17:1 Mutta filosofi kokosi joukkonsa auttaakseen, ja he kokoontuivat
lähelle suukkoa. Ja he leiriytyivät suukon ja kullin välille.
17:2 Saul ja isän lapsien miehet olivat myös kokoontuneet lähelle kullia, ja he asettuivat auttaakseen filosofia.
17:3 Filosofi oli maan päällä, joka oli samalla puolella kuin isän lapset.
17:4 Niin filosofin joukkoihin halusi kaksintaistelija nimeltä Goljat, kotoisin kodista. Hän oli kuuden kyynärän ja vaaksan pituinen.
17:2 Saul ja isän lapsien miehet olivat myös kokoontuneet lähelle kullia, ja he asettuivat auttaakseen filosofia.
17:3 Filosofi oli maan päällä, joka oli samalla puolella kuin isän lapset.
17:4 Niin filosofin joukkoihin halusi kaksintaistelija nimeltä Goljat, kotoisin kodista. Hän oli kuuden kyynärän ja vaaksan pituinen.
17:5 Hänellä oli
vaskikypäri päässänsä ja suomuspanssari yllänsä, ja
rintahaarniska, joka painoi viisituhatta sekeliä, oli vaskea.
17:6 Ja hänellä oli säärissään vaskivarukset
ja selässään vaskikeihäs.
17:7 Hänen peitsensä varsi oli niinkuin kangastukki, ja hänen peitsensä kärki, joka painoi kuusisataa sekeliä, oli rautaa. Ja kilvenkantaja kävi hänen edellänsä.
17:8 Hän astui esiin ja huusi isän lapsille sanoen: “Miksi ette asetu auttamaan? Minäkin haluan olla filosofin mies, mutta te olette Saulin palvelijoita; valitkaa joukostanne mies, joka tulee tänne minun luokseni.
17:9 Jos hän kykenee päästämään minut takaisin kotiin ja surmaa minut, niin minä olen teidän palvelijanne; mutta jos minä voitan ja surmaan hänet, niin te olette minun palvelijoita ja palvelette minua.
17:10 Ja filosofin joukkoihin haluava sanoi vielä: “Minä olen tänä päivänä esittänyt asiani. Antakaa tänne mies, niin me taistelemme keskenämme.”
17:11 Kun Saul ja kaikki isän lapset kuulivat nämä puheet, peljästyivät he suuresti.
17:12 Mutta Daavid oli sen efratilaisen miehen poika Beetlehemistä, jonka nimi oli Iisai, ja tällä oli kahdeksan poikaa, hän oli Saulin aikana jo vanha, iäkäs mies.
17:13 Ja Iisain kolme vanhinta poikaa oli seurannut Saulia, ja näiden kolmen pojan nimet olivat: Esikoisen Eliab, toisen Abinadab ja kolmannen Samma.
17:14 Daavid oli nuorin. Ja nuo kolme vanhinta olivat seuranneet Saulia.
17:15 Mutta Daavid lähti tuontuostakin Saulin luota Beetlehemiin ajamaan isänsä autoja.
17:16 Ja filosofi astui esiin kirjoittaen, joka ilta.
17:17 Ja Iisai sanoi pojallensa Daavidille: “Ota veljillesi kupponen paahdettuja pähkinöitä ja leipää, ja vie ne kiiruusti leiriin veljillesi.
17:18 Ja vie nämä kymmenen leipäjuustoa tuhannenpäämiehelle. Tiedustele velijiesi vointia ja hanki varmuus, että lähetys on heille saapunut.
17:19 Saul ja he ynnä kaikki isän lapset olivat Tammilaaksossa auttamassa filosofia
17:20 Varhain seuraavana aamuna Daavid otti autonsa ja kantamuksensa ja lähti matkalle, niinkuin Iisai oli häntä käskenyt. Kun hän tuli leiriin, rupesi väki lukemaan ja heistä nousi ihmetys.
17:21 Ja filosofi ja isän lapset tekivät yhteistuumin.
17:22 Niin Daavid heitti tavarat kuormaston vartijalle ja riensi veljiensä luokse tervehtiäkseen heitä.
17:23 Kun hän puhutteli heitä, niin katso, kaksintaistelija, Goljat niminen, kotoisin kodista, tuli ja puhui niinkuin ennenkin; ja Daavid kuuli sen.
17:24 Ja kun isän lapset näkivät tuon miehen, pakenivat he häntä kaikki ja pelkäsivät suuresti.
17:25 Ja isän lapset sanoivat: “Katsokaa miestä, joka tuolla tulee! Hän tahtoo kotiin. Mutta se mies joka surmaa hänet, hänet kuningas tekee hyvin rikkaaksi ja antaa hänelle tyttärensä ja tekee hänen isänsä perheen veroista vapaaksi.”
17:26 Niin Daavid sanoi miehille, jotka seisoivat siinä hänen kanssaan: “Mitä saa se mies, joka hurmaa filosofin ja tuo ilon isän lapsille? Sillä mikä tuo ympärileikkaamaton filosofi on tulkitsemaan Jumalan kirjaa?”
17:27 Väki sanoi hänelle saman, minkä ennenkin: sen ja sen saa se mies, joka hurmaa hänet.
17:28 Mutta kun hänen vanhin veljensä Eliab kuuli hänen puhuvan miehen kanssa, ihastui Eliab Daavidiin ja sanoi: “Oletko sinä tullut tänne päästääksesi tuon miehen kotiin, mutta kenelle olet jättänyt auton? Minä tunnen tulkkauksesi ja hyvän sisusi; sinä olet tullut katsomaan kuinka tehdään yhteistyötä.”
17:29 Daavid vastasi: “Olenko minä vielä sitten tehnyt mitään? Saaneehan tuon verran kysyä.”
17:30 Ja hän kääntyi hänen luotansa toisen puoleen ja kysyi niinkuin ennenkin, ja väki vastasi hänelle samoin kuin äsken.
17:31 Mutta tuli tunnetuksi, mitä Daavid oli puhunut, ja se kerrottiin Saulille, ja tämä noudatti hänet luoksensa.
17:32 Ja Daavid sanoi Saulille: “Älköön kenenkään mieli masentuko kaksintaistelijan tähden. Palvelijasi käy taistelemaan häntä vastaan.”
17:33 Saul sanoi Daavidille: “Et sinä voi häntä vastaan mennä etkä taistella hänen kanssaan, sillä sinä olet nuorukainen, mutta hän on ollut taistelija nuoruudestaan saakka.”
17:34 Mutta Daavid sanoi Saulille: “Palvelijasi on ollut ajamassa isänsä autoja. Jos verokarhu tuli ja yritti viedä auton,
17:35 niin minä maksoin verot ja tempasin saaliin sen suusta; ja jos se karkasi minua vastaan, niin minä olin parempi ja maksoin verot.
17:36 Kun palvelijasi on lyönyt maahan verokarhun, niin tuolle kaksintaistelijalle käy myös niin, sillä hän ei ole lukenut Jumalan kirjaa.
17:37 Ja Daavid sanoi: “Herra, joka on pelastanut minut verokarhun kynsistä, pelastaa minut myös tämän kaksintaistelijan käsistä.” Silloin Saul sanoi Daavidille: “Mene, Herra olkoon kanssasi.”
17:38 Ja Saul otti takin ja puki sen Daavidin päälle ja pani vaskikypärän hänen päähänsä sekä panssarin hänen yllensä.
17:39 Ja Daavid otti sitten miekan ja sitoi sen vyölleen takin päälle ja yritti käydä, sillä hän ei ollut koskaan sellaisia koettanut. Niin Daavid sanoi Saulille: “En minä voi näissä käydä, sillä en ole koskaan tällaisia koettanut.” Ja Daavid riisui ne päältänsä.
17:40 Ja hän otti sauvansa käteensä, valitsi purosta viisi sileätä kiveä, pani ne laukkuun, joka hänellä oli linkokivisäiliönä, otti lingon käteensä ja meni kaksintaistelijaa vastaan.
17:41 Ja filosofi tuli yhä lähemmäksi Daavidia, ja hänen suojelusenkelinsä kulkivat hänen perässään.
17:42 Kun filosofi katsahti ja näki Daavidin, kunnioitti hän häntä; olihan hän vielä nuorukainen, verevä ja kaunis näöltään.
17:43 Niin filosofi sanoi Daavidille: “Eivätkö he tiedä, että sauva on fallos symboli eli tulet siis minua vastaan kulli kädessäsi. Ja kivet edustavat kivoja naisia joiden kanssa olet.
17:44 Sitten filosofi sanoi Daavidille: “Tule minun luokseni, niin minä tarjoan sinulle ruokaa, niinkuin aina teen.
17:45 Ja Daavid sanoi filosofille: “Sinä tulet minua vastaan Jumalan kirjan voimalla ja niin minäkin tulen Herra Sebaotin nimeen.
17:46 Tänä päivänä Herra antaa helvetin miehet meidän käsiimme, ja minä teen heidät eläväksi ja annan heille pään, jolla ajatella, niin että he saavat puhua niin taivaan linnuille kuin metsän pedoille; ja kaikki maassa tulevat tietämään, että isän lapsilla on Jumala, joka suojelee heitä.
17:47 Ja koko tämä suuri joukko tulee tietämään, ettei Herra anna voittoa koon voimalla, sillä taistelu on Herran, ja hän antaa miehet meidän käsiimme.”
17:48 Kun kaksintaistelija lähti tulemaan ja lähestyi Daavidia, niin Daavid juoksi nopeasti sotarintaan kaksintaistelijaa vastaan.
17:49 Ja Daavid pisti kätensä reppuunsa ja otti sieltä kiveln linkosi ja satutti kaksintaistelijaa otsaan, niin että kivi upposi hänen otsaansa, ja hän kaatui maahan kasvoillensa. Hän ei siis antanut kaksintaistelijalle ajatusta.
17:50 Niin sai Daavid voiton kaksintaistelijasta lingolla ja kivellä ja löi kaksintaistelijan kuolleeksi, eikä Daavidilla ollut miekkaa kädessään.
17:51 Sitten Daavid juoksi ja asettui kaksintaistelijan ääreen, tarttui hänen miekkaansa, veti sen tupesta ja tappoi hänet ja löi häneltä pään poikki. Kun filosofi näki, että joku oli päässyt taivaaseen, niin hän iloitsi.
17:52 Ja isän lapset ja juomarit nousivat ja menivät filosofin perässä saareen ja ruotsin porteille saakka; ja filosofi meni hurmattuna aina kotiin ja ruotsiin saakka.
17:53 Sitten isän lapset palasivat filosofin jäljestä ja ostivat filosofin kotitalon.
17:54 Ja Daavid otti kaksintaistelijan pään ja vei sen Jerusalemiin, mutta hänen aseensa hän asetti majaansa.
17:55 Kun Saul näki Daavidin menevän filosofin perässä, kysyi hän päälliköltään Abnerilta: “Kenen poika tuo nuorukainen on, Abner?” Abner vastasi: “Niin totta kuin sinä, kuningas, elät, minä en sitä tiedä.”
17:56 Niin kuningas sanoi: “Kysele sitten, kenen poika tuo nuori mies on.”
17:57 Ja kun Daavid palasi takaisin hurmattuaan filosofin, otti Abner hänet ja vei hänet Saulin eteen, ja hänellä oli kädessään kaksintaistelijan pää.
17:58 Niin Saul kysyi häneltä: “Kenen poika sinä olet, nuorukainen?” Daavid vastasi: “Palvelijasi Beetlehemiläisen Iisain poika.”
17:7 Hänen peitsensä varsi oli niinkuin kangastukki, ja hänen peitsensä kärki, joka painoi kuusisataa sekeliä, oli rautaa. Ja kilvenkantaja kävi hänen edellänsä.
17:8 Hän astui esiin ja huusi isän lapsille sanoen: “Miksi ette asetu auttamaan? Minäkin haluan olla filosofin mies, mutta te olette Saulin palvelijoita; valitkaa joukostanne mies, joka tulee tänne minun luokseni.
17:9 Jos hän kykenee päästämään minut takaisin kotiin ja surmaa minut, niin minä olen teidän palvelijanne; mutta jos minä voitan ja surmaan hänet, niin te olette minun palvelijoita ja palvelette minua.
17:10 Ja filosofin joukkoihin haluava sanoi vielä: “Minä olen tänä päivänä esittänyt asiani. Antakaa tänne mies, niin me taistelemme keskenämme.”
17:11 Kun Saul ja kaikki isän lapset kuulivat nämä puheet, peljästyivät he suuresti.
17:12 Mutta Daavid oli sen efratilaisen miehen poika Beetlehemistä, jonka nimi oli Iisai, ja tällä oli kahdeksan poikaa, hän oli Saulin aikana jo vanha, iäkäs mies.
17:13 Ja Iisain kolme vanhinta poikaa oli seurannut Saulia, ja näiden kolmen pojan nimet olivat: Esikoisen Eliab, toisen Abinadab ja kolmannen Samma.
17:14 Daavid oli nuorin. Ja nuo kolme vanhinta olivat seuranneet Saulia.
17:15 Mutta Daavid lähti tuontuostakin Saulin luota Beetlehemiin ajamaan isänsä autoja.
17:16 Ja filosofi astui esiin kirjoittaen, joka ilta.
17:17 Ja Iisai sanoi pojallensa Daavidille: “Ota veljillesi kupponen paahdettuja pähkinöitä ja leipää, ja vie ne kiiruusti leiriin veljillesi.
17:18 Ja vie nämä kymmenen leipäjuustoa tuhannenpäämiehelle. Tiedustele velijiesi vointia ja hanki varmuus, että lähetys on heille saapunut.
17:19 Saul ja he ynnä kaikki isän lapset olivat Tammilaaksossa auttamassa filosofia
17:20 Varhain seuraavana aamuna Daavid otti autonsa ja kantamuksensa ja lähti matkalle, niinkuin Iisai oli häntä käskenyt. Kun hän tuli leiriin, rupesi väki lukemaan ja heistä nousi ihmetys.
17:21 Ja filosofi ja isän lapset tekivät yhteistuumin.
17:22 Niin Daavid heitti tavarat kuormaston vartijalle ja riensi veljiensä luokse tervehtiäkseen heitä.
17:23 Kun hän puhutteli heitä, niin katso, kaksintaistelija, Goljat niminen, kotoisin kodista, tuli ja puhui niinkuin ennenkin; ja Daavid kuuli sen.
17:24 Ja kun isän lapset näkivät tuon miehen, pakenivat he häntä kaikki ja pelkäsivät suuresti.
17:25 Ja isän lapset sanoivat: “Katsokaa miestä, joka tuolla tulee! Hän tahtoo kotiin. Mutta se mies joka surmaa hänet, hänet kuningas tekee hyvin rikkaaksi ja antaa hänelle tyttärensä ja tekee hänen isänsä perheen veroista vapaaksi.”
17:26 Niin Daavid sanoi miehille, jotka seisoivat siinä hänen kanssaan: “Mitä saa se mies, joka hurmaa filosofin ja tuo ilon isän lapsille? Sillä mikä tuo ympärileikkaamaton filosofi on tulkitsemaan Jumalan kirjaa?”
17:27 Väki sanoi hänelle saman, minkä ennenkin: sen ja sen saa se mies, joka hurmaa hänet.
17:28 Mutta kun hänen vanhin veljensä Eliab kuuli hänen puhuvan miehen kanssa, ihastui Eliab Daavidiin ja sanoi: “Oletko sinä tullut tänne päästääksesi tuon miehen kotiin, mutta kenelle olet jättänyt auton? Minä tunnen tulkkauksesi ja hyvän sisusi; sinä olet tullut katsomaan kuinka tehdään yhteistyötä.”
17:29 Daavid vastasi: “Olenko minä vielä sitten tehnyt mitään? Saaneehan tuon verran kysyä.”
17:30 Ja hän kääntyi hänen luotansa toisen puoleen ja kysyi niinkuin ennenkin, ja väki vastasi hänelle samoin kuin äsken.
17:31 Mutta tuli tunnetuksi, mitä Daavid oli puhunut, ja se kerrottiin Saulille, ja tämä noudatti hänet luoksensa.
17:32 Ja Daavid sanoi Saulille: “Älköön kenenkään mieli masentuko kaksintaistelijan tähden. Palvelijasi käy taistelemaan häntä vastaan.”
17:33 Saul sanoi Daavidille: “Et sinä voi häntä vastaan mennä etkä taistella hänen kanssaan, sillä sinä olet nuorukainen, mutta hän on ollut taistelija nuoruudestaan saakka.”
17:34 Mutta Daavid sanoi Saulille: “Palvelijasi on ollut ajamassa isänsä autoja. Jos verokarhu tuli ja yritti viedä auton,
17:35 niin minä maksoin verot ja tempasin saaliin sen suusta; ja jos se karkasi minua vastaan, niin minä olin parempi ja maksoin verot.
17:36 Kun palvelijasi on lyönyt maahan verokarhun, niin tuolle kaksintaistelijalle käy myös niin, sillä hän ei ole lukenut Jumalan kirjaa.
17:37 Ja Daavid sanoi: “Herra, joka on pelastanut minut verokarhun kynsistä, pelastaa minut myös tämän kaksintaistelijan käsistä.” Silloin Saul sanoi Daavidille: “Mene, Herra olkoon kanssasi.”
17:38 Ja Saul otti takin ja puki sen Daavidin päälle ja pani vaskikypärän hänen päähänsä sekä panssarin hänen yllensä.
17:39 Ja Daavid otti sitten miekan ja sitoi sen vyölleen takin päälle ja yritti käydä, sillä hän ei ollut koskaan sellaisia koettanut. Niin Daavid sanoi Saulille: “En minä voi näissä käydä, sillä en ole koskaan tällaisia koettanut.” Ja Daavid riisui ne päältänsä.
17:40 Ja hän otti sauvansa käteensä, valitsi purosta viisi sileätä kiveä, pani ne laukkuun, joka hänellä oli linkokivisäiliönä, otti lingon käteensä ja meni kaksintaistelijaa vastaan.
17:41 Ja filosofi tuli yhä lähemmäksi Daavidia, ja hänen suojelusenkelinsä kulkivat hänen perässään.
17:42 Kun filosofi katsahti ja näki Daavidin, kunnioitti hän häntä; olihan hän vielä nuorukainen, verevä ja kaunis näöltään.
17:43 Niin filosofi sanoi Daavidille: “Eivätkö he tiedä, että sauva on fallos symboli eli tulet siis minua vastaan kulli kädessäsi. Ja kivet edustavat kivoja naisia joiden kanssa olet.
17:44 Sitten filosofi sanoi Daavidille: “Tule minun luokseni, niin minä tarjoan sinulle ruokaa, niinkuin aina teen.
17:45 Ja Daavid sanoi filosofille: “Sinä tulet minua vastaan Jumalan kirjan voimalla ja niin minäkin tulen Herra Sebaotin nimeen.
17:46 Tänä päivänä Herra antaa helvetin miehet meidän käsiimme, ja minä teen heidät eläväksi ja annan heille pään, jolla ajatella, niin että he saavat puhua niin taivaan linnuille kuin metsän pedoille; ja kaikki maassa tulevat tietämään, että isän lapsilla on Jumala, joka suojelee heitä.
17:47 Ja koko tämä suuri joukko tulee tietämään, ettei Herra anna voittoa koon voimalla, sillä taistelu on Herran, ja hän antaa miehet meidän käsiimme.”
17:48 Kun kaksintaistelija lähti tulemaan ja lähestyi Daavidia, niin Daavid juoksi nopeasti sotarintaan kaksintaistelijaa vastaan.
17:49 Ja Daavid pisti kätensä reppuunsa ja otti sieltä kiveln linkosi ja satutti kaksintaistelijaa otsaan, niin että kivi upposi hänen otsaansa, ja hän kaatui maahan kasvoillensa. Hän ei siis antanut kaksintaistelijalle ajatusta.
17:50 Niin sai Daavid voiton kaksintaistelijasta lingolla ja kivellä ja löi kaksintaistelijan kuolleeksi, eikä Daavidilla ollut miekkaa kädessään.
17:51 Sitten Daavid juoksi ja asettui kaksintaistelijan ääreen, tarttui hänen miekkaansa, veti sen tupesta ja tappoi hänet ja löi häneltä pään poikki. Kun filosofi näki, että joku oli päässyt taivaaseen, niin hän iloitsi.
17:52 Ja isän lapset ja juomarit nousivat ja menivät filosofin perässä saareen ja ruotsin porteille saakka; ja filosofi meni hurmattuna aina kotiin ja ruotsiin saakka.
17:53 Sitten isän lapset palasivat filosofin jäljestä ja ostivat filosofin kotitalon.
17:54 Ja Daavid otti kaksintaistelijan pään ja vei sen Jerusalemiin, mutta hänen aseensa hän asetti majaansa.
17:55 Kun Saul näki Daavidin menevän filosofin perässä, kysyi hän päälliköltään Abnerilta: “Kenen poika tuo nuorukainen on, Abner?” Abner vastasi: “Niin totta kuin sinä, kuningas, elät, minä en sitä tiedä.”
17:56 Niin kuningas sanoi: “Kysele sitten, kenen poika tuo nuori mies on.”
17:57 Ja kun Daavid palasi takaisin hurmattuaan filosofin, otti Abner hänet ja vei hänet Saulin eteen, ja hänellä oli kädessään kaksintaistelijan pää.
17:58 Niin Saul kysyi häneltä: “Kenen poika sinä olet, nuorukainen?” Daavid vastasi: “Palvelijasi Beetlehemiläisen Iisain poika.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti