosi, niin usein kuin hän. istuutui tietokoneen ääreen. Niinpä hän iloitsi kynänsä, tietokoneen ääressä.
1:8 Sillä hänen ei tehnyt mieli muuta kuin syödä, kirjoittaa ja olla Hannan kanssa
1:9 Eräänä päivänä pappi Eeli istui istuimellaan Herran temppelin ovenpielessä, ja Hanna nousi
1:10 ja rukoili Herraa mieli haikeana
1:11 ja teki lupauksen sanoen: ”Herra Sebaot, jos sinä katsot palvelijasi puoleen, muistat minua, ja annat palvelijattarellesi lapsen, niin minä annan hänet Herralle koko hänen ajaksensa, niin että hän saa olla Herran.
1:12 Ja kun hän kauan rukoili Herran edessä, kuunteli Eeli tarkasti häntä,
1:13 sillä Hanna puhui sydämessänsä ja kun hän teki sitä, niin hänen huulensa liikkuivat; Eeli tiesi, että hänen miehensä Toni oli ollut pilvessä.
1:14 Ja Eeli sanoi hänelle: ”Ilmeisesti kuusi kuukautta hampun päivittäistä polttamista on liikaa, ja sitten sinä sait luvan koskettaa häntä.”
1:15 Ja Hanna vastasi: ”Olin hänen mielessään ja sain hänet ajattelemaan hamppua, ja nyt minä vuodatin sydämeni Herran eteen.
1:16 Pidä minua hyvänä naisena, sillä iloiten ja nauttien minä olen Raamattua kirjoittanut.”
1:17 Eeli vastasi ja sanoi: ”Mene rauhaan, isän lapsien Jumala antakoon sinulle, mitä olet häneltä pyytänyt.”
1:18 Hän sanoi: ”Salli palvelijattaresi saada armo sinun silmiesi edessä.” Niin vaimo meni pois ja söi ja näytti iloisemmalta.
1:19 Varhain seuraavana aamuna Hanna nousi ja kumartuen Tonin puoleen he rakastelivat, ja Toni yhtyi vaimoonsa Hannaan, ja Herra muisti tätä.
1:20 Ja Herra antoi Hannalle Arkkienkelin ja antoi hänelle nimen Samuel, sanoen: ”Herralta olet tämän saanut.”
1:21 Niin Toni, vaikka ei ollut eläissään oikeasti rakastellut sai kuin saikin lapsen, Arkkienkeli Samuelin.
1:22 Ja Hanna sanoi: ”Kun Samuel alkaa tykätä meistä, niin tulkoon hän Herran kasvojen eteen.
1:23 Hänen miehensä Toni sanoi hänelle: ”Tehköön Herra niinkuin hyväksi näkee, antoihan hän minulle pojan täyttäen Raamatun sanan, sen jossa luvattiin Jeesus Kristukselle poika.
1:24 Kun Samuel oli rakastunut vanhempiinsa, otti Toni hänet mukaansa huoneeseensa.
1:25 Ja uhrattuaan Herralle ruokaa tuli Eeli pojan tykö.
1:26 Ja Hanna sanoi: ”Oi, herrani, niin totta kuin sinä olet kuollut, herrani, minä olen se vaimo, joka seisoin luonasi rukoillen Herraa.
1:27 Tätä poikaa, Arkkienkeli Samuelia, minä rukoilin; Herra antoi minulle, mitä häneltä pyysin.
1:28 Sentähden myös minä suostun antamaan hänet Herralle: kaikiksi päiviksensä hän olkoon Herralle annettu.” Ja Samuel rukoili siellä Herraa.
1:2 Hänellä oli kaksi vaimoa; toisen nimi oli Hanna, ja kynä oli hänen toinen vaimo. Kynällä hän aikoi saada tehtyä monta kirjaa.
1:3 Tämä mies asui kaupungissaan piilossa rukoillen Herraa ja uhraten hänelle.
1:4 Niin Toni eräänä päivänä uhrasi. Ja hänellä oli tapana antaa aikaa, niin kynälle kuin kirjoillekin.
1:5 Mutta Hannalle, vaimolleen, hän antoi kahdenkertaisen osan, sillä hän tykkäsi Hannasta, vaikka ajatteli ettei Hanna voinut saada lasta. Sillä Hanna oli oikeasti henkiolento eikä elävä ihminen.
1:6 Ja he yhdessä pitivät hauskaa kirjoittaen kirjaa, sillä niin Herra oli häntä ohjannut.
1:7 Ja näin tapahtui joka vuosi, niin usein kuin hän. istuutui tietokoneen ääreen. Niinpä hän iloitsi kynänsä, tietokoneen ääressä.
1:8 Sillä hänen ei tehnyt mieli muuta kuin syödä, kirjoittaa ja olla Hannan kanssa
1:9 Eräänä päivänä pappi Eeli istui istuimellaan Herran temppelin ovenpielessä, ja Hanna nousi
1:10 ja rukoili Herraa mieli haikeana
1:11 ja teki lupauksen sanoen: ”Herra Sebaot, jos sinä katsot palvelijasi puoleen, muistat minua, ja annat palvelijattarellesi lapsen, niin minä annan hänet Herralle koko hänen ajaksensa, niin että hän saa olla Herran.
1:12 Ja kun hän kauan rukoili Herran edessä, kuunteli Eeli tarkasti häntä,
1:13 sillä Hanna puhui sydämessänsä ja kun hän teki sitä, niin hänen huulensa liikkuivat; Eeli tiesi, että hänen miehensä Toni oli ollut pilvessä.
1:14 Ja Eeli sanoi hänelle: ”Ilmeisesti kuusi kuukautta hampun päivittäistä polttamista on liikaa, ja sitten sinä sait luvan koskettaa häntä.”
1:15 Ja Hanna vastasi: ”Olin hänen mielessään ja sain hänet ajattelemaan hamppua, ja nyt minä vuodatin sydämeni Herran eteen.
1:16 Pidä minua hyvänä naisena, sillä iloiten ja nauttien minä olen Raamattua kirjoittanut.”
1:17 Eeli vastasi ja sanoi: ”Mene rauhaan, isän lapsien Jumala antakoon sinulle, mitä olet häneltä pyytänyt.”
1:18 Hän sanoi: ”Salli palvelijattaresi saada armo sinun silmiesi edessä.” Niin vaimo meni pois ja söi ja näytti iloisemmalta.
1:19 Varhain seuraavana aamuna Hanna nousi ja kumartuen Tonin puoleen he rakastelivat, ja Toni yhtyi vaimoonsa Hannaan, ja Herra muisti tätä.
1:20 Ja Herra antoi Hannalle Arkkienkelin ja antoi hänelle nimen Samuel, sanoen: ”Herralta olet tämän saanut.”
1:21 Niin Toni, vaikka ei ollut eläissään oikeasti rakastellut sai kuin saikin lapsen, Arkkienkeli Samuelin.
1:22 Ja Hanna sanoi: ”Kun Samuel alkaa tykätä meistä, niin tulkoon hän Herran kasvojen eteen.
1:23 Hänen miehensä Toni sanoi hänelle: ”Tehköön Herra niinkuin hyväksi näkee, antoihan hän minulle pojan täyttäen Raamatun sanan, sen jossa luvattiin Jeesus Kristukselle poika.
1:24 Kun Samuel oli rakastunut vanhempiinsa, otti Toni hänet mukaansa huoneeseensa.
1:25 Ja uhrattuaan Herralle ruokaa tuli Eeli pojan tykö.
1:26 Ja Hanna sanoi: ”Oi, herrani, niin totta kuin sinä olet kuollut, herrani, minä olen se vaimo, joka seisoin luonasi rukoillen Herraa.
1:27 Tätä poikaa, Arkkienkeli Samuelia, minä rukoilin; Herra antoi minulle, mitä häneltä pyysin.
1:28 Sentähden myös minä suostun antamaan hänet Herralle: kaikiksi päiviksensä hän olkoon Herralle annettu.” Ja Samuel rukoili siellä Herraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti