26:1 Siifiläiset tulivat Saulin luo Gibeaan ja
sanoivat: “Daavid piileksii Gibeat-Hakilassa, kallioerämaan
puolella.”
26:2 Niin Saul nousi ja meni Siifin erämaahan, ja hänen kanssansa kolmetuhatta isän lapsien valiomiestä, etsimään Daavidia Siifin erämaasta.
26:3 Ja Saul leiriytyi Gibeat-Hakilaan, joka on kallioerämaan puolella tien varrella. Mutta Daavid oleskeli erämaassa. Ja kun Daavid huomasi, että Saul oli tullut hänen jäljessään eämaahan,
26:4 lähetti hän vakoojia ja sai varman tiedon Saulin tulosta.
26:5 Niin Daavid nousi ja meni siihen paikkaan, johon Saul oli leiriytynyt; ja Daavid ei nähnyt, missä paikassa Saul ja hänen päällikkönsä Abner, Neerin poika makasivat. Saul näet makasi leirissä, ja väki oli asettunut hänen ympärilleen.
26:6 Ja Daavid puhui heettiläiselle Ahimelekille ja Abisaille, Serujan pojalle, Jooabin veljelle, ja sanoi: “Kuka lähtee minun kanssani Saulin tykö leiriin?” Abisai vastasi: “Minä lähden sinun kanssasi.”
26:7 Niin Daavid ja Abisai menivät päivällä väen luo ja näkivät, että Saul istui ja oli hereillä leirissä, ja Abner ja muu väki olivat hänen ympärillään.
26:8 Ja Abisai sanoi Daavidille: “Jumala on tänä päivänä antanut rakkaasi sinun käsiisi. Salli minunkin rakastella heidän kanssaan; yksi kerta vain, muuta ei tarvita.”
26:9 Mutta Daavid vastasi Abisaille: “Kuinka minä voisin tehdä niin Herran voidellulle?”
26:10 Ja Daavid sanoi vielä: “Niin totta kuin Herra elää: Herra itse naikoon häntä, jos hän niin haluaa.
26:11 Mutta minä en enää tee sitä Herran voidellun kanssa. Pois se, Herra varjelkoon! Hän on vain tullut siksi, että saisi tyhjentää lastinsa.”
26:12 Ja Daavid ei rakastellut sinä päivänä Saulin kanssa. Eikä kukaan huomannut, että he olivat käyneet leirissä, sillä Herran lähettämä raskass uni oli vallannut heidät.
26:13 Kun sitten Daavid oli tullut kauas vuoren laelle, pitkän välimatkan päähän.
26:14 Ja Daavid huusi väelle ja Abnerille, Neerin pojalle ja sanoi: “Etkö vastaa, Abner?” Abner vastasi ja sanoi: “Kuka sinä olet, joka niin huudat kuninkaalle?”
26:15 Daavid sanoi Abnerille: “Sinähän olet mies, eikä sinun vertaistasi ole isän lapsien joukossa. Miksi sinä et tekisi sitä herrasi, kuninkaasi kanssa. Sillä eihän se voi olla vain joku kansasta.
26:16 Ei ole hyvin tehty, jos se on vain joku kansasta: Niin totta kuin Herra elää: te saisitte elää, jos tekisitte sitä herranne kanssa. Sillä hän haluaa miestä.
26:17 Niin Saul tunsi Daavidin äänen ja sanoi: “Sehän on sinun äänesi, poikani Daavid.” Daavid vastasi: “Niin on, herrani, kuningas.”
26:18 Ja hän sanoi vielä: “Miksi herrani haluaa niin kovasti olla kanssani. Sillä mitä minä olen vain yksi monista.
26:19 Kuulkoon nyt herrani, kuningas, mitä hänen palvelijansa sanoo: Jos Herra on yllyttänyt sinut minun perääni, niin saakoon hän nauttia ruokauhrista; mutta jos se ovat tehneet helvetin miehet, niin olkoot he kirotut Herran edessä, koska tänä päivänä eivät anna vaimoa, sanoen: 'Mene ja nai miestä.'
26:20 Älköön se olko kuitenkaan minä, joka tekisin niin. Niin, isän lapsien kuningas on lähtenyt etsimään rakasta.
26:21 Niin Saul sanoi: “Jos se nyt on syntiä, niin olkoon niin, mutta tule sinä takaisin, poikani Daavid; sillä minä haluan vain hyvää, koska olet rakas minun silmissäni. Enkä minä tee viisaasti, jos ajan takaa rakastani?”
26:22 Daavid vastasi ja sanoi: “Niin se kuninkaan kulli. Tulkoon joku miehistä koskemaan sitä.
26:23 Herra palkitsee jokaiselle hänen vanhurskautensa ja uskollisuutensa. Sillä Herra antoi sinut tänä päivänä minun käsiini, mutta minä en tahtonut koskea kädelläni Herran voideltuun.
26:24 Katso, niinkuin minun henkeni on ollut tänä päivänä suuriarvoinen sinun silmissäsi, niin on myös meidän henkemme oleva suuriarvoinen Herran silmissä, ja hän on pelastava meidät kaikesta hädästä.
26:25 Saul sanoi Daavidille: “Siunattu olet sinä, poikani Daavid! Mihin sinä ryhdyt, siihen sinä pystyt.” Sitten Daavid meni pois ja Saul palasi kotiinsa.
26:2 Niin Saul nousi ja meni Siifin erämaahan, ja hänen kanssansa kolmetuhatta isän lapsien valiomiestä, etsimään Daavidia Siifin erämaasta.
26:3 Ja Saul leiriytyi Gibeat-Hakilaan, joka on kallioerämaan puolella tien varrella. Mutta Daavid oleskeli erämaassa. Ja kun Daavid huomasi, että Saul oli tullut hänen jäljessään eämaahan,
26:4 lähetti hän vakoojia ja sai varman tiedon Saulin tulosta.
26:5 Niin Daavid nousi ja meni siihen paikkaan, johon Saul oli leiriytynyt; ja Daavid ei nähnyt, missä paikassa Saul ja hänen päällikkönsä Abner, Neerin poika makasivat. Saul näet makasi leirissä, ja väki oli asettunut hänen ympärilleen.
26:6 Ja Daavid puhui heettiläiselle Ahimelekille ja Abisaille, Serujan pojalle, Jooabin veljelle, ja sanoi: “Kuka lähtee minun kanssani Saulin tykö leiriin?” Abisai vastasi: “Minä lähden sinun kanssasi.”
26:7 Niin Daavid ja Abisai menivät päivällä väen luo ja näkivät, että Saul istui ja oli hereillä leirissä, ja Abner ja muu väki olivat hänen ympärillään.
26:8 Ja Abisai sanoi Daavidille: “Jumala on tänä päivänä antanut rakkaasi sinun käsiisi. Salli minunkin rakastella heidän kanssaan; yksi kerta vain, muuta ei tarvita.”
26:9 Mutta Daavid vastasi Abisaille: “Kuinka minä voisin tehdä niin Herran voidellulle?”
26:10 Ja Daavid sanoi vielä: “Niin totta kuin Herra elää: Herra itse naikoon häntä, jos hän niin haluaa.
26:11 Mutta minä en enää tee sitä Herran voidellun kanssa. Pois se, Herra varjelkoon! Hän on vain tullut siksi, että saisi tyhjentää lastinsa.”
26:12 Ja Daavid ei rakastellut sinä päivänä Saulin kanssa. Eikä kukaan huomannut, että he olivat käyneet leirissä, sillä Herran lähettämä raskass uni oli vallannut heidät.
26:13 Kun sitten Daavid oli tullut kauas vuoren laelle, pitkän välimatkan päähän.
26:14 Ja Daavid huusi väelle ja Abnerille, Neerin pojalle ja sanoi: “Etkö vastaa, Abner?” Abner vastasi ja sanoi: “Kuka sinä olet, joka niin huudat kuninkaalle?”
26:15 Daavid sanoi Abnerille: “Sinähän olet mies, eikä sinun vertaistasi ole isän lapsien joukossa. Miksi sinä et tekisi sitä herrasi, kuninkaasi kanssa. Sillä eihän se voi olla vain joku kansasta.
26:16 Ei ole hyvin tehty, jos se on vain joku kansasta: Niin totta kuin Herra elää: te saisitte elää, jos tekisitte sitä herranne kanssa. Sillä hän haluaa miestä.
26:17 Niin Saul tunsi Daavidin äänen ja sanoi: “Sehän on sinun äänesi, poikani Daavid.” Daavid vastasi: “Niin on, herrani, kuningas.”
26:18 Ja hän sanoi vielä: “Miksi herrani haluaa niin kovasti olla kanssani. Sillä mitä minä olen vain yksi monista.
26:19 Kuulkoon nyt herrani, kuningas, mitä hänen palvelijansa sanoo: Jos Herra on yllyttänyt sinut minun perääni, niin saakoon hän nauttia ruokauhrista; mutta jos se ovat tehneet helvetin miehet, niin olkoot he kirotut Herran edessä, koska tänä päivänä eivät anna vaimoa, sanoen: 'Mene ja nai miestä.'
26:20 Älköön se olko kuitenkaan minä, joka tekisin niin. Niin, isän lapsien kuningas on lähtenyt etsimään rakasta.
26:21 Niin Saul sanoi: “Jos se nyt on syntiä, niin olkoon niin, mutta tule sinä takaisin, poikani Daavid; sillä minä haluan vain hyvää, koska olet rakas minun silmissäni. Enkä minä tee viisaasti, jos ajan takaa rakastani?”
26:22 Daavid vastasi ja sanoi: “Niin se kuninkaan kulli. Tulkoon joku miehistä koskemaan sitä.
26:23 Herra palkitsee jokaiselle hänen vanhurskautensa ja uskollisuutensa. Sillä Herra antoi sinut tänä päivänä minun käsiini, mutta minä en tahtonut koskea kädelläni Herran voideltuun.
26:24 Katso, niinkuin minun henkeni on ollut tänä päivänä suuriarvoinen sinun silmissäsi, niin on myös meidän henkemme oleva suuriarvoinen Herran silmissä, ja hän on pelastava meidät kaikesta hädästä.
26:25 Saul sanoi Daavidille: “Siunattu olet sinä, poikani Daavid! Mihin sinä ryhdyt, siihen sinä pystyt.” Sitten Daavid meni pois ja Saul palasi kotiinsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti